Asia C-104/10

Patrick Kelly

vastaan

National University of Ireland (University College, Dublin)

(High Courtin (Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Direktiivit 76/207/ETY, 97/80/EY ja 2002/73/EY — Ammatilliseen koulutukseen pääsy — Miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu — Hakemuksen hylkääminen — Ammatilliseen koulutukseen hakeneen oikeus tutustua muiden hakijoiden pätevyyttä koskeviin tietoihin”

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 21.7.2011   I - 6817

Tuomion tiivistelmä

1. Sosiaalipolitiikka – Mies- ja naispuoliset työntekijät – Mahdollisuudet työhön ja työsuhteen ehdot – Tasa-arvoinen kohtelu – Todistustaakka syrjintätapauksissa

   (Neuvoston direktiivin 97/80 4 artiklan 1 kohta)

2. Sosiaalipolitiikka – Mies- ja naispuoliset työntekijät – Mahdollisuudet työhön ja työsuhteen ehdot – Tasa-arvoinen kohtelu

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73 1 artiklan 3 kohta; neuvoston direktiivin 76/207 4 artikla)

3. Sosiaalipolitiikka – Mies- ja naispuoliset työntekijät – Mahdollisuudet työhön ja työsuhteen ehdot – Tasa-arvoinen kohtelu – Todistustaakka syrjintätapauksissa

   (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58; neuvoston direktiivi 97/80)

4. Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi – Velvollisuus ennakkoratkaisupyynnön esittämiseen

   (SEUT 267 artiklan kolmas kohta)

1.  Todistustaakasta sukupuoleen perustuvissa syrjintätapauksissa annetun direktiivin 97/80 4 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä ei anneta sellaiselle ammatilliseen koulutukseen hakeneelle henkilölle, joka katsoo, että häneltä on evätty pääsy ammatilliseen koulutukseen sen vuoksi, ettei häneen ole sovellettu tasa-arvoisen kohtelun periaatetta, oikeutta saada tietoja, jotka kyseisen koulutuksen järjestäjällä on muiden siihen hakeneiden henkilöiden pätevyydestä, jotta hän voisi esittää ”tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että kyseessä on välitön tai välillinen syrjintä” kyseisen säännöksen mukaisesti.

   Ei kuitenkaan voida pitää pois suljettuna, että se, että vastaaja kieltäytyy antamasta tietoja tällaisten tosiseikkojen esittämisen yhteydessä, voi vaarantaa kyseisen direktiivin tavoitteen toteutumisen ja siten viedä erityisesti direktiivin 4 artiklan 1 kohdalta sen tehokkaan vaikutuksen; tämän tutkiminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

   (ks. 38 ja 39 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun direktiivin 76/207 4 artiklaa tai direktiivin 76/207 muuttamisesta annetun direktiivin 2002/73 1 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että niissä ei anneta ammatilliseen koulutukseen hakeneelle henkilölle oikeutta saada tietoja, jotka koulutuksen järjestäjällä on muiden samaan koulutukseen hakeneiden pätevyydestä joko silloin, kun kyseinen hakija katsoo, että häneltä on evätty koulutukseen pääsy samoin edellytyksin kuin muilla hakijoilla on ja että häntä on syrjitty sukupuolen perusteella 4 artiklassa tarkoitetuin tavoin, tai silloin, kun kyseinen hakija katsoo, että häntä on syrjitty sukupuolen perusteella 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin kyseiseen ammatilliseen koulutukseen pääsyssä.

   (ks. 48 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

3.  Siinä tapauksessa, että ammatilliseen koulutukseen hakenut henkilö voi vedota todistustaakasta sukupuoleen perustuvissa syrjintätapauksissa annettuun direktiiviin 97/80 saadakseen tietoja, joita kyseisen koulutuksen järjestäjällä on muiden koulutukseen hakeneiden pätevyydestä, luottamuksellisuutta koskevat unionin oikeuden säännöt voivat vaikuttaa tähän tiedonsaantioikeuteen.

   Kansallisten tuomioistuinten tai muiden toimivaltaisten kansallisten elinten on arvioidessaan, voiko se, että vastaaja kieltäytyy antamasta tietoja sellaisten tosiesikkojen esittämisen yhteydessä, joiden perusteella voidaan olettaa, että kyseessä on syrjintä, vaarantaa direktiivin 97/80 tavoitteen toteutumisen ja siten viedä erityisesti direktiivin 4 artiklan 1 kohdalta sen tehokkaan vaikutuksen, otettava huomioon luottamuksellisuutta koskevat säännöt, jotka perustuvat unionin oikeuden säädöksiin, kuten yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annettuun direktiiviin 95/46 sekä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annettuun direktiiviin 2002/58 (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) Henkilötietojen suojasta säädetään myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklassa.

   (ks. 54–56 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)

4.  SEUT 267 artiklan kolmanteen kohtaan perustuvan velvollisuuden luonne ei ole erilainen sen mukaan, onko asianomaisessa jäsenvaltiossa voimassa akkusatorinen vai inkvisitorinen oikeusjärjestelmä.

   SEUT 267 artiklassa annetaan kansallisille tuomioistuimille mahdollisuus tai asetetaan niille tilanteen mukaan velvollisuus pyytää ennakkoratkaisua, jos kyseinen tuomioistuin omasta aloitteestaan tai asianosaisten pyynnöstä toteaa, että oikeudenkäyntiasian ratkaisemiseen liittyy artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu seikka. Tästä seuraa, että kansallisilla tuomioistuimilla on erittäin laajat mahdollisuudet saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos ne katsovat, että niiden käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse sellaisten unionin oikeuden säännösten tai määräysten tulkinnasta tai pätevyyden arvioinnista, joiden suhteen niiden on tehtävä päätös.

   Ennakkoratkaisupyyntö perustuu lisäksi tuomioistuinten väliseen vuoropuheluun, ja sen käynnistyminen riippuu kokonaisuudessaan siitä arvioinnista, jonka kansallinen tuomioistuin tekee mainitun ennakkoratkaisupyynnön merkityksellisyydestä ja tarpeellisuudesta. Vaikka kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, onko unionin oikeussäännön tulkinta tarpeen sen käsiteltävänä olevan riita-asian ratkaisemiseksi, SEUT 267 artiklan mukaisen menettelymekanismin mukaan saman tuomioistuimen on päätettävä, miten nämä kysymykset on muotoiltava. Vaikka kyseinen tuomioistuin voi pyytää käsiteltävänään olevan riita-asian asianosaisilta ehdotuksia ennakkoratkaisupyynnön muotoilusta, sen on kuitenkin yksin viime kädessä päätettävä sekä kysymysten muoto että niiden sisältö.

   (ks. 61 ja 63–66 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)