1.

Bundesverwaltungsgericht (Saksan liittotasavallan hallintotuomioistuin) esitti 23.9.2010 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 23.11.2010, SEUT 267 artiklan nojalla unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006, ( 2 ) sellaisena kuin se on muutettuna 9.2.2010 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 116/2010 ( 3 ) (jäljempänä asetus N:o 1924/2006 tai asetus), 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohdan, 4 artiklan 3 kohdan ja 10 artiklan 3 kohdan tulkinnasta.

2.

Ennakkoratkaisupyyntö esitettiin asiassa, jossa asianosaisina ovat Deutsches Weintor -niminen viininviljelijöiden osuuskunta ja Land Rheinland-Pfalz (Rheinland-Pfalzin osavaltio) ja joka koskee mainontaa, jossa viinistä käytettävän kuvauksen ”bekömmlich” (vatsaystävällinen, helposti sulava, terveellinen, ravitseva) yhteydessä viitataan pehmeähappoisuuteen.

3.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää selventämään terveysväitteen käsitettä sen määrittämiseksi, muodostaako mainittu kuvaus tällaisen terveysväitteen, jonka liittäminen nyt kyseessä olevan viinin kaltaisiin alkoholijuomiin on asetuksen N:o 1924/2006 4 artiklan 3 kohdan nojalla yleisesti kiellettyä.

4.

Siltä varalta, että tämäntyyppistä kuvausta todellakin pidetään terveysväitteenä, jota viinin tuottaja tai markkinoija ei asetuksen N:o 1924/2006 nojalla saa käyttää viinin esillepanossa tai mainonnassa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lisäksi, onko kyseinen kielto yhteensopiva Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 15 artiklan 1 kohdassa määrätyn ammatillisen vapauden ja 16 artiklassa määrätyn elinkeinovapauden kanssa.

5.

Asetuksen N:o 1924/2006 kohde ja soveltamisala kuvataan sen 1 artiklassa käsiteltävän asian kannalta merkityksellisin osin seuraavasti:

”1.   Tällä asetuksella lähennetään jäsenvaltioissa annettujen ravitsemus- ja terveysväitteitä koskevia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotta voidaan varmistaa sisämarkkinoiden tehokas toiminta ja kuluttajansuojan korkea taso.

2.   Tätä asetusta sovelletaan kaupallisessa viestinnässä lopulliselle kuluttajalle tarkoitettujen elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa esitettäviin ravitsemus- ja terveysväitteisiin.

– –”

6.

Asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

– –

– –.”

7.

Asetuksen N:o 1924/2006 4 artiklan, jonka otsikko on ”Ravitsemus- ja terveysväitteiden käytön edellytykset”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Juomiin, jotka sisältävät yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia, ei saa liittää terveysväitettä.

– –”

8.

Asetuksen N:o 1924/2006 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Yleiset edellytykset”, säädetään merkityksellisin osin seuraavaa:

”1.   Ravitsemus- ja terveysväitteiden käyttö on sallittua ainoastaan, mikäli seuraavat edellytykset täyttyvät:

– –”

9.

Asetuksen N:o 1924/2006 6 artiklan, jonka otsikko on ”Väitteitä koskeva tieteellinen näyttö”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Ravitsemus- ja terveysväitteiden on perustuttava yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön, jolla ne on osoitettu oikeiksi.”

10.

Terveysväitteitä koskevat täsmällisemmät säännökset sisältyvät asetuksen N:o 1924/2006 IV lukuun. Siihen kuuluvassa 10 artiklassa, jonka otsikko on ”Erityiset edellytykset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Terveysväitteet ovat kiellettyjä, jolleivät ne täytä II luvun yleisiä edellytyksiä ja tämän luvun erityisiä edellytyksiä, jolleivät ne ole saaneet tämän asetuksen mukaista hyväksyntää ja jolleivät ne sisälly 13 ja 14 artiklassa tarkoitettuihin hyväksyttyjen väitteiden luetteloihin.

– –

3.   Viittaus ravintoaineesta tai elintarvikkeesta saatavaan yleisluontoiseen, täsmentämättömään hyötyyn yleisen terveyden tai terveyteen liittyvän hyvinvoinnin kannalta on sallittu ainoastaan, jos siihen liittyy 13 tai 14 artiklassa tarkoitettuihin luetteloihin sisältyvä yksittäinen terveysväite.

– –”

11.

Deutsches Weintor on Ilbesheimiin (Rheinland-Pfalzin osavaltio) sijoittuva viininviljelijöiden osuuskunta. Se markkinoi Dornfelder ja Grauer/Weißer Burgunder -nimisistä rypälelajikkeista valmistettuja viinejä nimityksellä ”Edition Mild” (mieto viini), johon on liitetty maininta ”sanfte Säure” (pehmeähappoinen).

12.

