|
2.3.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 63/3 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 17.1.2013 (Oberster Gerichtshofin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Georg Köck v. Schutzverband gegen unlauteren Wettbewerb
(Asia C-206/11) (1)
(Kuluttajansuoja - Sopimattomat elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien väliset kaupalliset menettelyt sisämarkkinoilla - Jäsenvaltion säännöstö, jonka mukaan loppuunmyynnistä ilmoittamiseen tarvitaan ennakkolupa)
2013/C 63/03
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Oberster Gerichtshof
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Georg Köck
Vastaaja: Schutzverband gegen unlauteren Wettbewerb
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Oberster Gerichtshof — Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (EUVL L 149, s. 22) ja erityisesti sen 3 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 5 kohdan tulkinta — Jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa säädetään loppuunmyyntiä koskevasta ennakkoluvasta
Tuomiolauselma
Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin määrää direktiivin liitteeseen I sisältymättömän kaupallisen menettelyn lopetettavaksi pelkästään sillä perusteella, ettei menettelyyn ole toimivaltaisen viranomaisen etukäteen myöntämää lupaa, ja arvioimatta itse, onko kyseinen menettely direktiivin 5–9 artiklassa mainittujen arviointiperusteiden mukaan sopimaton.