Asia C-508/10
Euroopan komissio
vastaan
Alankomaiden kuningaskunta
”Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2003/109/EY — Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema — Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskeva hakemus — Kolmannen maan kansalaisen, joka on jo saanut pitkään oleskelleen henkilön aseman yhdessä jäsenvaltiossa, tai hänen perheenjäsenensä hakemus oleskeluluvan saamiseksi toisessa jäsenvaltiossa — Toimivaltaisten viranomaisten vaatimien maksujen suuruus — Maksujen suhteettomuus — Oleskeluoikeuden käytön este”
Tuomion tiivistelmä
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – Kohde – Kannekirjelmä – Väitteiden ja kanneperusteiden esittäminen
(SEUT 258 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdan c alakohta)
Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto – Maahanmuuttopolitiikka – Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema – Direktiivi 2003/109 – Tällaisen kansalaisen, jolla on jo tämä asema yhdessä jäsenvaltiossa, tai hänen perheenjäsenensä hakemus tämän aseman ja oleskeluluvan saamiseksi toisessa jäsenvaltiossa
(Neuvoston direktiivi 2003/109)
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksena on antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle yhtäältä tilaisuus täyttää unionin oikeuden mukaiset velvoitteensa ja toisaalta tilaisuus puolustautua asianmukaisesti komission esittämiä väitteitä vastaan. SEUT 258 artiklan nojalla nostetun kanteen kohde rajataan näin ollen tässä määräyksessä määrätyssä oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä.
Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan komission on kaikissa SEUT 258 artiklan nojalla nostamissaan kanteissa ilmoitettava ne täsmälliset kanneperusteet, joista unionin tuomioistuinta pyydetään lausumaan, sekä vähintään yhteenvedonomaisesti ne oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joihin kanneperusteet perustuvat. Kuitenkin silloin, kun komissio väittää kansallisen lainsäädännön olevan direktiivin järjestelmän, rakenteen tai tarkoituksen vastainen ja kun tästä johtuvaa unionin oikeuden rikkomista ei voida yhdistää mihinkään tiettyyn kyseisen direktiivin säännökseen, komission kannetta ei voida jättää tutkimatta vain tästä syystä.
(ks. 33–35 ja 39 kohta)
Jäsenvaltio, joka soveltaa pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa tässä jäsenvaltiossa hakeviin kolmansien maiden kansalaisiin ja henkilöihin, jotka ovat saaneet tämän aseman muussa jäsenvaltiossa ja jotka haluavat käyttää oikeutta oleskella tässä valtiossa, sekä heidän perheenjäseniinsä, jotka hakevat lupaa siirtyä heidän mukanaan tai seurata heitä myöhemmin, liiallisia ja suhteettomia maksuja, jotka voivat muodostaa esteen direktiivissä 2003/109 annettujen oikeuksien käyttämiselle, ei noudata pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta annetun direktiivin 2003/109 mukaisia velvoitteitaan.
Vaikka jäsenvaltio voi nimittäin asettaa tämän direktiivin nojalla myönnettävän oleskeluoikeuden edellytykseksi maksujen maksamisen, niiden suuruuden tarkoituksena tai seurauksena ei saa olla esteen luominen tässä direktiivissä vahvistetun pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamiselle, koska muutoin direktiivillä tavoitellulle päämäärälle ja sen tarkoitukselle aiheutuisi haittaa ja sen tehokas vaikutus estettäisiin.
On lisäksi todettava, ettei jäsenvaltion harkintavalta määrittää niiden maksujen suuruus, joita voidaan periä kolmansien maiden kansalaisilta direktiivin 2003/109 II ja III lukuihin perustuvien oleskelulupien myöntämisestä, ole rajaton eikä sen perusteella ole näin ollen mahdollista säätää maksuista, jotka olisivat liian suuria, kun otetaan huomioon se huomattava taloudellinen vaikutus, joka niillä olisi näille kansalaisille.
(ks. 69, 70, 73, 74 ja 79 kohta sekä tuomiolauselma)
Asia C-508/10
Euroopan komissio
vastaan
Alankomaiden kuningaskunta
”Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 2003/109/EY — Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema — Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa koskeva hakemus — Kolmannen maan kansalaisen, joka on jo saanut pitkään oleskelleen henkilön aseman yhdessä jäsenvaltiossa, tai hänen perheenjäsenensä hakemus oleskeluluvan saamiseksi toisessa jäsenvaltiossa — Toimivaltaisten viranomaisten vaatimien maksujen suuruus — Maksujen suhteettomuus — Oleskeluoikeuden käytön este”
Tuomion tiivistelmä
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne — Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely — Kohde — Kannekirjelmä — Väitteiden ja kanneperusteiden esittäminen
(SEUT 258 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdan c alakohta)
Rajatarkastukset, turvapaikka ja maahanmuutto — Maahanmuuttopolitiikka — Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asema — Direktiivi 2003/109 — Tällaisen kansalaisen, jolla on jo tämä asema yhdessä jäsenvaltiossa, tai hänen perheenjäsenensä hakemus tämän aseman ja oleskeluluvan saamiseksi toisessa jäsenvaltiossa
(Neuvoston direktiivi 2003/109)
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksena on antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle yhtäältä tilaisuus täyttää unionin oikeuden mukaiset velvoitteensa ja toisaalta tilaisuus puolustautua asianmukaisesti komission esittämiä väitteitä vastaan. SEUT 258 artiklan nojalla nostetun kanteen kohde rajataan näin ollen tässä määräyksessä määrätyssä oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä.
Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan komission on kaikissa SEUT 258 artiklan nojalla nostamissaan kanteissa ilmoitettava ne täsmälliset kanneperusteet, joista unionin tuomioistuinta pyydetään lausumaan, sekä vähintään yhteenvedonomaisesti ne oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joihin kanneperusteet perustuvat. Kuitenkin silloin, kun komissio väittää kansallisen lainsäädännön olevan direktiivin järjestelmän, rakenteen tai tarkoituksen vastainen ja kun tästä johtuvaa unionin oikeuden rikkomista ei voida yhdistää mihinkään tiettyyn kyseisen direktiivin säännökseen, komission kannetta ei voida jättää tutkimatta vain tästä syystä.
(ks. 33–35 ja 39 kohta)
Jäsenvaltio, joka soveltaa pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa tässä jäsenvaltiossa hakeviin kolmansien maiden kansalaisiin ja henkilöihin, jotka ovat saaneet tämän aseman muussa jäsenvaltiossa ja jotka haluavat käyttää oikeutta oleskella tässä valtiossa, sekä heidän perheenjäseniinsä, jotka hakevat lupaa siirtyä heidän mukanaan tai seurata heitä myöhemmin, liiallisia ja suhteettomia maksuja, jotka voivat muodostaa esteen direktiivissä 2003/109 annettujen oikeuksien käyttämiselle, ei noudata pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta annetun direktiivin 2003/109 mukaisia velvoitteitaan.
Vaikka jäsenvaltio voi nimittäin asettaa tämän direktiivin nojalla myönnettävän oleskeluoikeuden edellytykseksi maksujen maksamisen, niiden suuruuden tarkoituksena tai seurauksena ei saa olla esteen luominen tässä direktiivissä vahvistetun pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamiselle, koska muutoin direktiivillä tavoitellulle päämäärälle ja sen tarkoitukselle aiheutuisi haittaa ja sen tehokas vaikutus estettäisiin.
On lisäksi todettava, ettei jäsenvaltion harkintavalta määrittää niiden maksujen suuruus, joita voidaan periä kolmansien maiden kansalaisilta direktiivin 2003/109 II ja III lukuihin perustuvien oleskelulupien myöntämisestä, ole rajaton eikä sen perusteella ole näin ollen mahdollista säätää maksuista, jotka olisivat liian suuria, kun otetaan huomioon se huomattava taloudellinen vaikutus, joka niillä olisi näille kansalaisille.
(ks. 69, 70, 73, 74 ja 79 kohta sekä tuomiolauselma)