6.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 301/53

Kanne 9.9.2010 — Villeroy & Boch — Belgium v. Euroopan komissio

(Asia T-402/10)

()

2010/C 301/85

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Villeroy & Boch — Belgium (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat O. Brouwer ja J. Blockx)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	riidanalainen päätös on kumottava Villeroy & Boch — Belgium N.V./S.A:ta koskevin osin

—	toissijaisesti, kantajalle määrätyn sakon määrää on alennettava sekä

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii, että yleinen tuomioistuin kumoaa osittain asiassa COMP/39092 — Kylpyhuonekalusteet23.6.2010 tehdyn komission päätöksen nro K(2010) 4185 lopullinen, joka koskee SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomista hana-, suihkukaappi- ja keramiikkatuotteiden markkinoilla.

Se esittää kanteensa tueksi seuraavat seitsemän kanneperustetta:

—	SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan ja vakiintuneen oikeuskäytännön rikkominen, koska asiassa on virheellisesti lähdetty siitä, että kysymyksessä olisi yksi ja jatkuva kilpailusääntöjen rikkominen

—	SEUT 296 artiklan 2 kohdasta seuraavan perusteluvelvollisuuden loukkaaminen, koska yhtä ja jatkuvaa kilpailusääntöjen rikkomista koskeva oletus on perusteltu riittämättömästi ja virheellisesti

—	Perusteluvelvollisuuden loukkaaminen siltä osin kuin kysymys on kantajan oletetusta osallistumisesta syyksi luettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen Belgian markkinoilla ja todisteiden puuttuminen siitä, että kantaja on osallistunut tähän kilpailusääntöjen rikkomiseen Belgian markkinoilla

—

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan mukaista periaatetta nulla poena sine lege ja perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohdan, kun se luetaan yhdessä perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaista ”ei enempää rangaistusta kuin syyllisyyttä”-nimistä periaatetta on loukattu sillä, että kantaja on asetettu vastaamaan yhteisvastuullisesti emoyhtiönsä kanssa sakosta sekä asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan rikkominen

—	Virheellinen sakon määrän määrääminen, koska se liittyy sellaisiin liikevaihtoihin, joilla ei ole yhteyttä syyksi luettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen

—	Sakko on perusoikeuskirjan 41 artiklan vastaisesti jätetty erheellisesti alentamatta menettelyn kohtuuttoman keston takia

—	Asetuksen 1/2002 23 artiklan 3 kohdan rikkominen, koska sakko on määrätty virheellisesti rikkomisen vakavuuden osalta ja ”varoittavan tekijän” virheellinen määrittäminen sekä sakon määrän suhteettomuus absoluuttisessa mielessä.