20.11.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 317/22

Valitus, jonka BNP Paribas ja Banca Nazionale del Lavoro SpA (BNL) ovat tehneet 16.9.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-335/08, BNP Paribas ja BNL v. komissio, 1.7.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-452/10 P)

()

2010/C 317/39

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittajat: BNP Paribas ja Banca Nazionale del Lavoro SpA (BNL) (edustajat: avvocato R. Silvestri, avvocato G. Escalar ja avvocato M. Todino)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

—

kumoaa kokonaisuudessaan Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-335/08, BNP Paribas ja Banca Nazionale del Lavoro vastaan Euroopan komissio, 1.7.2010 antaman tuomion, joka annettiin tiedoksi faksilla 1.7.2010 (EUVL C 221, 14.8.2010, s. 39), ja näin ollen

i)

hyväksyy vaatimukset, jotka esitettiin ensimmäisessä oikeusasteessa ja jotka koskivat valtiontuesta C 15/07 (ex NN 20/07), jota Italia on myöntänyt verokannustimina tietyille uudelleenjärjestelyn kohteena olleille luottolaitoksille, 11.3.2008 tehdyn Euroopan komission päätöksen 2008/711/EY (EUVL L 237, s. 70) kumoamista kokonaisuudessaan tai

ii)

toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä tarkastelee sitä uudelleen unionin tuomioistuimen antaman tuomion valossa

—

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1)

Unionin yleinen tuomioistuin ei harjoittanut komission päätökseen kohdistuvaa valvontaansa perusteellisesti, koska se ei selvittänyt sitä, tekikö komissio oikeutetun valinnan, kun se päätti olla ottamatta huomioon luovuttavien yhteisöjen tilannetta moititun järjestelyn valikoivan luonteen määrittämiseksi.

2)

Unionin yleinen tuomioistuin vääristi unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan tietyn verotuksellisen toimenpiteen erityisluonne on perusteltavissa verotusta koskevan yleisen järjestelmän logiikan valossa, ja se hyväksyi arviointiaan varten parametreiksi yksinomaan seikat, joita komissio itse oli ehdottanut päätöksessään.

3)

Unionin yleinen tuomioistuin vääristi oikeuskäytäntöä, joka koskee vaatimusta valtiontuen valikoivuudesta ja jonka mukaan verotuksellisen toimenpiteen valikoivuutta on arvioitava yksinomaan niiden vaikutusten valossa, jotka sillä voi olla verotuksen näkökulmasta.

4)

Unionin yleinen tuomioistuin vääristi tosiseikkoja, koska se katsoi virheellisesti, että yleinen täsmäytysjärjestelmä ei mahdollista sitä, että yritykset voisivat täsmäyttää luovutettuun liiketoimintaan kuuluvaan varallisuuteen liittyvät verokustannukset suurempiin kirjanpitoarvoihin.

5)

Unionin yleinen tuomioistuin tuli lopuksi sääntöjenvastaisesti komission tilalle, koska se laajensi perusteluja komission riidanalaisen päätöksen tueksi.