Unionin tuomioistuimen määräys (kahdeksas jaosto) 9.2.2012 (Landgericht Düsseldorfin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Novartis AG v. Actavis Deutschland GmbH & Co KG ja Actavis Ltd

(Asia C-574/11) (1)

(Työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta - Ihmisille tarkoitetut lääkkeet - Lisäsuojatodistus - Asetus (EY) N:o 469/2009 - 4 ja 5 artikla - Yksi ainoa vaikuttava aine, jonka perusteella tällainen todistus on myönnetty - Suojan laajuus - Lääke, joka sisältää useita vaikuttavia aineita, mukaan lukien todistuksen kohteena oleva vaikuttava aine)

2012/C 133/24

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Düsseldorf

Asianosaiset

Kantaja: Novartis AG

Vastaajat: Actavis Deutschland GmbH & Co KG ja Actavis Ltd

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Landgericht Düsseldorf — Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 (EUVL L 152, s. 1) 4 ja 5 artiklan tulkinta — Todistuksen ulottuvuus — Pelkästään sellaisten lääkkeiden suojaaminen, jotka sisältävät vain suojattua vaikuttavaa ainesosaa, vai suojan ulottuminen myös lääkkeisiin, jotka sisältävät suojattua vaikuttavaa ainesosaa yhdistettynä toiseen vaikuttavaan ainesosaan

Määräysosa

Lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 469/2009 4 ja 5 artiklaa on tulkittava siten, että silloin, kun yhdestä vaikuttavasta aineesta koostuvaa ”tuotetta” suojasi peruspatentti ja kun peruspatentin haltija saattoi nojautua peruspatentin kyseiselle ”tuotteelle” antamaan suojaan vastustaakseen kyseistä vaikuttavaa ainetta yhdistettynä yhteen tai useampaan muuhun vaikuttavaan aineeseen sisältävän lääkkeen markkinointia, tälle samalle ”tuotteelle” myönnetty lisäsuojatodistus voi peruspatentin voimassaoloajan päätyttyä antaa sen haltijalle oikeuden vastustaa sitä, että kolmas osapuoli markkinoi mainittua tuotetta sisältävää lääkettä sellaiseen ”tuotteen” käyttöön lääkkeenä, joka on hyväksytty ennen mainitun todistuksen voimassaolon päättymistä.

(1)  EUVL C 32, 4.2.2012.