Kanne 25.1.2010 — Euroopan komissio v. Belgian kuningaskunta

(Asia C-41/10)

2010/C 80/34

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Rozet ja N. Yerrell)

Vastaaja: Belgian kuningaskunta

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Käsiteltävänä olevassa kanteessa komissio katsoo, että Belgiassa toimivien keskinäisten vakuutusliikkeiden lakisääteiseen sosiaaliturvaan kuulumaton toiminta lisäsairausvakuutuksen alalla ei ole ensimmäisen ja kolmannen vahinkovakuutusdirektiivin mukaista. Koska keskinäiset vakuutusliikkeet nimittäin toimivat lisäsairausvakuutuksen alalla suorassa kilpailutilanteessa vakuutusyhtiöiden kanssa, niihin kuuluisi soveltaa samoja oikeussääntöjä kuin viimeksi mainittuihin. Kantaja kiistää tältä osin vastaajan väitteen, jonka mukaan keskinäisten vakuutusliikkeiden tarjoamat lisäsairausvakuutuksen palvelut kuuluisivat ensimmäisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyn poikkeuksen piiriin, ja huomauttaa, ettei lisävakuutukseen perustuvaa vakuutusturvaa voida samaistaa käsitteeseen ”lakisääteiseen sosiaaliturvaan kuuluva vakuutus”.

Komissio huomauttaa ensinnäkin, että ensimmäisen direktiivin 6 artiklan säännöksessä edellytetään, että ensivakuutusliikkeen aloittamiseen tarvitaan virallinen toimilupa, jota on haettava sen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, jonka alueelle yritys on perustanut kotipaikkansa. Belgiassa toimivilla keskinäisillä vakuutusliikkeillä ei kuitenkaan ole tämän säännöksen mukaista toimilupaa lisäsairausvakuutusta koskevaa toimintaansa varten.

Toiseksi kantaja arvostelee vastaajaa ensimmäisen direktiivin 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan noudattamatta jättämisestä siksi, ettei keskinäinen vakuutusliike (fr: mutualité, nl: mutualiteit) ole mikään niistä yhtiömuodoista, joihin vakuutusyhtiöiden on kuuluttava Belgiassa. Keskinäisillä vakuutusliikkeillä on lisäksi oikeus harjoittaa monenlaista vakuutusliikkeeseensä suoranaisesti kuulumatonta liiketoimintaa, vaikka 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että yrityksen on rajoitettava liiketoimintansa vakuutusliikkeeseen ja siitä suoranaisesti johtuvaan toimintaan harjoittamatta muuta liiketoimintaa. Belgian lainsäädäntö on ongelmallinen myös 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan kannalta, koska siinä säädetään, että yrityksen on esitettävä 9 artiklan mukainen toimintasuunnitelma. Keskinäiset vakuutusliikkeet eivät kuitenkaan ole esittäneet mitään tällaista suunnitelmaa lisäsairausvakuutusta koskevaa toimintaansa varten. Belgiassa toimivilla keskinäisillä vakuutusliikkeillä ei myöskään ole velvollisuutta vähimmäistakuurahaston omistamiseen, vaikka ensimmäisen direktiivin 8 artiklan 1 kohdan d alakohdassa niin vaaditaan.

Kolmanneksi komissio katsoo, että ensimmäisen direktiivin 13 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen (erityisesti 16, 16 a ja 17 artikla) ja kolmannen direktiivin 15 ja 20–22 artiklan mukaan keskinäisten vakuutusliikkeiden on perustettava vakuutussopimuksista aiheutuvan vastuun kattamiseen riittävän vakuutusteknisen vastuuvelan lisäksi niiden koko toimintaa varten riittävä solvenssimarginaali. Keskinäisten vakuutusliikkeiden tarjoamia lisävakuutuksia koskeva solvenssimarginaali on kuitenkin otettu käyttöön Belgiassa vasta vuonna 2002, ja se lasketaan eri tavalla kuin ensimmäisessä direktiivissä säädetään.

(1)  Muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 24.7.1973 annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi 73/239/ETY (EYVL L 228, s. 3).

(2)  Muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta 18.6.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/49/ETY (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) (EYVL L 228, s. 1).