Viinien päällysmerkinnöissä mainitaan erityisesti seuraavaa: ”Viinin mietous on käyttämämme erityisen biologiseen happojen vähentämiseen tähtäävän LO3-säilöntämenetelmän ansiota.” Viinipullojen kaulassa olevassa nauhassa on teksti ”Edition Mild bekömmlich” (vatsaystävällinen Edition Mild -viini). Hinnastossa viiniä kuvataan nimityksellä ”Edition Mild – sanfte Säure/bekömmlich” (Edition Mild -viini – pehmeähappoinen/vatsaystävällinen).

13.

Pääasian asianosaiset kiistelevät siitä, muodostaako mainonta, jossa viinistä käytettävän kuvauksen ”bekömmlich” (vatsaystävällinen) yhteydessä viitataan pehmeähappoisuuteen, asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohdassa tarkoitetun terveysväitteen ja onko se näin ollen saman asetuksen 4 artiklan 3 kohdan nojalla kiellettyä alkoholijuomien yhteydessä.

14.

Alkoholijuomien markkinoinnin valvonnasta Rheinland-Pfalzin osavaltiossa vastaava viranomainen vastusti kuvauksen ”bekömmlich” käyttöä sillä perusteella, että se muodosti asetuksessa N:o 1924/2006 tarkoitetun terveysväitteen, minkä jälkeen Deutsches Weintor nosti Verwaltungsgerichtissä (hallintotuomioistuin) kanteen, jossa tuomioistuinta vaadittiin toteamaan, että edellä kuvatut päällysmerkintä ja mainonta ovat sallittuja.

15.

Deutsches Weintor väitti lähinnä, ettei kuvaus liity terveyteen vaan ainoastaan yleiseen hyvinvointiin. Sen mukaan asetuksen ei ollut tarkoitus koskea tämäntyyppisiä väitteitä ja terveysväitteen käsitettä on tästä syystä tulkittava suppeasti.

16.

Verwaltungsgericht hylkäsi kanteen 23.4.2009 antamallaan tuomiolla.

17.

Rheinland-Pfalzin osavaltion Oberverwaltungsgericht (ylempi hallintotuomioistuin) hylkäsi tuomiosta tehdyn valituksen 19.8.2009 antamallaan tuomiolla. Se katsoi, että terveyden käsite kattaa joka tapauksessa elintarvikkeen vaikutukset kuluttajan kehoon ja elimistön toimintaan. Toisin kuin lääkkeiden kohdalla, ratkaisevaa ei ole kuitenkaan se, vaikutetaanko elintarvikkeella tarkoituksellisesti elimistön toimintaan.

18.

Oberverwaltungsgericht katsoi, että viinin kuvaaminen vatsaystävälliseksi (bekömmlich) luo yhteyden elintoimintoihin eikä ole pelkkä viittaus yleiseen hyvinvointiin. Vaikka kyseinen käsite voitaisiinkin myös ymmärtää pelkästään yleisluonteisesti, sen merkityksen katsottiin olevan tässä tapauksessa laajempi: sen synonyymejä ovat ”terveellinen”, ”helposti sulava” tai ”vatsaa hellivä”.

19.

Oberverwaltungsgerichtin mukaan tällä on merkitystä viinin nauttimisen kannalta, sillä siihen yhdistetään usein päänsärky ja vatsavaivat; tietyissä olosuhteissa viinillä voi olla jopa ihmisen elimistöä vahingoittava vaikutus, ja se voi johtaa riippuvuuteen. Kun käsitettä ”bekömmlich” käytetään asiayhteydessä, jossa viitataan erityiseen menetelmään happojen vähentämiseksi ja pehmeähappoisuuteen, kuluttajalle syntyy viinin ja sen käyttöön toisinaan liittyvien ruoansulatukselle haitallisten vaikutusten puuttumisen välinen mielleyhtymä.

20.

Deutsches Weintor väittää Bundesverwaltungsgerichtiin tekemässään Revision-valituksessa, että kyseistä asetusta on sovellettu virheellisesti.

21.

Merkityksellisistä tosiseikoista Bundesverwaltungsgericht toteaa ensinnäkin ennakkoratkaisupyynnössään Oberverwaltungsgerichtin olettaneen, että valistuneen ja huolellisen keskivertokuluttajan näkökulmasta Deutsches Weintorin esillepanossaan ja mainonnassaan käyttämä kuvaus yhdistetään sen viinien happoisuuteen. Viinien sanotaan olevan erityisen vatsaystävällisiä, koska happoja vähentävän erikoismenetelmän ansiosta viinit ovat pehmeähappoisia. Kuluttajille korostetaan siten viinien erityistä vatsaystävällisyyttä.

22.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kuvauksesta ”bekömmlich” esittämät tosiseikkoja koskevat toteamukset sitovat sitä muutoksenhakutuomioistuimena Revision-menettelyssä. Se ei myöskään pidä Deutsches Weintorin tältä osin esittämiä väitteitä vakuuttavina.

23.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee kuitenkin terveysväitteen käsitteelle alemmissa oikeusasteissa annettua laajaa merkitystä ja näin ollen sitä, tukevatko tosiseikkoja koskevat toteamukset olettamusta, jonka mukaan käsiteltävässä asiassa on kyseessä terveysväite.

24.

