1. Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (melu) aiheutuville riskeille annettu direktiivi 2003/10
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/10 3 ja 5–7 artikla)
2. Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (melu) aiheutuville riskeille annettu direktiivi 2003/10
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/10 5 artikla)
1. Terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (melu) aiheutuville riskeille annettua direktiiviä 2003/10, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/30, on tulkittava siten, että työnantaja, jonka yrityksessä työntekijöiden päivittäisen melualtistuksen taso ylittää 85 dB(A), joka mitataan ottamatta huomioon henkilökohtaisten kuulonsuojainten käytön vaikutuksia, ei täytä kyseisestä direktiivistä johtuvia velvoitteita pelkästään sillä, että se antaa työntekijöiden käyttöön tällaiset kuulonsuojaimet, joiden avulla päivittäistä melualtistusta voidaan vähentää alle 80 dB(A):n, koska kyseinen työnantaja on velvollinen toteuttamaan teknisiä tai organisatorisia toimenpiteitä koskevan suunnitelman tällaisen melualtistuksen vähentämiseksi 85 dB(A):n alittavalle tasolle, joka mitataan ottamatta huomioon henkilökohtaisten kuulonsuojainten käytön vaikutuksia.
(ks. 34 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)
2. Terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (melu) aiheutuville riskeille annettua direktiiviä 2003/10, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/30, on tulkittava siten, ettei siinä vaadita työnantajaa maksamaan palkanlisää työntekijöille, jotka altistuvat 85 dB(A):n ylittävälle melutasolle, joka mitataan ottamatta huomioon henkilökohtaisten kuulonsuojainten käytön vaikutusta, pelkästään siksi, ettei se ole toteuttanut teknisiä tai organisatorisia toimenpiteitä koskevaa suunnitelmaa päivittäisen melualtistuksen tason vähentämiseksi. Kansallisessa oikeudessa on kuitenkin säädettävä asianmukaisista mekanismeista, joilla varmistetaan, että työntekijä, joka altistuu 85 dB(A):n ylittävälle melutasolle, joka mitataan ottamatta huomioon henkilökohtaisten kuulonsuojainten käytön vaikutusta, voi vaatia työnantajaa noudattamaan kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa säädettyjä ennaltaehkäisyvelvoitteita.
(ks. 43 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)