|
20.11.2010 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 317/20 |
Valitus, jonka Cementir Italia Srl on tehnyt 15.9.2010 unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-63/08, Cementir Italia Srl v. Euroopan komissio, 1.7.2010 antamasta tuomiosta
(Asia C-449/10 P)
()
2010/C 317/37
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittaja: Cementir Italia Srl (edustajat: asianajajat T. Salonico, G. Barone ja A. Marega)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
|
— |
kumoaa valituksenalaisen tuomion (1) ja kumoaa riidanalaisen päätöksen (2) siltä osin kuin siinä kiistetään riidanalaisen toimenpiteen vahingonkorvauksen luonne ja se katsotaan sen sijaan lainvastaiseksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi, ja/tai |
|
— |
kumoaa valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin siinä kiistetään se, että päätökseen sisältyvä takaisinperintävelvoite on ristiriidassa luottamuksensuojan periaatteen kanssa, ja tämän seurauksena kumoaa päätöksen siltä osin kuin Italia velvoitetaan perimään tuki takaisin korkoineen |
|
— |
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja väittää, että valituksenalainen tuomio on virheellinen ja siksi se on seuraavista syistä kumottava:
|
1) |
SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan rikkominen sekä ristiriitaiset perustelut ja ilmeinen virhe, joka johtuu esitettyjen todisteiden huomioon ottamisesta vääristyneellä tavalla riidanalaisen toimenpiteen tulkinnassa valtiontueksi eikä valittajan hyväksi toteutettuna vahingonkorvaustoimenpiteenä. Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tulkitessaan suppeasti kansallista lainsäädäntöä ja kansallista oikeuskäytäntöä, jotka valittaja on tuonut esiin ensimmäisessä oikeusasteessa ja jotka osoittavat, että riidanalainen toimenpide ei ole valtiontukea, vaan sillä pysytettiin alun perin Italian lainsäätäjän vuonna 1962 käyttöön ottama ja komission sekä unionin yleisen tuomioistuimen tunnustama vahingonkorvaus. |
|
2) |
Asetuksen N:o 659/1999 (3) 14 artiklan 1 kohdan rikkominen sekä ristiriitaiset ja riittämättömät perustelut, joilla unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että päätökseen sisältyvä takaisinperintävelvoite ei ole ristiriidassa luottamuksensuojan periaatteen kanssa. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on virheellinen eikä siinä ole riittäviä perusteluja siltä osin kuin siinä kiistetään, että komission pitkä vaikeneminen vuoden 1991 loppuun Italian viranomaisten sitä koskevista selvityksistä, että Terni-tariffin ensimmäinen pidentäminen pysytti alkuperäisen vahingonkorvaustavoitteen, on seikka, jonka perusteella syntyy valittajan perusteltu luottamus siihen, että Terni-tariffin pidennykset, joihin riidanalainen toimenpide kuuluu, ei ole valtiontukea. |
(1) Unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-63/08, 1.7.2010 antama tuomio.
(2) Valtiontuesta C 36/A/06 (ex NN 38/06), jota Italia on myöntänyt yrityksille ThyssenKrupp, Cementir ja Nuova Terni Industrie Chimiche 20.11.2007 tehty komission päätös 2008/408/EY (EUVL L 144, s. 37).
(3) [EY 88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).