Asia C-340/10
Euroopan komissio
vastaan
Kyproksen tasavalta
”Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 92/43/ETY — 4 artiklan 1 kohta ja 12 artiklan 1 kohta — Paralimni-järven jättäminen merkitsemättä yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi määräajassa — Natrix natrix cypriaca -lajin (Kyproksen rantakäärme) suojelujärjestelmä”
Tuomion tiivistelmä
Oikeudenkäyntimenettely — Ehdoton prosessinedellytys, jonka tuomioistuin tutkii omasta aloitteestaan — Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne — Kohde — Kanne, joka perustuu väitteeseen, jota ei ole esitetty oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä — Tutkimatta jättäminen
(SEUT 258 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 2 kohta)
Ympäristö — Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu — Direktiivi 92/43 — Erityisten suojelutoimien alueet — Alue, joka voidaan yksilöidä yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi mutta jota ei ole mainittu kansallisessa luettelossa
(Neuvoston direktiivin 92/43 3 artiklan 1 kohta ja 4 artiklan 1 kohta)
Ympäristö — Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu — Direktiivi 92/43 — Liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskeva tiukka suojelu — Tarpeelliset toimenpiteet suojelujärjestelmän käyttöön ottamiseksi
(Neuvoston direktiivin 92/43 12 artiklan 1 kohta ja liitteessä IV oleva a kohta)
Unionin tuomioistuin voi milloin tahansa työjärjestyksensä 92 artiklan 2 kohdan mukaisesti omasta aloitteestaan tutkia sen, onko asia jätettävä tutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi.
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksena on antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle yhtäältä tilaisuus täyttää unionin oikeuden mukaiset velvoitteensa ja toisaalta tilaisuus puolustautua asianmukaisesti komission esittämiä väitteitä vastaan. SEUT 258 artiklan nojalla nostetun kanteen kohde rajataan näin ollen kyseisessä määräyksessä tarkoitetussa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Näin ollen kanne voi perustua ainoastaan oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä esitettyihin väitteisiin.
(ks. 20 ja 21 kohta)
Kun on kyse komissiolle toimitettavissa kansallisissa luetteloissa mainituista alueista, jotka voidaan yksilöidä yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi, ja erityisesti alueista, joilla on ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä tai lajeja, jäsenvaltioiden on luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/105, perusteella toteutettava suojelutoimenpiteitä, joilla voidaan direktiivin suojelutavoite huomioon ottaen turvata näiden alueiden ekologinen merkitys kansallisella tasolla.
Kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan nojalla komissiolle toimitettuun kansalliseen luetteloon sisältyviin alueisiin sovellettava asianmukainen suojelujärjestelmä edellyttää, että jäsenvaltiot eivät salli puuttumisia, jotka voivat vaarantaa vakavasti näiden alueiden ekologiset ominaispiirteet. Näin on muun muassa silloin, kun puuttuminen voi joko pienentää merkittävästi alueen pinta-alaa taikka johtaa alueella esiintyvien ensisijaisten lajien häviämiseen tai jopa alueen tai sen ominaispiirteiden tuhoutumiseen.
Jos näin ei olisi, unionin päätöksentekoprosessi, jolle sen lisäksi, että se perustuu jäsenvaltioiden ilmoittamien alueiden koskemattomuuteen, on myös ominaista jäsenvaltioiden ehdottamien eri alueiden välinen ekologinen vertailu, olisi vaarassa vääristyä eikä komissio enää pystyisi täyttämään tehtäväänsä kyseisellä alalla eli muun muassa hyväksymään luetteloa alueista, jotka on valittu yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi erityisten suojelutoimien alueita koskevan yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston muodostamista varten.
Edellä esitetyt perustelut soveltuvat tarpeellisin muutoksin myös alueisiin, joiden kyseinen jäsenvaltio ei ole kiistänyt täyttävän direktiivin 92/43 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ekologisia edellytyksiä ja joiden siten olisi pitänyt sisältyä komissiolle ilmoitettuun kansalliseen luetteloon ehdotetuiksi yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi. Kyseisen direktiivin ja sillä tavoiteltujen tavoitteiden perusteella ei nimittäin voida hyväksyä sitä, että aluetta, jonka sisällyttämistä mainittuun luetteloon kyseinen jäsenvaltio ei kiistä, ei suojella lainkaan.
Jäsenvaltio, joka sallii tällaisen alueen ekologisia ominaispiirteitä vakavasti vaarantavat toiminnot eikä ryhdy tarpeellisiin suojelutoimenpiteisiin tämän alueen ekologian kannalta merkityksellisen, kyseessä olevan lajin kannan säilymiseksi, ei siten noudata direktiivin 92/43 mukaisia velvoitteitaan.
(ks. 43–47 ja 69 kohta sekä tuomiolauselma)
Luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/105, 12 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan toteuttamaan tarpeelliset toimenpiteet saman direktiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan sellaisen tiukan suojelujärjestelmän käyttöön ottamiseksi, jolla on voitava tosiasiallisesti välttää kaikki kyseisten lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa, näiden lajien tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläistenhoito-, talvehtimis- ja muuttoaikana, tahallinen munien hävittäminen tai ottaminen luonnosta sekä näiden lajien lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen.
Jäsenvaltio, joka ei toteuta tällaisen eläinlajin tiukan suojelujärjestelmän käyttöön ottamisen ja soveltamisen edellyttämiä toimenpiteitä, ei siten noudata direktiivin 92/43 12 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan.
(ks. 59, 62 ja 69 kohta sekä tuomiolauselma)
Asia C-340/10
Euroopan komissio
vastaan
Kyproksen tasavalta
”Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 92/43/ETY — 4 artiklan 1 kohta ja 12 artiklan 1 kohta — Paralimni-järven jättäminen merkitsemättä yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi määräajassa — Natrix natrix cypriaca -lajin (Kyproksen rantakäärme) suojelujärjestelmä”
Tuomion tiivistelmä
Oikeudenkäyntimenettely – Ehdoton prosessinedellytys, jonka tuomioistuin tutkii omasta aloitteestaan – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Kohde – Kanne, joka perustuu väitteeseen, jota ei ole esitetty oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä – Tutkimatta jättäminen
(SEUT 258 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 2 kohta)
Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Erityisten suojelutoimien alueet – Alue, joka voidaan yksilöidä yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi mutta jota ei ole mainittu kansallisessa luettelossa
(Neuvoston direktiivin 92/43 3 artiklan 1 kohta ja 4 artiklan 1 kohta)
Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskeva tiukka suojelu – Tarpeelliset toimenpiteet suojelujärjestelmän käyttöön ottamiseksi
(Neuvoston direktiivin 92/43 12 artiklan 1 kohta ja liitteessä IV oleva a kohta)
Unionin tuomioistuin voi milloin tahansa työjärjestyksensä 92 artiklan 2 kohdan mukaisesti omasta aloitteestaan tutkia sen, onko asia jätettävä tutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi.
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksena on antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle yhtäältä tilaisuus täyttää unionin oikeuden mukaiset velvoitteensa ja toisaalta tilaisuus puolustautua asianmukaisesti komission esittämiä väitteitä vastaan. SEUT 258 artiklan nojalla nostetun kanteen kohde rajataan näin ollen kyseisessä määräyksessä tarkoitetussa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Näin ollen kanne voi perustua ainoastaan oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä esitettyihin väitteisiin.
(ks. 20 ja 21 kohta)
Kun on kyse komissiolle toimitettavissa kansallisissa luetteloissa mainituista alueista, jotka voidaan yksilöidä yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi, ja erityisesti alueista, joilla on ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä tai lajeja, jäsenvaltioiden on luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/105, perusteella toteutettava suojelutoimenpiteitä, joilla voidaan direktiivin suojelutavoite huomioon ottaen turvata näiden alueiden ekologinen merkitys kansallisella tasolla.
Kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan nojalla komissiolle toimitettuun kansalliseen luetteloon sisältyviin alueisiin sovellettava asianmukainen suojelujärjestelmä edellyttää, että jäsenvaltiot eivät salli puuttumisia, jotka voivat vaarantaa vakavasti näiden alueiden ekologiset ominaispiirteet. Näin on muun muassa silloin, kun puuttuminen voi joko pienentää merkittävästi alueen pinta-alaa taikka johtaa alueella esiintyvien ensisijaisten lajien häviämiseen tai jopa alueen tai sen ominaispiirteiden tuhoutumiseen.
Jos näin ei olisi, unionin päätöksentekoprosessi, jolle sen lisäksi, että se perustuu jäsenvaltioiden ilmoittamien alueiden koskemattomuuteen, on myös ominaista jäsenvaltioiden ehdottamien eri alueiden välinen ekologinen vertailu, olisi vaarassa vääristyä eikä komissio enää pystyisi täyttämään tehtäväänsä kyseisellä alalla eli muun muassa hyväksymään luetteloa alueista, jotka on valittu yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi erityisten suojelutoimien alueita koskevan yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston muodostamista varten.
Edellä esitetyt perustelut soveltuvat tarpeellisin muutoksin myös alueisiin, joiden kyseinen jäsenvaltio ei ole kiistänyt täyttävän direktiivin 92/43 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ekologisia edellytyksiä ja joiden siten olisi pitänyt sisältyä komissiolle ilmoitettuun kansalliseen luetteloon ehdotetuiksi yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi. Kyseisen direktiivin ja sillä tavoiteltujen tavoitteiden perusteella ei nimittäin voida hyväksyä sitä, että aluetta, jonka sisällyttämistä mainittuun luetteloon kyseinen jäsenvaltio ei kiistä, ei suojella lainkaan.
Jäsenvaltio, joka sallii tällaisen alueen ekologisia ominaispiirteitä vakavasti vaarantavat toiminnot eikä ryhdy tarpeellisiin suojelutoimenpiteisiin tämän alueen ekologian kannalta merkityksellisen, kyseessä olevan lajin kannan säilymiseksi, ei siten noudata direktiivin 92/43 mukaisia velvoitteitaan.
(ks. 43–47 ja 69 kohta sekä tuomiolauselma)
Luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/105, 12 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan toteuttamaan tarpeelliset toimenpiteet saman direktiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan sellaisen tiukan suojelujärjestelmän käyttöön ottamiseksi, jolla on voitava tosiasiallisesti välttää kaikki kyseisten lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa, näiden lajien tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläistenhoito-, talvehtimis- ja muuttoaikana, tahallinen munien hävittäminen tai ottaminen luonnosta sekä näiden lajien lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen.
Jäsenvaltio, joka ei toteuta tällaisen eläinlajin tiukan suojelujärjestelmän käyttöön ottamisen ja soveltamisen edellyttämiä toimenpiteitä, ei siten noudata direktiivin 92/43 12 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan.
(ks. 59, 62 ja 69 kohta sekä tuomiolauselma)