Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte Suprema di Cassazione (Italia) on esittänyt 31.8.2010 — Banca Antoniana Popolare Veneta s.p.a., johon Banca Nazionale dell’Agricoltura s.p.a. on sulautunut v. Ministero dell’Economia e delle Finanze ja Agenzia delle Entrate

(Asia C-427/10)

()

(2010/C 288/44)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte Suprema di Cassazione

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Banca Antoniana Popolare Veneta spa, johon Banca Nazionale dell’Agricoltura s.p.a. on sulautunut

Vastapuolet: Ministero dell’Economia e delle Finanze ja Agenzia delle Entrate

Ennakkoratkaisukysymykset

Ovatko tehokkuuden, syrjintäkiellon ja verotuksen neutraalisuuden periaatteet arvonlisäverotuksiin liittyvissä kysymyksissä esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle tai käytännölle, jossa ostajan/tilaajan oikeus perusteettomasti maksetun arvonlisäveron palautukseen on rakennettu perusteettoman edun palautusta koskeville yleisille siviilioikeudellisille säännöksille siitä palautusoikeudesta poiketen, jota ensisijainen veronmaksuvelvollinen (tavaran luovuttaja/palvelun suorittaja) käyttää, ja jossa on asetettu määräajat, jotka ovat ensin mainitun osalta huomattavasti pidemmät kuin viimeksi mainitun osalta, minkä vuoksi ensin mainitun palautusvaatimus, joka on tehty sen jälkeen kuin jälkimmäistä koskeva määräaika on jo hyvän aikaa sitten päättynyt, voi johtaa siihen, että jälkimmäinen velvoitetaan suorittamaan palautus ilman, että sillä on tämän jälkeen mahdollisuutta vaatia palautusta verohallinnolta; ja kaikki tämä ilman, että olisi säädetty minkäänlaisista kattavista välineistä, joilla ristiriidat eri tuomioistuimissa vireille saatettujen tai saatettavien oikeudenkäyntien välillä voitaisiin välttää?

Onko edellä kuvatusta tilanteesta riippumatta edellä mainittujen periaatteiden mukaisena pidettävä sellaista kansallista käytäntöä tai oikeuskäytäntöä, jotka tekevät mahdolliseksi tuomion, jolla tavaran luovuttaja/palvelun suorittaja velvoitetaan suorittamaan palautus ostajalle/tilaajalle, kun ensin mainittu ei ollut vaatinut palautusta toiselta tuomioistuimelta sille asetetussa määräajassa sellaisen oikeuskäytännössä omaksutun tulkinnan mukaisesti, joka perustuu hallinnolliseen käytäntöön, jonka mukaan liiketoimi oli arvonlisäverollinen?