29.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 30/23


Valitus, jonka 4care AG on tehnyt 19.11.2010 yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-575/08, 4care AG v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), 8.9.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-535/10 P)

()

2011/C 30/39

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: 4care AG (edustaja: asianajaja S. Redeker)

Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), Laboratorios Diafarm, S.A.

Vaatimukset

Yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston asiassa T-575/08 8.9.2010 antama tuomio on kumottava ja väliintulijan väite on hylättävä

vastaaja ja väliintulija on määrättävä korvaamaan oikeudenkäynnistä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämä valitus koskee yleisen tuomioistuimen antamaa tuomiota, jolla hylättiin valittajan nostama kumoamiskanne sisämarkkinoiden harmonisointiviraston toisen valituslautakunnan 7.10.2008 tekemästä päätöksestä hylätä valittajan hakemus kuviomerkin ”Acumed” rekisteröimiseksi. Yleinen tuomioistuin vahvisti antamallaan tuomiolla valituslautakunnan päätöksen, jonka mukaan rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin ja aikaisemman kansallisen sanamerkin ”AQUAMED ACTIVE” välillä on sekaannusvaara.

Yleisen tuomioistuimen tekemä riidanalainen päätös perustuu Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklassa tarkoitettuun unionin oikeuden rikkomiseen. Valittaja katsoo, että yleinen tuomioistuin on arvioinut virheellisesti väitteen perustana olevan tavaramerkin erottamiskyvyn, kyseessä olevien tavaramerkkien samankaltaisuuden ja niiden välillä olevan sekaannusvaaran.

Tavaramerkin erottamiskyvyn tutkimisen yhteydessä yleinen tuomioistuin ei valittajan mukaan ottanut riittävällä tavalla huomioon väitteen perustana olevan tavaramerkin sisältämän käsitteen ”AQUAMED” kuvailevuutta. Lisäksi yleinen tuomioistuin jätti huomiotta valittajan esiin tuomien kolmansien osapuolten lukuisien aikaisempien tavaramerkkien merkityksen. Nimitys ”AQUAMED ACTIVE” ei ole luonnostaan heikosti erottamiskykyinen pelkästään sen vuoksi, että siinä käytetään kuvailevia ja tuotantoalalla hyvin yleisiä kirjainyhdistelmiä. Valittaja katsoo erottamiskyvyn tämän lisäksi heikkenevän sen vuoksi, että liiketoiminnassa käytetään samankaltaisia kolmansien osapuolten tavaramerkkejä. Jos yleinen tuomioistuin olisi arvioinut nämä näkökohdat oikealla tavalla, se olisi valittajan mukaan tullut siihen tulokseen, että väitteen perustana olevalla tavaramerkillä ”AQUAMED ACTIVE” on hyvin vähäinen erottamiskyky ja siten sen nauttima suoja on kapea-alainen.

Tavaramerkkien samankaltaisuuden tutkimisen yhteydessä yleinen tuomioistuin jätti olennaisia seikkoja huomioon ottamatta, eikä se siten tehnyt kattavaa arviointia asiasta. Yleinen tuomioistuin otti valittajan mukaan virheellisesti lähtökohdaksi sen, että tavaramerkkejä vertailtaessa väitteen perustana olevan tavaramerkin sisältämälle sanaosalle ”ACTIVE” ei tule antaa lainkaan merkitystä ja että vertailu on tehtävä ainoastaan käsitteiden ”AQUAMED” ja ”Acumed” avulla. Tässä yhteydessä yleinen tuomioistuin jätti ottamatta huomioon, että käsitteet ”AQUAMED” ja ”ACTIVE” muodostavat tiiviin yhdistelmän, minkä vuoksi käsitettä ”ACTIVE” ei voida jättää vertailun ulkopuolelle. Jos yleinen tuomioistuin olisi asettanut vastakkain väitteen perustana olevan tavaramerkin ”AQUAMED ACTIVE” kokonaisuudessaan ja rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin ”Acumed”, se olisi todennut, että tavaramerkit eivät ole samankaltaisia.

Valittaja katsoo, että vaikka tarkoituksena olisikin — virheellisesti — ollut vain käsitteiden ”AQUAMED” ja ”Acumed” vertaileminen, yleinen tuomioistuin teki joka tapauksessa virheen arvioidessaan sekaannusvaaran mahdollisuutta. Sen mukaan yleinen tuomioistuin jätti ottamatta huomioon lukuisia aikaisempia päätöksiä, joissa samankaltaisissa olosuhteissa sekaannusvaaraa ei todettu olevan. Lisäksi yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, että väitteen perustana olevan tavaramerkin kapea-alaisen suojan vuoksi jo vähäiset eroavaisuudet tavaramerkkien välillä riittävät sekaannusvaaran poissulkemiseksi. Mikäli yleinen tuomioistuin olisi ottanut tämän seikan huomioon, se olisi tullut siihen johtopäätökseen, että Tavaramerkkien välillä olevien ulkoasuun, lausuntatapaan ja merkityssisältöön perustuvien eroavaisuuksien vuoksi rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki eroaa riittävällä tavalla väitteen perustana olevasta tavaramerkistä.