5.3.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

C 72/3

Valitus, jonka Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Plirofrikis kai Tilematikis AE on tehnyt 26.11.2010 unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-387/08, Evro v. Euroopan komissio, 9.9.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-561/10 P)

2011/C 72/05

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Plirofrikis kai Tilematikis AE (edustajat: asianajaja N. Korogiannakis ja asianajaja M. Dermitzakis)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion

—	kumoaa Euroopan unionin julkaisutoimiston päätöksen hylätä valittajan tarjous ja ratkaista kyseinen tarjouskilpailu toisen tarjouksentekijän hyväksi sekä myöntää vahingonkorvausta

—	palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimeen, jotta tämä käsittelee asian niiden kumpaakin sopimusosaa koskevien kysymysten osalta, joita se ei vielä ole ratkaissut

—

velvoittaa Euroopan unionin julkaisutoimiston maksamaan valittajan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien ensimmäisessä oikeusasteessa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut siinäkin tapauksessa, että nyt esillä oleva valitus hylätään, sekä nyt esillä olevasta valituksesta aiheutuvat kulut siinä tapauksessa, että valitus hyväksytään.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että valituksenlaista unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota rasittaa oikeudellinen virhe, sillä tuomioistuin tulkitsi virheellisesti varainhoitoasetuksen (1) 100 artiklan 2 kohtaa ja täytäntöönpanosääntöjen 149 artiklaa, kun se hyväksyi sen, että koska valittajan hintatarjous jäi alle 70 prosentin raja-arvon, komissiolla oli oikeus olla ilmoittamatta valittajalle tarjouskilpailun voittanutta tarjouksentekijää koskevia tietoja. Lisäksi valittaja väittää, että kyseisen tuomion perustelut ovat riittämättömät ja että yleinen tuomioistuin ei tutkinut perusteellisesti ja erikseen sitä kanneperustetta, joka koski avoimuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.

Valittaja katsoo lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi perusteluvelvollisuutensa, koska vaikka se myönsi, että lukuisten toissijaisten arviointiperusteiden osalta valituksenalaisessa päätöksessä esitetyt toteamukset ovat epätäsmällisiä ja yleisluontoisia eikä niillä selitetä valittajan tarjoukselle annettuja arviointipisteitä, ja että valituksenalaisen päätöksen perustelut eivät tiettyjen toissijaisten arviointiperusteiden osalta olleet asianmukaisia, kyseinen tuomioistuin kuitenkin katsoi, että ”perustelut ovat lukuisten muiden arviointiperusteiden ja toissijaisten arviointiperusteiden osalta asianmukaisia”. Lopuksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti perusteluvelvollisuutta, kun se katsoi, että perusteluvelvollisuus oli usean arviointikomitean esittämän toteamuksen osalta täyttynyt, ja kun se ei tutkinut perinpohjaisesti eikä perustellut erikseen ja riittävällä tavalla niitä valittajan esittämiä väitteitä, jotka koskevat avoimuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.

(1) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, s. 1).