1.

Itävaltalaisen, rautatiekuljetusten vapautetulla alalla toimivaltaisen Schienen-Control Kommission -nimisen hallintotuomioistuimen esittämällä ennakkoratkaisupyynnöllä halutaan selvennystä siihen, mitä tietoja rautatieyritysten on annettava matkustajille asetuksen (EY) N:o 1371/2007 ( 2 ) 8 artiklan 2 kohdan ja asetuksen liitteessä II olevan II osan nojalla. Täsmällisemmin on kysymys siitä, onko matkustajilla oikeus reaaliaikaiseen tietoon junien aikatauluista siten, että matkan aikana annetaan ajan tasalle saatettuja tietoja junayhteyksien viivästymisistä ja peruutuksista koko Itävallan rautatieverkon alueella ja kaikkien kuljettajien osalta, vai koskeeko 8 artiklan 2 kohta vain julkaistua aikataulua koskevia tietoja ja vain sen kuljettajan viivästymisiä ja peruutuksia, jonka asiakkaana matkustaja matkustaa.

2.

Jos asetuksen N:o 1371/2007 8 artiklan 2 kohta kattaa edellä kuvatun reaaliaikaisen tiedon, kansallinen tuomioistuin haluaa selvittää myös, onko tämän velvollisuuden ja rataverkon haltijalle direktiivin 2001/14/EY ( 3 ) 5 artiklassa ja liitteessä II asetettujen velvollisuuksien välillä yhteys. Kysymys tulee esiin tilanteissa, joissa reaaliaikainen tieto, jota rautatieyritys haluaa antaa matkustajille, on rataverkon haltijan hallussa ja viimeksi mainittu on kieltäytynyt luovuttamasta sitä asianomaiselle yritykselle.

3.

Riitakysymys on uusi, koska unionin tuomioistuimelle tarjoutuu ensi kertaa tilaisuus antaa ohjausta asetuksen N:o 1371/2007 tulkintaan. ( 4 ) Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun unionin tuomioistuinta on pyydetty tutkimaan Schienen-Control Kommissionin esittämä ennakkoratkaisupyyntö. Esiin tulee tämän vuoksi alustava kysymys siitä, onko Schienen-Control Kommission SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin – mitä tosin ei ole menettelyn kuluessa riitautettu –, ja näin ollen siitä, onko ennakkoratkaisupyyntö otettava tutkittavaksi.

4.

Yhteisön rautateiden kehittämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/440/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/12/EY, ( 5 ) 6 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että infrastruktuurin yhtäläisten ja ketään syrjimättömien käyttömahdollisuuksien kannalta olennaiset, liitteessä II luetellut toiminnot annetaan tehtäväksi sellaisille elimille tai yrityksille, jotka eivät itse harjoita rautatieliikennettä. Organisatorisista rakenteista riippumatta on voitava osoittaa, että tämä tavoite on saavutettu.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin antaa rautatieyritykselle tai muulle elimelle tehtäväksi maksujen perimisen ja vastuun rautateiden infrastruktuurin hoidosta, kuten investoinnit, kunnossapidon ja rahoituksen.”

5.

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY ( 6 ) 1 artiklan 1 kohdassa säädetään otsikon ”Direktiivin tavoite” alla seuraavaa:

”Tämän direktiivin mukaisesti jäsenvaltioiden on henkilötietojen käsittelyssä turvattava yksilöille heidän perusoikeutensa ja -vapautensa ja erityisesti heidän oikeutensa yksityisyyteen.”

6.

Direktiivin 2001/14 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Yhteisön rautatiealan tiiviimpi yhdentäminen on olennainen osa sisämarkkinoiden toteuttamista ja edistää kestävän kehityksen periaatteiden mukaisen liikkuvuuden saavuttamista.”

7.

Direktiivin 2001/14 5 artiklan, jonka otsikko on ”Palvelut”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Rautatieyrityksille on tarjottava ketään syrjimättömin perustein liitteessä II esitetyt vähimmäiskäyttömahdollisuudet ja radan käyttömahdollisuudet palveluihin pääsyä varten. Liitteessä II olevassa 2 kohdassa mainittuja palveluja on tarjottava ketään syrjimättömällä tavalla, ja rautatieyrityksen hakemus voidaan evätä ainoastaan, jos on olemassa markkinaolosuhteiden mukaisia toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja. Jos palveluja tarjoaa useampi kuin yksi infrastruktuurin hallinto, ’pääinfrastruktuurin’ tarjoajan on pyrittävä kaikkia kohtuullisia keinoja käyttäen helpottamaan näiden palvelujen saantia.”