Bundesverwaltungsgericht katsoo, että väite, joka koskee elimistön toiminnan ainoastaan tilapäistä ylläpitämistä tai muuta tilapäistä vaikutusta siihen, ei voi olla asetuksessa N:o 1924/2006 tarkoitettu terveysväite. Liittymän terveyteen on pikemminkin oletettava olevan kyseessä vasta silloin, kun viitataan pitempiaikaisiin, pysyviin vaikutuksiin fyysiseen tilaan tai hyvinvointiin eikä ainoastaan sellaisiin lyhytaikaisiin vaikutuksiin aineenvaihduntaan, jotka eivät vaikuta yleiskuntoon eivätkä näin ollen varsinaiseen terveydentilaan.

25.

Bundesverwaltungsgerichtin mukaan viittaus Deutsches Weintorin markkinoimien viinien vatsaystävällisyyteen, joka perustuu niiden pehmeähappoisuuteen, kertoo pelkästään tuotteiden sulavuudesta ja on pelkkä toteamus, jonka mukaan viini ei aiheuta ruoansulatuksen yhteydessä lainkaan vatsavaivoja tai aiheuttaa niitä vähemmän kuin on yleensä odotettavissa tämäntyyppistä ja -laatuista viiniä nautittaessa. Vaikuttaa melko kaukaa haetulta pitää tätä konkreettisena liittymänä terveyteen tai edes pelkästään yleisluonteisena toteamuksena, jonka mukaan viinin nauttiminen yleisesti edistäisi ”terveellistä” ruokavaliota.

26.

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii näin ollen selvittämään, voivatko elintarvikkeen nauttimiseen ja ruoansulatukseen kuluvaan aikaan rajoittuvat tilapäiset hyödyt sellaisenaan muodostaa asetuksessa N:o 1924/2006 tarkoitetun terveysväitteen.

27.

Toisesta kysymyksestä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että sen käsityksen mukaan asetuksen on tarkoitus käsittää ainoastaan sellaiset terveysväitteet, joissa elintarvikkeella tai sen ainesosalla luvataan olevan hyödyllinen vaikutus, ja että kyseeseen tulevat näin ollen ainoastaan väitteet, joissa esitetään kuluttajalle, että elintarvikkeen nauttiminen kohentaa hänen terveyttään.

28.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, voidaanko tällainen terveyden kohentuminen johtaa yksinomaan siitä, että elintarvike on terveydelle vähemmän haitallinen kuin vastaavat saman tuoteryhmän tuotteet ja että sen käytöstä saatava hyöty on toisin sanoen pelkästään suhteellinen. Jos elintarvike sisältää aineita, jotka saattavat aiheuttaa yleisesti haitallisina pidettyjä vaikutuksia (tässä tapauksessa viinissä oleva happo), jo yleisen kielenkäytön perusteella ei olisi kovinkaan järkevää luokitella kyseistä tuotetta terveyttä edistäväksi pelkästään sen vuoksi, että sen haitalliset vaikutukset eivät ole aivan yhtä selviä kuin vastaavissa tuotteissa.

29.

Bundesverwaltungsgerichtin mukaan on myös tarpeen tarkastella kiellon yhteensopivuutta perusoikeuksien ja erityisesti ammatillisen vapauden ja elinkeinovapauden kanssa, sellaisina kuin ne on taattu perusoikeuskirjan 15 artiklan 1 kohdassa ja 16 artiklassa. Jos juomasta perinteisesti käytettävää kuvausta ”bekömmlich” pidettäisiin asetuksessa N:o 1924/2006 tarkoitettuna terveysväitteenä ja jos sen käyttö näin ollen kiellettäisiin viinin yhteydessä, Bundesverwaltungsgerichtin mukaan näin mentäisiin asetuksessa asetettua tavoitetta pidemmälle ja mahdollisesti rajoitettaisiin suhteettomasti kyseisiä perusoikeuksia.

30.

Tässä tilanteessa Bundesverwaltungsgericht päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

31.

Ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, joita on tarkoituksenmukaista tutkia yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko terveysväitteen käsitettä, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohdassa, tulkittava siten, että se käsittää myös väitteen, jossa annetaan ymmärtää, että elintarvikkeella on ainoastaan tilapäinen, erityisesti elintarvikkeen nauttimiseen ja ruoansulatukseen kuluvan ajan kestävä hyödyllinen vaikutus kehon tilaan, ja jossa annetaan pelkästään ymmärtää, että kyseisellä elintarvikkeella on vähäisempiä haitallisia vaikutuksia kehon tilaan kuin vastaavalla elintarvikkeella yleensä.

32.

Kirjallisia huomautuksia käsiteltävästä ennakkoratkaisupyynnöstä ovat esittäneet Deutsches Weintor, Rheinland-Pfalzin osavaltio, Ranskan, Suomen, Tšekin, Unkarin ja Viron hallitukset sekä Euroopan parlamentti ja komissio. Ranskan, Suomen, Unkarin ja Viron hallituksia lukuun ottamatta ne olivat myös edustettuina 19.1.2012 pidetyssä istunnossa.

