17.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 195/10

—

kumoaa kokonaisuudessaan unionin yleisen tuomioistuimen 24.3.2010 antaman määräyksen, jossa katsottiin, että valittajan nostaman kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat ja jossa valittaja velvoitettiin vastaamaan oikeudenkäyntikuluista

—

ratkaisee itse valittajan valituksen ja velvoittaa komission maksamaan:

1)

Unionin yleinen tuomioistuin arvioi virheellisesti, että valittajan kanteelta, joka perustui sopimuksen ulkopuoliseen vastuuseen, puuttui tutkittavaksi ottamisen edellytykset, koska tuomioistuin otti virheellisellä tavalla huomioon valittajan vaatimusten luonteen ja oikeudelliset perusteet. Tästä vääristelystä seurasi, että unionin yleinen tuomioistuin ei huomioinut lainvastaisuutta, joka liittyi komission mielivaltaisiin ja epärehellisiin tekosyihin olla ryhtymättä toimenpiteisiin, mikä johti työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemista koskevien yhtenäisten turvallisuusmääräysten noudattamatta jättämiseen tilanteessa, jossa säteilyonnettomuus johtui ydinenergian sotilaallisesta käytöstä.

2)

Unionin yleinen tuomioistuin jätti soveltamatta jäsenvaltioiden yhteisiä oikeusperiaatteita. Tuomioistuin jätti huomioimatta komission toiminnan lainvastaisuuden, joka perustui siihen, ettei komissio noudattanut jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten yhteisiin oikeusperiaatteisiin pohjautuvaa huolenpitovelvollisuutta, huolellisuutta ja hyvän hallinnon vaatimusta arvioidessaan Euratom-sopimuksen 188 artiklassa tarkoitetulla tavalla hallinnollista vastuuta yksilöille aiheutuneen vahingon osalta.

3)

Unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti komission ainutlaatuista kilpailuoikeudellista valtaa määrätä poikkeuksista terveysmääräyksiä koskevaan kanteluun. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi lisäksi virheellisesti, että se sotilaallinen poikkeus direktiivissä tarkoitettuun terveydensuojeluun, johon komissio viittasi Thulessa tapahtuneen säteilyonnettomuuden osalta, perustui komission laajaan ja ainutlaatuiseen harkintavaltaan EU:n kilpailupolitiikan määrittämisessä silloin, kun se myöntää harkinnanvaraisia poikkeuksia lainvastaisille kauppasopimuksille. Tämä arviointi johti siihen, ettei otettu huomioon tutkittavaksi ottamista koskevia unionin tuomioistuimen tuomioita muilla sellaisilla EU-politiikkojen aloilla, joilla komissiolla ei ole tällaista ainutlaatuista harkintavaltaa ja joilla väitteet komissio laiminlyönnistä eivät johda siihen, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten katsotaan selvästi puuttuvan.

Unionin yleinen tuomioistuin ei huomioinut sitä, että komissiolla ei ole ainutlaatuista ja rajatonta harkintavaltaa väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemista koskevien yhtenäisten turvallisuusmääräyksien täytäntöönpanossa, koska komission poikkeuksia koskeva valta määritellään Euratom-sopimuksessa suppeasti ja koska kyseisessä sopimuksessa nimenomaisesti määrätään mekanismeista, joiden perusteella yksilöt voivat kannella komission hallinnollisista laiminlyönneistä aloilla, joilla yksilöitä suojellaan. Tähän kuuluvat tilanteet, joissa kieltäytyminen toimenpiteisiin ryhtymisestä on osoitettu toiselle taholle.

4)

Unionin tuomioistuin jätti arvioimatta sen, oliko komission kieltäytyminen toimenpiteisiin ryhtymisestä Euratom-sopimuksen nimenomaisen työntekijöiden ja väestön terveyden suojelua koskevan tavoitteen vastaista.

Unionin tuomioistuin jätti myös virheellisesti tutkimatta, oliko komission kieltäytyminen toimenpiteisiin ryhtymisestä sellaisten Euratom-sopimuksen tavoitteiden vastaista, jotka koskevat yhtenäisten turvallisuusmääräyksien laatimista ja soveltamisen varmistamista väestön ja työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivan säteilyn pitkäaikaisilta vaikutuksilta. Näin toimimalla unionin yleinen tuomioistuin jätti huomioimatta Euratom-sopimuksessa komissiolle asetetun ehdottoman velvollisuuden varmistaa, että kyseisen sopimuksen määräyksiä — mukaan lukien sopimukseen sisältyvää ennalta varautumisen periaatetta — sovelletaan asianmukaisesti.

5)

Unionin yleinen tuomioistuin jätti arvioimatta sen, rikkoiko komission kieltäytyminen toimenpiteisiin ryhtymisestä ylemmäntasoista oikeutta.

Se, että Euroopan ihmisoikeussopimukseen on viitattu unionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä, merkitsee, että unionin yleinen tuomioistuin jätti virheellisesti arvioimatta sen, rikkoiko komission kieltäytyminen direktiivin 96/26 lääketieteellistä tarkkailua koskevien säännösten täytäntöönpanosta ihmisoikeussopimuksen 2 artiklaa sillä perusteella, että komissio asetti tietoisesti valittajan veljen elämän vaaraan pitkäaikaisten, säteilyyn liittyvien syöpien kehittymisen osalta — kuten sen syövän osalta, joka johti valittajan veljen kuolemaan —, siitä syystä, ettei tarkastuksia tai tarkkailua suoritettu.