Yhdistetyt asiat C-7/10 ja C-9/10

Staatssecretaris van Justitie

vastaan

Tayfun Kahveci ja Osman Inan

(Raad van Staten (Alankomaat) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

”ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus — Oleskeluoikeus — Kansalaistetun turkkilaisen työntekijän perheenjäsenet — Turkin kansalaisuuden säilyttäminen — Kansalaistamisen ajankohta”

Tuomion tiivistelmä

Kansainväliset sopimukset — ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus — ETY–Turkki-assosiaatiosopimuksella perustettu assosiaationeuvosto — Päätös nro 1/80 — Perheen yhdistäminen

(ETY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 7 artikla ja 14 artiklan 1 kohta)

ETY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 7 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion laillisille työmarkkinoille kuuluvan turkkilaisen työntekijän perheenjäsenet voivat vedota mainittuun määräykseen silloinkin, kun kyseinen työntekijä on saanut vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden säilyttäen samalla Turkin kansalaisuuden.

Niin unionin oikeuden ensisijaisuudesta kuin kyseisen päätöksen 7 artiklan ensimmäisen kohdan kaltaisen määräyksen välittömästä oikeusvaikutuksestakin nimittäin seuraa, etteivät jäsenvaltiot voi yksipuolisesti muuttaa järjestelmän, jossa on kyse Turkin kansalaisten asteittaisesta integroimisesta vastaanottavaan jäsenvaltioon, sisältöä ja ettei niillä siis enää ole oikeutta toteuttaa toimenpiteitä, jotka voivat haitata Turkin kansalaisille ETY:n ja Turkin väliseen assosiaatiosopimukseen perustuvissa oikeussäännöissä nimenomaisesti tunnustettua oikeusasemaa.

Saman päätöksen 14 artiklan 1 kohta on siis asianmukainen oikeusperusta, kun arvioidaan sitä, missä määrin rikoksista tuomitulta Turkin kansalaiselta voidaan evätä hänen kyseisen päätöksen nojalla välittömästi saamansa oikeudet karkottamalla hänet vastaanottavasta jäsenvaltiosta.

Kyseessä olevien kansallisten viranomaisten tehtävänä on tässä yhteydessä arvioida tapauskohtaisesti rikoksentekijän omaa käyttäytymistä ja sitä, merkitseekö tämä käyttäytyminen välitöntä, todellista ja riittävän vakavaa vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, ja kyseisten viranomaisten on lisäksi huolehdittava sekä suhteellisuusperiaatteen että asianomaisen henkilön perusoikeuksien kunnioittamisesta. Erityisesti on katsottava, että kyseiseen 14 artiklan 1 kohtaan perustuvasta karkotuksesta voidaan päättää ainoastaan, jos asianomaisen henkilön oma käyttäytyminen viittaa konkreettiseen vaaraan uusista yleiseen järjestykseen kohdistuvista vakavista häiriöistä.

(ks. 37 ja 39–41 kohta sekä tuomiolauselma)

Yhdistetyt asiat C-7/10 ja C-9/10

Staatssecretaris van Justitie

vastaan

Tayfun Kahveci ja Osman Inan

(Raad van Staten (Alankomaat) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

”ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus — Oleskeluoikeus — Kansalaistetun turkkilaisen työntekijän perheenjäsenet — Turkin kansalaisuuden säilyttäminen — Kansalaistamisen ajankohta”

Tuomion tiivistelmä

Kansainväliset sopimukset – ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus – ETY–Turkki-assosiaatiosopimuksella perustettu assosiaationeuvosto – Päätös nro 1/80 – Perheen yhdistäminen

(ETY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 7 artikla ja 14 artiklan 1 kohta)

ETY–Turkki-assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 7 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion laillisille työmarkkinoille kuuluvan turkkilaisen työntekijän perheenjäsenet voivat vedota mainittuun määräykseen silloinkin, kun kyseinen työntekijä on saanut vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden säilyttäen samalla Turkin kansalaisuuden.

Niin unionin oikeuden ensisijaisuudesta kuin kyseisen päätöksen 7 artiklan ensimmäisen kohdan kaltaisen määräyksen välittömästä oikeusvaikutuksestakin nimittäin seuraa, etteivät jäsenvaltiot voi yksipuolisesti muuttaa järjestelmän, jossa on kyse Turkin kansalaisten asteittaisesta integroimisesta vastaanottavaan jäsenvaltioon, sisältöä ja ettei niillä siis enää ole oikeutta toteuttaa toimenpiteitä, jotka voivat haitata Turkin kansalaisille ETY:n ja Turkin väliseen assosiaatiosopimukseen perustuvissa oikeussäännöissä nimenomaisesti tunnustettua oikeusasemaa.

Saman päätöksen 14 artiklan 1 kohta on siis asianmukainen oikeusperusta, kun arvioidaan sitä, missä määrin rikoksista tuomitulta Turkin kansalaiselta voidaan evätä hänen kyseisen päätöksen nojalla välittömästi saamansa oikeudet karkottamalla hänet vastaanottavasta jäsenvaltiosta.

Kyseessä olevien kansallisten viranomaisten tehtävänä on tässä yhteydessä arvioida tapauskohtaisesti rikoksentekijän omaa käyttäytymistä ja sitä, merkitseekö tämä käyttäytyminen välitöntä, todellista ja riittävän vakavaa vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, ja kyseisten viranomaisten on lisäksi huolehdittava sekä suhteellisuusperiaatteen että asianomaisen henkilön perusoikeuksien kunnioittamisesta. Erityisesti on katsottava, että kyseiseen 14 artiklan 1 kohtaan perustuvasta karkotuksesta voidaan päättää ainoastaan, jos asianomaisen henkilön oma käyttäytyminen viittaa konkreettiseen vaaraan uusista yleiseen järjestykseen kohdistuvista vakavista häiriöistä.

(ks. 37 ja 39–41 kohta sekä tuomiolauselma)