8.

Direktiivin 2001/14 liitteessä II säädetään otsikon ”Rautatieyrityksille tarjottavat palvelut” alla seuraavaa:

9.

Rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta yhteisössä 17.6.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/57/EY ( 7 ) 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Tarkoitus ja soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän direktiivin tarkoituksena on vahvistaa olennaiset edellytykset, jotka on täytettävä rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden toteuttamiseksi siten, että ne sopivat yhteen direktiivin 2004/49/EY säännösten kanssa. Nämä edellytykset koskevat järjestelmän osien suunnittelua, rakentamista, käyttöönottoa, parantamista, uudistamista, käyttöä ja kunnossapitoa sekä järjestelmän käyttöön ja kunnossapitoon osallistuvan henkilöstön ammattipätevyyttä ja työterveys- ja työturvallisuusolosuhteita.

2.   Tämän tavoitteen toteuttamisen on johdettava teknisen yhdenmukaistamisen optimaalisen tason määrittelyyn, ja sen avulla on voitava:

– –

10.

Rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista annetun asetuksen N:o 1371/2007 johdanto-osan 1–5, 7–9 ja 21 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

11.

Asetuksen N:o 1371/2007 1 artiklan, jonka otsikko on ”Kohde ja soveltamisala”, a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt seuraavista seikoista:

12.

Asetuksen N:o 1371/2007 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Matkaa koskevat tiedot”, säädetään seuraavaa:

”1.   Rautatieyritysten ja lipunmyyjien, jotka tarjoavat yhden tai useamman rautatieyrityksen puolesta kuljetussopimuksia, on pyynnöstä annettava matkustajalle ainakin liitteessä II olevassa I osassa mainitut tiedot, jotka liittyvät matkoihin, joista asianomainen rautatieyritys tarjoaa kuljetussopimusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan soveltamista. Lipunmyyjien, jotka tarjoavat kuljetussopimuksia omaan lukuunsa, ja matkanjärjestäjien on annettava nämä tiedot, jos ne ovat saatavissa.

2.   Rautatieyritysten on annettava matkustajille matkan aikana vähintään liitteessä II olevassa II osassa mainitut tiedot.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava mahdollisimman käyttökelpoisessa muodossa. Tältä osin on kiinnitettävä erityistä huomiota kuulo- ja/tai näkörajoitteisten henkilöiden tarpeisiin.”

13.

Asetuksen N:o 1371/2007 10 artiklan, jonka otsikko on ”Matkatietojärjestelmät ja varausjärjestelmät”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Rautatieyritysten ja lipunmyyjien on tässä artiklassa tarkoitettujen tietojen antamista ja lippujen kirjoittamista varten käytettävä rautatieliikenteen tietokonepohjaista tieto- ja varausjärjestelmää [CIRSRT], joka on tarkoitus perustaa tässä artiklassa tarkoitetuilla menettelyillä.” ( 8 )

14.

Asetuksen N:o 1371/2007 18 artiklan, jonka otsikko on ”Avunanto”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kun liikennepalvelu lähtee tai saapuu viivästyneenä, rautatieyrityksen tai aseman haltijan on tiedotettava matkustajille tilanteesta sekä arvioidusta lähtö- ja saapumisajasta heti, kun kyseiset tiedot ovat saatavissa.”

15.

Asetuksen N:o 1371/2007 liitteeseen II sisältyy luettelo vähimmäistiedoista, jotka rautatieyritysten ja/tai lipunmyyjien on annettava. Luettelon mukaan ennen matkaa annettaviin tietoihin kuuluvat ”nopeimman matkan aikataulut ja siihen liittyvät ehdot” ja ”halvimpiin hintoihin liittyvät aikataulut ja ehdot”. Matkan aikana annettaviin tietoihin kuuluvat ”junassa tarjottavat palvelut”, ”seuraava asema”, ”viivästymiset”, ”tärkeimmät junayhteydet” ja ”turvallisuusasiat”.

16.

Rautatielain (Eisenbahngesetz, jäljempänä EisbG) 54 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(2)   Tämän lain 6 osan säännösten tarkoitus on turvata rautatielinjojen taloudellinen ja tehokas käyttö Itävallassa

17.

EisbG:n 58 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Rautateiden infrastruktuuria hoitavan yrityksen on ketään syrjimättömin perustein tarjottava käyttöön oikeutetuille rautateiden infrastruktuurin käyttöä varten tämän käyttömahdollisuuden lisäksi seuraavat palvelut vähimmäiskäyttömahdollisuuksina:

– –

– –

(4)   Rautateiden infrastruktuuria hoitava yritys voi tarjota käyttöön oikeutetuille rautateiden infrastruktuurin käyttöä varten seuraavia oheispalveluja, mutta se ei ole siihen velvollinen:

18.

Westbahn Management GmbH (jäljempänä Westbahn Management) haluaa tarjota matkustajaliikennepalveluja junareitillä Wien Westbahnhof (Wienin läntinen rautatieasema) – Salzburg Hauptbahnhof (Salzburgin päärautatieasema). Liittovaltion liikenne-, innovaatio- ja teknologiaministeriön 29.5.2009 tekemällä päätöksellä Westbahn Managementille myönnettiin liikennöintilupa tämän palvelun tarjoamista varten.

19.

ÖBB Holding AG on ÖBB-Infrastruktur AG:n ja ÖBB-Personenverkehr AG:n ainoa osakkeenomistaja. ÖBB-Infrastuktur AG on Itävallan suurin rataverkon haltija, ja se hallinnoi valtaosaa Itävallan rautatieverkosta, myös Wienin ja Salzburgin välistä reittiä. Se on siis vastapuolena pääasiassa. ÖBB-Personenverkehr AG on Itävallan matkustajaliikennepalvelujen markkinoiden johtava yritys, ja se oli aiemmin valtion monopolin haltija.

20.

ÖBB-Infrastruktur AG:lla on käytettävissään kaikkia Itävallassa hallinnoimassaan rataverkossa liikennöiviä junia koskevat reaaliaikaiset tiedot. Reaaliaikaisiin tietoihin kuuluvat junan kulloinenkin sijainti sekä saapumis-, kauttakulku- ja lähtöajat jäljellä olevan matkan osalta. Tietoihin kuuluu myös odottamattomia viivästymisiä ja peruutuksia koskeva informaatio.

21.

ÖBB-Infrastruktur AG toimittaa kullekin yksittäiselle rautatieyritykselle niiden omia junia koskevat reaaliaikaiset tiedot mutta ei muiden Itävallan rataverkossa toimivien rautatieyritysten reaaliaikaisia tietoja. ÖBB-Infrastruktur AG näyttää kuitenkin kaikkia verkkoa käyttäviä rautatieyrityksiä koskevat reaaliaikaiset tiedot tärkeimpien asemien sähköisillä näyttötauluilla.

22.

Westbahn Management pyysi ÖBB-Infrastruktur AG:ta toimittamaan muiden rautatieyritysten reaaliaikaiset tiedot sen saataville, jotta se voisi vastaisuudessa ilmoittaa matkustajilleen junayhteyksien ajantasaiset lähtöajat odottamattomien viivästymisten ja peruutusten mukaisesti. ÖBB-Infrastruktur AG hylkäsi pyynnön 22.10.2010 päivätyllä kirjeellä. Se totesi luovuttavansa lähtökohtaisesti ainoastaan kulloinkin kyseessä olevaa rautatieyritystä koskevat tiedot ja kehotti Westbahn Managementia tekemään eri rautatieyritysten kanssa sopimuksia, joissa kyseiset yritykset antavat suostumuksen tietojensa luovuttamiseen.

23.

Westbahn Managementin ja ÖBB-Personenverkehr AG:n välillä ei kuitenkaan päästy tällaiseen sopimukseen, koska viimeksi mainittu kieltäytyi tekemästä tämäntyyppistä sopimusta. Westbahn Management teki ÖBB-Infrastruktur AG:sta valituksen Schienen-Control Kommissioniin kilpailunvalvontamenettelyssä.

24.

Schienen-Control Kommission on katsonut tarpeelliseksi esittää SEUT 267 artiklan nojalla unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

25.

Westbahn Management, ÖBB-Infrastruktur AG, Puolan hallitus ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomatuksia. Puolan hallitusta lukuun ottamatta ne kaikki osallistuivat 21.3.2012 pidettyyn istuntoon.

26.

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että harkitessaan, onko ennakkoratkaisua pyytänyt elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, mikä on pelkästään unionin oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, unionin tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, joita ovat muun muassa kyseisen elimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus. ( 9 )

27.

Schienen-Control Kommission on ennakkoratkaisupyynnössään esittänyt unionin tuomioistuimelle yksityiskohtaisen selvityksen oikeussäännöistä, joiden nojalla se on perustettu, kokoonpanostaan, päätöksentekomenettelystään ja työjärjestyksestään.

28.

Schienen-Control Kommission perustettiin liittovaltion lailla pysyväksi, ja sen tuomiovalta, joka on pakottavaa, kattaa asianomaisessa liittovaltion laissa luetellut rautatiemarkkinoita koskevat riita-asiat. Siinä on kolme jäsentä, joista kullakin on varajäsen. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan on oltava tuomareita, jotka liittovaltion oikeusministeri nimittää Schienen-Control Kommissioniin. Liittohallitus nimittää muut jäsenet ja heidän varajäsenensä. Jäseninä eivät voi olla liittohallituksen tai osavaltion hallituksen ministerit eivätkä valtiosihteerit, ja jäsenten on oltava riippumattomia kaikista tahoista, joilla on yhteyksiä Schienen-Control Kommissionin toimintaan.

29.

Schienen-Control Kommissioniin sovelletaan yleistä hallintomenettelylakia. Menettely Schienen-Control Kommissionissa on kontradiktorista, ja siihen voi sisältyä suullinen käsittely, johon voidaan kutsua todistajia ja asiantuntijoita. Schienen-Control Kommissionin päätöksiä ei voida kumota hallinnollisilla päätöksillä, mutta niistä voidaan valittaa Verwaltungsgerichtshofiin (hallintotuomioistuin).

30.

Kysymys siitä, ovatko Itävallan riippumattomat hallinnolliset elimet tuomioistuimia, on tullut aiemmin esiin unionin tuomioistuimessa. ( 10 ) Kun otetaan huomioon tämä oikeuskäytäntö, tapa, jolla Schienen-Control Kommission on perustettu, sekä edellä kuvaamani tehtävät, se on epäilemättä SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin. Schienen-Control Kommission on perustettu lailla, sen jäsenet ovat riippumattomia, se soveltaa oikeussääntöjä, siinä käytävä menettely on kontradiktorista ja sillä on pakottava tuomiovalta. ( 11 ) Nämä tekijät riittävät täyttämään unionin tuomioistuimen SEUT 267 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössä asetetut vaatimukset.

31.

Westbahn Management ja ÖBB-Infrastruktur AG ovat kirjallisissa huomautuksissaan eri mieltä siitä, ovatko junayhteyksien viivästymisiä ja peruutuksia koskevat tiedot Itävallan lainsäädännön mukaan liikesalaisuuksia. Ne ovat eri mieltä myös siitä, suojataanko tällaisia tietoja henkilötietoina sekä Itävallan lain että direktiivin 95/46 nojalla.

32.

Ensiksi mainitusta seikasta todettakoon aluksi, että unionin tuomioistuimen toimivaltaan ei kuulu kansallisen lain säännösten tarkoitusta koskevan ohjauksen antaminen. Kun otetaan huomioon, että liikesalaisuuksien suoja on unionin oikeuden yleinen periaate ( 12 ) ja että käsiteltävä riita-asia koskee unionin lainsäädännön tulkintaa, Itävallan lainsäädännön mukaista liikesalaisuuksien suojaa on näin ollen tulkittava yhdenmukaisesti unionin oikeuden kanssa. ( 13 )

33.

Näkemykseni mukaan tiedot ovat unionin oikeudessa tarkoitettuja liikesalaisuuksia vain, jos ne käsittävät sellaista informaatiota yrityksen liiketoiminnasta, joiden paljastaminen voisi aiheuttaa yritykselle vakavaa haittaa. ( 14 ) Tietojen on myös oltava luonteeltaan luottamuksellisia. ( 15 ) Oikeuskäytännössä tämä on vahvistettu tuomiossa, joka koski tähän liittyvän luottamuksellisen tiedon suojan käsitteen merkitystä, mikä edellyttää lisäksi, että kyseessä olevan tiedon julkistaminen ”vaarantaisi tiettyjen julkisten tai yksityisten yritysten oikeutetut kaupalliset edut”. ( 16 ) Nähdäkseni ei voi olla ”oikeutettua” pidättää tietoa, jonka saatavuutta unionin lainsäätäjä pitää tarpeellisena rautatiepalvelujen vapauttamisen yhteydessä. ( 17 )

34.

Mielestäni junien viivästymisiä ja peruutuksia koskevat tiedot eivät ole luottamuksellisia asianomaisiin yrityksiin eivätkä matkustajiin nähden. Päinvastoin niiden saatavuus on sellaisen hyvin toimivan rautatiekuljetusjärjestelmän edellytys, jossa on useita palveluntarjoajia ja jossa palvelut ja verkot ovat yhteentoimivia. ÖBB-Infrastruktur AG esittää tiedot asemien näyttöruuduilla. Kuten Westbahn Management on todennut kirjallisissa huomautuksissaan, nämä tiedot eivät ole arkaluontoisia. Tietojen ilmaiseminen ei vaaranna mitään ÖBB-Infrastruktur AG:n ”oikeutettua” kaupallista etua, kun otetaan huomioon, että direktiivillä 2001/14 on tarkoitus avata rautatieverkot kilpailulle.

35.

Hyväksyisin Westbahn Managementin väitteet myös unionin tietosuojalainsäädännön sekä junien viivästymisiä ja peruutuksia koskevien tietojen osalta. Kuten direktiivin 95/46 johdanto-osan 11 perustelukappaleen sekä 1 ja 2 artiklan nojalla on selvää, direktiivillä suojataan toisin sanoen vain henkilötietoja. ( 18 ) Direktiivin 95/46 2 artiklan a alakohdan mukaan henkilötiedoilla tarkoitetaan ”kaikenlaisia tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä (’rekisteröity’) koskevia tietoja; tunnistettavissa olevana pidetään henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa, erityisesti henkilönumeron taikka yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen, fysiologisen, psyykkisen, taloudellisen, kulttuurillisen tai sosiaalisen tekijän perusteella”. Samaa ilmentää Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artikla.

36.

Yrityksellä olevat tiedot junien viivästymisistä ja peruutuksista eivät tämän vuoksi saa tällaista suojaa, koska ne eivät ole henkilötietoja. Samoin SEU 39 artiklassa viitataan ”luonnollisten henkilöiden suojaa” koskeviin sääntöihin, jotka koskevat ”henkilötietojen käsittelyä”, kun taas SEUT 16 artiklan 2 kohdassa viitataan ”luonnollisten henkilöiden” suojaan henkilötietojen käsittelyssä. Westbahn Management ei tavoittele tietoa matkustajista eikä edes muista palveluntarjoajista sinällään vaan ainoastaan siitä, ovatko aikataulun mukaiset junayhteydet tosiasiallisesti käytettävissä.

37.

Schienen-Control Kommission haluaa ensimmäisellä kysymyksellään selvittää, onko rautatieyritys asetuksen N:o 1371/2007 8 artiklan 2 kohdan nojalla velvollinen asettamaan matkaa tekevien matkustajien käytettäviksi tiedot jatkoyhteysjunien – erityisesti muiden rautatieyritysten junien – viivästymisistä ja peruutuksista.

38.

Asetuksen N:o 1371/2007 tavoitteet, jotka ohjaavat 8 artiklan 2 kohdan tulkintaa, on esitetty tiivistetysti johdanto-osan perustelukappaleissa. On tärkeää, että yhteisen liikennepolitiikan puitteissa turvataan rautatieliikenteen matkustajien käyttäjänoikeudet sekä parannetaan rautateiden matkustajaliikennepalvelujen laatua ja tehokkuutta (ensimmäinen perustelukappale). On myös saavutettava korkeatasoinen kuluttajansuoja (toinen perustelukappale), ja matkustajan, joka on kuljetussopimuksen heikompi osapuoli, oikeudet olisi turvattava (kolmas perustelukappale). Tähän kuuluu oikeus saada rautatiematkoja koskevia tietoja mahdollisimman pian sekä ennen matkaa että matkan aikana ja aina, kun se on mahdollista (neljäs perustelukappale).

39.

Kuten asetuksen N:o 1371/2007 johdanto-osan viidennestä, kahdeksannesta ja yhdeksännestä perustelukappaleesta käy lisäksi ilmi, asetuksella pyritään myös edistämään näiden tietojen saantia yli rajojen. Tätä tarkoitusta palvelee myös niiden edellytysten asettaminen, joilla pyritään edistämään kansallisten järjestelmien yhteentoimivuutta ja eurooppalaisten standardien täytäntöönpanoa, jotka otetaan huomioon direktiivissä 2008/57 ja erityisesti sen 1 artiklassa. Direktiivin 2008/57 edeltäjään eli direktiiviin 2001/16 viitataan asetuksen N:o 1371/2007 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa ( 19 ) matkaa koskevien tietojen yhteydessä. Tällä järjestelmällä pyritään edistämään rautatiematkoja, jotka tehdään koko Euroopassa useita kuljettajia käyttäen. Aikataulusta poikkeavia viivästymisiä ja peruutuksia koskevien tietojen saatavuus on keskeistä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

40.

Asetuksen N:o 1371/2007 liitteessä II olevaan II osaan sisältyvien matkan aikana annettavia tietoja koskevien säännösten suppea tulkinta rajoittaisi matkustajien tärkeimpiä junayhteyksiä koskevan tiedonsaannin aikataulussa mainittuihin lähtöaikoihin. Tällainen tulkinta olisi kuitenkin matkustajien etujen vastaista ja estäisi saavuttamasta asetuksen N:o 1371/2007 tavoitteita, joihin kuuluu viivästyneiden saapumisten tai lähtöjen osalta oikeus saada niistä tietoa rautatieyritykseltä tai aseman haltijalta ja heti, kun kyseiset tiedot ovat saatavissa (ks. asetuksen N:o 1371/2007 johdanto-osan neljännen perustelukappaleen lisäksi 18 artiklan 1 kohta).

41.

Kuten komission kirjallisissa huomautuksissa on todettu, vastakkainen tulkinta merkitsisi lisäksi sitä, että matkustajille olisi matkan aikana ilmoitettava vain tärkeimpien junayhteyksien ajoaikataulu. Tämä tieto on hyödytöntä, jos matkan aikana on ollut viivästymisiä tai peruutuksia. Kuten Puolan hallitus on huomauttanut, matkan aikana annettavat tiedot eivät voi olla vain ennen matkaa annettavien tietojen toistamista.

42.

Unionin lainsäätäjä on asetuksen N:o 1371/2007 8 artiklassa tehnyt eron niiden tietojen, joihin matkustajilla on oikeus ennen matkan alkamista (ks. 8 artiklan 1 kohta ja liitteessä II oleva I osa), ja niiden tietojen, joihin heillä on oikeus matkan aikana (8 artiklan 2 kohta ja liitteessä II oleva II osa), välille. Jos ennen matkaa edellytettävien tietojen sisältöä ei tulkittaisi staattisiksi ja matkan aikana annettavia tietoja dynaamisiksi, unionin lainsäätäjän ennen matkaa ja matkan aikana annettavien tietojen välille tekemässä erossa ei olisi järkeä. Matkustajan ennen matkaa ja matkan aikana tarvitsemat tiedot eivät yleensä ole samoja.

43.

Asetuksen N:o 1371/2007 liitteessä II olevassa I osassa viitataan erityisesti ”toimiin, jotka todennäköisesti keskeyttävät liikennepalvelun tai viivästyttävät sitä”. Kuten Puolan hallitus on huomauttanut, matkustajien oikeuksia heikennettäisiin asetuksen N:o 1371/2007 korkeatasoista kuluttajansuojaa koskevan tavoitteen (ks. johdanto-osan toinen perustelukappale) vastaisesti, jos viivästymisiä ja peruutuksia ei pidettäisi tällaisina ”toimina”. Olisi lisäksi asetuksen N:o 1371/2007 tavoitteiden vastaista viivästyttää tätä tietoa tarkoituksellisesti siihen saakka, kunnes matkustaja saapuu asemalle, jolla hänen on tarkoitus nousta jatkoyhteysjunaan, ja näkee ensi kertaa näyttöruudulta, että se on viivästynyt.

44.

Komissio on myös todennut kirjallisissa huomautuksissaan, että jos tulkitaan suppeasti sitä, mihin tietoihin matkustajilla on oikeus, haitataan matkustajien siirtymistä ja tehdään siten tyhjäksi asetuksen N:o 1371/2007 9 artiklan 1 kohdan sekä johdanto-osan seitsemännen perustelukappaleen tarkoitus eli pyrkimys edistää suorien lippujen ostamista. Asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa säädetään, että”rautatieyritysten ja lipunmyyjien on tarjottava lippuja ja suoria lippuja, jos niitä on saatavilla, ja otettava vastaan varauksia”, kun johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa puolestaan lisätään, että suorien lippujen tarjoaminen ”helpottaa rautatieliikenteen matkustajien siirtymistä yhden liikenteenharjoittajan palveluista toisen liikenteenharjoittajan palveluihin”. Hyväksyn komission väitteen. Tällainen vaikeuttaminen olisi ristiriidassa yhteisen liikennepolitiikan kanssa, johon viitataan asetuksen N:o 1371/2007 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa, ja se johtaisi siihen, että matkustajat suosisivat suurempia rautatieyrityksiä, joiden palvelu kattaa matkan kaikki jaksot ja jotka tämän vuoksi voivat tarjota kattavat tiedot koko matkan ajan.

45.

Istunnossa ÖBB-Infrastruktur AG viittasi vielä vaikeuksiin, joita esiintyy sellaisten junayhteyksiä koskevien reaaliaikaisten tietojen valinnassa, joista olisi hyötyä Westbahn Managementin kaltaiselle yritykselle. ÖBB-Infrastruktur AG:n mukaan sen olisi mahdotonta valita hallussaan olevista tiedoista relevanttia reaaliaikaista tietoa; kaikkien tietojen lähettäminen tukkisi Westbahn Managementin ja tekisi tiedoista hyödyttömiä.

46.

Tästä on riittävää todeta, että asetuksen N:o 1371/2007 8 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä II olevassa II osassa asetettu tietojenantamisvelvollisuus koskee vain tärkeimpiä junayhteyksiä. Tämä tulkinta on suhteellisuusperiaatteen mukainen, ja ÖBB-Infrastruktur AG voi asetuksen N:o 1371/2007 8 artiklan 3 kohdasta saada opastusta siihen, millä tavalla koko rataverkon viivästymisiä ja peruutuksia koskeva reaaliaikainen tieto annetaan. Siinä säädetään, että 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ”on annettava mahdollisimman käyttökelpoisessa muodossa”. Kuten komissio on huomauttanut, tämä merkitsee, että ÖBB-Infrastruktur AG:n on valittava tiedot harkitusti ja varmistettava, että luovutetut tiedot ovat hyödyllisiä matkustajille. Tätä täsmennetään vielä asetuksen N:o 1371/2007 18 artiklassa, jossa mainitaan viivästynyttä lähtöä tai saapumista koskevat tiedot sellaisina, joista ”on tiedotettava matkustajille” ja ”heti, kun kyseiset tiedot ovat saatavissa”. ”Rautatieyrityksen tai aseman haltijan” on annettava tiedot.

47.

Schienen-Control Kommission haluaa toisella kysymyksellään ennen kaikkea tietää, onko rataverkon haltijalla velvollisuus toimittaa rautatieyrityksille reaaliaikaisia tietoja muiden rautatieliikennepalvelujen tarjoajien tärkeimmistä junayhteyksistä.

48.

Kysymys koskee näin ollen sitä, onko rataverkon haltijalla direktiivin 2001/14 nojalla vastaavanlainen velvollisuus asettaa tietoja rautatieyritysten saataville kuin viimeksi mainituilla on tietojen antamiseen asetuksen N:o 1371/2007 8 artiklan 2 kohdan nojalla.

49.

Vastaisin tähän myöntävästi. Kuten Puolan hallitus totesi, direktiiviä 2010/14 ei voida tulkita siten, että asetuksen N:o 1371/2007 mukaisia tavoitteita haitataan.

50.

Kuten komissio totesi kirjallisissa huomautuksissaan, direktiivin 2001/14 5 artiklassa taataan joka tapauksessa rautatieyrityksille ketään syrjimättömin perustein direktiivin 2001/14 liitteessä II esitetyt vähimmäiskäyttömahdollisuudet ja radan käyttömahdollisuudet palveluihin pääsyä varten. Direktiivin 2001/14 liitteessä II olevan 1 kohdan d alakohdan mukaan näihin kuuluu ”viestinanto ja tietojen tarjonta junien liikkumisesta”.

51.

Direktiivin 2001/14 liitteessä II olevan 1 kohdan d alakohta on lisäksi luettava yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä II olevan 1 kohdan e alakohdan kanssa; sen mukaan rautatieyrityksillä on oikeus ”kaikkiin muihin tietoihin, jotka tarvitaan sellaisen liikenteen harjoittamiseen, jota varten kapasiteetti on myönnetty”.

52.

Näiden säännösten sanamuoto viittaa sellaiseen tulkintaan, jonka mukaan Westbahn Managementin kaltaisilla rautatieyrityksillä on oikeus reaaliaikaisiin tietoihin. Unionin rautatiealan tiiviimpi yhdentäminen on olennainen osa sisämarkkinoiden toteuttamista (ks. direktiivin 2001/14 johdanto-osan ensimmäinen perustelukappale). Tämän tavoitteen valossa direktiivin 2001/14 liitteessä II olevan 1 kohdan e alakohtaa on tulkittava laajasti ja siten, että se kattaa kaikentyyppiset tiedot, jotka ovat tarpeen rautatiepalvelujen tarjoamiseksi ja jotka voidaan saada vain rataverkon haltijalta.

53.

Westbahn Management ”tarvitsee” reaaliaikaisia tietoja voidakseen täyttää asetuksen N:o 1371/2007 mukaiset velvollisuutensa ja tarjota kilpailukykyistä palvelua. Lisäksi sekä ÖBB-Personenverkehr AG:n asema rautatiepalvelujen markkinajohtajana että sen suhde ÖBB-Infrastruktur AG:hen saman yritysryhmän jäsenenä ovat merkityksellisiä seikkoja arvioitaessa, mitä tietoja Westbahn Management ”tarvitsee” rautatiepalvelun ”harjoittamiseen”. Käytännössä niihin selvästikin sisältyvät reaaliaikaiset tiedot, jotta Westbahn Management voi kilpailla tehokkaasti markkinoilla.

54.

Nyt esittämäni kaltainen laaja tulkinta siitä, mitä ”tarvitaan”, on erityisen osuva, kun otetaan huomioon tapa, jolla rautatieala Itävallassa järjestettiin uudelleen vapauttamisen jälkeen. Tämä liittyy väitteeseen, jonka mukaan ÖBB-Infrastruktur AG ei olisi riippumaton markkinajohtaja ÖBB-Personenverkehr AG:sta. Unionin tuomioistuin tarkastelee tätä kysymystä vireillä olevassa asiassa C-555/10, komissio vastaan Itävalta.

55.

Kun otetaan huomioon, että ÖBB-Infrastruktur AG ja ÖBB-Personenverkehr AG kuuluvat samaan yritysryhmään, pohtisin myös, onko ÖBB-Infrastruktur AG:n rataverkon haltijana antamat tiedot annettu syrjimättä. Kuten Westbahn Management totesi istunnossa, ÖBB-Personverkeher AG:ta käyttävät matkustajat saavat parempaa palvelua kuin Westbahn Managementia käyttävät. ÖBB-Personverkehr AG:n matkustajat saavat reaaliaikaisia tietoja suurimman osan rautatiepalveluista muodostavien ÖBB-Personenverkehr AG:n junien aikataulusta poikkeavista viivästymisistä ja peruutuksista, kun taas Westbahn Managementia käyttävät matkustajat eivät näitä tietoja saa.

56.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että Schienen-Control Kommissionin ennakkoratkaisukysymyksiin vastataan seuraavasti: