1. 

Esillä olevassa asiassa on kyse valituksesta, jonka E.ON Energie AG ( 2 ) on tehnyt unionin yleisen tuomioistuimen asiassa E.ON Energie vastaan komissio 15.12.2010 antamasta tuomiosta. ( 3 ) Valituksenalaisella tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin vahvisti sen 30.1.2008 tehdyn komission päätöksen K(2008) 377 lopullinen ( 4 ) laillisuuden, jolla komissio määräsi E.ON Energielle asetuksen (EY) N:o 1/2003 ( 5 ) 23 artiklan 1 kohdan e alakohdan perusteella 38 miljoonan euron sakon sinetin murtamisesta.

2. 

Kyseisen säännöksen nojalla Euroopan komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon, joka on enintään yksi prosentti edellisen tilikauden liikevaihdosta, jos tahallisesti tai tuottamuksellisesti komission valtuuttamien virkamiesten tai muiden mukana olevien henkilöiden asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla asettamat sinetit on murrettu. Kyseessä on ensimmäinen tämän säännöksen soveltamispäätös. ( 6 )

3. 

Esillä olevassa valituksessa ja erityisesti sen kuudennessa valitusperusteessa esitetään periaatteellinen kysymys sen tuomioistuinvalvonnan luonteesta ja laajuudesta, jota unionin yleisen tuomioistuimen on harjoitettava arvioidessaan komission kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi määräämän sakon määrää. Sen sijaan muut valitusperusteet eivät mielestäni aiheuta oikeudellisia vaikeuksia, koska valittaja kyseenalaisti kirjelmissään ja istunnon aikana lähinnä unionin yleisen tuomioistuimen esittämiä tosiseikkoja koskevia arviointeja, mikä ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan muutoksenhaun yhteydessä.

4.

Asian tausta, oikeudenkäyntimenettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio esitellään seuraavassa tiivistetysti. ( 7 )

5.

Komissio määräsi 24.5.2006 tekemällään päätöksellä asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan mukaisesti valittajan Münchenissä (Saksa) sijaitsevissa tiloissa tehtävästä tarkastuksesta tutkiakseen sen osallistumista kilpailua rajoittaviin sopimuksiin koskevien epäilyjen paikkansapitävyyden.

6.

Tarkastus, jonka toteuttivat neljä komission edustajaa ja kuusi Bundeskartellamtin (kilpailuviranomainen) edustajaa, alkoi 29.5.2006 iltapäivällä. Koska tarkastusta ei saatu päätökseen saman päivän aikana, asiakirjat, jotka valittiin yksityiskohtaisempaa tutkintaa varten, varastoitiin huoneeseen G.505, jonka ovi lukittiin ja jonka päälle kiinnitettiin virallinen turvasinetti. Sinetin kiinnittämisestä laadittiin pöytäkirja, jonka allekirjoittivat komission, Bundeskartellamtin ja valittajan edustajat.

7.

Tarkastusryhmä totesi 30.5.2006 aamulla noin kello 8.45, että riidanalaisen sinetin, joka oli edelleen kiinnitettynä huoneen G.505 oveen, olomuoto oli muuttunut. Jos tällainen muovista valmistettu sinetti murretaan, valkoinen liima, jolla sinetti kiinnitetään alustaan, jää kiinni alustaan muodostaen tekstejä ”VOID”, jotka jakautuvat tarran koko pinnalle. Irrotettu sinetti tulee näiltä alueilta läpinäkyväksi, jolloin tekstit ”VOID” näkyvät myös sinetin päältä.

8.

Tarkastusryhmän vastuuhenkilö avasi huoneen G.505 oven noin kello 9.15, minkä jälkeen sinetin murtamisesta laadittiin pöytäkirja, jonka allekirjoittivat komission edustaja ja Bundeskartellamtin edustaja. Pöytäkirjassa todettiin muun muassa, että sinetti oli kokonaisuudessaan liikkunut noin 2 millimetriä pysty- ja sivusuunnassa ja liimajälkiä näkyi sinetin alapuolella ja oikealla puolella ja että tekstit ”VOID” olivat selvästi nähtävissä sinetin koko pinnalla ja sinetti oli edelleen oven karmin päällä eikä ollut repeytynyt. Riidanalaisesta sinetistä otettiin iltapäivällä valokuvia matkapuhelimen kameralla.

9.

Valittaja, joka kieltäytyi allekirjoittamasta tätä pöytäkirjaa, totesi, ettei huoneeseen varastoitujen asiakirjojen tila ollut muuttunut.

10.

Komissio totesi valittajalle 2.10.2006 osoittamassaan väitetiedoksiannossa, että riidanalainen sinetti oli murrettu ja että valittajan oli katsottava olevan siitä vastuussa, koska rakennus oli sen määräysvallassa. Valittaja esitti huomautuksensa ja liitti niihin useita asiantuntijalausuntoja, jotka koskevat riidanalaisen sinetin reaktioita tiettyihin voimiin.

11.

Tämän menettelyn päätteeksi komissio teki riidanalaisen päätöksen, jossa se katsoi, että E.ON Energie on murtanut sinetin ja on vähintään tuottamuksellisesti rikkonut asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 1 kohdan e alakohtaa, ja määräsi sille 38 miljoonan euron suuruisen sakon.

12.

Unionin yleisessä tuomioistuimessa 15.4.2008 nostamassaan kanteessa E.ON Energie vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista vedoten yhdeksään kanneperusteeseen. E.ON Energie arvostelee komissiota lähinnä siitä, ettei se noudattanut periaatteita, joilla säännellään todistustaakkaa riidanalaisen sinetin murtamisen osalta, ja siitä, että komissio oli kiinnittänyt sinetin sääntöjenvastaisesti. Se moitti komissiota myös siitä, ettei se ole ottanut huomioon ”muita mahdollisia tapahtumankulkuja”, jotka voivat selittää sinetin olomuodon ja jotka liittyvät muun muassa siihen, että sen maksimaalinen säilyvyysaika oli ylitetty, siihen, että siivooja käytti Synto-nimistä puhdistusainetta, sekä ilmankosteuteen ja oveen kohdistuneisiin värähtelyihin. E.ON Energie väitti lisäksi, että komissio loukkasi syyttömyysolettaman periaatetta ja rikkoi asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 1 kohtaa, koska mitään virhettä ei ole näytetty tapahtuneen. Sakon määrästä se väitti, että riidanalaisella päätöksellä laiminlyödään EY 253 artiklassa vahvistettua perusteluvelvollisuutta ja loukataan suhteellisuusperiaatetta.

13.

Valituksenalaisella tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi E.ON Energien nostaman kanteen.

14.

Valituksensa tueksi E.ON Energie vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion ja riidanalaisen päätöksen, toissijaisesti kumoamaan valituksenalaisen tuomion sikäli kuin se velvoitetaan siinä korvaamaan oikeudenkäynnistä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet kulut, hyväksymään unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyt vaatimukset ja kumoamaan riidanalainen päätös sikäli kuin se määrätään siinä maksamaan sakko tai ainakin kumoamaan valituksenalaisen tuomion ja palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen. Lisäksi se vaatii, että komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

15.

Komissio vaatii, että valitus hylätään ja E.ON Energie velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

16.

Valituksensa tueksi E.ON Energie esittää kuusi valitusperustetta.

17.

Kahdessa ensimmäisessä valitusperusteessa riitautetaan unionin yleisen tuomioistuimen analyysi, joka liittyy todistustaakkaa ja todistelua koskeviin sääntöihin. Kolmas, neljäs ja viides valitusperuste liittyvät sen sijaan unionin yleisen tuomioistuimen arviointeihin riidanalaisen sinetin kiinnittämisen sääntöjenmukaisuudesta ja sen olomuodosta. Kuudes valitusperuste puolestaan kohdistuu unionin yleisen tuomioistuimen arviointiin kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuudesta ja valittajalle määrätyn sakon määrän oikeasuhteisuudesta.

18.

Unionin yleinen tuomioistuin tutki ensimmäisenä oikeusasteena valituksenalaisen tuomion 48–64 kohdassa valittajan väitteet, joiden mukaan todistustaakkaa on arvioitu virheellisellä tavalla.

19.

