Asia C-262/10
Döhler Neuenkirchen GmbH
vastaan
Hauptzollamt Oldenburg
(Bundesfinanzhofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Yhteisön tullikoodeksi — Asetus (ETY) N:o 2913/92 — 204 artiklan 1 kohdan a alakohta — Sisäinen jalostusmenettely — Suspensiojärjestelmä — Tullivelan syntyminen — Päätöstilityksen esittämistä säädetyssä määräajassa koskevan velvollisuuden täyttämättä jättäminen”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 6.9.2012
Tuomioistuinmenettely – Suullisen käsittelyn aloittaminen uudelleen – Velvollisuutta aloittaa suullinen käsittely uudelleen, jotta asianosaiset voisivat esittää huomautuksia julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa esiin nostetuista oikeudellisista kysymyksistä, joista osapuolet eivät ole esittäneet näkemyksiään, ei ole
(SEUT 252 artiklan toinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 61 artikla)
Tulliliitto – Tullivelan syntyminen sen seurauksena, että kyseessä olevaan tullimenettelyyn liittyvää velvollisuutta ei ole noudatettu – Laiminlyönnit, joilla ei ole vaikutusta tullimenettelyn asianmukaiseen toimintaan – Ulottuvuus – Se, että päätöstilitystä ei ole esitetty säädetyssä määräajassa, ei ole laiminlyönti, jolla ei olisi vaikutusta tullimenettelyn asianmukaiseen toimintaan – Riski kaksinkertaisen tullivelan syntymisestä – Asian arvioimisen kuuluminen kansallisille tuomioistuimille
(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 648/204, 204 artiklan 1 kohdan a alakohta; komission asetuksen N:o 2454/93, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 214/2007, 521 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja 859 artiklan 9 kohta)
Ks. tuomion teksti.
(ks. 29 ja 30 kohta)
Yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 648/2005, 204 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että tietyistä asetuksen N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen N:o 2454/93, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 214/2007, 521 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn velvollisuuden, jonka mukaan päätöstilitys on toimitettava valvovalle toimipaikalle 30 päivän kuluessa menettelyn päättämisen määräajan päättymisestä, täyttämättä jättäminen johtaa tullivelan syntymiseen kaikista tilitettävistä tuontitavaroista, mukaan lukien Euroopan unionin alueen ulkopuolelle jälleenviedyt tavarat, jos mainitun asetuksen N:o 2454/93 859 artiklan 9 alakohdassa säädettyjen edellytysten ei katsota täyttyvän.
Tässä tilanteessa tullivelan syntyminen ei ole luonteeltaan rangaistusseuraamus vaan sitä on pidettävä seurauksena siitä, etteivät edellytykset hyötymiselle suspensiojärjestelmän mukaisen sisäisen jalostusmenettelyn soveltamisesta täyty. Kyseinen järjestelmä merkitsee ehdollisen edun antamista, eikä sitä voida antaa, elleivät siihen liittyvät edellytykset täyty, minkä vuoksi suspendointia ei voida soveltaa ja tullien kantaminen on näin ollen perusteltua.
Riskistä, että jälleenviemättömiin tavaroihin liittyvä tullivelka syntyy kahteen kertaan, on todettava, että kansallisten tuomioistuinten on varmistettava, etteivät tulliviranomaiset saa aikaan toisen tullivelan syntymistä sellaisista tavaroista, joista on jo syntynyt tullivelka jonkin aikaisemman verotettavan tapahtuman perusteella.
(ks. 43 ja 46–48 kohta sekä tuomiolauselma)
Asia C-262/10
Döhler Neuenkirchen GmbH
vastaan
Hauptzollamt Oldenburg
(Bundesfinanzhofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Yhteisön tullikoodeksi — Asetus (ETY) N:o 2913/92 — 204 artiklan 1 kohdan a alakohta — Sisäinen jalostusmenettely — Suspensiojärjestelmä — Tullivelan syntyminen — Päätöstilityksen esittämistä säädetyssä määräajassa koskevan velvollisuuden täyttämättä jättäminen”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 6.9.2012
Tuomioistuinmenettely — Suullisen käsittelyn aloittaminen uudelleen — Velvollisuutta aloittaa suullinen käsittely uudelleen, jotta asianosaiset voisivat esittää huomautuksia julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa esiin nostetuista oikeudellisista kysymyksistä, joista osapuolet eivät ole esittäneet näkemyksiään, ei ole
(SEUT 252 artiklan toinen kohta; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 61 artikla)
Tulliliitto — Tullivelan syntyminen sen seurauksena, että kyseessä olevaan tullimenettelyyn liittyvää velvollisuutta ei ole noudatettu — Laiminlyönnit, joilla ei ole vaikutusta tullimenettelyn asianmukaiseen toimintaan — Ulottuvuus — Se, että päätöstilitystä ei ole esitetty säädetyssä määräajassa, ei ole laiminlyönti, jolla ei olisi vaikutusta tullimenettelyn asianmukaiseen toimintaan — Riski kaksinkertaisen tullivelan syntymisestä — Asian arvioimisen kuuluminen kansallisille tuomioistuimille
(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 648/204, 204 artiklan 1 kohdan a alakohta; komission asetuksen N:o 2454/93, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 214/2007, 521 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja 859 artiklan 9 kohta)
Ks. tuomion teksti.
(ks. 29 ja 30 kohta)
Yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 648/2005, 204 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että tietyistä asetuksen N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen N:o 2454/93, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 214/2007, 521 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyn velvollisuuden, jonka mukaan päätöstilitys on toimitettava valvovalle toimipaikalle 30 päivän kuluessa menettelyn päättämisen määräajan päättymisestä, täyttämättä jättäminen johtaa tullivelan syntymiseen kaikista tilitettävistä tuontitavaroista, mukaan lukien Euroopan unionin alueen ulkopuolelle jälleenviedyt tavarat, jos mainitun asetuksen N:o 2454/93 859 artiklan 9 alakohdassa säädettyjen edellytysten ei katsota täyttyvän.
Tässä tilanteessa tullivelan syntyminen ei ole luonteeltaan rangaistusseuraamus vaan sitä on pidettävä seurauksena siitä, etteivät edellytykset hyötymiselle suspensiojärjestelmän mukaisen sisäisen jalostusmenettelyn soveltamisesta täyty. Kyseinen järjestelmä merkitsee ehdollisen edun antamista, eikä sitä voida antaa, elleivät siihen liittyvät edellytykset täyty, minkä vuoksi suspendointia ei voida soveltaa ja tullien kantaminen on näin ollen perusteltua.
Riskistä, että jälleenviemättömiin tavaroihin liittyvä tullivelka syntyy kahteen kertaan, on todettava, että kansallisten tuomioistuinten on varmistettava, etteivät tulliviranomaiset saa aikaan toisen tullivelan syntymistä sellaisista tavaroista, joista on jo syntynyt tullivelka jonkin aikaisemman verotettavan tapahtuman perusteella.
(ks. 43 ja 46–48 kohta sekä tuomiolauselma)