1. 

Ennen vuotta 2002 Pakistanista peräisin olevien puuvillan tyyppisten vuodeliinavaatteiden tuonnista kannettiin tullia, jonka suuruus oli viime vaiheessa 12 prosenttia. Niistä kannettiin vuodesta 1997 alkaen myös 6–7 prosentin suuruista polkumyyntitullia. ( 2 ) Molemmat tullit poistettiin tammikuussa 2002. ( 3 ) Marraskuussa 2002 Eurocoton, ( 4 ) joka toimi valtaosaa yhteisön tuotannosta edustavien tuottajien puolesta, teki komissiolle kantelun. Tutkinnan seurauksena uusi 13,1 prosentin polkumyyntitulli otettiin käyttöön vuonna 2004. ( 5 )

2. 

Gul Ahmed Textile Mills Ltd (jäljempänä Gul Ahmed) on pakistanilainen tuottaja, jonka viemiin tavaroihin ei sovellettu aiempaa polkumyyntitullia. ( 6 ) Se saattoi asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi ja riitautti riidanalaisen asetuksen muun muassa sillä perusteella, ettei vahingon määrittämisessä ollut otettu huomioon sitä, että tuonti oli lisääntynyt aiempien tullien poistamisen seurauksena, mikä oli asetuksen N:o 384/96 (jäljempänä perusasetus) ( 7 ) 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu muu yhteisön tuotannonalalle vahinkoa aiheuttava tiedossa oleva tekijä kuin polkumyynnillä tapahtuva tuonti.

3. 

Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi kanteen kyseisellä perusteella. ( 8 )

4. 

Valittajana oleva neuvosto, jota komissio tukee, väittää olennaisilta osin, ettei aiempien tullien poistamisen vaikutusta voida erottaa polkumyynnillä tuonnin vaikutuksesta, kun ratkaistaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syytä. Niinpä tullien poistaminen ei kyseisten toimielinten mukaan ole ”muu tekijä kuin polkumyynnillä tuonti”. Ratkaistava kysymys on niiden mielestä näin ollen selkeä: onko perusasetuksen 3 artiklan 7 kohtaa tulkittava laajasti vai suppeasti?

5.

Kuten perusasetuksen johdanto-osassa todetaan, se on annettu yhteisön säännöstön saattamiseksi sopusointuun kansainvälisiin sopimuksiin, erityisesti Maailman kauppajärjestön (WTO) polkumyyntisopimukseen, tehtyjen muutosten kanssa. ( 9 )

6.

Perusasetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään periaatteesta, jonka mukaan polkumyyntitullia voidaan soveltaa polkumyynnillä tuotuun tuotteeseen, jonka luovuttamisesta vapaaseen liikkeeseen yhteisössä aiheutuu vahinkoa. Perusasetuksen 1 artiklan 2 kohdassa määritellään polkumyynnillä tuoduksi tuotteeksi tuote, jonka vientihinta yhteisöön on alempi kuin tavanomaisessa kaupankäynnissä käytettävä samankaltaisen tuotteen verrattavissa oleva hinta viejämaassa.

7.

Perusasetuksen 2 artiklassa esitetään polkumyynnin määrittelyä koskevat periaatteet ja säännöt. Siinä säädetään olennaisilta osin, että tietylle kolmannesta maasta viedylle tuotteelle määritetään normaaliarvo kotimarkkinoilla ja vientihinta yhteisöön, ja niitä verrataan tasapuolisesti siten, että otetaan huomioon erilaisia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa niiden välisiin eroihin. Jos painotettujen keskiarvojen vertailu osoittaa, että normaaliarvo ylittää vientiarvon, niiden erotus ilmaisee polkumyyntimarginaalin.

8.

Perusasetuksen 3 artiklassa (”Vahingon määritys”) säädetään erityisesti seuraavaa:

”– –

2.   Vahingon toteamisen on perustuttava selkeään näyttöön, ja siihen on sisällyttävä puolueeton tarkastelu a) polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrästä ja tämän tuonnin vaikutuksesta samankaltaisten tuotteiden hintoihin yhteisön markkinoilla ja b) tämän tuonnin seurausvaikutuksista yhteisön tuotannonalaan.

3.   Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrän osalta on harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuva tuonti lisääntynyt merkittävästi joko absoluuttisesti tai suhteessa yhteisön tuotantoon tai kulutukseen. Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta hintoihin on harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin osalta esiintynyt huomattavaa alihinnoittelua suhteessa yhteisön tuotannonalan samankaltaisen tuotteen hintaan tai onko tällaisen tuonnin vaikutuksesta muutoin ilmennyt merkittävää hintojen alenemista tai onko tuonti huomattavassa määrin estänyt sellaisia hinnankorotuksia, jotka muuten olisi tehty. Yksi tai useampi näistä tekijöistä ei välttämättä ole ratkaiseva.

– –

5.   Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta kyseessä olevaan yhteisön tuotannonalaan on otettava huomioon kaikki olennaiset taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat kyseisen teollisuuden tilanteeseen, kuten esimerkiksi se tosiasia, että ala on edelleen toipumassa entisten polkumyynti- tai vientitukikäytäntöjen vaikutuksista, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin merkittävyys, myynnin tosiasiallinen ja mahdollinen pieneneminen, voitot, tuotanto, markkinaosuus, tuottavuus, investointien tuotto tai kapasiteetin käyttöaste, hintaan vaikuttavat tekijät yhteisössä, tosiasialliset ja mahdolliset negatiiviset vaikutukset kassavirtoihin, varastot, työllisyys, palkat, kasvu sekä pääoman saanti tai investoinnit. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä, eikä yksi tai useampi näistä tekijöistä välttämättä ole ratkaiseva.

6.   On näytettävä 2 kohtaan liittyvien olennaisten todisteiden avulla, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttaa vahinkoa tässä asetuksessa tarkoitetussa merkityksessä. Tässä tapauksessa se merkitsee sen näyttämistä, että 3 kohdassa tarkoitetuilla määrillä ja hinnoilla on yhteisön tuotannonalaan vaikutusta 5 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä ja että tämä vaikutus on sellaista, että sitä voidaan pitää merkittävänä.

7.   Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi on tutkittava muut tiedossa olevat tekijät, jotka samaan aikaan aiheuttavat vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, eikä näiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa saa pitää polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana 6 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Tässä suhteessa olennaisina tekijöinä voidaan pitää muun muassa muun kuin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrää ja hintoja, kysynnän supistumista tai kulutustottumusten muutoksia, kolmannen maan ja yhteisön tuottajien rajoittavia kauppatapoja ja kyseisten tuottajien välistä kilpailua, tekniikan kehittymistä sekä yhteisön tuotannonalan vientisaavutuksia ja tuottavuutta.

– –” ( 10 )

9.

Riidanalaisen asetuksen 19 perustelukappaleessa todetaan, että polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimusajanjakso kattaa 1.10.2001 ja 30.9.2002 välisen ajanjakson ja että vahingon arvioinnin kannalta tärkeiden tapahtumien tarkastelu kattoi ajanjakson vuodesta 1999 tutkimusajanjakson loppuun. ( 11 )

10.

Riidanalaisen asetuksen 30 ja 102 perustelukappaleessa todettiin ensin se, että kaikki pakistanilaiset vientiä harjoittavat tuottajat olivat harjoittaneet polkumyyntiä, ja vahingon aiheutuminen yhteisön tuotannonalalle, minkä jälkeen 103–118 perustelukappaleessa tutkittiin vahingon syytä. Riidanalaisen asetuksen 107 perustelukappaleessa todettiin, että tuonti Pakistanista vaikutti yhteisön tuotannonalan määrän ja hintojen huomattavaan alenemiseen ja että kyseinen tuonti ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko tapahtuivat samaan aikaan. Riidanalaisen asetuksen 108–115 perustelukappaleissa tutkittiin perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti vaikutukset, jotka johtuivat kuudesta muusta tekijästä eli Intiasta peräisin olevasta tuetusta tuonnista, muista kolmansista maista kuin Intiasta ja Pakistanista peräisin olevasta tuonnista, kysynnän supistumisesta, yhteisön tuotannonalan tuonnista, yhteisön tuotannonalan vientituloksesta ja yhteisön tuotannonalan tuottavuudesta. Sen 116–118 perustelukappaleessa todettiin, ettei yksikään kyseisistä tekijöistä katkaissut Pakistanista peräisin olevan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä.

11.

Riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa asetettiin lopullinen 13,1 prosentin polkumyyntitulli Pakistanista peräisin olevien puhtaista puuvillakuiduista tai tekokuitujen tai pellavan kanssa siten, että pellava ei ole pääasiallinen kuitu, sekoitettujen, puuvillakuiduista valmistettujen, valkaistujen, värjättyjen tai painettujen vuodeliinavaatteiden, jotka tällä hetkellä luokitellaan tiettyihin yhdistetyn nimikkeistön koodeihin, tuonnissa. ( 12 )

12.

Unionin yleinen tuomioistuin tutki vain Gul Ahmedin viidennen kanneperusteen kolmannen osan, joka koski sitä, että neuvosto oli tehnyt oikeudellisen virheen, koska se ei ollut tutkinut, katkaisiko aiemman polkumyyntitullin poistaminen Pakistanista peräisin olevilta tavaroilta ja Pakistanin hyväksi vuoden 2002 alussa käyttöön otettu yleinen tullietuusjärjestelmä Pakistanista peräisin olevan tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon välisen syy-yhteyden. ( 13 )

13.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi tuomionsa 53 kohdassa, että polkumyynnillä tuonnin haitalliset vaikutukset on asianmukaisesti erotettava ”muiden tiedossa olevien tekijöiden, jotka samaan aikaan aiheuttavat vahinkoa yhteisön tuotannonalalle” haitallisista vaikutuksista. Ilman tällaista erottelua komissiolla ja neuvostolla ei sen mukaan ole loogista perustetta todeta, että polkumyynnillä tuonti oli todella aiheuttanut vahingon. Erottelu edellyttää kyseessä olevien tekijöiden luonteen ja merkityksen konkreettista arvioimista, joka ei voi perustua pelkästään arvioon siitä, että muut tekijät kuin polkumyynnillä tuonti eivät ole aiheuttaneet vahinkoa eivätkä edes myötävaikuttaneet siihen.

14.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 55–59 kohdassa erottelun yhtäältä markkinoihin liittyvien muutosten tai menettelyn (joiden neuvosto katsoi kuuluvan muihin tekijöihin) sekä toisaalta markkinoita koskevaan lainsäädäntöön tehtyjen muutosten (joita neuvosto ei pitänyt muihin tekijöihin kuuluvina) välillä. Tällainen erottelu ei sen mukaan perustunut perusasetuksen 3 artiklan 7 kohtaan tai Maailman kauppajärjestön polkumyyntisopimuksen 3.5 artiklaan eikä sitä voida johtaa kyseisessä säännöksessä tai määräyksessä lueteltujen tiedossa olevien tekijöiden yhteisistä piirteistä.

15.

Ensinnäkin tällaisten tekijöiden luettelo on unionin yleisen tuomioistuimen mukaan nimenomaisesti ohjeellinen eikä tyhjentävä. Toiseksi sekä kyseisellä säännöksellä että kyseisellä määräyksellä pyritään välttämään kotimaisen teollisuuden tarpeeton suojaaminen varmistamalla, ettei kyseessä olevaan tuontiin liitetä muista tekijöistä johtuvia kielteisiä vaikutuksia. Kolmanneksi on niin, että jos tuotteen tuonnin lisääntyminen määrällisten rajoitusten voimassaolon päättymisen jälkeen otetaan huomioon, kun selvitetään vahingon olemassaoloa, ( 14 ) saman täytyy koskea perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaista syy-yhteyden arviointia. Niinpä aiempien polkumyyntitullien ja tavanomaisten tullien poistaminen olivat tiedossa olevia tekijöitä, jotka unionin toimielinten oli otettava huomioon, kun ne arvioivat kyseessä olevan tuonnin ja unionin teollisuuden kärsimän vahingon välistä syy-yhteyttä. Päinvastainen toteamus veisi unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tehon 3 artiklan 7 kohdalta silloin, jos lainsäädäntömuutosten vaikutukset on otettu selkeästi esiin hallinnollisessa menettelyssä, kuten käsiteltävänä olevassa asiassa tapahtui.

16.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 84 kohdassa seuraavaa:

”– – unionin toimielinten käsiteltävässä asiassa tekemästä arvioinnista ei ilmene – edes pelkän arvion muodossa –, millainen yhteisön teollisuuden kärsimä vahinko olisi ollut ilman polkumyyntiä eli millainen vahinko olisi aiheutunut pelkästään yleisen tullietuusjärjestelmän voimaantulosta ja aiempien polkumyyntitullien poistamisesta joko markkinaosuuden menetyksenä, edellä tarkoitetun tuotannonalan kannattavuuden tai suorituskyvyn heikentymisenä, matalamman hintatason markkinasegmenteistä luopumisena tai millä tahansa muulla merkityksellisellä talouden indikaattorilla mitattuna. Kyseessä olevien toimien vaikutuksen arviointi olisi ollut sitäkin tarpeellisempaa, koska riidanalaisen asetuksen useissa kohdissa todettiin hintakilpailu ’ankaraksi’, joten Pakistanista peräisin olevaa tuontia koskeva hintojen aleneminen ei mainittujen lainsäädäntömuutosten jälkeen kaikella todennäköisyydellä voinut olla vaikuttamatta markkinoiden tilaan.”

17.

Koska ei voitu sulkea pois sitä, että neuvosto ei olisi ilman oikeudellista virhettä todennut polkumyyntimenettelyn kohteena olevan tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon välisen syy-yhteyden olemassaoloa, unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin se koski Gul Ahmedia ja palautti asian neuvostolle siitä syystä, ettei se voinut korvata neuvoston arviointia omallaan. Unionin yleinen tuomioistuin piti tarpeettomana tutkia muita Gul Ahmedin esittämiä kanneperusteita ja väitteitä.

18.

Neuvosto esittää ainoan valitusperusteensa, joka koskee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti perusasetuksen 3 artiklan 7 kohtaa, tueksi ensinnäkin, että ”muut tekijät kuin polkumyynnillä tapahtuva tuonti” ovat määritelmällisesti kyseiseen tuontiin liittymättömiä – esimerkkejä niistä ovat tuonti muista kolmansista maista, kustannustehottomuus, kysynnän supistuminen ja kilpailu unionin tuottajien välillä. Sen mukaan aiempien polkumyyntitullien poistaminen ja kyseessä olevien tuotteiden tuontia koskevan tullietuusjärjestelmän käyttöönotto liittyivät läheisesti polkumyynnillä tapahtuvaan tuontiin Pakistanista. Neuvoston mukaan tämä saattoi edesauttaa kyseisen tuonnin kasvua, mutta polkumyynnillä tuonnin kasvusta seurannut vahinko aiheutui tuonnista, ei sen kasvua edistäneistä tekijöistä. ( 15 )

19.

Toiseksi unionin yleisen tuomioistuimen perustelut eivät neuvoston mukaan ole pitävät.

20.

Neuvoston mukaan sen toteaminen, että perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan luettelo ei ole tyhjentävä, ei liity asiaan. Neuvosto katsoo esittäneensä ainoastaan, etteivät kyseiset kaksi kiistanalaista tekijää olleet säännöksessä tarkoitettuja muita tekijöitä.

21.

Neuvoston mukaan valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa ei oteta kantaa neuvoston väitteeseen, että lainsäädäntömuutoksilla on merkitystä ainoastaan, jos niillä on markkinavaikutuksia, ja että kyseessä olevilla kahdella tekijällä saattoi olla vaikutusta polkumyynnillä tuontiin mutta ei unionin teollisuuden suorituksiin.

22.

Neuvoston mukaan on totta, että kaikki muut tiedossa olevat tekijät on otettava huomioon, ja perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdalla pyritään varmistamaan, ettei muiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa pidetä polkumyynnillä tuonnin aiheuttamana. Unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksessa, jonka mukaan 3 artiklan 7 kohdassa ei tehdä eroa yhtäältä markkinakehityksen tai -menettelyn ja toisaalta lainsäädäntömuutosten välillä, ei neuvoston mukaan oteta huomioon, että tällaisilla muutoksilla voi olla haitallisia vaikutuksia ainoastaan siinä määrin kuin niillä on markkinavaikutuksia. Ainoa kahden kiistanalaisen tekijän vaikutus, johon se oli vedonnut, koski sitä, että ne saattoivat edesauttaa polkumyynnillä tuontia ja että kaikki polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista aiheutuneet vahingot oli tuonnin itsensä eikä sitä edesauttaneiden tekijöiden aiheuttamia ja että näin ollen kyseiset kaksi kiistanalaista tekijää eivät olleet 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”muita tekijöitä kuin polkumyynnillä tuonti”.

23.

Neuvoston mukaan asiassa Foshan Golden Step annettu tuomio tukee sen tulkintaa. Mainitussa asiassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi väitteen siitä, että määrällisen kiintiön poistaminen olisi vääristänyt vahinkotietoja, ja katsoi, että neuvosto oli perustellusti ottanut vahinkoa koskevassa arvioinnissaan huomioon tuonnin kasvun kiintiön poistamisen seurauksena. Se katsoo, että siltä osin kuin vahinko koostuu polkumyynnillä tuonnin kasvusta, toimielimet voivat toisin sanoen pitää koko vahinkoa polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista johtuvana eikä niiden tarvitse erottaa kiintiön poistamisen vaikutuksia.

24.

Kolmanneksi neuvosto katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin ymmärsi perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan perustavanlaatuisesti väärin. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi tuomionsa 84 kohdassa, että toimielinten on toimenpiteiden määräämiseksi osoitettava polkumyynnin ja kärsityn vahingon välinen syy-yhteys. Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan sanamuodosta sekä vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ( 16 ) ilmenee neuvoston mukaan kuitenkin selkeästi, että osoitettava syy-yhteys on polkumyynnillä tuonnin ja kärsityn vahingon eikä polkumyynnin ja kärsityn vahingon välinen.

25.

Neuvosto esittää lopuksi, että unionin yleisen tuomioistuimen arviointi johtaa absurdeihin tuloksiin, joita ei voida hyväksyä. Jos polkumyyntitullien voimassaolo päättyy sen vuoksi, ettei unionin tuotannonala vaadi toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelua, tai toimielimet toteavat, etteivät toimenpiteiden jatkamisen edellytykset täyty, ja jos polkumyynnillä tuonti kyseisestä maasta tämän jälkeen kasvaa huomattavasti ja vie merkittävän markkinaosuuden unionin tuotannonalalta, toimielinten on unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tutkittava, mikä osuus polkumyynnillä tuonnin kasvusta johtui aiempien tullien voimassaolon päättymisestä ja ”erotettava” kyseisestä kasvusta johtunut vahinko polkumyynnillä tuonnista aiheutuneesta vahingosta. Tämä johtaa neuvoston mukaan sen hyväksymiseen, että polkumyyntitullien voimassaolon päättyminen oikeuttaa myöhemmän polkumyynnin, ja rajoittaa toimielinten mahdollisuutta suojata unionin tuotannonalaa haitallisilta vaikutuksilta. Jos polkumyynti alkaa uudelleen tai jatkuu polkumyyntitullien poistamisen jälkeen ja jos unionin tuotanto kärsii vahinkoa polkumyynnillä tuonnin määrän ja hinnan seurauksena, kyseisen vahingon aiheuttaa polkumyynnillä tuonti eikä suojan puuttuminen. Sama pätee neuvoston mukaan tullietuuksien käyttöönottoon. Tullietuudet edesauttavat tuontia mutta niiden tarkoitus on edesauttaa reilua tuontia, ei vahingollista polkumyynnillä tuontia.

26.

Gul Ahmedin mukaan valituksessa esitetyt väitteet ovat epätarkkoja, merkityksettömiä ja oikeudellisesti virheellisiä.

27.

Ensinnäkään perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa ei sen mukaan rajoiteta tekijöitä, joiden vahingolliset vaikutukset on otettava huomioon. Vaikka siinä rajoitettaisiinkin niitä, ei voida sanoa, että aiempien tullien poistaminen vuonna 2002 olisi liittynyt läheisesti polkumyynnillä tuontiin. Se oli pikemminkin seuraus unionin toimielinten itsenäisistä toimista. Yleiset tullietuudet eivät sen mukaan myöskään koskeneet erityisesti vuodeliinavaatteita.

28.

Toiseksi on Gul Ahmedin mukaan tavallaan kehäpäätelmä katsoa, ettei polkumyynnillä tuonnin kasvusta johtuva vahinko johdu polkumyynnillä tuontia edistävistä tekijöistä. Neuvoston mainitsemassa selvityksessä ”EU – Footwear (China)” ei sen mukaan esitetä asianmukaisia perusteluja vaan ristiriitainen väite siitä, että ”ulkoinen seikka” – kyseisessä asiassa kiintiön poistaminen – voi ”liittyä läheisesti” polkumyynnillä tuontiin. Nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat tekijät vähensivät välittömästi kaikkien Pakistanista tuotujen vuodeliinavaatteiden tullikuormitusta unionissa ja vaikuttivat siten välittömästi kyseisen tuonnin hintatasoon unionin markkinoilla eivätkä ainoastaan edesauttaneet polkumyynnillä tuonnin lisääntymistä.

29.

Kolmanneksi Gul Ahmed katsoo, ettei kyseessä olevilla tekijöillä ollut välitöntä vaikutusta unionin markkinoihin. Se pitää niitä hallituksen tarkoituksellisina toimina, joiden välittömänä seurauksena – Pakistanin tuottajien fob-hintojen muuttumatta – unionin tuottajat joutuivat kilpailemaan huomattavasti halvemman tuonnin kanssa. Toisin sanoen kyseessä olevat tekijät vaikuttivat välittömästi ja muista seikoista riippumatta yhteisön hintoihin huomattavasti.

30.

Neljänneksi Gul Ahmed katsoo, ettei neuvosto selitä, miksi syy-yhteyden on sen mielestä oltava olemassa polkumyynnillä tuonnin ja kärsityn vahingon välillä eikä polkumyynnin ja vahingon välillä. Gul Ahmedin mukaan siitä riippumatta, arvioidaanko kyseessä olevia kahta tekijää ja niiden vaikutuksia suhteessa polkumyyntiin vai polkumyynnillä tuontiin, ne ovat joka tapauksessa unionin toimielinten itsenäisiä toimia, joilla itsellään on välittömiä vaikutuksia vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevassa arvioinnissa tarkasteltuihin talouden indikaattoreihin.

31.

Gul Ahmed katsoo lopuksi, että valituksessa tulkitaan väärin unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota, koska siinä luonnehditaan virheellisesti lainsäädäntömuutoksia. Aiemman polkumyyntitullin poistaminen ei sen mukaan merkinnyt kyseisen tullin voimassaolon päättymistä vaan sen korjaamista, että se oli asetettu virheellisesti, sen jälkeen kun oli havaittu, ettei polkumyyntiä ollut tosiasiallisesti tapahtunut. Tullietuuksien myöntäminen ei myöskään pelkästään edesauttanut tuontia vaan laski välittömästi, Pakistanin vientiä harjoittavien tuottajien toimista riippumatta, tuonnin hintaa unionin markkinoilla.

32.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa ei Gul Ahmedin mukaan anneta mitenkään ymmärtää, että polkumyyntitullien voimassaolon päättyminen oikeuttaisi myöhemmän vahingollisen polkumyynnillä tuonnin ja rajoittaisi toimielinten mahdollisuuksia suojata unionin tuotannonalaa tällaisen polkumyynnin vaikutuksilta. Gul Ahmedin mukaan siinä ainoastaan edellytetään, että unionin lainsäädäntöön tehtyjen tarkoituksellisten ja itsenäisten muutosten vaikutuksia tarkastellaan erillisenä muuna tekijänä arvioitaessa unionin tuotannonalan kärsimää vahinkoa osoittavia taloudellisia indikaattoreita. Tämä ei millään tavoin määritä arvioinnin lopputulosta etukäteen.

33.

Komissio tukee neuvoston esittämiä oikeudellisia perusteita ja tarkastelee perusasetuksen 3 artiklan, erityisesti sen 6 ja 7 kohdan, rakennetta ja logiikkaa.

34.

Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohtaa koskeva keskeinen kysymys on komission mukaan se, aiheuttaako ”polkumyynnillä tapahtuva tuonti” – kyseistä ilmaisua käytetään koko 3 artiklassa – vahingon, ja erityisesti se, perustuvatko vaikutukset yhteisön tuotannonalaan polkumyynnillä tuonnin määrään ja/tai hintaan. Perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistetaan komission mukaan objektiivisen arvioinnin tarpeellisuus. Hinnoittelusta se toteaa, että ratkaisevia ovat hinnat itsessään eivätkä niiden asettamiseen johtaneet seikat. Käsiteltävässä asiassa unionin tullien ja muiden tuontimaksujen määrät olivat hinnan tason valintaan vaikuttavia tekijöitä (viejä oli ilmeisesti päättänyt olla nostamatta noudettuna lähettäjältä -hintaansa hyötyäkseen alennetuista tulleista). Jos sekä hinta että siihen vaikuttavat seikat olisivat syy-yhteyteen liittyviä tekijöitä, olisi kyse kahteen kertaan huomioon ottamisesta.

35.

Perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen ”muiden tiedossa olevien tekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuva tuonti” on komission mukaan siten oltava jotakin muuta kuin kyseisen tuonnin määrä ja/tai hinta tai niihin vaikuttaneet tekijät. Tämän vahvistaa luettelo tällaisista tekijöistä, joista yksikään ei koske polkumyynnillä tuontia tai sen määrää tai hintaa. Vaikka esimerkit ovat ohjeellisia eivätkä tyhjentäviä, niiden esittäminen osoittaa harkittua pyrkimystä välttää polkumyynnillä tuontiin itseensä liittyviä seikkoja.

36.

Polkumyyntitullien asettamisesta perusasetuksen ja Maailman kauppajärjestön polkumyyntisopimuksen mukaisesti tehtyyn päätökseen johtavassa menettelyssä noudatetaan monivaiheista lähestymistapaa, jossa on selkeä sisäinen logiikka. Ensiksi on todettava polkumyynti. Sitä varten on käytävä läpi useita vaiheita yksi kerrallaan. Ensin on määritettävä kyseessä olevan tuotteen normaaliarvo ja sitten sen vientihinta, minkä jälkeen näitä kahta on verrattava sen varmistamiseksi, onko kyseessä polkumyynti, ja jos on, mikä on polkumyyntimarginaali. Menettelystä säädetään yksityiskohtaisesti perusasetuksen 2 artiklassa. Siltä varalta, että polkumyynti todetaan, 3 artiklassa säädetään menettelystä vahingon määrittämiseksi. Useita seikkoja on tutkittava sen ratkaisemiseksi, onko polkumyynnillä tuonnin määrä ja/tai hinta syynä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneisiin aineellisiin vaikutuksiin. Jos ne ovat, on arvioitava, aiheuttavatko muut tiedossa olevat tekijät kuin polkumyynnillä tuonti myös vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, ja otettava havainnot huomioon polkumyyntitullien määrittämisessä. Niinpä muut tekijät tutkitaan vasta sen jälkeen, kun polkumyynti on todettu ja polkumyynnillä tuonnin määrä ja/tai hinta ovat osoittautuneet yhteisön tuotannonalalle aiheutuneiden vahinkojen syyksi.

37.

Gul Ahmed toi ensimmäisessä oikeusasteessa nostamassaan kanteessa esiin useita seikkoja, jotka liittyivät menettelyyn ennen vaihetta, jossa tutkitaan muut tekijät kuin polkumyynnillä tuonti. Unionin yleinen tuomioistuin ei tutkinut kyseisiä seikkoja, koska se katsoi, että riittävä syy päätöksen kumoamiseen oli se, ettei siinä tarkasteltu sitä, oliko aiempien tullien poistaminen polkumyynnillä tuonnin ohella muu tiedossa oleva tekijä, joka myös aiheutti vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. ( 17 ) Niinpä unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että vaikka tutkinta olisi aloitettu asianmukaisesti, normaaliarvon määrittäminen ja sen vertaaminen vientihintoihin luotettavan polkumyyntimarginaalin selvittämiseksi tehty oikein ja polkumyynnillä tuonnista aiheutunut aineellinen vahinko osoitettu asianmukaisesti, laiminlyönti tarkastella aiempien tullien poistamista muuna tiedossa olevana vahinkoa aiheuttavana tekijänä ja tutkia se sellaisena sai aikaan riidanalaisen asetuksen pätemättömyyden.

38.

Tällainen valituksen kohteena olevan tuomion ulottuvuuden rajaaminen määrittää valitusta itseään. Myös unionin tuomioistuimen on lähdettävä siitä, että (kaikkien Pakistanin vientiä harjoittavien tuottajien) polkumyynti oli todettu oikein perusasetuksen 2 artiklan mukaisesti ja että polkumyynnillä tuonnin oli asianmukaisesti näytetty aiheuttaneen aineellisen vahingon yhteisön tuotannonalalle kaikkien kyseisen asetuksen 3 artiklan 2, 3, 5 ja 6 kohdan säännösten mukaisesti.

39.

Korostaisin kuitenkin, että kyseiset toteamukset koskevat ainoastaan käsiteltävänä olevaa valitusta. Jos unionin tuomioistuin päättää hyväksyä neuvoston valituksen – kuten ehdotan – ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, kyseiset seikat on mahdollisesti tutkittava, jolloin saattaa käydä ilmi, että riidanalainen päätös on kumottava yhden tai useamman Gul Ahmedin esittämän perusteen seurauksena.

40.

On lisäksi katsottava valituksen osalta – varsinkin koska Gul Ahmed ei riitauttanut näitä seikkoja ensimmäisessä oikeusasteessa –, että neuvosto tutki asianmukaisesti perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa säädetyllä tavalla muut tekijät kuin polkumyynnillä tuonnin ja teki aivan oikein sen päätelmän, ettei mikään niistä katkaissut syy-yhteyttä Pakistanista tuonnin ja kyseisestä tuonnista yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen aineellisen vahingon välillä. Tutkittuihin tekijöihin kuuluivat Intiasta peräisin olevan tuetun tuonnin vaikutukset, tuonti muista kolmansista maista kuin Intiasta ja Pakistanista sekä yhteisön tuotannonalan tuonnit. (Koska jo riidanalaisessa asetuksessa oli päädytty siihen, että kaikki vientiä harjoittavat Pakistanin tuottajat olivat käyttäneet polkumyyntiä, ( 18 ) tutkittavaa polkumyynnittä tapahtuvaa tuontia Pakistanista ei tämän vuoksi ollut.) Kyseisiin vaikutuksiin vaikutti vaihtelevassa määrin myös aiempien tullien poistaminen.

41.

Tähän nähden unionin yleisen tuomioistuimen tuomionsa 84 kohdassa esittämä toteamus, ettei unionin toimielinten arvioinnista ilmennyt, millainen yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko olisi ollut pelkästään aiempien tullien poistamisen seurauksena ja ilman polkumyyntiä, ei vaikuta täysin perustellulta.

42.

Yhtäältä on todettava, että muista seikoista, joihin tullien poistaminen myös vaikutti, johtuva vahinko (tai sen puuttuminen) tutkittiin, eikä sen katsottu katkaisevan kyseessä olevaa syy-yhteyttä.

43.

Toisaalta muut tekijät kuin polkumyynnillä tuonti tutkitaan vain, jos sekä polkumyynti että se, että polkumyynnillä tuonti aiheuttaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, on todettu. Polkumyynnin ja polkumyynnillä tuonnin aiheuttaman vahingon olemassaolo on ennakkoehto tällaiselle tekijöiden, jotka aiheuttavat vahinkoa samaan aikaan kuin polkumyynnillä tuonti, tutkimiselle, jolla pyritään erottamaan niiden vaikutukset. Jos polkumyyntiä ja polkumyynnillä tuontia ei ole tapahtunut, on tässä tilanteessa tarkoituksetonta tutkia seikkoja, jotka olisivat saattaneet aiheuttaa vahinkoa.

44.

Neuvosto kuitenkin myöntää sen, että vaikka aiempien tullien poistaminen otettiin välillisesti huomioon muiden tekijöiden kuin polkumyynnillä tuonnin tutkimisessa, sitä ei tutkittu välittömästi erillisenä tekijänä. Neuvosto kiistää tällaisen välittömän ja erillisen tutkimisen tarpeellisuuden.

45.

On lisäksi kiistatonta, että polkumyynnillä tuonnin vahingolliset vaikutukset on asianmukaisesti erotettava muiden yhteisön tuotannonalaa samaan aikaan vahingoittavien tiedossa olevien tekijöiden vaikutuksista, sillä ilman tällaista erottelua ei olisi rationaalista perustetta todeta, että polkumyynnillä tuonti on todella aiheuttanut (koko) vahingon. ( 19 )

46.

Kyse on siitä, onko oikein erottaa aiempien tullien poistamisen vaikutuksia polkumyynnillä tuonnin vaikutuksista, vai olisiko näitä kahta vaikutusten joukkoa pidettävä pikemminkin niin läheisesti toisiinsa liittyvinä, ettei erottelu ole perusteltua.

47.

Neuvosto ja komissio ovat korostaneet ”polkumyynnin” ja ”polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin” eroa perusasetuksen asiayhteydessä. Olen samaa mieltä eron merkityksestä.

48.

Polkumyyntiin, sellaisena kuin se määritellään sekä Maailman kauppajärjestön polkumyyntisopimuksen että perusasetuksen 2 artiklassa, liittyy viejän strateginen valinta. Yksinkertaistetusti ilmaistuna viejä päättää kaupallisen edun saamisen toivossa myydä yksille tai useammille vientimarkkinoille tarkoitetut tuotteet merkittävästi alemmalla hinnalla kuin hinnalla, jota se tavallisesti käyttää kotimarkkinoillaan. Viejän hinta lasketaan – ainakin aluksi – siten, että varmistetaan, että hinta on edullinen sen alueen markkinoilla, johon se viedään. Siinä otetaan tästä syystä huomioon kaikki sovellettavat vientitullit. Jos vientitullit poistetaan, viejällä on mahdollisuus sopeuttaa strategiansa suurimman mahdollisen edun saamiseksi uudesta lisämarginaalista. Tämä ei kuitenkaan vaikuta kysymykseen polkumyynnin olemassaolosta.

49.

Näin myydyistä tuotteista muodostuu polkumyynnillä tapahtuva tuonti alueella, johon ne viedään. Jos niiden hankintahinta siellä on havaittavasti alempi kuin hinta, jolla kotimainen tuotannonala voi myydä samanlaisia tuotteita, ja jos tuonnin määrä on merkittävä, kotimainen tuotannonala kärsii todennäköisesti sekä Maailman kauppajärjestö WTO:n polkumyyntisopimuksen että perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitetun aineellisen vahingon.

50.

Tästä voidaan johtaa, että on mahdollista, että polkumyyntiä esiintyy ilman vahinkoa tai vahinkoa ilman polkumyyntiä. Polkumyynti voi merkittävästi alentaa hintoja alueella, johon tuotteet viedään, mutta polkumyynnillä tuonnin määrä voi olla liian pieni aiheuttaakseen aineellista vahinkoa, tai viejä voi myydä epätavallisen alhaiseen noudettuna tehtaalta -hintaan saadakseen jalansijaa tietyillä vientimarkkinoilla mutta rahtikustannukset voivat olla niin suuret, ettei sen kilpailuetu kyseisillä markkinoilla ole riittävä vaikuttaakseen merkittävästi kotimaiseen tuotannonalaan. Päinvastainen tilanne on se, että tuotantokustannukset siinä maassa, josta tuotteet viedään, (ja rahtikustannukset alueelle, jonne ne tuodaan) ovat niin pienet, että tuotteita voidaan myydä viennissä ”normaaliarvolla” ja silti aiheuttaa aineellista vahinkoa kotimaiselle tuotannonalalle alueella, johon ne tuodaan.

51.

Polkumyyntitulli voidaan kuitenkin asettaa vain, jos sekä polkumyynti että vahinko on osoitettu. Molemmat on osoitettava erikseen eri menettelyissä eikä niitä voida yhdistää.

52.

Kuten neuvosto ja komissio ovat esittäneet, välitön syy kotimaan tuotannonalan vahingolle on polkumyynnillä tuonnin (alueella, jonne tuotteet viedään, sovellettavan) hinnan ja määrän yhdistelmä. Sekä Maailman kauppajärjestön polkumyyntisopimuksen että perusasetuksen 3 artiklasta ilmenee selvästi, että on osoitettava polkumyynnillä tuonnin ja vahingon välinen syy-yhteys. Polkumyynti itsessään (vientiin tuleva myynti merkittävästi alemmalla hinnalla kuin normaalihinta siinä maassa, josta tuotteet viedään) on yksi (tosin ehkä merkittävin) tekijöistä, jotka ratkaisevat polkumyynnillä tuonnin hinnan tuontialueella. Toinen ilmeinen tekijä ovat rahtikustannukset. Kolmas on tuontiin kohdistuvat tullit tai niiden puuttuminen (ja jos niitä kannetaan, niiden määrä) alueella, jonne tuotteet tuodaan. Kaikilla näillä tekijöillä (ja ehkä muillakin) on välitön vaikutus hintaan, jolla polkumyynnillä tuodut tuotteet myydään alueella, jonne ne tuodaan, mikä on itsessään välitön syy kyseessä olevaan vahinkoon. Niinpä tällaiset tekijät ovat ainoastaan aikaisemmassa vaiheessa vaikuttavia välillisiä syitä kyseiseen vahinkoon.

53.

Olisi absurdia, jos, sen jälkeen, kun on perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti osoitettu, että polkumyynnillä tuonnin hinta ja/tai määrä vaikuttaa yhteisön tuotannonalaan, 3 artiklan 7 kohdan mukaiseen ”muiden tekijöiden kuin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin” tutkimiseen sisältyisi tällaisten tekijöiden joukossa polkumyynti itsessään. Olisi samoin omituista myös pitää vähäisiä rahtikustannuksia tai tuontitullin puuttumista tällaisina muina tekijöinä.

54.

Mielestäni arviointi ei voi olla erilainen silloinkaan, jos rahtikustannukset yhtäkkiä vähenevät tai jos aiemmin kannettu tulli poistetaan. Tällaiset tapahtumat jäävät yhden askeleen päähän välittömästä syystä mutta ovat erottamaton osa välittömän syyn syntymistä. Jos tuottajan päätöstä leikata noudettuna tehtaalta ‑hintaansa (esimerkiksi) 10 prosentilla siten, että se myy vähäisellä voitolla tai jopa tappiolla, ei voida pitää polkumyynnillä tuonnista erillisenä tekijänä, jonka haitalliset vaikutukset voidaan erottaa polkumyynnillä tuonnin vaikutuksista, saman täytyy koskea alueen, jonne tuotteet tuodaan, toimivaltaisen viranomaisen päätöstä poistaa aiemmin sovellettu 12 prosentin tulli.

55.

Yksinkertaistettuna voidaan esittää, että vaikka tuontitulli olisi suurempi tai pienempi, sillä ei voi olla mitään vahingollisia vaikutuksia kyseessä olevaan kotimaiseen tuotannonalaan ellei tavaroita todella tuoda. Sama pätee tullin poistamiseen tai alentamiseen. Sellaista tilannetta ei voi olla, jossa tuontitullin poistaminen voisi aiheuttaa aineellista vahinkoa kotimaan tuotannonalalle, jos tuontia ei ole. Tuontitullin millainen tahansa vaikutus liittyy kiinteästi sen tuonnin vaikutuksiin, jonka hintaan se vaikuttaa, tapahtuipa kyseinen tuonti polkumyynnillä tai ei. Jos polkumyynnillä tai ilman polkumyyntiä tapahtuvan tuonnin kaikki tiedossa olevat vaikutukset tutkitaan, myös minkä tahansa kyseisen tuonnin hintaan vaikuttavan tullin soveltamisen tai poistamisen vaikutukset tutkitaan.

56.

Toimielimet tutkivat käsiteltävässä asiassa Pakistanista peräisin olevan tuonnin, jonka ne totesivat kokonaan polkumyynnillä tapahtuvaksi. ( 20 ) Tätä toteamusta on pidettävä käsiteltävän valituksen yhteydessä oikeana. Ne tutkivat myös Intiasta peräisin olevan tuetun tuonnin, muista kolmansista maista kuin Intiasta ja Pakistanista peräisin olevan tuonnin ja yhteisön tuotannonalan tuonnin vaikutukset. Gul Ahmed ei ole väittänyt, että minkään muun tuonnin vaikutuksia olisi pitänyt ottaa huomioon. Niinpä katson, ettei toimielimillä ollut tarvetta tutkia aiempien tullien poistamista erikseen mahdollisena erillisenä yhteisön tuotannonalalle samaan aikaan vahinkoa aiheuttavana tekijänä.

57.

Olennainen seikka on, että tullin poistamisen vaikutus mitataan sitä kautta, mitä tuonnin, joka voi olla polkumyynnillä tapahtuvaa tai ei, hinnoille ja -määrille tapahtuu sen jälkeen. Sitä ei voida arvioida erikseen. ( 21 )

58.

Olen tietoinen vastakkaisen näkemyksen hyvistä puolista. On selvää, että unionin lainsäätäjän päätös poistaa lähes samanaikaisesti tulli ja polkumyyntitulli, joista molemmat aiemmin koskivat tiettyjä tuoteryhmiä, ei liity juuri lainkaan sellaisiin seikkoihin, joihin kyseisten tuotteiden valmistajat voivat vaikuttaa. Sitä on näin ollen pidettävä muuna tekijänä kuin sinä polkumyyntinä, johon ne liittyvät.

59.

Tällainen päätös on kuitenkin sellainen muu tekijä kuin polkumyynti, joka vaikuttaa samaan aikaan polkumyynnillä tuotujen tuotteiden hintaan – ja sitä kautta mahdollisesti määrään. Se ei ole sellainen muu tekijä kuin polkumyynnillä tuonti, joka aiheuttaa samaan aikaan vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

60.

Tässä yhteydessä on hyödyllistä pitää mielessä, ettei polkumyyntitulli ole rangaistus, joka olisi asetettu polkumyyntiä harjoittavan viejän rankaisemiseksi menettelystään. Se on pikemminkin keino, jolla pyritään (kenties hyvin kömpelösti) oikaisemaan niin hyvin kuin mahdollista kotimaan tuotannonalan kannalta epäreiluna pidetty epätasapaino. Tältä kannalta katsottuna sitä, ettei aiempien tullien poistaminen liity yhdenkään polkumyyntiä harjoittavan tuottajan menettelyyn, voidaan pitää merkityksettömänä ratkaistaessa sitä, onko sen vaikutukset erotettava polkumyynnillä tuonnin vaikutuksista.

61.

Lopuksi muistuttaisin, että käsiteltävässä asiassa aiempien tullien poistaminen ei vaikuttanut vain polkumyynnillä tuonnin vaan myös muun, ilman polkumyyntiä tapahtuvan tuonnin hintaan. Polkumyynnillä tuonnin katsottiin aiheuttaneen vahingon. Muun tuonnin ei.

62.

Niinpä katson polkumyyntitullien määräämistä koskevien periaatteiden ja siinä sovellettavan menettelyn arvioinnin perusteella, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se katsoi, että aiempien tullien poistamista olisi pitänyt tutkia perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuna erillisenä muuna tekijänä kuin polkumyynnillä tuonti.

63.

Tällaista näkemystä on kuitenkin verrattava tiettyihin muihin unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossaan mainitsemiin tai osapuolten muutoksenhakuasiassa esiin nostamiin erityisiin seikkoihin.

64.

Ensinnäkin on kysyttävä, voidaanko perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan esimerkinomaisesta ”muita tekijöitä kuin polkumyynnillä tapahtuva tuonti” koskevasta luettelosta tehdä mitään päätelmiä.

65.

Siinä luetellut tekijät ovat muun kuin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä ja hinta, kysynnän supistuminen, kulutustottumusten muutokset, kolmannen maan ja yhteisön tuottajien rajoittavat kauppatavat ja kyseisten tuottajien välinen kilpailu, tekniikan kehittyminen sekä yhteisön tuotannonalan vientisaavutukset ja tuottavuus.

66.

Lukuun ottamatta ”tekniikan kehittymistä” koskevaa poikkeusta – joka sekin on kiistanalainen –, mistään mainituista tekijöistä tuskin aiheutuu polkumyynnillä tuonnin vaikutuksia. Erityisesti ne eivät vaikuta hintaan, jolla kyseinen tuonti on saatavissa unionissa ja joka on yhteisön tuotannonalalle vahinkoa aiheuttava tekijä.

67.

On totta, että sellainen tekniikan kehitys, joka lisää vientiteollisuuden tuottavuutta, voi vaikuttaa kyseiseen hintaan. Koska yhteisön tuotannonalan tuottavuus (verrattuna, väistämättä, vientiteollisuuden tuottavuuteen) kuitenkin on mukana esimerkinomaisen luettelon seuraavassa kohdassa, tämä ei voi olla luettelossa tarkoitettu tekniseen kehitykseen liittyvä näkökulma. Tästä syystä olen komission kanssa samaa mieltä siitä, ettei sanamuodon ”tekniikan kehittyminen” pidä tulkita liittyvän kehitykseen, joka vaikuttaa hintoihin tuottavuutta parantamalla vaan pikemminkin kehitykseen, joka hinnoista erillään lisää kehittyneemmän tuotteen haluttavuutta – ja siten myyntiä – aikaisempaan versioon verrattuna. Ilmeinen esimerkki tästä ovat peräkkäiset matkapuhelinteknologian ”sukupolvet”.

68.

Niinpä perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa lueteltujen tekijöiden luonne tukee näkemystäni siitä, että tarkoitettu tekijä on luonteeltaan sellainen, joka aiheuttaa yhteisön tuotannonalalle vahinkoa tavalla, joka ei liity polkumyynnillä tuontiin eikä varsinkaan vaikuta sen hintaan.

69.

Toiseksi on kysyttävä, tukeeko edellä mainitussa asiassa Foshan Golden Step ( 22 ) annettu tuomio vastakkaista näkemystä?

70.

Näin ei mielestäni ole. Päinvastoin olen neuvoston kanssa samaa mieltä siitä, että unionin yleinen tuomioistuin vaikuttaa valituksenalaisessa tuomiossa tulkinneen virheellisesti aiempaa oikeuskäytäntöä. Edellä mainitussa asiassa Foshan Golden Step todetut yhteisön tuotannonalan kärsimät vahingot liittyivät jaksoon, jonka aikana aiemmat tuonnin määrälliset rajoitukset poistettiin. Kantaja väitti, että kiintiöiden poistamisesta väistämättä seurannutta tuonnin kasvua ei pidä ottaa huomioon, kun ratkaistaan polkumyynnillä tuonnin aiheuttamaa vahinkoa merkityksellisenä aikana. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että ”kun toimielimet toteavat, että tuotteen, johon on aiemmin sovellettu määrällisiä rajoituksia, tuonti lisääntyy näiden rajoitusten voimassaolon päättymisen jälkeen, ne voivat ottaa huomioon tämän tuonnin lisääntymisen, kun ne arvioivat yhteisön teollisuudenalan kärsimää vahinkoa”. Jos tämä logiikka pätee – kuten vaikuttaisi perustellulta – aiempien tullien poistamisen hintavaikutukseen, tuloksena täytyy olla se, että kyseiseen poistamiseen liittyvä hintojen aleneminen voidaan ottaa huomioon vahingon arvioinnissa – tarvitsematta tarkastella sitä erillisenä, vahinkoa myös aiheuttavana tekijänä. Sama arviointi ja johtopäätökset ilmenevät myös ”China footwear” -selvityksestä. ( 23 )

71.

Kolmanneksi on kysyttävä, muuttaako tilannetta se, että, kuten Gul Ahmed korostaa, aiempien tullien poistaminen oli unionin toimielinten ”itsenäinen toimi”.

72.

Vastaisin tähänkin kieltävästi, ja olen selittänyt perusteeni edellä erityisesti 59 ja 60 kohdassa. Unionin toimielinten itsenäinen toimi oli kiistattomasti muu tekijä kuin polkumyynti, joka vaikutti polkumyynnillä tuonnin hintaan. Se ei ollut sellainen muu tekijä kuin polkumyynnillä tuonti, joka itsenäisesti aiheutti vahingon yhteisön tuotannonalalle.

73.

Lopuksi on kysyttävä, johtaisiko valituksenalaisen tuomion vahvistaminen neuvoston väittämään absurdiin ja epäoikeudenmukaiseen lopputulokseen.

74.

Neuvosto esittää olennaisilta osin, että jos aiempien tullien poistamista on pidettävä yhteisön tuotannonalaa polkumyynnillä tuonnin kanssa samaan aikaan vahingoittavana muuna tekijänä kuin polkumyynnillä tuonti, unionin mahdollisuus asettaa polkumyyntitulleja tuotteille, joita koskevan aiemman polkumyyntitullin voimassaolo on päättynyt, olisi rajoitettu, koska aiempien tullien voimassaolon päättymisen olisi katsottava vaikuttavan polkumyynnillä tuonnin ja vahingon väliseen syy-yhteyteen.

75.

Kyseinen väite ei vakuuta minua täysin. Lopputulos ei oikeudellisesti ole välttämättä niin radikaali kuin komissio esittää. Se, että aiemman polkumyyntitullin voimassaolon päättyminen oli otettava huomioon, kun arvioitiin polkumyynnillä tuonnin ja yhteisön tuotannonalan vahingon välistä syy-yhteyttä, ei tarkoita, että syy-yhteys katkeaa aina kun voimassaolo päättyy. Kaikki riippuu tosiseikkojen oikeasta arvioinnista ja vahingonaiheuttajan oikeasta yksilöinnistä, jotka voisivat – hypoteettisesti – johtaa mahdolliseen uuden tullin alentamiseen.

76.

Se, etten pidä tätä neuvoston väitettä ratkaisevana, ei kuitenkaan vaikuta mitenkään näkemykseen, johon olen päätynyt muilla perusteilla. Uskon, että unionin tuomioistuimen olisi lisäksi hyvä pitää väite mielessä, jos se kallistuu vastakkaisen näkemyksen kannalle. Jos komissio ja neuvosto epäilevät mahdollisuuttaan asettaa polkumyyntitulli uudelleen siinä tapauksessa, että uusi polkumyynti alkaa aiemman tullin voimassaolon päättymisen seurauksena, ne saattavat olla huomattavasti vähemmän halukkaita sallimaan tullien voimassaolon päättyvän, ellei niiden vakaasti edellytetä tekevän niin.

77.

Niinpä olen vakaasti sitä mieltä, että unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisessa tuomiossa virheen, kun se katsoi, että aiempien tullien poistamista oli tutkittava perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuna erillisenä muuna tekijänä kuin polkumyynnillä tuonti.

78.

Näin ollen katson, että valituksenalainen tuomio on kumottava. Siinä tapauksessa menettelyllinen tilanne mahdollistaa unionin tuomioistuimelle sen, että se antaa lopullisen ratkaisun Gul Ahmedin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän viidennen kanneperusteen kolmannesta osasta, joka olisi vastaavasti hylättävä. Unionin tuomioistuin ei kuitenkaan voi lausua mistään muista kanneperusteista tai väitteistä, joita ei tutkittu ensimmäisessä oikeusasteessa. Niinpä asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen kyseisten muiden kanneperusteiden ja väitteiden ratkaisemista varten.

79.

Jos unionin tuomioistuin hyväksyy valitusta koskevan arviointini, Gul Ahmed on hävinneenä asianosaisena velvoitettava unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 137, 138, 140 ja 184 artiklan, luettuna yhdessä, nojalla korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut, kun taas komission on väliintulijana vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan. Unionin yleisen tuomioistuimen on kuitenkin sille palautettavassa asiassa antamansa ratkaisun valossa päätettävä, mikä on asianmukainen oikeudenkäyntikulujen jako ensimmäisessä oikeusasteessa.

80.

Niinpä ehdotan, että unionin tuomioistuin