33.

Deutsches Weintor ja Tšekin hallitus katsovat, että terveysväitteen käsitettä, sellaisena kuin sitä on käytetty asetuksessa N:o 1924/2006, on tulkittava suppeasti. Ne esittävät lähinnä, että ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että kyseinen käsite edellyttää hyödyllistä ravitsemuksellista tai fysiologista vaikutusta, jolla on tarkoitus kohentaa kehon tilaa pysyvästi eikä pelkästään tilapäisesti. Deutsches Weintor katsoo lisäksi, ettei terveysväitteenä voida pitää väitettä, jonka mukaan kyseisellä elintarvikkeella on haitallisia vaikutuksia vähemmän kuin vastaavalla elintarvikkeella yleensä.

34.

Kaikki muut ensimmäisestä kysymyksestä huomautuksia esittäneet osapuolet – erityisesti Rheinland-Pfalzin osavaltio, Ranskan, Suomen, Unkarin ja Viron hallitukset sekä komissio – puoltavat sitä vastoin laajempaa tulkintaa ja väittävät, että tilapäinen, erityisesti elintarvikkeen nauttimiseen ja ruoansulatukseen kuluvan ajan kestävä hyödyllinen vaikutus kehon tilaan voi riittää siihen, että kyseessä olevan kaltaista kuvausta pidetään asetuksessa N:o 1924/2006 tarkoitettuna terveysväitteenä.

35.

Toisen kysymyksen, joka koskee sen väitteen riittävyyttä, että elintarvike on terveydelle vähemmän haitallinen kuin vastaavat tuotteet, yhteydessä mainitut osapuolet joko ehdottavat, että siihen vastataan päinvastoin kuin Deutsches Weintor on ehdottanut, tai katsovat, että – erillinen – vastaus on tarpeeton tai merkityksetön.

36.

Aluksi on syytä korostaa, ettei unionin tuomioistuimen asiana ole tämän ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä määrittää, mitä viinistä käytettävällä kuvauksella ”bekömmlich”, jonka yhteydessä viitataan pehmeähappoisuuteen, – tai päällysmerkintöihin sisältyvillä lisätiedoilla, jotka koskevat happoisuuden vähentämiseksi käytettyä erityistä menetelmää – itse asiassa tarkoitetaan tai annetaan ymmärtää asetuksen N:o 1924/2006 johdanto-osan 16 perustelukappaleessa mainitun ja määritellyn tyypillisen kuluttajan näkökulmasta. Unionin tuomioistuimen tehtävänä ei myöskään ole määrittää tämän perusteella lopullisesti, muodostaako kyseessä oleva kuvaus asetuksessa tarkoitetun terveysväitteen.

37.

Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida näitä seikkoja ottamalla huomioon asetuksen N:o 1924/2006 merkitykselliset säännökset, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut.

38.

Tässä yhteydessä on huomautettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ennakkoratkaisupyynnössään jo todennut, että Verwaltungsgerichtin toteamusten – jotka sen on lähtökohtaisesti otettava arviointinsa perustaksi – mukaan valistunut ja huolellinen keskivertokuluttaja ei ymmärrä kyseistä kuvausta (toisin kuin Deutsches Weintor katsoo) viittaukseksi pelkästään yleiseen hyvinvointiin tai viinin yleisiin ominaispiirteisiin, kuten sen makuun, vaan sellaiseksi viittaukseksi pehmeähappoisuuteen, jolla korostetaan viinien erityistä vatsaystävällisyyttä ja näin ollen niiden sulavuutta.

39.

Tätä taustaa vasten unionin tuomioistuimen on tarkasteltava sille esitettyjä tulkintakysymyksiä, joista ensimmäinen koskee lähinnä sitä, käsittääkö terveysväitteen käsite, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohdassa, myös kuvaukset tai väitteet, joissa annetaan ymmärtää tai esitetään, että elintarvikkeella on kehon tilaan ainoastaan tilapäinen hyödyllinen vaikutus, kuten sellainen vaikutus vatsaan, joka kestää ainoastaan viinin nauttimiseen ja ruoansulatukseen kuluvan ajan.

40.

Tästä on ensinnäkin huomautettava, että asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohtaan sisältyvä terveysväitteen määritelmä on muotoiltu verraten yleisesti siten, että sillä tarkoitetaan väitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että ”elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys”.

41.

Kuten useat osapuolet ovat huomauttaneet, on totta, ettei asetuksessa määritellä, mitä ”terveydellä” tarkoitetaan. Voidaan kuitenkin todeta, että kyseisellä ilmaisulla viitataan yleensä henkilön fyysiseen ja psyykkiseen tilaan sekä – todennäköisesti tietyllä epätarkkuudella – ihmisen kehon ja mielen tietyntasoisen toiminnan tai hyvinvoinnin merkityksessä (henkilön terveys voi siten olla ”hyvä” tai ”huono”) että kokonaisvaltaisen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ihannetilan merkityksessä. ( 4 ) Asetuksen N:o 1924/2006 13 artiklan 1 kohdasta erityisesti ilmenee, että asetuksen perustana oleva terveyden käsite käsittää paitsi henkilöstön elimistön toiminnan myös psykologiset toiminnot ja käyttäytymisen.

42.

Kun toiseksi tarkastellaan terveysväitteen käsitteen merkitystä, asetuksen N:o 1924/2006 useista säännöksistä ilmenee, että tällainen väite perustuu olettamaan, jonka mukaan tuotteella on hyödyllinen vaikutus henkilön fyysiseen tilaan (tai psyykkiseen tilaan, millä ei kuitenkaan ole merkitystä käsiteltävässä asiassa).

43.

Asetuksen N:o 1924/2006 johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa todetaan ravitsemusväitteistä nimenomaisesti ainoastaan, etteivät väitteet elintarvikkeiden muista kuin hyödyllisistä ravitsemusominaisuuksista kuulu asetuksen soveltamisalaan. Paitsi kuluttajansuojaa koskevasta asetuksen yleisestä tavoitteesta (katso erityisesti johdanto-osan ensimmäinen perustelukappale) myös muista säännöksistä – erityisesti johdanto-osan kymmenennestä perustelukappaleesta, jossa mainitaan ”ravitsemuksellisia, fysiologisia tai muita terveyteen liittyviä etuja”, johdanto-osan 14 perustelukappaleesta, joka liittyy ainoastaan aineisiin, joilla väitetään olevan hyödyllinen vaikutus, ja 5 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ja 2 kohdasta, joissa samoin viitataan väitettyyn hyödylliseen vaikutukseen – seuraa kuitenkin nähdäkseni selvästi, että asetuksessa tarkoitettu terveysväite edellyttää myönteistä, hyödyllistä vaikutusta elimistön toimintaan.

44.

Kolmanneksi on tärkeää huomata, että asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 1 alakohtaan sisältyvästä väitteen määritelmästä seuraa, että jotta kyseessä voidaan katsoa olevan asetuksessa tarkoitettu terveysväite, kuvauksessa on annettava ymmärtää, että kyseisellä elintarvikkeella on ”erityisominaisuuksia” eli että sillä on erityinen terveyshyöty tai hyödyllinen fysiologinen vaikutus. Kuten komissio on perustellusti huomauttanut, terveysväitteen käsitteen piiriin eivät näin ollen suoralta kädeltä kuulu täsmentämättömät myönteiset fysiologiset vaikutukset tai aineenvaihduntaan kohdistuvat vaikutukset (sellaisina kuin niihin viitataan ennakkoratkaisupyynnössä), jotka liittyvät pelkästään yleisesti elintarvikkeen tai nyt kyseessä olevan kaltaisen elintarvikkeen nauttimiseen – kuten ravinnon nauttiminen, joka on luonnollisesti erittäin tärkeää elimistön toiminnan ylläpitämiseksi.

45.

En kuitenkaan näe asetuksen N:o 1924/2006 säännöksissä perustetta tai muuta vakuuttavaa syytä olettaa, että edellä mainittujen käsitteen osatekijöiden lisäksi kehon tilaan tai elimistön toimintaan kohdistuvan (hyödyllisen) vaikutuksen kesto tai pysyvyys olisi tai että sen pitäisi olla merkityksellinen asetuksessa tarkoitetun terveysväitteen käsitteen kannalta.

46.

Ensinnäkin käsitteellisellä tasolla vaikuttaa keinotekoiselta jättää tilapäiset vaikutukset fyysiseen hyvinvointiin terveyden käsitteen ulkopuolelle. Yhtäältä henkilön yleinen terveydentila ja toisaalta tilapäisemmät, olosuhteista riippuvat hyvinvoinnin – tai sairauden – tilat liittyvät tosiasiassa läheisesti toisiinsa. Kuten komissio on perustellusti huomauttanut, myös monet lääkkeet tarjoavat ainoastaan tilapäistä lievitystä tai niillä on ainoastaan lyhytaikaisia vaikutuksia ihmisen kehoon, mutta tällaisten lääkkeiden yhteyttä terveyteen ei kuitenkaan yleisesti kiistetä.

47.

Kuten edellä on jo mainittu, lainsäätäjä on toiseksi selvästikin päättänyt määritellä terveysväitteen käsitteen laajasti sen kuluttajansuojan korkean tason mukaisesti, joka asetuksella N:o 1924/2006 pyritään sen johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen mukaan varmistamaan.

48.

Kun otetaan erityisesti huomioon myönteinen kuva, joka terveysväitteillä yleensä annetaan kyseisistä elintarvikkeista, ja ostamiseen kannustava vaikutus, joka tällaisilla väitteillä voi tästä syystä olla kuluttajaan, asetuksella pyritään suojelemaan kuluttajaa väitteiltä, jotka ovat harhaanjohtavia ja/tai totuudenvastaisia, lähinnä edellyttämällä, että niiden tueksi on oltava tieteellistä näyttöä. ( 5 )

49.

Asetuksen N:o 1924/2006 4 artiklan 3 kohdassa kielletään yleisesti – toisin sanoen riippumatta siitä, onko väitetty hyödyllinen vaikutus totuudenmukainen ja onko sen tueksi tieteellistä näyttöä – terveysväitteiden liittäminen alkoholijuomiin, jotka sisältävät yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia, sekä asetuksen 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut viittaukset ravintoaineesta tai elintarvikkeesta saatavaan yleisluontoiseen, täsmentämättömään hyötyyn yleisen terveyden tai terveyteen liittyvän hyvinvoinnin kannalta (koska ne edellyttävät yksittäistä terveysväitettä). Kun otetaan huomioon alkoholin käyttöön liittyvien riippuvuuden ja väärinkäytön vaarat, tässä yhteydessä laajempana tavoitteena on selvästikin välttää myönteinen terveyteen liittyvä mielleyhtymä, joka voisi yleisesti edistää alkoholijuomien käyttöä.

50.

Katson, että olisi näiden asetuksen N:o 1924/2006 tavoitteiden vastaista tulkita terveysväitteen käsitettä niin suppeasti, ettei se käsitä väitteitä, joissa annetaan ymmärtää elintarvikkeella olevan tilapäinen hyödyllinen vaikutus kehon tilaan. Kuten useat osapuolet ovat korostaneet, tämän seurauksena asetuksessa annettavan suojan ulkopuolelle voisi jäädä huomattava määrä tuotteita ja niihin liittyviä väitteitä, joissa annetaan ymmärtää elintarvikkeella tai aineella olevan myönteinen – joskin tilapäinen – fysiologinen vaikutus ja jotka todennäköisesti edistävät sen elintarvikkeen tai aineen käyttöä, johon ne liittyvät.

51.

Samoin käytännön näkökulmasta tarkasteltuna ensimmäisessä kysymyksessä ehdotettu ero aiheuttaisi lisäksi rajaamisongelmia – sen suhteen, milloin väitetty vaikutus elimistön toimintaan muuttuu tilapäisestä pitempiaikaiseksi tai pysyväksi – ja vaikeuttaisi siten asetuksen N:o 1924/2006 yhdenmukaista ja ennakoitavaa soveltamista.

52.

Kun tarkastellaan seuraavaksi sitä, käsittääkö asetuksessa N:o 1924/2006 tarkoitettu terveysväitteen käsite väitteen, jossa pelkästään annetaan ymmärtää, että aineen määrän vähentämisen ansiosta elintarvikkeella on vähemmän haitallisia vaikutuksia fyysiseen hyvinvointiin kuin vastaavalla elintarvikkeella yleensä, on ensinnäkin huomattava, että – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on perustellusti todennut – erityisesti asetuksen N:o 1924/2006 johdanto-osan 15 perustelukappaleesta ja 5 artiklan 1 kohdan a alakohdasta käy selvästi ilmi, että terveysväitteen käsite käsittää myös väitteet, joissa annetaan ymmärtää elintarvikkeella olevan terveyteen vaikutus, joka johtuu aineen puuttumisesta tai sen määrän vähentämisestä elintarvikkeessa, kuten kyseessä olevasta viinien happoisuuden vähentämisestä.

53.

Kun toiseksi tarkastellaan täsmällisemmin sitä kysymystä, voidaanko tällaisessa väitteessä esittää tai antaa ymmärtää, että elintarvike on pelkästään vähemmän haitallinen kuin vastaavat saman tuoteryhmän tai samantyyppiset tuotteet, kuten nyt käsiteltävässä asiassa viinit, edellä on todettu, että terveysväitteen käsite perustuu olettamaan, jonka mukaan tuotteella on erityinen myönteinen tai hyödyllinen vaikutus terveyteen tai elimistön toimintaan. Väitetyn terveyteen liittyvän hyödyn erityisyys viittaa siten vertailukohtaan tai kriteeriin, toisin sanoen, vertailukelpoiseen tuotteeseen.

54.

Näin ollen on nähdäkseni täysin mahdollista, että väitetty hyödyllinen fysiologinen vaikutus perustuu pelkästään suhteelliseen terveyshyötyyn, mukaan luettuna hyöty, joka johtuu siitä, että jokin elintarvike on pelkästään vähemmän vahingollinen tai haitallinen elimistön toiminnalle kuin vastaavat elintarvikkeet yleensä.

55.

Tässä yhteydessä on tärkeää muistaa, että – kuten edellä on osoitettu – terveysväitteen käsitettä on tulkittava laajasti. Se, että terveysväitteen käsite edellyttää, että elintarvikkeella annetaan ymmärtää tai esitetään olevan myönteinen tai hyödyllinen terveyteen liittyvä vaikutus, ei kuitenkaan tarkoita, että elintarvikkeen on tarpeen väittää tosiasiallisesti kohentavan yleistä terveydentilaa tai omaavan lääkkeiden kaltaisia parantavia vaikutuksia.

56.

Tällainen tulkinta on mielestäni myös yhdenmukainen edellä mainitun asetuksen N:o 1924/2006 tavoitteen eli kuluttajansuojan korkean tason saavuttamisen kanssa.

57.

Tässä yhteydessä on myös totta, että pelkästään suhteellista terveyteen liittyvää hyötyä koskeva väite, jossa elintarvikkeella luvataan olevan vähemmän haitallinen vaikutus ruoansulatuksen kaltaiseen tiettyyn elimistön toimintoon, voi vaikuttaa kulutustottumuksiin ja rohkaista kyseisen elintarvikkeen käyttöön. Kun tarkastellaan viinejä, parempaa sulavuutta koskeva väite voi siten todennäköisesti muuttaa kulutustottumuksia siten, että muiden samantyyppisten ja muutoin vertailukelpoisten juomien kulutus vähenee, minkä lisäksi on mahdollista, että tällainen väite voi absoluuttisesti mitattuna rohkaista kyseisen juoman käyttöä ja jopa houkutella uusia, erityisesti herkkävatsaisia, kuluttajia.

58.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastattavan, että asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohtaan sisältyvää terveysväitteen käsitettä on tulkittava siten, että se käsittää myös väitteet, joissa elintarvikkeella annetaan ymmärtää olevan tilapäinen hyödyllinen vaikutus kehon tilaan, kuten elintarvikkeen nauttimiseen ja ruoansulatukseen kuluvan ajan kestävä vaikutus, mukaan lukien väitteet, joissa annetaan ymmärtää, että aineen määrän vähentämisen ansiosta elintarvikkeella on vähemmän haitallisia vaikutuksia fyysiseen hyvinvointiin kuin vastaavalla elintarvikkeella yleensä.

59.

Mikäli ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 1924/2006 4 artiklan 3 kohtaan sisältyvä yleinen kielto liittää kyseessä olevan kaltaisia terveysväitteitä alkoholijuomiin, kuten viiniin, yhteensopiva perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 15 artiklan 1 kohdassa määrätyn ammatillisen vapauden ja 16 artiklassa määrätyn elinkeinovapauden kanssa.

60.

Deutsches Weintorin mukaan kolmanteen kysymykseen on vastattava kieltävästi. Se katsoo, että nyt kyseessä olevan kaltaisen terveysväitteen käytön kieltäminen merkitsee viinin tuottajien ja markkinoijien ammatillisen vapauden ja elinkeinovapauden suhteetonta rajoittamista.

61.

Vastapuoli ja kolmannesta kysymyksestä huomautuksia esittäneet muut osapuolet sitä vastoin ehdottavat, että kysymykseen vastataan siten, että asetuksen N:o 1924/2006 4 artiklan 3 kohtaan sisältyvä yleinen kielto liittää terveysväitteitä alkoholijuomiin on – kun otetaan erityisesti huomioon alkoholijuomien käyttöön liittyvät vaarat – perusteltu ja oikeasuhteinen ja täyttää näin ollen perusoikeuskirjassa asetetut edellytykset. Euroopan parlamentti, joka on esittänyt huomautuksia lähinnä kolmannesta kysymyksestä, myös katsoo, ettei tämän kysymyksen tarkastelussa ilmene mitään sellaista tekijää, joka vaikuttaisi asetuksen N:o 1924/2006 pätevyyteen.

62.

Ensinnäkin on muistettava, että SEU 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että unioni tunnustaa oikeudet, vapaudet ja periaatteet, jotka esitetään perusoikeuskirjassa, ”jolla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla”.

63.

Näin ollen on tarkasteltava, onko asetus N:o 1924/2006 – siltä osin kuin sen 4 artiklan 3 kohdassa kielletään yleisesti edellä tarkoitettujen terveysväitteiden liittäminen juomiin, jotka sisältävät yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia – yhdenmukainen perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 15 artiklan 1 kohdassa ja 16 artiklassa vahvistettujen perusoikeuksien kanssa.

64.

Perusoikeuskirjan 15 artiklan 1 kohdassa ja 16 artiklassa vahvistetaan ammatillinen vapaus ja elinkeinovapaus, jotka unionin tuomioistuin on jo tunnustanut Euroopan unionin oikeuden perusperiaatteiksi. ( 6 ) Kyseisen oikeuskäytännön mukaan elinkeinovapaus on päällekkäinen ammatillisen vapauden kanssa. ( 7 )

65.

Tässä yhteydessä on huomattava, että siltä osin kuin kyseessä oleva terveysväitteiden kielto koskee alkoholijuomien päällysmerkintöjä, mainontaa ja tietoja ja asettaa siten tiettyjä rajoituksia tällaisten tuotteiden tuottajien ja markkinoijien liiketoiminnalle, sen on katsottava olevan omiaan vaikuttamaan elinkeinovapauteen ja ammatilliseen vapauteen. ( 8 )

66.

Kuten unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, edellä mainittujen kaltaiset perusoikeudet eivät kuitenkaan ole ehdottomia, vaan ne on otettava huomioon suhteessa niiden tehtävään yhteiskunnassa. Siten näiden oikeuksien käytölle voidaan asettaa rajoituksia erityisesti yhteisen markkinajärjestelyn nojalla, kunhan kyseiset rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia Euroopan unionin tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näiden oikeuksien keskeistä sisältöä. ( 9 )

67.

Lisäksi perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjan 15 ja 16 artiklassa tunnustettujen kaltaisten oikeuksien käyttämistä voidaan rajoittaa, jos näistä rajoituksista säädetään lailla, jos niissä kunnioitetaan kyseisten oikeuksien ja vapauksien olennaista sisältöä ja jos ne suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ovat tarpeellisia ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.

68.

Edellä mainitut edellytykset huomioon ottaen käsiteltävässä asiassa on todettava, että asetuksen N:o 1924/2006 tavoitteena on – sen johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen mukaan ja kuten edellä on esitetty – varmistaa kuluttajansuojan korkea taso. Sen 4 artiklan 3 kohdassa säädetyllä kiellolla pyritään – kuten myös asetuksen johdanto-osan 10 ja 18 perustelukappaleesta ilmenee – erityisesti varmistamaan kansanterveyden suojelun korkea taso, sillä sen tarkoituksena on sulkea pois terveyden ja alkoholijuomien käytön välinen myönteinen mielleyhtymä siitä riippumatta, pitävätkö kyseiset terveysväitteet tieteellisesti paikkansa, kun otetaan huomioon alkoholin käyttöön liittyvät mahdollisesti haitalliset vaikutukset ja väärinkäytön vaarat.

69.

Unionin tuomioistuin on useasti todennut, että toimenpiteillä, joilla rajoitetaan mahdollisuuksia mainostaa alkoholijuomia ja pyritään siis torjumaan alkoholin väärinkäyttöä, suojellaan kansanterveyttä ja että kansanterveyden suojelu muodostaa, kuten myös SEUT 9 artiklasta ilmenee, unionin tunnustaman yleisen edun mukaisen tavoitteen. ( 10 )

70.

On myös huomattava, että vaikka nyt tarkasteltava kielto voi vaikuttaa kyseisiin oikeuksiin, sen ei voida väittää heikentävän elinkeinovapauden tai ammatillisen vapauden olennaista ja tosiasiallista sisältöä, koska kielto liittää alkoholijuomiin, kuten viineihin, asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohdassa tarkoitettuja terveysväitteitä asettaa rajoituksia näiden juomien tuottajien tai markkinoijien liiketoiminnalle ainoastaan selkeästi määritellyissä rajoissa. ( 11 )

71.

Lisäksi asetuksen N:o 1924/2006 4 artiklan 3 kohdassa säädetty kielto on nähdäkseni tarkoituksenmukainen edellä mainitun kansanterveyden suojelua koskevan tavoitteen kannalta eikä ylitä sitä, mikä on tarpeen tällaisen tavoitteen saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon alkoholin käyttöön liittyvät riippuvuuden ja väärinkäytön vaarat ja mahdollisesti haitalliset vaikutukset.

72.

Tässä yhteydessä on muistettava, että unionin tuomioistuimen mukaan kansanterveyden alalla tavoiteltavien päämäärien vakavuudella voidaan oikeuttaa rajoituksia, joilla on tiettyjen toimijoiden osalta jopa huomattavia epäedullisia seurauksia. ( 12 )

73.

Lisäksi on korostettava, että kyseessä oleva kielto koskee kuitenkin pelkästään asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohdassa tarkoitettujen terveysväitteiden käyttöä, toisin sanoen kuvauksia tai tietoja, joissa elintarvikkeella esitetään olevan edellä kuvatun kaltainen erityinen, myönteinen vaikutus terveyteen. Myös alkoholijuomiin on edelleen mahdollista liittää muita väitteitä tai päällysmerkintöjä, joihin ei sisälly tällaista erityistä viittausta – esimerkiksi tietoa tuotteen objektiivisista ominaispiirteistä tai ravitsemusväitteitä.

74.

Vaikka ennakkoratkaisua pyytäneestä tuomioistuimesta vaikuttaa siltä, että kyseessä oleva viinien kuvaus – toisin sanoen käsitteen ”bekömmlich” yhdistäminen viittaukseen pehmeähappoisuuteen ja tiettyyn tuotantomenetelmään – saattaa keskivertokuluttajan näkökulmasta antaa ymmärtää tuotteella olevan niin myönteisiä vaikutuksia elimistön toimintaan, että se muodostaa asetuksen N:o 1924/2006 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun terveysväitteen, näin ei ehkä ole esimerkiksi siinä tapauksessa, että päällysmerkinnässä viitataan pelkästään vähähappoisuuteen.

75.

Edellä esitetyn perusteella kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen olisi vastattava, että asetuksen N:o 1924/2006 4 artiklan 3 kohdassa säädetty yleinen kielto liittää kyseessä olevan kaltaisia terveysväitteitä viinin kaltaisiin alkoholijuomiin on SEU 6 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 15 artiklan 1 kohdassa määrätyn ammatillisen vapauden ja 16 artiklassa määrätyn elinkeinovapauden kanssa, mukainen.

76.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että Bundesverwaltungsgerichtin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin vastataan seuraavasti: