JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
VERICA TRSTENJAK
16 päivänä joulukuuta 2010 (1)
Asia C‑78/10
Bérel ym.
(Cour d’appel de Rouenin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Tulliliitto – Tuontitullien peruuttaminen – Edustusoikeus – Yhteisvelka – Mahdollisuus vedota yhtä yhteisvelallista koskevaan tullivelan peruuttamiseen
I Johdanto
1. Cour d’appel de Rouen (jäljempänä kansallinen tuomioistuin) esittää tässä ennakkoratkaisumenettelyssä SEUT 267 artiklan nojalla unionin tuomioistuimelle kysymyksen siitä, voiko talouden toimija, joka on yhteisvelallisena vastuussa tullivelasta, vedota menestyksellisesti siihen, että tulliviranomaiset ovat peruuttaneet tullivelan osittain jonkin toisen yhteisvelallisen osalta ja että tästä syystä myös sen tullivelkaa pitäisi vähentää vastaavasti.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus(2)
2. Tullivelan maksamiseen velvollisten määrittämisestä 18.4.1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1031/88(3) 3 ja 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
”3 artikla
Jos asetuksen N:o 2144/87 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tullivelka on syntynyt, tullivelka lankeaa sen henkilön maksettavaksi, joka on tuonut tavaran säännösten vastaisesti tullialueelle.
Jäsenvaltioissa voimassa olevien kansallisten säännösten mukaisesti tullivelan osalta velallisia ovat yhteisvastuullisesti myös
a) henkilöt, jotka ovat osallistuneet tavaran säännösten vastaiseen tuontiin, ja henkilöt, jotka ovat ostaneet tavaran tai pitäneet sitä hallussaan, ja
b) kaikki muut henkilöt, jotka ovat vastuussa tavaran säännösten vastaisesta tuonnista.
4 artikla
1. Kun tullivelka syntyy asetuksen N:o 2144/87 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla, velan maksamiseen velvollisia ovat tavaran tullivalvonnasta pois siirtäneet henkilöt.
Velan maksamiseen velvollisia ovat jäsenvaltioissa voimassa olevien säännösten mukaisesti yhteisvastuullisesti myös:
a) henkilöt, jotka ovat osallistuneet tavaran siirtämiseen pois tullivalvonnasta, sekä tavaroita ostaneet tai hallussaan pitäneet henkilöt
b) kaikki, jotka ovat osaltaan vastuussa siirtämisestä pois tullivalvonnasta.
2. Yhteisvastuullisesti tullivelan maksamiseen velvollisia ovat lisäksi henkilöt, jotka ovat velvollisia täyttämään ne velvollisuudet, jotka johtuvat tuontitullien alaisen tavaran väliaikaisesta varastoinnista tai sen tullimenettelyn käyttämisestä, johon tavara on asetettu.”
3. Nämä säännökset kumottiin yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92(4) (jäljempänä tullikoodeksi) voimaantulon myötä.
4. Tullikoodeksin I osastossa vahvistetaan yleiset säännökset. Tämän osaston 1 luvussa säädetään tullikoodeksin soveltamisalasta ja perusmääritelmistä. Tässä luvussa on tullikoodeksin 4 artikla, jonka 9 ja 12 kohdassa määritellään seuraavat käsitteet:
”– –
9. ’tullivelalla’ [tarkoitetaan] henkilön velvollisuutta maksaa sellaiset tuontitullit (tuontitullivelka) tai vientitullit (vientitullivelka), joita sovelletaan yhteisön voimassa olevien säännösten mukaan määritettyihin tavaroihin
– –
12. ’velallisella’ tullivelan maksamiseen velvollista henkilöä
– –”
5. Mainitun I osaston 2 luvussa säädetään erityisesti tullilainsäädännön mukaisista henkilöiden oikeuksista ja velvollisuuksista. Kyseisen 2 luvun 1 jakso koskee edustusoikeutta. Jakso koostuu tullikoodeksin 5 artiklasta, jossa säädetään seuraavaa:
”1. Jollei 243 artiklan 2 kohdan b alakohdan yhteydessä annetuista säännöksistä muuta johdu, henkilö voi 64 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin nimetä itselleen edustajan suorittamaan tullilainsäädännössä säädettyjä toimia ja menettelyjä tulliviranomaisessa.
2. Edustus voi olla
– suora, jolloin edustaja toimii toisen nimissä ja lukuun, tai
– välillinen, jolloin edustaja toimii omissa nimissään mutta toisen lukuun.
– –
4. Edustajan on ilmoitettava toimivansa edustamansa henkilön puolesta sekä ilmoitettava, onko edustus suora vai välillinen, ja oltava valtuutettu toimimaan edustajana.
Henkilön, joka ei ilmoita toimivansa toisen nimissä tai lukuun taikka joka ilmoittaa toimivansa toisen nimissä tai lukuun olematta valtuutettu toimimaan edustajana, katsotaan toimivan omissa nimissään ja omaan lukuunsa.
5. Tulliviranomaiset voivat vaatia henkilöä, joka ilmoittaa toimivansa toisen nimissä tai lukuun, todistamaan valtuutuksensa toimia edustajana.”
6. Tullikoodeksin VII osastossa säädetään tullivelasta. Tämän osaston 2 luku koskee tullivelan syntymistä. Lukuun kuuluvien 202 ja 203 artiklan sanamuoto on seuraava:
”202 artikla
1. Tuontitullivelka syntyy, kun
a) tuontitullien alainen tavara tuodaan säännösten vastaisesti yhteisön tullialueelle taikka
b) tällainen tavara tuodaan säännösten vastaisesti vapaa-alueelta tai vapaavarastosta muualle tälle alueelle.
Tässä artiklassa tarkoitetaan säännösten vastaisella tuonnilla 38–41 artiklan ja 177 artiklan toisen luetelmakohdan vastaista tuontia.
2. Tullivelka syntyy sinä ajankohtana, jona säännösten vastainen tuonti tapahtuu.
3. Velallisina ovat
– säännösten vastaiseen tuontiin syyllistynyt henkilö
– säännösten vastaiseen tuontiin osallistuneet henkilöt, jotka ovat tienneet tai joiden olisi kohtuudella pitänyt tietää tuonnin olleen säännösten vastaista, sekä
– kyseistä tavaraa hankkineet tai hallussaan pitäneet henkilöt, jotka tavaran hankkiessaan tai vastaanottaessaan ovat tienneet taikka joiden olisi tällöin kohtuudella pitänyt tietää tavaran olleen säännösten vastaisesti tuotua.
203 artikla
1. Tuontitullivelka syntyy, kun
– tuontitullien alainen tavara siirretään säännösten vastaisesti pois tullivalvonnasta.
2. Tullivelka syntyy sinä ajankohtana, jona tavara siirretään pois tullivalvonnasta.
3. Velallisina ovat
– henkilö, joka on siirtänyt tavaran pois tullivalvonnasta
– henkilöt, jotka ovat osallistuneet siirtoon ja jotka ovat tienneet tai joiden olisi kohtuudella pitänyt tietää, että tavara on siirretty pois tullivalvonnasta
– tavaraa hankkineet tai hallussaan pitäneet henkilöt, jotka tavaran hankkiessaan tai vastaanottaessaan ovat tienneet taikka joiden olisi tällöin kohtuudella pitänyt tietää tavaran olleen siirretty pois tullivalvonnasta sekä
– tarvittaessa henkilö, jonka on täytettävä velvollisuudet, jotka johtuvat tavaran väliaikaisesta varastoinnista tai sen tullimenettelyn käyttämisestä, johon tavara on asetettu.
– –”
7. Samaan jaksoon kuuluvassa 213 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jos yhtä tullivelkaa kohti on useita velallisia, näiden on maksettava tullivelka yhteisvastuullisesti.”
8. Tullikoodeksin VII osaston 4 luku koskee tullivelan lakkaamista, ja siihen kuuluvassa 233 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tullivelka lakkaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten voimassa olevien säännösten soveltamista, jotka koskevat tullivelan vanhentumisaikaa ja tämän velan kantamatta jättämistä velallisen lain mukaan todetun maksukyvyttömyyden vuoksi:
a) kun tullien koko määrä maksetaan
b) kun tullien koko määrä peruutetaan
– –”
9. Tullikoodeksin VII osaston 5 luvussa säädetään tullin palauttamisesta ja peruuttamisesta. Tähän lukuun kuuluvassa tullikoodeksin 239 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tuonti- tai vientitullit voidaan palauttaa taikka peruuttaa muissa kuin 236, 237 ja 238 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa, jotka
– määritetään komiteamenettelyä noudattaen
– johtuvat olosuhteista, joissa ei voida osoittaa asianomaisen syyllistyneen vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin. Tilanteet, joissa tätä säännöstä voidaan soveltaa, sekä tällöin noudatettavaa menettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään komiteamenettelyä noudattaen. Palauttamiselle tai peruuttamiselle voidaan asettaa erityisehtoja.
2. Tullit on palautettava tai peruutettava 1 kohdassa tarkoitetuista syistä hakemuksesta, joka on esitettävä kyseiselle tullitoimipaikalle 12 kuukauden määräajassa siitä päivästä, jona tullit on annettu tiedoksi velalliselle.
Tätä määräaikaa voidaan kuitenkin tulliviranomaisten luvalla pidentää asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa.”
10. Tullikoodeksin korvannut yhteisön tullikoodeksista 23.4.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 450/2008 (uudistettu tullikoodeksi)(5) ei ole ajallisesti sovellettavissa nyt käsiteltävään asiaan, mutta sen 86 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Tuonti- tai vientitullivelka lakkaa jollakin jäljempänä luetelluista tavoista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 68 artiklan ja sellaisten voimassa olevien säännösten soveltamista, jotka koskevat tullivelkaa vastaavan tuonti- tai vientitullien määrän kantamatta jättämistä velallisen oikeusteitse todetun maksukyvyttömyyden vuoksi:
– –
b) kun tuonti- tai vientitullien määrä peruutetaan, jollei 4 kohdasta muuta johdu
– –
4. Jos tullivelkaa vastaavan tuonti- tai vientitullien määrän maksamisesta on vastuussa useita henkilöitä ja tullit peruutetaan, tullivelan maksamisvelvollisuus lakkaa vain sen henkilön tai niiden henkilöiden osalta, jolle tai joille tullien peruutus on myönnetty.
– –”
11. Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93(6) (jäljempänä tullikoodeksin soveltamisasetus) 878 artiklan sanamuoto on seuraava:
”1. Tuonti- tai vientitullien palautusta tai peruutusta koskevan hakemuksen, jäljempänä ’palautus- tai peruutushakemus’, tekee se henkilö, joka on maksanut nämä tullit tai jonka on ne maksettava, taikka ne henkilöt, joille tämän oikeudet ja velvoitteet ovat siirtyneet.
Palautus- tai peruutushakemuksen voi tehdä myös ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun yhden tai useamman henkilön edustaja.
– –”
12. Asetuksen N:o 2454/93 899 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jos koodeksin 239 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua palautus- tai peruutushakemusta käsittelevä päätöksen tekevä tulliviranomainen toteaa, että
– hakemuksen tueksi esitetyt perustelut vastaavat jotakin 900–903 artiklassa tarkoitetuista olosuhteista, eivätkä osoita asianomaisen vilpillistä menettelyä tai ilmeistä huolimattomuutta, sen on myönnettävä kyseisten tuontitullien palautus tai peruutus.
’Asianomaisella’ tarkoitetaan 878 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yhtä tai useampaa henkilöä sekä tarvittaessa muuta henkilöä, joka on osallistunut kyseisiä tavaroita koskevien tullimuodollisuuksien suorittamiseen tai antanut tarvittavat ohjeet näiden muodollisuuksien suorittamiseksi.
– hakemuksen tueksi esitetyt perustelut vastaavat jotakin 904 artiklassa tarkoitetuista olosuhteista, se ei voi myöntää kyseisten tuontitullien palautusta tai peruutusta,
sanotun kuitenkaan rajoittamatta tapauskohtaisesti arvioitavien muiden tilanteiden soveltamista 905–909 artiklassa säädetyssä menettelyssä.”
13. Samassa 899 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna 25.7.2003 annetulla komission asetuksella N:o 1335/2003,(7) säädetään seuraavaa:
”1. Jos koodeksin 239 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua palautus- tai peruutushakemusta käsittelevä päätöksen tekevä tulliviranomainen toteaa, että
– hakemuksen tueksi esitetyt perustelut vastaavat jotakin 900–903 artiklassa tarkoitetuista olosuhteista ja ettei kyseisissä olosuhteissa voida osoittaa asianomaisen syyllistyneen vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin, se myöntää kyseisten tuonti- tai vientitullien palautuksen tai peruutuksen
– hakemuksen tueksi esitetyt perustelut vastaavat jotakin 904 artiklassa tarkoitetuista olosuhteista, se ei myönnä kyseisten tuonti- tai vientitullien palautusta tai peruutusta.
– –
3. Koodeksin 239 artiklan 1 kohdassa ja tässä artiklassa ’asianomaisella’ tarkoitetaan 878 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yhtä tai useampaa henkilöä tai näiden edustajia sekä tapauksen mukaan muuta henkilöä, joka on osallistunut kyseisiä tavaroita koskevien tullimuodollisuuksien suorittamiseen tai antanut tarvittavat ohjeet niiden suorittamista varten.
– –”
14. Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen (ETY) N:o 2454/93 muuttamisesta 19.12.1994 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 3254/94(8) lisättiin tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan 1 kohtaan o alakohta. Sen sanamuoto on seuraava:
”1. Tuontitullit on palautettava tai peruutettava, jos
– –
o) tullivelka syntyy muulla tavalla kuin koodeksin 201 artiklan perusteella ja henkilö, jota asia koskee, voi esittää alkuperätodistuksen, tavaratodistuksen, yhteisön sisäistä passitusta koskevan asiakirjan tai muun asianmukaisen asiakirjan, jolla todistetaan, että maahan tuoduille tavaroille olisi voitu, jos ne olisi ilmoitettu vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi, myöntää yhteisökohtelu tai tullietuuskohtelu, jos muut 890 artiklassa säädetyt edellytykset olisivat täyttyneet.”
B Kansallinen oikeus
15. Ranskan siviililain (code civil) 1208 §:n sanamuoto on seuraava:
”Yhteisvastuullinen yhteisvelallinen, jolta velkoja vaatii saatavaansa, voi vedota velkojaa vastaan kaikkiin velvoitteen luonteesta johtuviin perusteisiin, sille kuuluviin henkilökohtaisiin perusteisiin sekä kaikille yhteisvelallisille yhteisiin perusteisiin. Yhteisvelallinen ei voi vedota toisille yhteisvelallisille kuuluviin täysin henkilökohtaisiin perusteisiin.”
III Ennakkoratkaisupyynnön taustalla oleva oikeusriita
A Tosiseikat ja menettely tulliviranomaisissa
16. Asia Pulp & Paper France -niminen yritys (jäljempänä APP) antoi Rijn Schelde Mondia France -nimiselle yritykselle (jäljempänä Mondia) toimeksiannon paperin kuljettamiseen ja tuontiin Indonesiasta. Mondia on erikoistunut metsäteollisuustuotteiden (paperi, jätepaperi, sellu) tuonti- ja vientihuolintaan. Mondialla on tullivarastointiin Rouenissa ja Le Havressa oikeuttava lupa, ja näihin varastoihin sovelletaan väliaikaiseen varastointiin käytettäviä tiloja ja alueita (magasins et aires de dépôt temporaires) koskevaa järjestelmää. Niitä käytetään sellaisten tavaroiden väliaikaiseen varastointiin, joille ei ole osoitettu tulliselvitysmuotoa vuorokauden sisällä tavaroiden saapumisesta unionin alueelle. Sovellettavien säännösten mukaan tavaroita voidaan tuoda tällaisista väliaikaiseen varastointiin käytettävistä tiloista ja tällaisilta alueilta unionin tullialueelle vasta sen jälkeen, kun niistä on tehty tuontitullausilmoitus.
17. Mondia antoi puolestaan tulliasioitsijana toimivan Société de manutention de produits chimiques et miniers -nimisen yhtiön (jäljempänä Maprochim) tehtäväksi tehdä sen antamien ohjeiden mukaisesti erityisesti tuontitullausilmoituksia ja maksaa niihin liittyvät tullit.
18. Pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevat tavarat varastoitiin niiden saapuessa Ranskaan aluksi tilapäisesti Mondian väliaikaiseen varastointiin käytettäviin tiloihin ja tällaisille alueille. Ranskan tulliviranomaiset tarkastivat vuoden 2000 aikana Mondian ja Maprochimin Le Havressa ja Rouenissa hoitamat tuonti- ja vientitapahtumat vuosien 1998 ja 1999 ajalta. Siinä yhteydessä ilmeni, että Mondia oli rikkonut tullikoodeksin 202 ja 203 artiklaa, koska se oli tuonut osan kyseisistä tavaroista unionin tullialueelle tekemättä tulli-ilmoitusta ja osasta tavaroita oli tehty tulli-ilmoitus vasta sen jälkeen, kun ne oli tuotu unionin alueelle. Tämän jälkeen Ranskan tulliviranomaiset vahvistivat Mondian ja APP:n maksettaviksi näiden säännösten mukaan kuuluvat maksut ja antoivat ne niille tiedoksi.(9)
19. Mondia toimitti 31.10.2000 Ranskan tulliviranomaisille tullivelan peruuttamista koskevat hakemukset tullikoodeksin 239 artiklan ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan 1 kohdan o alakohdan mukaisesti. Se perusteli näitä hakemuksia sillä, että jos ilmoitukset olisi tehty sääntöjen mukaisesti, sillä olisi ollut oikeus tullietuuskohteluun, ja että se ei ollut syyllistynyt vilpilliseen menettelyyn eikä ilmeiseen laiminlyöntiin.
20. Ranskan tulliviranomaisten mielestä Mondia ei ollut syyllistynyt ilmeiseen laiminlyöntiin, mutta ne katsoivat, etteivät ne olleet toimivaltaisia arvioimaan tätä, vaan toimivalta kuului komissiolle. Myöhemmin ne päättivät, että ne olivat itse toimivaltaisia tekemään tämän arvioinnin komission sijasta. Ne pyysivät kuitenkin komissiolta ohjeita. Tässä yhteydessä komissio ilmoitti Ranskan tulliviranomaisille, että Mondia oli sen näkemyksen mukaan syyllistynyt ilmeiseen laiminlyöntiin.(10)
21. Tämän jälkeen Ranskan tulliviranomaiset hylkäsivät aluksi Mondian hakemukset, jotka koskivat tullien peruuttamista tullikoodeksin 239 artiklan ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan 1 kohdan o alakohdan nojalla. Mondian esitettyä lisätietoja ne hyväksyivät sen hakemukset osittain 6.2.2006 ja 3.3.2006 tekemissään päätöksissä ja vapauttivat siten Mondian osittain tulleista. Tämän seurauksena Ranskan tulliviranomaiset vaativat Mondiaa maksamaan vain peruutetulla määrällä alennetut tullit.
22. Sen sijaan APP:ltä, joka ei itse ollut esittänyt peruutushakemusta, Ranskan tulliviranomaiset vaativat edelleen täysiä tulleja alennettujen sijasta.
23. Ranskan tulliviranomaiset väittivät, että tulliasioitsija Maprochim oli osallistunut siihen, että Mondia oli rikkonut tullikoodeksin 203 artiklaa. Maprochim oli tehnyt tulli-ilmoituksen myöhässä osasta tavaroita, vaikka se tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että nämä tavarat oli jo poistettu väliaikaiseen varastointiin käytettävistä tiloista tai tällaisilta alueilta ja toimitettu muualle. Tästä syystä Ranskan viranomaiset vaativat Maprochimilta vastaavia tulleja.
24. Maprochim esitti peruutushakemuksen tullikoodeksin 236 artiklan ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 890 artiklan nojalla. Ranskan tulliviranomaiset hylkäsivät hakemuksen sillä perusteella, ettei tullikoodeksin 236 artiklaa ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 890 artiklaa voida soveltaa tullikoodeksin 203 artiklan perusteella syntyneeseen tullivelkaan. Tullikoodeksin 236 artiklaa sovelletaan nimittäin ainoastaan tuonti- tai vientitulleihin, joiden määrä ei ole ollut lain mukainen. Alkuperätodistusten esittäminen jälkikäteen ei johda sen mielestä siihen, että tullivelkaa ei olisi tullikoodeksin 203 artiklan nojalla syntynyt lainkaan, vaan se voi johtaa ainoastaan tullin peruuttamiseen jälkikäteen 239 artiklan ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 890 artiklan nojalla.
B Menettely kansallisissa tuomioistuimissa ja ennakkoratkaisukysymys
25. Mondia, APP ja Maprochim nostivat kanteen tribunal d’instance du Havressa ja tribunal d’instance de Rouenissa. Tribunal d’instance du Havressa nostetut kanteet hylättiin, koska ne liittyivät tribunal d’instance de Rouenissa vireillä olleisiin asioihin. Maprochimin omaisuus siirtyi 16.11.2007 yleisseuraantona Port Angot développement -nimiselle yritykselle (jäljempänä PAD), joten jälkimmäinen tuli Maprochimin oikeudellisena seuraajana asianosaiseksi oikeudenkäyntiin.
26. Tribunal d’instance de Rouen totesi 11.4.2008 antamassaan tuomiossa muun muassa, että
– Ranskan tulliviranomaiset olivat menetelleet perustellusti peruutettuaan osittain tullit Mondian osalta tullikoodeksin 239 artiklan ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan 1 kohdan o alakohdan nojalla
– Mondia ei ollut toiminut peruutushakemuksensa yhteydessä APP:n edustajana tullikoodeksin 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla
– Mondiaa oli kuitenkin pidettävä APP:n edustajana Ranskan siviililain 1208 §:ssä tarkoitetulla tavalla, koska kyseisen säännöksen mukaan yhteisvelallinen välttämättä edustaa muita yhteisvelallisia.
27. Seurauksena tribunal d’instance de Rouen otti huomioon Mondialle myönnetyn peruutuksen myös APP:n eduksi ja alensi vastaavasti APP:lle vahvistettuja tulleja.
28. Yhtäältä Ranskan tulliviranomaiset ja toisaalta Mondia, APP ja PAD hakivat muutosta kyseiseen tribunal d’instance de Rouenin tuomioon ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä kansallisessa tuomioistuimessa. Ne ovat eri mieltä erityisesti siitä, onko Mondialle osittain myönnetty peruutus otettava huomioon myös APP:n ja PAD:n eduksi.
29. PAD asetettiin maksukyvyttömyysmenettelyyn 17.10.2008, ja asianajaja Marc Bérel määrättiin selvitysmieheksi.
30. Kansallinen tuomioistuin ratkaisi 28.1.2010 antamallaan tuomiolla valitukset osittain, lykkäsi muilta osin asian käsittelyä ja esitti unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Ovatko yhteisön tullikoodeksin 213, 233 ja 239 artikla esteenä sille, että tullivelan yhteisvastuullinen yhteisvelallinen, jonka osalta ei ole tehty päätöstä kyseisen velan peruuttamisesta, voi saadakseen vapautuksen tullivelan maksamisesta vedota tullin kantamisesta vastaavaa viranomaista vastaan tullikoodeksin 239 artiklaan perustuvaan velan peruuttamispäätökseen, jonka kyseinen viranomainen on tehnyt toisen yhteisvastuullisen yhteisvelallisen osalta?”
IV Ennakkoratkaisukysymys ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
31. Ennakkoratkaisupyyntö toimitettiin unionin tuomioistuimen kirjaamoon 8.2.2010.
32. Oikeudenkäynnin aikana esittivät kirjallisia huomautuksiaan APP, asianajaja Bérel PAD:n puolesta, Ranskan hallitus sekä komissio.
33. Suullinen käsittely pidettiin 11.11.2010, ja siihen osallistuivat APP:n edustaja sekä Ranskan hallituksen ja komission asiamiehet, jotka täydensivät lausumiaan ja vastasivat kysymyksiin.
V Oikeudenkäynnin osapuolten keskeiset lausumat
34. APP:n mielestä Mondialle myönnetyn osittaisen peruutuksen on koiduttava myös sen eduksi.
35. Mondia edusti APP:n mukaan sitä esittäessään peruutushakemuksensa. Peruutushakemuksen voi esittää nimittäin myös edustaja. Mondia ei tosin nimenomaisesti selventänyt esittäneensä peruutushakemuksen myös APP:n nimissä. Nyt käsiteltävän kaltaisessa tilanteessa ei voida kuitenkaan soveltaa tullikoodeksin 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua ilmoitusperiaatetta. Toisin kuin tuonti-ilmoituksen yhteydessä, peruutushakemuksen yhteydessä tullivelan päävelallisesta ei näet ole epävarmuutta. Tässä tapauksessa yhteisvelallisina velvoitetut tullivelalliset ovat jo tiedossa. Lisäksi APP:llä on selvästi suuri intressi peruuttamiseen.
36. Kun kyseessä on tullikoodeksin 239 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä tullikoodeksin soveltamisasetuksen 899 artiklassa tarkoitettu peruutushakemus, jonka on esittänyt tuontitoimeksiannon saanut yritys, tulliviranomaiset lisäksi tutkivat peruutuksen objektiivisten edellytysten ohella kaikkien osallisina olevien talouden toimijoiden subjektiiviset edellytykset. On ilmeistä, että APP täyttää tullikoodeksin 239 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä tullikoodeksin soveltamisasetuksen 899 artiklan subjektiiviset edellytykset. APP:n kaltainen yritys, joka käyttää Mondian kaltaisen toisen yrityksen palveluita, ei voi oikeuskäytännön mukaan vedota kokemattomuuteensa tullimuodollisuuksissa. Pikemminkin sen edustajan toimintaa on pidettävä sen omana toimintana. Vastaavasti koituu APP:n kaltaisen yrityksen eduksi, ettei sen edustaja ole syyllistynyt ilmeiseen laiminlyöntiin. Jos Mondia ei ole syyllistynyt ilmeiseen laiminlyöntiin, tämän pitäisi koskea erityisesti APP:tä, joka on kokemattomampi talouden toimija. On otettava myös huomioon, että se, että Mondia teki ilmoituksen tulliviranomaisille, johtuu APP:n Mondialle antamasta ohjeesta, ja että APP:tä ei ole menettelyn aikana syytetty laiminlyönnistä.
37. Lisäksi Mondialle myönnetty osittainen peruutus vaikuttaa myös APP:n eduksi. Tullikoodeksin 233 artiklassa säädetään neljästä tapausryhmästä, joiden yhteydessä tullivelka lakkaa. Niihin kuuluu tullikoodeksin 233 artiklan b kohdan mukaan myös tullien peruuttaminen. Kyseisessä säännöksessä ei säädetä siitä, että peruutuksen vaikutukset koskisivat vain tiettyä velallista. Yhteisvelkaa koskevasta järjestelmästä annetut säännöt perustuvat jäsenvaltioiden lainsäädäntöön. Ranskan siviililain säännöksistä, erityisesti sen 1208 §:stä, ilmenee, että Mondialle myönnetty osittainen peruuttaminen vaikuttaa myös APP:hen. Tulliviranomaiset eivät näet ole rajoittaneet tullivelan peruutusta koskemaan ainoastaan Mondian osaa tullivelasta. Siinä tapauksessa, että yhteisvelkaa koskeva järjestelmä ei perustu jäsenvaltioiden lainsäädäntöön vaan unionin oikeuteen, on siviililakiin sisältyvien perusteiden mukaisesti tehtävä analogisesti sama päätelmä.
38. PAD:tä edustavan asianajaja Bérelin mukaan se, että yhteisvelallinen maksaa tullivelan tullikoodeksin 233 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, johtaa tullivelan lakkaamiseen, mikä vaikuttaa myös muiden yhteisvelallisten eduksi. Tämän täytyy päteä myös silloin, jos tullivelka peruutetaan yhden yhteisvelallisen osalta tullikoodeksin 233 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
39. Peruuttamisesta yhteisvelallisille koituvat vaikutukset määräytyvät unionin oikeussääntöjen puuttuessa kansallisen lainsäädännön perusteella. Siksi nyt käsiteltävässä asiassa sovelletaan Ranskan siviililakia. Siitä ilmenee, että Mondialle myönnetty peruutus vaikuttaa myös sen yhteisvelallisten APP:n ja PAD:n eduksi. Tällainen ratkaisu on myös unionin oikeuden yhdenvertaisuusperiaatteen mukainen.
40. Ranskan tulliviranomaiset ovat todenneet, että Mondiaa koskevasta osittaisesta peruuttamisesta tehtävä päätös vaikuttaa myös APP:n ja PAD:n eduksi. Kyseiset viranomaiset olivat näet esittäneet APP:lle ja Maprochimille, että päätös niiden oikaisuvaatimuksista annettaisiin vasta sitten, kun ne ovat ratkaisseet Mondian peruutushakemuksen.
41. Ranskan hallituksen mielestä APP ja PAD tai Maprochim eivät voi vedota Mondialle myönnettyyn osittaiseen peruutukseen. Tullikoodeksin 239 artiklaa on tulkittava suppeasti. Sen 2 kohdan mukaan peruutushakemus voidaan esittää vain tietyssä määräajassa. Mondia on esittänyt hakemuksensa määräajassa. Se ei ole kuitenkaan ilmoittanut toimineensa myös APP:n ja Maprochimin lukuun. Siten Mondia ei ole esittänyt peruutushakemustaan APP:n ja Maprochimin edustajana.
42. Lisäksi tullikoodeksin 239 artiklan mukaisen peruuttamisen edellytyksenä on, ettei hakijan voida osoittaa syyllistyneen vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin. Ilmeisen laiminlyönnin arvioiminen riippuu erityisesti niiden säännösten monimutkaisuudesta, joiden noudattamatta jättäminen on tullivelan perusteena, sekä talouden toimijan ammatillisesta kokemuksesta ja huolellisuudesta. Tulliviranomaisten pitäisi arvioida kunkin talouden toimijan yksilöllistä tilannetta ja yksilöllistä käyttäytymistä. Näin ollen tullikoodeksin 239 artiklassa tarkoitettua päätöstä ei automaattisesti voida ulottaa koskemaan muita, yhteisvastuussa olevia velallisia.
43. Peruutuksen automaattinen huomioon ottaminen muiden yhteisvelallisten eduksi ei ole myöskään sopusoinnussa unionin omien varojen säilyttämistä koskevan tavoitteen kanssa.
44. Komission mukaan tullivelan osittainen peruuttaminen tullikoodeksin 239 artiklan nojalla yhden yhteisvelallisen osalta ei vaikuta muihin yhteisvelallisiin.
45. Tullikoodeksin 4 artiklan 9 ja 12 kohdasta ilmenee, että tullivelka on tulliviranomaisen ja henkilön välinen oikeussuhde eikä tulliviranomaisen ja liiketapahtuman välinen oikeussuhde.
46. Tullikoodeksin 233 artiklassa esitettyjä tullivelan peruuttamisen edellytyksiä on tulkittava suppeasti, kun otetaan huomioon unionin omien varojen säilyttämisen tavoite. Tätä säännöstä ei siksi voida tulkita siten, että peruttamisella olisi ehdottomia vaikutuksia kaikille yhteisvelallisille. Tullikoodeksin 239 artiklasta ilmenee pikemminkin, että peruuttamisella on vain suhteellinen vaikutus. Kyseisen säännöksen mukaisen peruuttamisen edellytyksenä ei näet ole ainoastaan se, että kyseessä on tietty objektiivinen tilanne, vaan myös se, että asianomainen hakija ei ole subjektiivisesti syyllistynyt vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin. Näin ollen tullikoodeksin 239 artiklan mukainen peruutus voi koskea vain asianomaista hakijaa. Tämä vastaa myös unionin lainsäätäjän tahtoa, sillä se on halunnut vähentää tullivelan perittävyyteen liittyvää riskiä määräämällä yhteisvelallisten vastuusta.
47. Tullikoodeksin järjestelmän mukaan jokaisen yhteisövelallisen on siis esitettävä peruutushakemus tullikoodeksin 239 artiklan nojalla. On tosin mahdollista, että yhteisvelallinen edustaa toista tällaisen hakemuksen yhteydessä. Edustusoikeutta koskevat säännöt eivät tullilainsäädännössä kuitenkaan perustu kansalliseen oikeuteen vaan tullikoodeksin 5 artiklaan. Koska Mondia ei ole esiintynyt peruutushakemuksensa yhteydessä APP:n tai Maprochimin edustajana, tullikoodeksin 5 artiklan mukaiset edustusoikeuden edellytykset eivät täyty. Mondia ei ole hakemuksessaan muutenkaan esittänyt minkäänlaisia tietoja APP:n menettelystä, joten ei olisi voitu tutkia, voitaisiinko APP:n katsoa syyllistyneen ilmeiseen laiminlyöntiin.
VI Oikeudellinen arviointi
48. Nyt käsiteltävässä asiassa kolme talouden toimijaa eli Mondia, APP ja Maprochim, joka on PAD:n oikeudellinen edeltäjä, ovat yhteisvastuullisesti velvollisia maksamaan tullit. Yhden näistä yhteisvelallisista eli Mondian maksettaviksi määrätyt tullit on osittain peruutettu tullikoodeksin 239 artiklan ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan 1 kohdan o alakohdan nojalla.
49. Kansallisen tuomioistuimen on annettava ratkaisu valituksista, jotka on tehty tuomiosta, jossa on todettu, että Mondialle myönnetty osittainen peruutus vaikuttaa myös sen yhteisvelallisen APP:n eduksi. Asian ensimmäisessä oikeusasteessa tutkinut tuomioistuin on tässä toteamuksessaan nojautunut Ranskan siviililain 1208 §:ään, jonka mukaan yhteisvelallinen, jolta velkoja vaatii saatavaansa, voi vedota velkojaa vastaan kaikkiin velvoitteen luonteesta johtuviin perusteisiin, henkilökohtaisiin perusteisiin sekä kaikille yhteisvelallisille yhteisiin perusteisiin ja väitteisiin. Kansallinen tuomioistuin epäilee tällaisen menettelytavan yhteensopivuutta tullikoodeksin 213, 233 ja 239 artiklan kanssa.
50. Ennakkoratkaisumenettelyn keskiössä on siten kysymys siitä, ovatko tullikoodeksin 213, 233 ja 239 artikla esteenä sellaisten kansallisten oikeussääntöjen soveltamiselle, joiden mukaan yhteisvelallisena olevalle Mondialle myönnetty osittainen peruutus vaikuttaa myös muihin yhteisvelallisiin, mikä johtaisi vastaavaan tullien vähentämiseen näiden osalta (B). Ennen kuin käsittelen tarkemmin tätä kysymystä, käsittelen ensin lyhyesti perusteita, joiden vuoksi Mondiaa ei voida pitää tässä tapauksessa APP:n taikka Maprochimin tai PAD:n edustajana (A).
A Tullikoodeksin 5 artiklassa tarkoitetun edustuksen puuttuminen
51. Kansallinen tuomioistuin on todennut, ettei Mondiaa voida pitää tullikoodeksin 5 artiklassa tarkoitettuna edustajana, koska se on esittänyt hakemuksen tullivelan peruuttamisesta vain omissa nimissään eikä myös APP:n ja Maprochimin nimissä. Tullikoodeksin 5 artiklan 4 kohdan mukainen ilmoitusperiaate estää tässä tapauksessa olettamasta, että kyse olisi tässä säännöksessä tarkoitetusta edustuksesta.
52. APP esittää tässä ennakkoratkaisumenettelyssä perusteita, joiden vuoksi tullikoodeksin 5 artiklan 4 kohdan mukaista ilmoitusperiaatetta ei voida soveltaa peruutushakemuksen yhteydessä tai joiden vuoksi Mondia on esittänyt peruutushakemuksen implisiittisesti myös sen nimissä, mutta tämä väite näyttää jo ylittävän ennakkoratkaisukysymyksen rajat. Yksinomaan kansallinen tuomioistuin määrittää SEUT 267 artiklan mukaisessa ennakkoratkaisumenettelyssä ennakkoratkaisukysymyksen kohteen. Ennakkoratkaisukysymyksen määrittäminen ei siten kuulu asianosaisten aloitevallan piiriin.(11) Koska kansallinen tuomioistuin ei ole esittänyt ennakkoratkaisukysymystä tullikoodeksin 5 artiklan osalta, totean jäljempänä vain täydennyksenä, että kansallinen tuomioistuin on menetellyt perustellusti katsoessaan, ettei kyseessä ole tullikoodeksin 5 artiklassa tarkoitettu edustus.
53. Edustuksesta tullioikeudellisessa menettelyssä säädetään tullikoodeksin 5 artiklassa. Tullikoodeksin 5 artiklan 1 kohdan mukaan henkilö voi nimetä itselleen edustajan suorittamaan tullilainsäädännössä säädettyjä toimia ja menettelyjä tulliviranomaisessa. Edustus voi tullikoodeksin 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaan olla suora, jolloin edustaja toimii toisen nimissä ja lukuun. Se voi tullikoodeksin 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen luetelmakohdan mukaan olla myös välillinen, jolloin edustaja toimii omissa nimissään mutta toisen lukuun. Tullikoodeksin soveltamisasetuksen 878 artiklassa selvennetään, että myös peruutushakemuksen voi tehdä edustaja.
54. Jotta tullioikeudellisessa menettelyssä voitaisiin katsoa, että kyseessä on tehokas edustus, tullikoodeksin 5 artiklan edellytysten on kuitenkin täytyttävä, ja niihin kuuluu erityisesti tullikoodeksin 5 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen ilmoitusperiaate. Sen mukaan edustajan on ilmoitettava toimivansa edustamansa henkilön puolesta. Lisäksi hänen on ilmoitettava, onko edustus suora vai välillinen. Tullikoodeksin 5 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa selvennetään, että henkilön, joka ei ilmoita toimivansa toisen nimissä tai lukuun, katsotaan toimivan omissa nimissään ja omaan lukuunsa.
55. Kansallinen tuomioistuin totesi tässä yhteydessä aluksi, että Mondia on esittänyt peruutushakemuksen nimenomaisesti vain omissa nimissään. Lisäksi Mondian viittauksesta siihen, että se on ilmoittanut tavarat tuontia varten APP:n nimissä, ei sen mielestä voida vielä päätellä, että Mondia olisi toiminut implisiittisesti myös APP:n nimissä. Minkäänlaisia tietoja ei ole annettu myöskään siitä, oliko kyseessä suora vai välitön edustus. Näin ollen Mondia ei ole esittänyt peruutushakemuksia APP:n edustajana.
56. APP:n tästä toteamuksesta esittämät vastaväitteet eivät vakuuta.
57. Ensinnäkin tullikoodeksin 5 artiklan 4 kohdan mukaista ilmoitusperiaatetta sovelletaan APP:n näkemyksen vastaisesti myös peruutushakemukseen. Kuten kansallinen tuomioistuin on perustellusti todennut, tullikoodeksin 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu ilmoitusperiaate on yleisesti sovellettava sääntö, joka koskee myös peruutushakemusta.(12) Se ilmenee kyseisen säännöksen johdonmukaisesta sijainnista tullikoodeksin alussa asianomaisen osaston luvun ”– – yleiset säännökset” alla ja varsinkin säännöksen sanamuodosta.
58. Toiseksi nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa ei voida myöskään olettaa Mondian toimineen implisiittisesti APP:n nimissä. Kuten kansallinen tuomioistuin on perustellusti todennut, yksistään siitä, että APP on antanut kyseisiä tavaroita koskevan tuonti-ilmoituksen tekemisen Mondian tehtäväksi, ei väistämättä seuraa, että se on halunnut Mondian toimivan APP:n nimissä myös tullikoodeksin 239 artiklan ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan nojalla esittämiensä peruutushakemusten yhteydessä. Peruutushakemus voi näet menestyä vain silloin, jos hakija ei ole syyllistynyt vilpilliseen menettelyyn eikä ilmeiseen laiminlyöntiin. Kun tämän subjektiivisen edellytyksen täyttyminen näytetään toteen, asianomaiset tavarat todellisuudessa maahan tuoneen talouden toimijan intressien sekä sen talouden toimijan intressien, jonka nimissä tavarat on tuotu tai ne olisi pitänyt tuoda maahan, ei tarvitse välttämättä olla samansuuntaiset. Voidaan hyvin kuvitella tilanteita, joissa edustaja pyrkii perustelemaan omaa menettelyään sillä, että se väittää toimeksiantajan olevan vastuussa tullilainsäädännön vastaisesta menettelystä. Tulliviranomaiset eivät siten voi päätellä pelkästään siitä, että talouden toimija on tehnyt tuonti-ilmoituksen tavaroista jonkun toisen nimissä, että se haluaisi välttämättä esittää myös peruutushakemuksen toisen nimissä.
59. Kansallinen tuomioistuin on siten APP:n näkemyksen vastaisesti menetellyt perustellusti todetessaan, ettei Mondia ole esittänyt peruutusvaatimustaan tullikoodeksin 5 artiklassa tarkoitettuna edustajana.
B Tullikoodeksin 239 artiklan 1 kohdan ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan 1 kohdan o alakohdan nojalla myönnetyn osittaisen peruuttamisen vaikutukset muihin yhteisvelallisiin
60. Kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava valitukset, joita on tehty tuomiosta, jossa todettiin, että Mondia ei ole toiminut peruutushakemuksessaan tullikoodeksin 5 artiklan nojalla APP:n edustajana mutta että se on yhteisvastuullisesti velvoitettuna velallisena välttämättä edustanut toista yhteisvelallista APP:tä Ranskan siviililain 1208 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
61. Tästä on huomautettava aluksi, että tehokkaan edustamisen edellytyksistä säädetään tullimenettelyn osalta tullikoodeksin 5 artiklassa. Koska kyseessä on asetus, se ohittaa EY 249 artiklan toisen kohdan nojalla kansalliset oikeussäännöt, joten Ranskan siviililain 1208 §:n kaltaiseen kansalliseen säännökseen ei voida vedota sen perustelemiseksi, että kyseessä olisi tullikoodeksin 5 artiklan vastaisesti tehokas edustus tullimenettelyssä.
62. Nyt käsiteltävässä asiassa ei tosin ole varsinaisesti kyseessä edustus. Kyse on pikemminkin siitä, vaikuttaako tullivelan osittainen peruuttaminen Mondian kaltaisen yhteisvelallisen osalta myös APP:n ja Maprochimin eduksi, kun ne ovat muina yhteisvelallisina. Tullikoodeksin 5 artiklassa ei säädetä siitä, miten peruutus vaikuttaa muihin yhteisvelallisiin.
63. Seuraavassa on näin ollen aluksi selvitettävä, onko vastausta tähän kysymykseen etsittävä unionin oikeudesta vai jäsenvaltioiden lainsäädännöstä.
1. Sovellettava lainsäädäntö
64. Tullikoodeksin 213 artiklassa säädetään, että jos yhtä tullivelkaa kohti on useita velallisia, näiden on maksettava tullivelka yhteisvastuullisesti. Tullikoodeksissa ei ole muita säännöksiä, joissa nimenomaisesti säädettäisiin yhteisvelkaa koskevasta järjestelmästä.
65. On siis pohdittava, onko tässä yhteydessä sovellettava jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Näin voidaan olettaa ainoastaan silloin, jos kansalliseen oikeuteen viitataan nimenomaisesti tai asianomaisista unionin oikeussäännöistä ilmenee, että unionin lainsäätäjä on halunnut jättää tämän kysymyksen ratkaistavaksi jäsenvaltioiden lainsäädännössä.(13)
66. Tullikoodeksissa ei viitata tässä yhteydessä nimenomaisesti kansallisiin säännöksiin. Siinä ei viitata myöskään millään tavoin ”voimassa oleviin säännöksiin”, mikä on tullikoodeksin 4 artiklan 23 alakohdan mukaan ymmärrettävä viittaukseksi kansallisiin säännöksiin, jos unionin oikeuden tasolla ei ole olemassa vastaavia säännöksiä. Tullikoodeksin 213 artiklan syntyhistoriaan perustuva tulkinta eli kyseisen säännöksen ja vastaavien edeltävien säännösten vertailu puhuu pikemminkin sitä vastaan, että kyseessä olisi kattava viittaus kansallisiin säännöksiin. Asetuksen N:o 1031/88 3 ja 4 artiklassa, jotka olivat voimassa ennen tullikoodeksin voimaantuloa, säädettiin näet nimenomaisesti, että velallisten yhteisvastuun pitäisi määräytyä ”jäsenvaltioiden voimassa olevien säännösten mukaan”. Tullikoodeksin 213 artiklassa ei enää säädetä tällaisesta viittauksesta jäsenvaltioiden lainsäädäntöön. Näin ollen sitä ei voida pitää kattavana viittauksena jäsenvaltioiden säännöksiin.
67. Niinpä on aluksi tutkittava, onko unionin oikeudessa yhteisvelkaa koskevaan järjestelmään sovellettavia yksityiskohtaisia oikeussääntöjä. Sikäli kuin tällaisia oikeussääntöjä ei ole, on sovellettava lisäksi jäsenvaltioiden kansallisia säännöksiä.
68. Tässä tapauksessa on siis aluksi tutkittava, voidaanko tullikoodeksista johtaa oikeussääntöjä, jotka koskisivat yhdelle yhteisvelalliselle tullikoodeksin 239 artiklan ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan 1 kohdan o alakohdan nojalla myönnetyn tullin osittaisen peruutuksen vaikutuksia muiden yhteisvelallisten eduksi.
2. Tullikoodeksin säännökset
69. Aluksi on muistutettava siitä, että ennakkoratkaisukysymys koskee ainoastaan yhtäältä APP:n ja PAD:n ja toisaalta Ranskan tulliviranomaisten välistä suhdetta. Kyseessä on siten tullivelallisten ja tulliviranomaisten välinen suhde, ei yksittäisten velallisten välinen suhde. Tällä erolla on mielestäni merkitystä siksi, että tulliviranomaisten ja velallisten välisen suhteen oikeudellinen sisältö vaikuttaa välittömästi tulleihin ja siten unionin omiin varoihin. Muutamat seikat puoltavat sitä, että vastauksesta kysymyksiin, jotka koskevat tullivelan lakkaamista suhteessa tulliviranomaisiin ja siten välillisesti unionin omia varoja, säädetään yhtenäisesti tullikoodeksissa. Sitä vastoin yksittäisten yhteisvelallisten välisen suhteen oikeudellinen sisältö – erityisesti se, missä määrin niiden on vastattava keskinäisessä suhteessaan viime kädessä tullivelasta – ei vaikuta välittömästi omiin varoihin. Siinä kansallisissa oikeusjärjestyksissä on mielestäni siis nykyisen unionin oikeuden perusteella enemmän harkintavaltaa.
70. APP ja Maprochim nojautuvat näkemyksessään, jonka mukaan Mondian eduksi myönnetyn peruutuksen on vaikutettava myös niiden eduksi, ensinnäkin tullikoodeksin 233 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuotoon. Tämän säännöksen mukaan tullivelka lakkaa, kun tullien koko määrä peruutetaan. Todellisuudessa sitä voitaisiin jo sanamuotonsa perusteella tulkita hyvinkin niin, että yhden yhteisvelallisen osalta tehty peruuttaminen johtaa tullivelan lakkaamiseen kaikkien yhteisvelallisten osalta.
71. APP ja Maprochim viittaavat lisäksi systemaattiseen yhteyteen tullikoodeksin 233 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan välillä. Tullikoodeksin 233 artiklan 1 kohdan a alakohta on tullivelan lakkaamisen toinen peruste, jonka mukaan tullivelka lakkaa, kun yhteisvelallinen maksaa tullin. On selvää, että tullikoodeksin 233 artiklan 1 kohdan a alakohdan tapauksessa tullivelasta vapautuvat maksun suorittavan yhteisvelallisen lisäksi myös muut yhteisvelalliset. Yhteisvelallehan on ominaista, että velkoja voi periä velan jokaiselta yhteisvelalliselta mutta vain yhden kerran.(14) Voitaisiin siis viitata siihen, että tullikoodeksin 233 artiklan 1 kohdassa käytetään lakkaamisen käsitettä sekä silloin, kun kyseessä on tullivelan koko määrän maksaminen, että silloin, kun kyseessä on sen peruuttaminen, ja väittää, että paitsi a alakohdassa tarkoitettu tullivelan koko määrän maksaminen myös b alakohdassa tarkoitettu tullien koko määrän peruuttaminen johtaa kaikkien yhteisvelallisten osalta tullivelan lakkaamiseen.
72. Tullikoodeksin 233 artiklan 1 kohdan b alakohdan tällainen tulkinta, jota osittain puolletaan oikeuskirjallisuudessa,(15) ei sopisi kuitenkaan yhteen tullikoodeksin 202, 203, 213, 233 ja 239 artiklan tavoitteiden kanssa, ja se vesittäisi niiden tehokkaan vaikutuksen (effet utile).
73. On ensinnäkin otettava huomioon, että tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan ja tullikoodeksin 203 artiklan 3 kohdan mukaan tullivelasta ei ole vastuussa ainoastaan tullilainsäädännön rikkomiseen syyllistynyt henkilö (mainittujen kohtien ensimmäinen luetelmakohta) vaan myös tähän rikkomiseen osallistunut henkilö (toinen luetelmakohta) sekä tietyt muut talouden toimijat (muut luetelmakohdat). Tällä moninkertaisella varmistuksella pyritään vähentämään tullivelan perimättä jäämisen riskiä niissä tapauksissa, joissa sääntöjen mukainen ilmoitus on jätetty tekemättä. Tässä yhteydessä on erityisesti muistettava, että tullit kuuluvat unionin omiin varoihin ja ovat siten osa unionin talousarviota. Tulkittaessa tullikoodeksin 233 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sekä tullikoodeksin 239 artiklaa on siten otettava huomioon myös tarve suojella unionin omia varoja. Tälle tavoitteelle ei saa aiheuttaa haittaa ottamalla käyttöön uusia tullivelan lakkaamisperusteita.(16)
74. Lisäksi on todettava, että Mondia on nyt käsiteltävässä asiassa vapautettu tullivelasta tullikoodeksin 239 artiklan ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan 1 kohdan o alakohdan nojalla. Tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan 1 kohdan o alakohta koskee erityisesti tapauksia, joissa tavaroita ei ole ilmoitettu asianmukaisesti ennen niiden tuontia ja joissa tullivelka on tämän laiminlyönnin vuoksi syntynyt tullikoodeksin 202 ja 203 artiklan perusteella. Tässä tapauksessa tullivelkaa määritettäessä ei oteta huomioon mahdollisuutta unionikohteluun eikä tullietuuskohteluun. Tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan 1 kohdan o alakohdassa tosin säädetään kohtuussyistä jälkikäteen myönnettävän peruutuksen mahdollisuudesta niiden tapausten varalta, joissa nämä edut olisi voitu ottaa huomioon, jos ilmoitus olisi tehty sääntöjen mukaisesti. Tällainen kohtuussyihin perustuva peruutuksen mahdollisuus ei kuitenkaan edellytä vain sitä, että jos ilmoitus olisi tehty sääntöjenmukaisesti, oikeuden unionikohteluun tai tullietuuskohteluun olisi pitänyt olla olemassa, vaan sille on olemassa myös subjektiivinen edellytys, jonka mukaan hakijan ei voida katsoa syyllistyneen vilpilliseen menettelyyn eikä ilmeiseen laiminlyöntiin.
75. Tullikoodeksin 233 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnassa, jonka mukaan Mondialle tullikoodeksin 239 artiklan ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan nojalla myönnetty osittainen peruutus vaikuttaa automaattisesti myös sen yhteisvelallisten APP:n ja Maprochimin (tai PAD:n) eduksi, ei otettaisi riittävästi huomioon edellä mainittuja tavoitteita. On näet ensinnäkin vaikea ymmärtää, miksi unionin pitäisi tässä tapauksessa luopua omista varoista vain siksi, että peruutus on perusteltua kylläkin Mondian muttei välttämättä muiden yhteisvelallisten osalta. Edellä(17) mainittua moninkertaisen varmistuksen periaatetta vastaa pikemminkin se, että tulliviranomaisten on tällaisessa tapauksessa pidettävä kiinni muista yhteisvelallisista sikäli kuin niitä ei ole vapautettu vastaavasta määrästä.(18) Toiseksi ei ole mielestäni kohtuussyistäkään perusteltua, että velallisen, joka on mahdollisesti syyllistynyt vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin, pitäisi saada peruutus hyväkseen vain siksi, että hän on velasta yhteisvastuussa ja jollekin toiselle yhteisvelalliselle on myönnetty peruutus sen oman menettelyn perusteella.(19)
76. Tulkinnassa, jonka mukaan 239 artiklan ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan 1 kohdan o alakohdan mukainen peruutus on voimassa vain sellaisen hakijan eduksi, joka täyttää näiden säännösten edellytykset, otetaan lisäksi huomioon periaate, jonka mukaan peruuttaminen muodostaa poikkeuksen tavanomaisesta tuonti- ja vientimenettelystä, joten säännöksiä, joissa säädetään tällaisesta peruuttamisesta, on tulkittava suppeasti.(20)
77. Tullikoodeksin 233 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuotokaan ei ole tällaisen tulkinnan esteenä. Säännöstä voidaan näet tulkita siten, että siinä säädetään ainoastaan asianomaisen velallisen ja tulliviranomaisten välisestä suhteesta. Kun tullikoodeksin 233 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan tullivelka lakkaa peruuttamisella, tällä siis tarkoitetaan nyt käsiteltävässä asiassa ainoastaan Mondian ja tulliviranomaisten välistä suhdetta eikä yhtäältä APP:n ja Maprochim tai PAD:n ja toisaalta tulliviranomaisten välistä suhdetta.
78. Tässä yhteydessä on lopuksi todettava, että tällainen tulkinta vastaa uudistetun tullikoodeksin 86 artiklan 4 kohdan mukaista oikeustilaa, jonka mukaan peruuttaminen vaikuttaa vain asianomaisen yhteisvelallisen eduksi. Tätä säännöstä ei tosin voida soveltaa ajallisesti nyt käsiteltävään asiaan. Uudistetun tullikoodeksin antamiseen johtaneesta lainsäädäntömenettelystä ei kuitenkaan voida löytää viitteitä siitä, että unionin lainsäätäjä olisi halunnut tässä yhteydessä muuttaa voimassa olevaa oikeustilaa. Tässä voidaan vedota uudistetun tullikoodeksin 86 artiklan 4 kohdan säännökseen sen tulkinnan vahvistamiseksi, jonka mukaan tullikoodeksin 239 artiklaan ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan 1 kohdan o alakohtaan perustuva peruuttaminen vaikuttaa ainoastaan asianomaisen hakijan eduksi.
3. APP:n ja PAD:n muut perustelut
79. APP:n ja PAD:n muut perustelut, joiden mukaan Mondialle myönnetyn osittaisen peruutuksen pitäisi koskea myös niitä, eivät vakuuta.
80. APP esittää ensinnäkin, että Mondialle myönnetyn peruuttamisen pitäisi vaikuttaa siihen, koska Ranskan tulliviranomaiset tutkivat tai niiden olisi pitänyt tutkia Mondian peruutushakemuksen arvioimisen yhteydessä myös se, ettei APP ollut syyllistynyt vilpilliseen menettelyyn eikä ilmeiseen laiminlyöntiin.
81. Tämä perustelu ei vakuuta.
82. Aluksi on syytä muistuttaa siitä, että peruutus myönnetään tullikoodeksin 239 artiklan ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan 1 kohdan o alakohdan nojalla vain asianomaisen velallisen hakemuksesta.(21) Hakemus on esitettävä tietyssä määräajassa, jonka pituus on normaalitapauksessa 12 kuukautta siitä päivästä, jona tullit on annettu tiedoksi velalliselle. Kuten kansallinen tuomioistuin on todennut, APP ei ole itse esittänyt peruutushakemusta määräajassa tullikoodeksin 239 artiklan ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan 1 kohdan o alakohdan nojalla, eikä Mondia ole esittänyt peruutushakemustaan APP:n edustajana.
83. Virheellisiltä vaikuttavat muutenkin mielestäni jo APP:n lähtökohdat, joiden mukaan Ranskan tulliviranomaiset olisivat tutkineet arvioidessaan Mondian hakemusta implisiittisesti myös APP:n menettelyn tai niiden olisi pitänyt tutkia se. Tulliviranomaisten on lähtökohtaisesti tutkittava tullikoodeksin 239 artiklan ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan 1 kohdan o alakohdan nojalla esitetyn peruutushakemuksen yhteydessä näiden säännösten subjektiiviset edellytykset vain asianomaisen hakijan osalta. Talouden toimijan, jota edustaa tuontia koskevissa asioissa tulliasioitsija, on tosin katsottava olevan vastuussa edustajansa ilmeisestä laiminlyönnistä.(22) Tämä on perusteltua, koska edustettavan on hyväksyttävä se, että edustajan menettelyä pidetään ikään kuin sen omana menettelynä. Tällaisessa tapauksessa edustettavan peruutushakemuksen yhteydessä saatetaan edellyttää, että myös sen edustajan menettely tutkitaan samalla. Vastoin APP:n näkemystä tästä ei voida kuitenkaan päätellä, että päinvastaisessa tapauksessa eli silloin, kun kyseessä on edustajan peruutushakemus, pitäisi samalla tutkia se, onko edustettava syyllistynyt vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin. Edustettava ei nimittäin toimi edustajan nimissä, joten edustajan menettelyä arvioitaessa ei välttämättä tarvitsisi pitää edustettavan menettelyä sen omana menettelynä.
84. Toiseksi APP pyrkii perustelemaan näkemystään, jonka mukaan Mondiaa koskeva peruutus pätee myös siihen, tullikoodeksin soveltamisasetuksen 899 artiklalla. Tästä säännöksestä ilmenee, että nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa Mondian hakemuksen seurauksena olisi pitänyt tutkia peruutus myös APP:n tullivelan osalta. APP nojautuu tässä yhteydessä siihen, että kyseisessä säännöksessä säädetään sen sanamuodon perusteella kaikkien osapuolten menettelyn tutkimisesta.
85. En voi yhtyä tähänkään näkemykseen. Tullikoodeksin soveltamisasetuksen 899 artiklasta ei voida päätellä, että tulliviranomaisille syntyisi velallisen peruutushakemuksen perusteella velvoite tutkia kaikkien tullivelasta vastaavien yhteisvelallisten osalta, ovatko ne syyllistyneet vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin.
86. Tällainen tulkinta ei ensinnäkään perustu tullikoodeksin soveltamisasetuksen 899 artiklan sanamuotoon. Siinä mainitaan ainoastaan ”asianomainen” yksikössä eikä ”asianomaisia” monikossa. Siinä tarkoitetaan siis selvästi vain asianomaista hakijaa.
87. APP:n näkemystä vastaan puhuu myös tullikoodeksin soveltamisasetuksen 899 artiklan säännös, jonka mukaan tulliviranomaiset ratkaisevat hakemuksen sen tueksi esitettyjen perustelujen pohjalta. Kuten edellä on esitetty,(23) yksittäisten yhteisvelallisten intressit voivat olla peruutushakemuksen yhteydessä täysin vastakkaisia. Siksi ei voida ottaa lähtökohdaksi sitä, että hakijan on välttämättä esitettävä hakemuksessaan myös perusteluja, jotka ovat muiden asianomaisten kannalta edullisia.
88. Kolmanneksi asianajaja Bérel esittää PAD:n osalta, että Mondialle myönnettyä osittaista peruutusta koskeva tulliviranomaisten päätös koskee myös Maprochimia. Ranskan tulliviranomaiset olivat näet ilmoittaneet APP:lle ja Maprochimille tekevänsä päätöksen niiden oikaisuvaatimuksista vasta annettuaan ratkaisun Mondian peruutushakemuksesta.
89. Tästä riittää, kun huomautetaan, että SEUT 267 artiklan nojalla käynnistetyn ennakkoratkaisumenettelyn yhteydessä kansallisten viranomaisten päätöksen sisällön toteaminen ei ole unionin tuomioistuimen vaan kansallisen tuomioistuimen tehtävä. Unionin tuomioistuimen on siten pääsääntöisesti pidettävä lähtökohtana kansallisen tuomioistuimen toteamuksia.(24) Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kansallinen tuomioistuin pitää lähtökohtana tulliviranomaisten päätösten sellaista tulkintaa, jonka mukaan niissä on peruutettu osittain vain Mondian tullivelka.
C Yhteenveto
90. Tullikoodeksin 213, 233 ja 239 artiklasta ilmenee kaiken kaikkiaan, että tullikoodeksin 239 artiklan ja tullikoodeksin soveltamisasetuksen 900 artiklan 1 kohdan o alakohdan nojalla tehty osittaista peruuttamista yhden yhteisvelallisen eduksi koskeva tulliviranomaisten päätös ei voi automaattisesti vaikuttaa saman tullivelan muiden yhteisvelallisten eduksi. Nämä säännökset estävät siten sellaisen kansallisen säännöksen soveltamisen, jossa säädetään tällaisesta vaikutuksesta.
VII Ratkaisuehdotus
91. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 213, 233 ja 239 artiklaa on tulkittava siten, että nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa tullivelan yhteisvelallinen, jonka osalta velkaa ei ole peruutettu, ei voi vedota kyseisen asetuksen 239 artiklan sekä tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 900 artiklan 1 kohdan o alakohdan nojalla toisen yhteisvelallisen osalta tehtyyn peruutuspäätökseen välttyäkseen maksamasta tullivelkaa.
1 – Alkuperäinen kieli: saksa.
Oikeudenkäyntikieli: ranska.
2 – Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa käytettyjen nimitysten mukaisesti käsitettä ”unionin oikeus” käytetään seuraavassa yhteisön oikeuden ja unionin oikeuden yhteiskäsitteenä. Yksittäisiä primäärioikeuden määräyksiä käsiteltäessä mainitaan määräykset, jotka ovat ajallisesti sovellettavissa.
3 – EYVL L 102, s. 5.
4 – EYVL L 302, s. 1.
5 – EUVL L 145, s. 1.
6 – EYVL L 253, s. 1.
7 – EUVL L 187, s. 16.
8 – EYVL L 346, s. 1.
9 – APP:ltä ja Maprochimilta vaadittiin muitakin suorituksia (veroja ym.), joilla ei kuitenkaan ole merkitystä tämän ennakkoratkaisupyynnön kannalta.
10 – Kansallisissa viranomaisissa ja komissiossa käytyyn menettelyyn liittyvien yksityiskohtien osalta viitataan asiassa T-55/05, Rijn Schelde Mondia France v. komissio, 25.1.2007 annettuun määräykseen (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
11 – Ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 28/62–30/62, Da Costa ym., tuomio 27.3.1963 (Kok., s. 65, Kok. Ep. I, s. 173, 8 kohta); asia 62/72, Bollmann, tuomio 1.3.1973 (Kok., s. 269, 4 kohta); asia C-261/95, Palmisani, tuomio 10.7.1997 (Kok., s. I‑4025, 31 kohta) ja asia C-2/06, Kempter, tuomio 12.2.2008 (Kok., s. I‑411, 41 ja 42 kohta).
12 – Näin toteaa myös Reiche, K. teoksessa Witte, P., Zollkodex, Beck, 4. painos, 2006, 5 artiklan 5 kohta.
13 – Ks. asia C-314/06, Société Pipeline Méditerranée ja Rhône, tuomio 18.12.2007 (Kok., s. I-12273, 21 kohta); asia C-103/01, komissio v. Saksa, tuomio 22.5.2003 (Kok., s. I-5369, 33 kohta); asia C-296/95, EMU Tabac ym., tuomio 2.4.1998 (Kok., s. I-1605, 30 kohta) ja asia C-75/09, Agra, tuomio 17.6.2010 (32 kohta ja sitä seuraavat kohdat, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
14 – Ks. edellä alaviitteessä 12 mainitussa teoksessa Witte, P., Witte P., 233 artikla, 12 kohta.
15 – Vrt. Henke, R., Huchatz, W., ”Das neue Abgabenverwaltungsrecht für Ein- und Ausfuhrabgaben”, Zeitschrift für Zölle und Verbrauchsteuern, 1996, s. 226 ja sitä seuraavat sivut, erityisesti s. 231.
16 – Ks. asia C-112/01, SPKR, tuomio 14.11.2002 (Kok., s. I‑10655, 31 kohta); asia C-459/07, Elshani, tuomio 2.4.2009 (Kok., s. I‑2759, 31 kohta) ja asia C-230/08, Dansk Transport og Logistik, tuomio 29.4.2010 (51 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
17 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 73 kohta.
18 – Ks. edellä alaviitteessä 14 mainittu Witte, P., 233 artikla, 12 kohta.
19 – Ks. vastaavasti myös edellä alaviitteessä 14 mainittu Witte, P., 213 artiklan 11 kohta ja 233 artiklan 12 kohta. Näissä huomautetaan, että tullivelan peruuttaminen yhden velallisen osalta on välttämätöntä kohtuullisuussyistä ja että tässä yhteydessä korvataan se, mikä ei ollut mahdollista sidotun harkinnan perusteella.
20 – Ks. asia C-48/98, Söhl & Söhlke, tuomio 11.11.1999 (Kok., s. I‑7877, 52 kohta) ja asia C-156/00, Alankomaat v. komissio, tuomio 13.3.2003 (Kok., s. I‑2527, 91 kohta).
21 – Muissa peruuttamista koskevissa säännöksissä säädetään sitä vastoin viran puolesta tehtävästä huomioon ottamisesta, ks. tullikoodeksin 236 artiklan 2 kohdan 3 alakohta.
22 – Ks. asia C-38/07 P, Heuschen & Schrouff Oriental Foods Trading v. komissio, tuomio 20.11.2008 (Kok., s. I‑8599, 53 ja 54 kohta).
23 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 58 kohta.
24 – Ks. asia C-360/06, Heinrich Bauer Verlag, tuomio 2.10.2008 (Kok., s. I-7333, 15 kohta) ja yhdistetyt asiat C-482/01 ja C-493/01, Orfanopoulos ja Oliveri, tuomio 29.4.2004 (Kok., s. I-5257, 42 kohta).