Unionin yleinen tuomioistuin palautti mieliin merkityksellisen oikeuskäytännön ja totesi, että erityisesti käsitellessään sakkopäätöksen kumoamista koskevaa kannetta tuomioistuin ei voi todeta, että komissio on näyttänyt kilpailusääntöjen rikkomisen toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, jos sillä on tästä seikasta yhä epäilyksiä, ja tällöin on otettava huomioon syyttömyysolettaman periaate, sellaisena kuin se ilmenee muun muassa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen ( 8 ) 6 artiklan 2 kappaleesta. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi E.ON Energien esittämän väitteen, joka perustuu väitettyyn analogiaan yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin liittyvän oikeuskäytännön – jonka mukaan on riittävää, että yritys esittää perustelut, jotka valaisevat eri tavalla komission toteamia tosiseikkoja, joiden perusteella se totesi kilpailusääntöjä rikotun – kanssa, ja huomautti, ettei tätä oikeuskäytäntöä voida soveltaa, kun komissio tukeutuu välittömiin todisteisiin. Valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin selitti näin ollen, että ”kun komissio tukeutuu todisteisiin, jotka lähtökohtaisesti ovat riittäviä osoittamaan kilpailusääntöjen rikkomisen, – – kyseisen yrityksen tehtävänä on osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla yhtäältä sen seikan olemassaolo, johon se vetoaa, ja toisaalta se, että tämä seikka kyseenalaistaa niiden todisteiden todistusvoiman,[ ( 9 )] joihin komissio tukeutuu”.

20.

Esillä olevassa asiassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi siis E.ON Energien väitteen, jonka mukaan komission piti osoittaa siten, ettei siitä ole järkevää epäilystä, että 30.5.2006 todettu riidanalaisen sinetin olomuodon muutos johtui E.ON Energien toiminnasta. Todettuaan, ettei valittajan esittämä väite ollut abstrakti, toisin kuin komissio väitti, unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin huomautti, ettei komissio ollut jättänyt noudattamatta todistustaakkaa säänteleviä periaatteita. Ensinnäkin riidanalaisen päätöksen 44 perustelukappaleessa todetaan nimittäin nimenomaisesti, että ”komission asiana on esittää tarvittavat tosiseikat sinetin väitetyn murtamisen todistamiseksi”. Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komissio perusteli toteamustaan sinetin murtamisesta riidanalaisen päätöksen 75 ja 76 perustelukappaleessa riidanalaisen sinetin olomuodolla aamulla 30.5.2006 eli sillä, että komission mukaan sen koko pinnalla esiintyi tekstejä ”VOID” ja sen takapuolella oli liimajäämiä, kuten komission ja Bundeskartellamtin tarkastajien ilmoituksista ja sinetin murtamista koskevassa pöytäkirjassa esitetyistä toteamuksista ilmenee. Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi E.ON Energien väitteet, jotka perustuivat riidanalaisen sinetin olomuotoa koskeviin vaihtoehtoisiin selityksiin, ja totesi, ettei komission todistustaakka ole tullut raskaammaksi sen vuoksi, että riidanalainen sinetti oli väitteen mukaan vanhentunut, eikä sen vuoksi, ettei ole otettu valokuvia, jotka todistavat riidanalaisen sinetin olomuodon ennen oven avaamista.

21.

Ensimmäisessä valitusperusteessaan E.ON Energie väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen todistustaakan jakamisen yhteydessä ja näin ollen loukannut syyttömyysolettaman periaatetta ja unionin oikeuden in dubio pro reo -oppia.

22.

Myönnettyään valituksenalaisen tuomion 48 kohdassa, että komission on näytettävä toteamansa kilpailusääntöjen rikkominen toteen, unionin yleinen tuomioistuin käänsi valittajan mukaan todistustaakan kyseisen tuomion 55 kohdassa toteamalla, että kun komissio tukeutuu välittömiin todisteisiin, kyseessä olevien yritysten tehtävänä on osoittaa, että komission esittämät todisteet ovat riittämättömiä. E.ON Energien mukaan unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti sovellettavia oikeussääntöjä, kun se totesi, että todisteet, joihin komissio tukeutui, olivat riittäviä rikkomisen osoittamiseksi. Nämä todisteet eli sinetin murtamista koskeva pöytäkirja, tarkastajien ja riidanalaisen sinetin valmistajan lausunnot, sinetistä otettu valokuva ja asiantuntijalausunto olivat valittajan mukaan vain välillisiä todisteita, jotka olivat lisäksi peräisin ainoastaan vastaajalta. Sinetin murtamisesta E.ON Energie väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen arviointi on virheellinen sikäli kuin se ei ottanut huomioon kyseisen sinetin säilyvyysajan ylittymistä. Lisäksi valittaja arvostelee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi analogisesti asiassa Montecatini vastaan komissio 8.7.1999 annettua tuomiota, ( 10 ) sillä sinetin murtaminen ei, toisin kuin asiakirjatodiste, ollut välitön ja riittävä todiste vaan moniselitteinen seikka.

23.

E.ON Energie väittää myös, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei ottanut huomioon sitä, että riidanalaisen sinetin toimintaan liittyvä epävarmuus oli komission vastuulla. Ensinnäkin se käytti sinettiä, jonka säilyvyysaika oli ylittynyt, ja toiseksi se ei turvannut todisteita ennen huoneen oven avaamista. Valittaja lisää vastauskirjelmässään, että näin ollen sinetti oli huonosti kiinnitetty, sillä sitä oikein kiinnitettäessä on noudatettava valmistajan tuotteen teknisessä selosteessa antamia ohjeita. Valittajan mukaan mahdottomuus esittää todisteita, jotka johtuvat komission toiminnasta, ei saa aiheuttaa sille vahinkoa. Tämä seikka kääntää siis valittajan mukaan todistustaakan, joten unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt vaatia komissiota osoittamaan, että sinetti oli kiinnitetty oikein ja toimi normaalisti, sen sijaan, että se vaati E.ON Energietä todistamaan päinvastaista. E.ON Energie korostaa, että tämä valitusperuste voidaan tutkia, sillä todistustaakan jakautuminen on oikeudellinen kysymys.

24.

Komissio vaatii, että tämä ensimmäinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta sikäli kuin se koskee unionin yleisen tuomioistuimen toteuttamaa tosiseikkojen arviointia. Toissijaisesti se kiistää valittajan esittämät väitteet.

25.

Komission tapaan katson, että ensimmäinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta, kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä harjoittaman tuomioistuinvalvonnan luonne ja laajuus.

26.

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee nimittäin, että SEUT 256 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen alakohdan nojalla muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymysten osalta ja muutoksenhaun perusteena voi olla toimivallan puuttuminen unionin yleiseltä tuomioistuimelta, asian käsittelyssä unionin yleisessä tuomioistuimessa tapahtunut oikeudenkäyntivirhe tai unionin yleisessä tuomioistuimessa tapahtunut unionin oikeuden rikkominen. Lähtökohtaisesti ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin on siis yhtäältä toimivaltainen määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa. Tällaisessa tapauksessa unionin tuomioistuin on SEUT 256 artiklan nojalla toimivaltainen harjoittamaan ainoastaan tämän tosiseikaston oikeudelliseen luonnehdintaan ja unionin yleisen tuomioistuimen sen pohjalta tekemiin oikeudellisiin päätelmiin kohdistuvaa valvontaa.

27.

Unionin tuomioistuimella ei näin ollen ole toimivaltaa määrittää asian tosiseikastoa eikä lähtökohtaisesti myöskään arvioida sitä selvitystä, johon unionin yleinen tuomioistuin on asian tosiseikastoa määrittäessään tukeutunut. Silloin, kun tämä selvitys on saatu asianmukaisesti ja todistustaakkaa sekä asian selvittämistä koskevia menettelysääntöjä ja yleisiä oikeusperiaatteita on noudatettu, ainoastaan unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida sille esitetyn selvityksen näyttöarvoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, niiden arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sellaisenaan kuuluisi unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin. ( 11 )

28.

Niiden oikeussääntöjen lisäksi, joita valittaja väittää rikotun, valittaja keskittyy arvostelemaan sitä, miten unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut sille esitettyjä todisteita. E.ON Energie arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siis siitä, että se totesi komission esittämien todisteiden olevan riittäviä rikkomisen toteamiseksi, ja siitä, ettei se ottanut tässä yhteydessä huomioon riidanalaisen sinetin säilyvyysajan ylittymistä. E.ON Energie esittää näin ollen oman arvionsa unionin yleiselle tuomioistuimelle esitetyistä todisteista eikä esitä mitään väitettä sen osoittamiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut ne huomioon vääristyneellä tavalla.

29.

Valittaja ei mielestäni myöskään osoita, että unionin yleinen tuomioistuin olisi arvioinnissaan loukannut yleisiä oikeusperiaatteita ja rikkonut menettelysääntöjä, joita sovelletaan todistustaakkaan ja asian selvittämiseen. Valituksenalaisen tuomion 48–56 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti ja erityisen tyhjentävästi maininnut oikeussäännöt ja asiassa merkityksellisen oikeuskäytännön, minkä jälkeen se palautti mieliin syyttömyysolettaman periaatteen laajuuden kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa koskevissa menettelyissä. Näiden menettelysääntöjen ja oikeuskäytännön valossa unionin yleinen tuomioistuin on voinut perustellusti tutkia ja hylätä valittajan väitteet.

30.

Tämän perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin jättää tutkimatta ensimmäisen valitusperusteen.

31.

Toisessa valitusperusteessaan E.ON Energie väittää, että edellä esiteltyä unionin yleisen tuomioistuimen arviointia, joka liittyy todistustaakkaa koskeviin periaatteisiin, rasittaa perustelujen ristiriitaisuus ja puutteellisuus.

32.

Valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin edellytti valittajan mukaan, että valittajan esittämät seikat ”kyseenalaista[vat] niiden todisteiden todistusvoiman, joihin komissio tukeutuu”. Arvioidessaan seikkoja, joihin valittaja vetosi selittääkseen riidanalaisen sinetin olomuodon, unionin yleinen tuomioistuin edellytti valittajan mukaan valituksenalaisen tuomion 202 kohdassa, että sen on osoitettava, että seikka, johon on vedottu, eli esillä olevassa asiassa maksimaalisen säilyvyysajan ylittyminen olisi ”syy-yhteydessä” tekstien ”VOID” ilmestymiseen. Tämän seurauksena unionin yleinen tuomioistuin jätti valittajan mukaan noudattamatta kyseisen tuomion 56 kohdassa itse asettamaansa periaatetta.

33.

Komissio väittää, että toinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta sikäli kuin se koskee unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaa todisteiden arviointia. Se katsoo, että joka tapauksessa tämä valitusperuste on hylättävä.

34.

Toisin kuin komissio väittää, katson, että toinen valitusperuste voidaan tutkia.

35.

Valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin nimittäin asetti todistustaakkaa koskevan oikeussäännön, joka ulottuu pidemmälle kuin periaatteet, jotka siihen mennessä oli vahvistettu sen asiassa Mannesmannröhren-Werke vastaan komissio ( 12 ) ja yhdistetyissä asioissa JFE Engineering ym. vastaan komissio ( 13 ) antamissa tuomiossa, joihin unionin yleinen tuomioistuin viittaa. Näin ollen tämä ei kuulu pelkän tosiseikkoja koskevan arvioinnin piiriin vaan oikeudellisen arvioinnin piiriin. Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimelle SEUT 256 artiklassa myönnetty toimivalta, se on lähtökohtaisesti toimivaltainen arvioimaan unionin yleisen tuomioistuimen perustelujen laillisuuden.

36.

Tämän valitusperusteen yhteydessä valittaja mainitsee ristiriidan valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa vahvistetun periaatteen ja sen välillä, miten se pantiin täytäntöön kyseisen tuomion 202 kohdassa. Mielestäni tällaista ristiriitaa ei ole.

37.

Kun unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa periaatteen, jonka mukaan valittajan esittämän seikan on kyseenalaistettava niiden todisteiden todistusarvo, joihin komission analyysi tukeutuu, tämä edellyttää ilmiselvästi näiden välistä syy-yhteyttä. Viittaan siihen E.ON Energien mainitsemaan seikkaan, että riidanalaisen sinetin säilyvyysaika oli ylittynyt. Tämä seikka voi kyseenalaistaa sinetin pinnalla näkyneiden tekstien ”VOID” todistusarvon ainoastaan, jos osoitetaan, että kyseisen sinetin mahdollisen vanhentumisen ja näiden tekstien ilmenemisen välillä on syy–seuraus-suhde.

38.

Tämän vuoksi ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää toisen valitusperusteen perusteettomana.

39.

E.ON Energien esittämä kolmas valitusperuste koskee unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 102–115 kohdassa esittämää riidanalaisen sinetin kiinnittämisen säännönmukaisuuden arviointia.

40.

Valituksenalaisen tuomion 102–114 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli sitä, voidaanko niiden todisteiden perusteella, joihin komissio tukeutui, todeta, että riidanalainen sinetti oli kiinnitetty säännönmukaisesti. Ensinnäkin se arvioi, että sinetin kiinnittämistä koskevassa pöytäkirjassa osoitetaan riittävällä tavalla, että riidanalainen sinetti on kiinnitetty säännönmukaisesti, ja huomautti, ettei valittaja ollut esittänyt mitään huomautusta väitetystä epäsäännönmukaisuudesta. Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin tutki riidanalaista sinettiä kiinnitettäessä läsnä olleiden kuuden komission ja Bundeskartellamtin tarkastajan lausumien sisällön ja totesi, että nämä vahvistavat sen, että sinetti kiinnitettiin säännönmukaisesti. Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että neljän muun tarkastukseen osallistuneen tarkastajan lausumat eivät kyseenalaista todisteiden todistusarvoa.

41.

Näiden seikkojen perusteella unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 115 kohdassa, että riidanalaisessa päätöksessä mainittujen todisteiden perusteella on mahdollista todeta, että riidanalainen sinetti oli kiinnitetty säännönmukaisesti, että se oli siis kiinnittynyt huoneen G.505 oveen ja että se oli vahingoittumaton siinä mielessä, että siinä ei näkynyt tekstejä ”VOID”.

42.

Kolmas valitusperuste, jolla valittaja vetoaa epäjärjestelmällisesti useisiin erilaisiin oikeudellisiin virheisiin, voidaan jakaa kolmeen väitteeseen.

43.

Ensimmäiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut sille esitetyt todisteet huomioon vääristyneellä tavalla.

44.

Yhtäältä se arvioi valittajan mukaan virheellisesti riidanalaisen sinetin kiinnittämisen säännönmukaisuutta pelkästään sen ulkoisen koskemattomuuden perusteella ja totesi valituksenalaisen tuomion 115 kohdassa, että se oli vahingoittumaton siinä mielessä, että siinä ei näkynyt tekstejä ”VOID” silloin, kun tarkastusryhmä poistui valittajan tiloista. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei siis ottanut huomioon sinetin sisäistä koskemattomuutta, joka ei voinut näkyä selvästi ulkopuolelta sinä lyhyenä aikana, joka kului sen kiinnittämisen sekä sen välillä, kun tarkastusryhmä poistui valittajan tiloista. Kun unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon tätä, se valittajan mukaan loukkasi tämän seurauksena oikeusvaltioperiaatetta ja hyvän hallinnon periaatetta, joka vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan ( 14 ) 41 artiklassa, sillä se ei kyennyt paljaalla silmällä arvioimaan komission toiminnan säännönmukaisuutta.

45.

Toisaalta valituksenalaisen tuomion 104 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin otti valittajan mukaan riidanalaisen sinetin kiinnittämistä koskevan pöytäkirjan huomioon vääristyneellä tavalla, koska se katsoi sen olevan luonteeltaan toteava ja sillä olevan todistusarvoa, jota sillä ei selvästi ollut, koska siinä ei esitetä mitään osoitusta sinetin kiinnittämisen moitteettomuudesta. Näin toimiessaan unionin yleinen tuomioistuin rikkoi valittajan mukaan ”logiikan lakeja”.

46.

Toiseksi valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se perusti analyysinsä komission ja Bundeskartellamtin tarkastajien lausumiin sinetin kiinnittämisestä. Valittajan mukaan lausumilla ei ole merkitystä, koska kyseiset henkilöt eivät kykene arvioimaan riidanalaisen sinetin sisäistä koskemattomuutta.

47.

Kolmanneksi valittaja arvioi, että valituksenalaisen tuomion perustelut ovat virheelliset. Sen 105 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin nimittäin totesi, että valittaja ”tiesi varsin hyvin [merkkien ’VOID’] merkityksen”, vaikkei sillä ollut mahdollisuutta eikä tilaisuutta tietää riidanalaisen sinetin kalvon erityistä herkkyyttä eikä näin ollen mahdollisuutta eikä tilaisuutta tarkistaa sen konkreettisia ominaisuuksia.

48.

Komissio kiistää nämä väitteet ja katsoo, että kolmannella valitusperusteella E.ON Energie pyrkii todellisuudessa kyseenalaistamaan unionin yleisen tuomioistuimen esittämät tosiseikkoja koskevat toteamukset, joten tämä valitusperuste on jätettävä tutkimatta.

49.

Ensimmäisestä väitteestä, jonka mukaan todisteet on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, on aluksi huomautettava, että unionin tuomioistuin, jolla lähtökohtaisesti ei ole toimivaltaa tutkia niitä todisteita, jotka unionin yleinen tuomioistuin on ottanut huomioon tosiseikkojen tueksi, voi harjoittaa tuomioistuinvalvontaa, kun valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut sille esitetyt todisteet huomioon vääristyneellä tavalla. Valittajan on tällöin ilmoitettava täsmällisesti ne selvitysaineiston osat, jotka unionin yleinen tuomioistuin on ottanut huomioon vääristyneellä tavalla, ja näytettävä toteen ne arviointivirheet, joiden takia unionin yleinen tuomioistuin on valittajan käsityksen mukaan päätynyt ottamaan ne huomioon vääristyneellä tavalla. Lisäksi on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön nojalla tällaisen tosiseikkojen huomioon ottamisen vääristyneellä tavalla on ilmettävä tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta selvästi ilman, että olisi tarpeen ryhtyä arvioimaan uudelleen tätä tosiseikastoa ja selvitystä tai että pitäisi turvautua uusien todisteiden esittämiseen. ( 15 )

50.

Tämän väitteen tutkittavaksi ottamisen ja paikkansapitävyyden arvioimiseksi erotan toisistaan tilanteet, joissa valittaja puhuu unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnista, joka liittyy riidanalaisen sinetin koskemattomuuteen, sekä siitä arvioinnista, joka liittyy sinetin kiinnittämistä koskevan pöytäkirjan todistusarvoon.

51.

Ensimmäisessä tilanteessa E.ON Energien väitteet eivät mielestäni kuulu sen piiriin, että todisteet on otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Kun valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ottanut huomioon riidanalaisen sinetin mahdollisia sisäisiä muutoksia, se esittää – kuten komissio toteaa – sinetin muuttumattomuuden käsitteestä oman määritelmänsä, jonka valossa se haluaa arvioida unionin yleisen tuomioistuimen todisteista esittämiä toteamuksia. Se kyseenalaistaa näin ollen riidanalaisen sinetin koskemattomuuden arvioinnin, jonka unionin yleinen tuomioistuin on toteuttanut sille esitettyjen todisteiden perusteella ja erityisesti siihen nähden, ettei kyseisen sinetin päällä näkynyt tekstejä ”VOID” silloin, kun se kiinnitettiin tai kun tarkastajat poistuivat valittajan tiloista.

52.

Mielestäni tämä kuuluu kuitenkin tosiseikkojen arvioinnin piiriin, jota ei voida tutkia muutoksenhaun yhteydessä, samoista syistä kuin ne, jotka esitin tämän ratkaisuehdotuksen 26 ja 27 kohdassa.

53.

Siltä osin kuin valittajan väitteet, joiden mukaan oikeusvaltion periaatetta ja hyvän hallinnon periaatetta on loukattu, johtuvat väitetystä riidanalaisen sinetin koskemattomuuden muuttumisesta ne on hylättävä. Joka tapauksessa on todettava, ettei valittaja esitä yhtään oikeudellista perustetta, jolla näitä väitteitä voitaisiin erityisesti tukea.

54.

Toisessa tilanteessa valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se otti riidanalaisen sinetin kiinnittämistä koskevan pöytäkirjan huomioon vääristyneellä tavalla, koska se katsoi sillä olevan todistusarvoa, vaikka siinä ei esitetä mitään osoitusta sinetin kiinnittämisen moitteettomuudesta.

55.

Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen toimivalta, sen tämän väitteen arvioimiseksi harjoittaman valvonnan on rajoituttava sen tarkistamiseen, ylittikö unionin yleinen tuomioistuin selvästi pöytäkirjan järkevän arvioinnin rajat, kun se perusteli arviotaan riidanalaisen sinetin kiinnittämisen säännönmukaisuudesta kyseisellä asiakirjalla.

56.

Esillä olevassa asiassa on mielestäni ilmiselvää, että pöytäkirja, jossa todetaan riidanalaisen sinetin kiinnittämisen säännönmukaisuus ja jonka ovat laatineet ja allekirjoittaneet komission, Bundeskartellamtin ja valittajan edustajat, oli todistusvoimainen, ellei päinvastaista osoiteta. Esillä olevassa asiassa valittajan kolmannen valitusperusteen tueksi esittämissä väitteissä ei kuitenkaan osoiteta mitään aineellista virhettä siinä, miten unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut kyseistä pöytäkirjaa, eikä siinä mainita myöskään mitään seikkaa, joka voisi osoittaa, että pöytäkirjaa rasittaisivat virheelliset toteamukset tai valheelliset lausumat.

57.

Näin ollen valittaja ei voi väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti riidanalaisen sinetin kiinnittämistä koskevan pöytäkirjan huomioon vääristyneellä tavalla, ja tämä väite on näin ollen hylättävä perusteettomana. Ehdotan, että myös valittajan väite, jonka mukaan ”logiikan lakeja” on rikottu sen vuoksi, että kyseinen pöytäkirja on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, on hylättävä.

58.

Toisessa väitteessään valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on tulkinnut virheellisesti komission ja Bundeskartellamtin tarkastajien lausumia riidanalaisen sinetin kiinnittämisestä. Todellisuudessa valittaja ainoastaan arvostelee näiden lausumien merkityksellisyyttä kyseisten tarkastajien kykyjen valossa, koska nämä eivät sen mukaan kykene arvioimaan sinetin sisäistä toimintaa. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että silloin, kun selvitys, johon unionin yleinen tuomioistuin on asian tosiseikastoa määrittäessään tukeutunut, on saatu asianmukaisesti ja todistustaakkaa sekä asian selvittämistä koskevia menettelysääntöjä ja yleisiä oikeusperiaatteita on noudatettu, ainoastaan unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida sille esitetyn selvityksen näyttöarvoa. ( 16 ) Tässä tapauksessa unionin tuomioistuin on SEUT 256 artiklan nojalla toimivaltainen harjoittamaan ainoastaan tämän tosiseikaston oikeudelliseen luonnehdintaan ja unionin yleisen tuomioistuimen sen pohjalta tekemiin oikeudellisiin päätelmiin kohdistuvaa valvontaa. ( 17 )

59.

Valittaja ei kuitenkaan esitä tästä mitään väitteitä kyseenalaistaakseen unionin yleisen tuomioistuimen oikeudellista arviointia riidanalaisen sinetin säännönmukaisesta kiinnittämisestä.

60.

Tämän vuoksi toinen väite on mielestäni jätettävä tutkimatta.

61.

Kolmannessa väitteessään E.ON Energie esittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt ”perusteluvirheen”, kun se totesi valituksenalaisen tuomion 105 kohdassa, että valittaja ”tiesi varsin hyvin [merkkien ’VOID’] merkityksen”, vaikkei sillä ollut mahdollisuutta tietää riidanalaisen sinetin kalvon erityistä herkkyyttä eikä näin ollen mahdollisuutta tarkistaa sen konkreettisia ominaisuuksia.

62.

Tämä väite on mielestäni tehoton. Se kohdistuu nimittäin ylimääräiseen perusteluun, eikä valittajan unionin yleisen tuomioistuimen tätä toteamusta kohtaan esittämä arvostelu näin ollen voi aiheuttaa valituksenalaisen tuomion kumoamista. ( 18 )

63.

Valittajan esittämillä väitteillä ei mielestäni ole missään tapauksessa mitään merkitystä. Ensinnäkään valittaja ei osoita, miltä osin unionin yleinen tuomioistuin olisi tosiasiallisesti tehnyt oikeudellisen virheen arviointinsa yhteydessä tai miltä osin sen perustelut olisivat ristiriitaiset. Toiseksi edellä kuvattua unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta on tulkittava asiayhteydessään. Valituksenalaisen tuomion 105 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin otti nimenomaisesti esiin sen mahdollisuuden, että valittaja olisi todennut merkkien ”VOID”ilmestymisen riidanalaisen sinetin pinnalle. Se toteaa, että tällaisessa tilanteessa ”voidaan katsoa, että se olisi esittänyt välittömästi huomioita tältä osin, koska se tiesi varsin hyvin tällaisten merkkien merkityksen”. Toteamus koski siis hyvin konkreettisesti näiden merkkien ilmestymistä riidanalaisen sinetin pinnalle ja siihen liittyvää valittajan reaktiota, eikä kyse ollut lainkaan siitä, tiesikö se kyseisen sinetin fyysiset ominaisuudet tai sen herkkyyden ulkoisille vaikutuksille.

64.

Näissä olosuhteissa ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää kolmannen väitteen perusteettomana.

65.

Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin jättää kolmannen valitusperusteen osittain tutkimatta ja osittain hylkää sen perusteettomana.

66.

Neljännen valitusperusteensa tueksi valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä siitä, että se hylkäsi väitteen, jonka mukaan riidanalaisen sinetin maksimaalisen säilyvyysajan ylittyminen saattoi aiheuttaa tekstien ”VOID” ilmestymisen sinetin pinnalle.

67.

Valituksenalaisen tuomion 199–234 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tutki sitä, näyttikö valittaja toteen seikkoja, jotka saattoivat vaikuttaa niiden todisteiden todistusarvoon, joihin komissio tukeutui todetessaan, että sinetti on murrettu. Erityisesti tuomion 202 ja 203 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tutki väitettä, jonka mukaan riidanalaisen sinetin vanhentuminen vaikutti sinetin turvakalvon luotettavuuteen. Se totesi, ettei valittaja esittänyt todisteita siitä, että maksimaalisen säilyvyysajan ylittyminen olisi syy-yhteydessä tekstien ”VOID” ilmestymiseen kyseisen sinetin pintaan. Tämän toteamuksen tueksi unionin yleinen tuomioistuin huomautti, että näitä tekstejä ilmestyi ainoastaan riidanalaisen sinetin pinnalle, vaikka muita samasta erästä peräisin olevia sinettejä oli käytetty muissa ovissa eikä niissä ollut tällaista erityispiirrettä. Tämän vuoksi se hylkäsi valittajan väitteen.

68.

E.ON Energie kyseenalaistaa lähinnä valituksenalaisen tuomion 203 kohdassa esitetyn toteamuksen, jonka mukaan riidanalaisen sinetin maksimaalisen säilyvyysajan väitetty ylittyminen ei aiheuttanut tekstien ”VOID” ilmestymistä sinettiin.

69.

Valittajan mukaan tämän arvioinnin perustelut ovat puutteelliset sikäli kuin siinä rikotaan ”logiikan lakeja”. Unionin yleinen tuomioistuin ei nimittäin voinut sulkea pois tällaista seikkaa sen perusteella, että tekstejä ”VOID” ilmestyi ainoastaan riidanalaisen sinetin pinnalle, vaikka niitä ei ilmestynyt lainkaan muissa ovissa käytettyihin ja samasta erästä peräisin oleviin sinetteihin. Valittajan mukaan sarjatuotannolle on nimenomaan ominaista se, että tietty vika aiheuttaa virheitä ainoastaan yksittäisissä tuotteissa. Lisäksi esillä olevassa asiassa on valittajan mukaan kiistatonta, että muita sinettejä ei ole kiinnitetty oviin, jotka koostuvat äänieristetyistä levyistä ja eloksoidusta alumiinista valmistetusta karmista.

70.

Komissio arvioi, ettei tätä valitusperustetta voida ottaa tutkittavaksi, koska E.ON Energie arvostelee unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevaa toteamusta, jota tämä ei näin ollen voi kyseenalaistaa muutoksenhaun yhteydessä.

71.

Katson, että neljättä valitusperustetta ei voida ottaa tutkittavaksi, kun huomioon otetaan edellä tämän ratkaisuehdotuksen 26 ja 27 kohdassa esiin tuodut periaatteet.

72.

Perustelujen puutteellisuuteen liittyvällä valitusperusteellaan valittaja arvostelee todellisuudessa unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, joka koskee sille esitettyjä tosiseikkoja. Tässä valituksenalaisen tuomion 203 kohtaan sisältyvässä toteamuksessa esitetään tosiseikkoja koskeva arviointi, josta ei voida väitellä muutoksenhaun yhteydessä, koska valittaja ei vetoa siihen, että tosiseikat, joihin unionin yleinen tuomioistuin tukeutuu, olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla.

73.

Viidennessä valitusperusteessaan valittaja arvostelee unionin yleisen tuomioistuimen arviointia, joka koskee riidanalaisen sinetin olomuotoa tarkastusta seuranneena päivänä.

74.

Valituksenalaisen tuomion 134–146 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tutki, voitiinko niiden todisteiden perusteella, joihin komissio vetoaa riidanalaisessa päätöksessä, todeta sinetin murtaminen. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että näin oli, kun otetaan huomioon riidanalaisen sinetin olomuoto aamulla 30.5.2006, sellaisena kuin se on kuvattu sinetin murtamista koskevassa pöytäkirjassa ja paikalla olleiden tarkastajien lausumissa. Kyseisen tuomion 147–156 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tutki, ovatko valittajan mainitsemat olosuhteet eli se, että tekstit ”VOID” näkyivät ainoastaan erittäin himmeästi, ja se, että komissio tukeutui virheellisesti riidanalaisesta sinetistä otettuihin valokuviin, omiaan kyseenalaistamaan näiden todisteiden todistusarvon.

75.

Valittaja kyseenalaistaa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 146 kohdassa esittämän arvioinnin, jonka mukaan niiden todisteiden perusteella, joihin komissio tukeutui, voitiin todeta, että riidanalainen sinetti oli irrotettu huoneen G.505 ovesta 29. ja 30.5.2006 välisenä yönä ja että tämä ovi oli näin ollen voitu avata tällä välin, kun otetaan huomioon muun muassa tekstit ”VOID” riidanalaisen sinetin koko pinnalla. Erityisesti se arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se pitänyt merkityksellisenä väitettä, jonka mukaan nämä tekstit oven karmissa eivät olleet lainkaan pyyhkiytyneet pois ja olivat vahingoittumattomia, mikä merkitsee ”väärää positiivista reaktiota”.

76.

Tästä valittaja katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen omat toteamukset ovat ristiriitaisia. Yhtäältä valituksenalaisen tuomion 137 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että riidanalaista sinettiä on mahdotonta kiinnittää samaan paikkaan kuin mihin se oli liimattu aiemmin. Toisaalta saman tuomion 149 kohdassa se totesi, että tekstien ”VOID”ilmestyminen merkitsee sitä, että riidanalainen sinetti on murrettu ja tarra on liikkunut. Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset ovat ristiriidassa komission esityksen kanssa, jonka mukaan sinetin jokainen uudelleenkiinnittäminen aiheuttaa kirjainten vahingoittumisen, joten merkkien ”VOID” koskemattomuus osoittaa, että sinetin uudelleenkiinnittäminen sen irrottamisen jälkeen voidaan sulkea pois. Lisäksi valittaja väittää, että nämä merkit voivat ilmestyä oven karmiin ilman, että sinetti irrotetaan, yksinomaan ”väärän positiivisen reaktion” seurauksena. Tämän vuoksi in dubio pro reo -periaatteen mukaisesti sama voi koskea sinetin sitä osaa, joka on kiinnitetty ovilevyyn.

77.

Valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta myös siitä, ettei se toteuttanut asian selvittämistoimia oven karmissa olleiden tekstien ”VOID” olomuodon osalta.

78.

Komissio kiistää nämä väitteet ja katsoo erityisesti, että E.ON Energie pyrkii jälleen riitauttamaan tosiseikkoja koskevia toteamuksia, joten viides valitusperuste on jätettävä tutkimatta.

79.

Komission tavoin katson, että viides valitusperuste on jätettävä tutkimatta.

80.

Ensinnäkin valittajan kirjelmistä ja erityisesti sen lukuisista viittauksista ensimmäisessä oikeusasteessa jättämäänsä kannekirjelmään ja komission ensimmäisessä oikeusasteessa jättämään vastineeseen ilmenee hyvin selvästi, että se pyrkii todellisuudessa siihen, että sen unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämät väitteet tutkitaan uudelleen ja tosiseikat arvioidaan uudelleen.

81.

Unionin tuomioistuin on todennut, ettei valitusta voida ottaa käsiteltäväksi, jos valittaja ainoastaan kertaa tai toistaa sanasta sanaan unionin yleisessä tuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut eikä selvitä eikä yksilöi tuomioon sisältyvää oikeudellista virhettä. Tällaisessa tapauksessa unionin tuomioistuin on katsonut, että valituksella tosiasiassa pyritään ainoastaan siihen, että unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty kanne tutkitaan uudelleen, mikä ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan. ( 19 ) Jos valittaja sen sijaan riitauttaa sen, miten unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut tai soveltanut unionin oikeutta, ensimmäisessä oikeusasteessa tarkasteltuja oikeuskysymyksiä voidaan käsitellä uudelleen valituksen yhteydessä. Unionin tuomioistuimen mukaan mainitun menettelyn tarkoitus nimittäin jäisi osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo unionin yleisessä tuomioistuimessa. ( 20 )

82.

Vaikka esillä olevassa asiassa valittaja mainitsee viidennen valitusperusteensa otsikossa in dubio pro reo -periaatteen loukkaamisen, se ei selitä tätä oikeudellista virhettä, joka sen mukaan rasittaa unionin yleisen tuomioistuimen arviointia, eikä myöskään riitauta sitä, miten unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi tai sovelsi unionin oikeutta.

83.

Toiseksi on todettava ylimääräisistä asian selvittämistoimista, joita unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt määrätä, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että yksinomaan unionin yleisen tuomioistuimen asiana on arvioida sen käsiteltäväksi saatetuissa asioissa hallussaan olevien tietojen mahdollista täydentämistarvetta. Näiden tietojen todistusarvo kuuluu sen tosiseikkojen arviointia koskevaan yksinomaiseen toimivaltaan. Unionin tuomioistuimen mukaan se ei siis valvo tätä arviointia ratkaistessaan valitusasiaa, elleivät asianosaiset vetoa siihen, että unionin yleiselle tuomioistuimelle esitetty selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tai ellei unionin yleisen tuomioistuimen määrittämän tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi oikeudenkäyntiasiakirjoista. ( 21 )

84.

Minkään muutoksenhaun yhteydessä esitetyn seikan perusteella en voi katsoa, että näin olisi esillä olevassa asiassa, koska unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 146 kohdassa esittämä toteamus on riittävän perusteltu tuomion 136–145 kohtaan sisältyvän komission sille esittämien eri todisteiden arvioinnin osalta. Näissä olosuhteissa katson, ettei tätä väitettä voida tutkia eikä se missään tapauksessa ole mielestäni perusteltu.

85.

Tämän vuoksi ehdotan, että unionin tuomioistuin jättää viidennen valitusperusteen tutkimatta.

86.

Kuudennella valitusperusteellaan valittaja kyseenalaistaa lähinnä tuomioistuinvalvonnan, jota unionin yleinen tuomioistuin harjoitti arvioidessaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta ja määrittäessään asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla määrätyn sakon määrän.

87.

Valituksenalaisen tuomion 276–283 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tutki, perusteliko komissio riidanalaista päätöstä riittävästi niiden kriteerien osalta, joihin se tukeutui määrittäessään valittajalle määrätyn sakon määrän.

88.

Yhtäältä se totesi, että komission päättely ilmeni selvästi ja yksiselitteisesti riidanalaisesta päätöksestä. Komissio totesi, että sakon määrä oli erityisesti suhteessa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuteen ja tapauksen erityisolosuhteisiin. Komissio täsmensi, että sinetin murtaminen merkitsi vakavaa rikkomista ja sinetin murtamisesta määrättävällä sakolla on oltava varoittava vaikutus. Komissio totesi lisäksi, että esillä olevassa tapauksessa kilpailusääntöjen rikkomisesta oli viitteitä, jotka komissio saattoi tarkistaa tarkastuksen avulla, ja että luetteloimattomat asiakirjat sijaitsivat sinetöidyssä huoneessa. Komissio täsmensi ottaneensa sakon määrän laskemisessa huomioon sen, että kyse oli asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 1 kohdan e alakohdan ensimmäisestä soveltamistapauksesta, ja sen, että valittajalle oli ilmoitettu sinetin murtamisesta määrättävistä merkittävistä sakoista, kun otetaan huomioon sen suuruus markkinoilla ja sen käytössä olevat oikeudelliset asiantuntijat. Lopuksi komissio hylkäsi nimenomaisesti valittajan väitteet, joihin se vetosi lieventävinä olosuhteina.

89.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komissio ei ole antanut asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 1 kohdan e alakohtaan liittyen suuntaviivoja, joissa esitettäisiin laskentamenetelmä, jota sen olisi käytettävä vahvistaessaan sakkoja.

90.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi näiden seikkojen valossa, ettei komission tarvinnut, toisin kuin valittaja väitti, esittää sakon perusmäärää ja mahdollisia raskauttavia tai lieventäviä olosuhteita absoluuttisena lukuna tai prosenttilukuna, ja katsoi valituksenalaisen tuomion 284 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen perustelut olivat SEUT 296 artiklan vaatimusten mukaiset.

91.

Valituksenalaisen tuomion 285–296 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tutki valittajan väitteitä, jotka koskevat sakon oikeasuhteisuutta.

92.

Tuomion 286 ja 287 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin palautti mieliin suhteellisuusperiaatteen ulottuvuutta sakon määrän määrittämisen yhteydessä koskevan merkityksellisen oikeuskäytännön.

93.

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan väitteen, joka koskee komission sen osalta huomioon ottamia raskauttavia olosuhteita. Se nimittäin katsoi, ettei komissio ollut ottanut sen osalta huomioon mitään raskauttavia olosuhteita vaan esitti asianmukaisesti ne syyt, joiden takia kyseessä oleva kilpailusääntöjen rikkominen oli erityisen vakava. Ensimmäinen syy koski sinettien tarkoitusta ja toinen tarvetta taata sakon riittävän varoittava vaikutus.

94.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan väitteen, joka koskee lieventäviä olosuhteita, jotka komission olisi pitänyt ottaa huomioon laskiessaan sakon määrää.

95.

Erityisesti valituksenalaisen tuomion 289 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että tuottamuksellinen sinetin murtaminen ei muodosta lieventävää olosuhdetta kahdesta syystä. Yhtäältä komissio myönsi, että kyse oli ”vähintään” tuottamuksellisesta sinetin murtamisesta, ja toisaalta asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti sinetin murtamisen muodostama kilpailusääntöjen rikkominen voi tapahtua tahallisesti tai tuottamuksellisesti.

96.

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 291 kohdassa, että sillä, ettei väitteen mukaan ollut mahdollista todeta, että sinetöidystä huoneesta olisi viety asiakirjoja, ei ole merkitystä, ja huomautti, että sinetin kiinnittämisen tavoitteena on nimenomaan välttää huoneeseen sijoitettujen asiakirjojen käsittely ilman komission tarkastusryhmien läsnäoloa. Tästä unionin yleinen tuomioistuin totesi, että huoneeseen talletettuja asiakirjoja ei ollut inventoitu etenkään niiden suuren lukumäärän vuoksi ja että tarkastusryhmän oli näin ollen mahdotonta tarkistaa, puuttuiko tähän huoneeseen varastoituja asiakirjoja.

97.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin totesi komission ottaneen huomioon sen, että kyse oli asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 1 kohdan e alakohdan ensimmäisestä soveltamispäätöksestä, vaikkakin valittajalla oli käytettävissään oikeudellisia asiantuntijoita, sille oli ilmoitettu sinetin murtamisen seurauksista, tätä asetusta oli muutettu yli kolme vuotta aiemmin ja muita sinettejä oli jo kiinnitetty valittajan yritysryhmän muiden yritysten rakennuksiin muutama viikko aiemmin.

98.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 294 kohdassa seuraavaa:

”Neljänneksi on otettava esiin se, että, toisin kuin kantaja väittää, 38 miljoonan euron suuruista sakkoa ei voida pitää suhteettomana rikkomiseen nähden, kun otetaan huomioon sinetin murtamisen erityinen vakavuus, kantajan koko ja tarve taata sakon riittävän varoittava vaikutus, jotta yritykselle ei voi olla edullista murtaa komission tarkastusten yhteydessä kiinnittämää sinettiä.”

99.

Kuudennessa valitusperusteessaan E.ON Energie katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja loukkasi suhteellisuusperiaatetta, kun se ei kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja sakon määrän arvioinnissaan ottanut huomioon sitä, ettei komissio esittänyt mitään todistetta osoittaakseen, että huoneen ovi oli todellakin avattu tai että asiakirjoja olisi viety. Sen mukaan kyse oli kuitenkin ratkaisevista todisteista, koska valituksenalaisen tuomion 291 kohdassa ilmoitettuna sinetin kiinnittämisen tavoitteena on välttää sinetöityyn huoneeseen sijoitettujen asiakirjojen käsittely. Se lisää, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi täyttä tuomiovaltaansa käyttäen pitänyt tämän vuoksi alentaa sakon määrää.

100.

Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon lieventävinä olosuhteina myöskään sitä, että komissio käytti sinettiä, jonka säilyvyysaika oli ylittynyt. Näin toimittuaan komissio oli osavastuussa asianosaisten melko epäselvästä tilanteesta ja johti valittajan harhaan toteutettavien turvatoimenpiteiden suhteen. Valittaja vetosi analogisesti yhdistetyissä asioissa Suiker Unie ym. vastaan komissio annettuun tuomioon, ( 22 ) jossa yhteisöjen tuomioistuin totesi lähinnä, että rikkomista ei voida ottaa huomioon sakon määrää vahvistettaessa, koska ei voida sulkea pois sitä, että komission tiedonannon sanamuoto on voinut antaa ymmärtää, että tällainen käytäntö katsottiin kuitenkin unionin oikeuden mukaiseksi. ( 23 )

101.

Lopuksi E.ON Energie väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi asian selvittämistä koskevia sääntöjä, kun se kieltäytyi määräämästä asian selvittämistoimea huoneen G.505 oven avaamisen osalta.

102.

Komissio kiistää nämä väitteet ja vaatii unionin tuomioistuinta hylkäämään kuudennen valitusperusteen.

103.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vastaista ei ole se, että komission tehtävänä on ryhtyä toimiin kilpailuoikeuden rikkomistapauksissa, tutkia rikkomiset ja määrätä niistä seuraamuksia, kunhan tehtyä päätöstä voi myöhemmin valvoa lainkäyttöelin, jolla on täysi tuomiovalta. ( 24 )

104.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan tähän tuomiovaltaan on sisällyttävä ”valta muuttaa alemmantasoisen elimen tekemä päätös kaikilta osin sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta”. ( 25 ) Toisin sanoen tuomioistuimen on voitava tutkia kaikki sen käsiteltävänä olevan riita-asian tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat kysymykset, eikä sen pidä rajoittua valvomaan ainoastaan ilmeisiä arviointivirheitä.

105.

Ensinnäkin tuomioistuimen on näin ollen voitava varmistaa, onko hallintoviranomainen asian olosuhteissa käyttänyt valtaansa asianmukaisesti.

106.

Toiseksi tuomioistuimen on voitava tutkia tämän viranomaisen valintojen perusteltavuus ja oikeasuhteisuus sekä tarkistaa sen teknisluonteiset arvioinnit.

107.

Kolmanneksi tämä merkitsee seuraamusten valvonnan osalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sitä, että tuomioistuin tutkii ja analysoi yksityiskohtaisesti, onko seuraamus asianmukainen rikkomiseen nähden, ottaen huomioon merkitykselliset muuttujat, myös itse seuraamuksen oikeasuhteisuuden, ja tarvittaessa muuttaa seuraamuksen. ( 26 )

108.

Unionin yleisen tuomioistuimen toteuttaman tuomioistuinvalvonnan tiukkuus on siis olennainen edellytys sille, että nykyinen menettely, jolle on ominaista yhtäältä menettelyn ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklassa tarkoitettujen sakkojen rikosoikeudellinen luonne ( 27 ) ja toisaalta toimivallan keskittyminen komissiolle, olisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan vaatimusten mukainen.

109.

SEUT 261 artiklan ja asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan ( 28 ) mukaan unionin yleisellä tuomioistuimella on täysi tuomiovalta komission vahvistamien sakkojen osalta.

110.

Tämän toimivallan nojalla, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin määritti sen asiassa Groupe Danone vastaan komissio antamassaan tuomiossa, ( 29 ) unionin yleinen tuomioistuin voi paitsi pelkästään valvoa seuraamuksen laillisuutta myös korvata komission arvioinnin omallaan. Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin voi, kun sen käsiteltäväksi saatetaan kysymys sakon määrästä, kaikki tosiseikat huomioon ottaen muuttaa riidanalaista toimea, vaikka sitä ei kumota, erityisesti muuttamalla määrätyn sakon määrää. Se voi poistaa sakon tai alentaa tai korottaa sen määrää ( 30 ) tietoisena siitä, etteivät komission laskelmat tai ”soft law” -teksteissä, kuten suuntaviivoissa, esitetyt menetelmät sido sitä. ( 31 ) Unionin yleisen tuomioistuimen on näin ollen toteutettava oma arviointinsa, ja se voi tämän vuoksi soveltaa toista laskentatapaa, vaikka se on kyseessä olevalle yritykselle epäedullisempi. Kyseisessä tuomiossa todettiin, että unionin yleinen tuomioistuin oli käyttänyt erinomaisesti toimivaltaansa muuttaessaan suuntaviivoissa vahvistetun kertoimen soveltamissääntöjä tilanteessa, jossa tällaisen kertoimen soveltamisen laillisuutta ei ollut otettu esille ensimmäisessä oikeusasteessa.

111.

Tässä yhteydessä unionin yleisen tuomioistuimen on näin ollen taattava suhteellisuusperiaatteen noudattaminen; periaate on unionin yleinen oikeusperiaate, joka vahvistetaan nykyään perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohdassa.

112.

Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 286 ja 287 kohdassa toteaman mukaisesti suhteellisuusperiaate edellyttää, että toimielinten toimilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeellista kyseessä olevalla sääntelyllä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa.

113.

Kilpailusääntöjen täytäntöönpanomenettelyjen yhteydessä tämä edellyttää sitä, ettei sakko ole suhteeton komission tavoittelemiin päämääriin nähden ja että sen määrä on oikeassa suhteessa rikkomiseen, jota on arvioitava ”kokonaisuutena”, ottamalla huomioon muun muassa sen vakavuus. Kuten unionin tuomioistuin on vielä viime aikoina huomauttanut edellä mainitussa asiassa Tomra Systems ym. vastaan komissio antamassaan tuomiossa, kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus on määritettävä useiden seikkojen perusteella, joihin kuuluvat erityisesti asiaan liittyvät erityisolosuhteet, asiayhteys ja sakkojen ennalta ehkäisevä vaikutus mutta niistä perusteista, jotka on välttämättä otettava huomioon, ei kuitenkaan ole vahvistettu sitovaa tai tyhjentävää luetteloa. ( 32 )

114.

Sakon oikeasuhteisuutta tutkittaessa on siis otettava huomioon kaikki asian ominaispiirteet, kuten yrityksen toiminta ja rooli kilpailua rajoittavan käytännön käyttöön ottamisessa, yrityksen koko, kyseessä olevien tavaroiden arvo tai yrityksen kilpailusääntöjen rikkomisesta saama hyöty, haluttu varoittava tavoite ja tämäntyyppisten rikkomisten Euroopan unionin tavoitteille aiheuttamat vaarat.

115.

Tällöin ja erityisesti täyttä tuomiovaltaa käyttäessään unionin yleisen tuomioistuimen on tämän vuoksi arvioitava sakon määrää laajemmin kuin pelkkien kyseessä olevan yrityksen riitauttamien oikeudellisten kysymysten tai tosiseikkojen suhteen.

116.

Jos sovellan näitä periaatteita unionin yleisen tuomioistuimen toteuttamaan E.ON Energielle määrätyn sakon määrän oikeasuhteisuuden arviointiin, kallistun sille kannalle, että tämä ei ole käyttänyt täyttä tuomiovaltaansa täysimääräisesti.

117.

Katson, ettei unionin yleinen tuomioistuin voinut valituksenalaisen tuomion 294 kohdassa pelkästään todeta, että ”toisin kuin kantaja väittää, 38 miljoonan euron suuruista sakkoa ei voida pitää suhteettomana rikkomiseen nähden, kun otetaan huomioon sinetin murtamisen erityinen vakavuus, kantajan koko ja tarve taata sakon riittävän varoittava vaikutus”.

118.

Vaikka tätä kohtaa onkin luettava saman tuomion 288–293 kohdan valossa, unionin yleinen tuomioistuin ei mielestäni ole toiminut kuin muutoksenhakuelin, joka tutkii asian ja tutustuu siihen alusta alkaen, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa edellytetään.

119.

Ensinnäkin katson, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole arvioinut asiaa riittävän itsenäisesti komission arvioon nähden.

120.

Esillä olevassa asiassa oli kyse siitä, oliko komission 38 miljoonan euron suuruisena määräämä sakko oikeudenmukainen seuraamus toiminnasta, josta E.ON Energietä moitittiin. Voidaanko tämänsuuruisella sakolla kieltää tehokkaasti valittajan lainvastainen toiminta tavalla, joka ei ole merkityksetön ja joka on riittävän varoittava? Tässä yhteydessä minusta vaikuttaa siltä, ettei unionin yleinen tuomioistuin muodostanut omaa mielipidettään vaan jättäytyi pelkästään komission suhteellisen abstraktisti määrittämän määrän varaan.

121.

Yhtäältä valituksenalaisen tuomion 288–294 kohdassa esitetyn arvioinnin puitteissa unionin yleinen tuomioistuin tutki pelkästään asianosaisten esittämät riidanalaiset oikeudelliset seikat eli kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden sekä tiettyjen lieventävien ja raskauttavien olosuhteiden huomioon ottamisen sakon laskennassa.

122.

Toisaalta neljässä arviointinsa muodostavasta kuudesta kohdasta unionin yleinen tuomioistuin viittasi nimenomaisesti komission riidanalaisessa päätöksessä esittämään arviointiin. Vaikka on totta, että komissio on asianmukaisesti esittänyt syyt sille, että sinetin murtaminen merkitsi erityisen vakavaa rikkomista, ja on myös totta, että komissiolla oli vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti oikeus taata sakon riittävän varoittava vaikutus ja sillä oli tällöin harkintavaltaa sakon määrää vahvistaessaan, tämä ei merkitse sitä, että unionin tuomioistuinten pitäisi valvontansa yhteydessä jättäytyä sen varaan, miten komissio on käyttänyt tätä harkintavaltaansa, tai sen mahdollisesti käyttämien menetelmien varaan.

123.

Toiseksi mielestäni on vaikea arvioida valittajalle määrätyn sakon määrän oikeasuhteisuutta ilman, että mainitaan E.ON Energien koko ja kokonaisresurssit ja että niitä tutkitaan.

124.

Valituksenalaisen tuomion 294 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että ”38 miljoonan euron suuruista sakkoa ei voida pitää suhteettomana rikkomiseen nähden, kun otetaan huomioon – – kantajan koko”. Riidanalaisessa päätöksessä tai valituksenalaisessa tuomiossa ei sen sijaan mainita E.ON Energien liikevaihtoa tai osakepääomaa. Kyseisen tuomion 3 kohdassa todetaan pelkästään, että se on E.ON AG:n (jäljempänä E.ON) kokonaan omistama tytäryhtiö, ja 282 kohdassa todetaan, että valittaja oli yksi suurimmista eurooppalaisista energia-alan yrityksistä.

125.

Näiden tietojen puuttuessa E.ON Energien vuoden 2005 liikevaihto on tosin mahdollista saada selville riidanalaisen päätöksen 113 perustelukappaleessa esitettyjen tietojen perusteella. Komissio toteaa, että 38 miljoonan suuruinen sakon määrä vastaa 0,14:ää prosenttia valittajan liikevaihdosta. Tämän perusteella liikevaihto olisi siis 27,142 miljardia euroa. ( 33 ) Kuitenkin valittajan vuotta 2005 koskevan toimintakertomuksen ( 34 ) perusteella valittajan liikevaihto oli 23,246 miljardia euroa eli 4 miljardia vähemmän. Lisäksi istunnossa E.ON Energie vahvisti tehneensä vuonna 2005 25 miljardin euron liikevaihdon eli 2 miljardia vähemmän.

126.

Mielestäni E.ON Energien liikevaihdosta ei pitäisi olla tällaisia epäilyjä varsinkaan menettelyn tässä vaiheessa eikä E.ON Energien liikevaihtoon nimenomaisesti perustuvan sakon laskennan yhteydessä. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi siis pitänyt selventää tätä kohtaa eikä jättäytyä pelkästään komission riidanalaisen päätöksen 113 perustelukappaleessa mainitseman suhteellisen abstraktin prosenttimäärän varaan. On nimittäin välttämätöntä tietää ja tutkia E.ON Energien taloudelliset tiedot sakon asianmukaisen määrän arvioimiseksi.

127.

Yhtäältä näiden tietojen perusteella on mahdollista arvioida sen seuraamuksen määrää, joka tosiasiallisesti uhkasi E.ON Energietä sinetin murtamista koskevan kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi ja joka on otettava huomioon tutkittaessa sakon oikeasuhteisuutta. Onkin siis aiheellista korostaa, että asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti komissiolla oli oikeus määrätä valittajalle sakko, joka vastaa yhtä prosenttia sen edellisellä tilikaudella toteuttamasta kokonaisliikevaihdosta, joka niiden tietojen valossa, joihin komissio tukeutui riidanalaisessa päätöksessä, olisi voinut merkitä yli 253 miljoonan euron sakkoa. ( 35 ) Sakon määrän oikeasuhteisuus voitiin siis vahvistaa sillä, että sakko vahvistettiin huomattavasti asetuksessa N:o 1/2003 vahvistettua kattoa alemmalle tasolle.

128.

Toisaalta näiden tietojen perusteella voidaan arvioida sen sakon määrää, joka valittajaa olisi voinut uhata, jos se olisi tuomittu niistä kilpailua rajoittavista käytännöistä, joita komissio tutki. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan ja toisen alakohdan mukaisesti sakon määrä saattoi olla jopa 10 prosenttia E.ON Energien liikevaihdosta eli 2,7 miljardia euroa, jos tukeudutaan komission tietoihin. Tämä seikka kuvaa mielestäni huomattavaa etua, jonka E.ON Energie saattoi saada komission kiinnittämän sinetin murtamisesta ja varastoitujen asiakirjojen ottamisesta.

129.

E.ON Energien koon ja kokonaisresurssien tarkastelun avulla on mahdollista siihen kohdistuvan tavoitellun vaikutuksen kautta taata sakon riittävän varoittava vaikutus ja se, ettei seuraamus ole merkityksetön etenkään sen taloudelliseen kapasiteettiin nähden. ( 36 )

130.

Kolmanneksi sakon oikeasuhteisuuden arvioinnissa on mielestäni otettava huomioon se, että kyseessä oli tuottamuksellinen kilpailusääntöjen rikkominen. On totta, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 289 kohdassa tämän näkemyksen ja totesi, ettei se muodostanut lieventävää olosuhdetta, eikä sen näin ollen tarvinnut ottaa sitä huomioon tuomion 294 kohdassa esitetyssä arvioinnissaan. En kuitenkaan yhdy unionin yleisen tuomioistuimen arviointiin, sillä sen päätelmää ei voida oikeuttaa esitetyillä perusteilla. Se, että komissio myönsi, että kyse on ”vähintään” tuottamuksellisesta sinetin murtamisesta, ja se, että asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti sinetin murtamisen muodostama kilpailusääntöjen rikkominen voi tapahtua tahallisesti tai tuottamuksellisesti, ovat rikkomisen toteamiseen liittyviä väitteitä, jotka eivät mielestäni kuulu sakon määrän määrittämisen yhteyteen. Koska tuottamuksellisuus on SEUT 101 artiklan rikkomisen vuoksi määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen ( 37 ) nojalla lieventävä olosuhde, voidaan oikeutetusti pohtia, eikö se ole todellisuudessa merkityksellinen laskettaessa sinetin rikkomisen vuoksi määrättäviä sakkoja.

131.

Tämän seurauksena ja kaikilla mainituilla perusteilla arvioin, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole käyttänyt täyttä tuomiovaltaansa tutkiessaan komission valittajalle määräämän sakon oikeasuhteisuutta.

132.

Tämän vuoksi ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa kuudennen valitusperusteen aiheelliseksi ja kumoaa valituksenalaisen tuomion.

133.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun. Tällaisessa tapauksessa se voi joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

134.

Esillä olevassa asiassa katson, ettei unionin tuomioistuin voi ratkaista asiaa, sillä E.ON Energielle määrätyn sakon määrän oikeasuhteisuuden arviointi edellyttää tiettyjä tosiseikkoja koskevia tarkistuksia erityisesti sen liikevaihdon osalta sekä sellaisten asian ominaispiirteitä koskevien tosiseikkojen huomioon ottamista, jotka eivät ole unionin tuomioistuimen tiedossa.

135.

Näiden seikkojen perusteella ehdotan, että esillä oleva asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se lausuu valittajalle määrätyn sakon oikeasuhteisuudesta, ja että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

136.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti: