30.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/40

—

Valituksenalainen tuomio on kumottava.

—

Ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset on hyväksyttävä tai toissijaisesti asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 61 artiklan mukaisesti.

—

Komissio on velvoitettava korvaamaan asian käsittelystä kummassakin oikeusasteessa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

1)

Kanneperusteille on annettu väärä merkitys, tuomiossa on syyllistytty väärään lainsoveltamiseen, tuomion perustelut ovat epäjohdonmukaiset ja ristiriitaiset tuen saajan yksilöinnin osalta ja sen osalta, miten komission harkintavaltaa tuen saajan määrittämisessä on arvioitu

Valittajana oleva AceaElectrabel Produzione SpA (valittaja) väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että valituksenalaista tuomiota rasittavat vakavat virheet, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt kanneperusteen, joka koski tuensaajan yksilöinnissä tapahtunutta virhettä, koska tuensaajan yksilöinti on subjektiivinen edellytys sille, että asiassa sovellettaisiin Deggendorf -tapauksessa vahvistettua periaatetta (jonka mukaan uuden yhteismarkkinoille sellaisenaan soveltuvaksi katsotun tuen maksaminen voidaan tietyissä olosuhteissa peruuttaa siihen saakka, kunnes samalle yritykselle aiemmin myönnetty lainvastainen tuki on maksettu takaisin). Valittaja riitauttaa ensiksi sen, että tämä kanneperuste jätettiin tutkimatta siltä osin kuin se koski EY 88 artiklan ja asetuksen N:o 659/99 (1) rikkomista. Valittaja esittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on antanut väärän merkityksen kanneperusteen tälle osalle, jolla valittaja oli pyrkinyt yksinomaan osoittamaan, että tuensaajan virheellinen yksilöinti voidaan katsoa yhdeksi tyypilliseksi hallintotointa rasittavaksi virheeksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että tuen takaisinmaksamista koskevien sääntöjen rikkominen ei millään tavoin liittynyt asiaan, ja osoitti tällä tavoin antaneensa väärän merkityksen väitteille, joihin tämä kanneperusteen osa perustui.

Valittaja kiistää valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin siinä jätetään kumoamatta komission päätös niistä vakavista virheistä huolimatta, jotka koskivat valittajan yksilöintiä uuden tuen saajaksi suhteessa ACEA -yhtymään, joka oli takaisin maksamatta jätetyn tuen tuensaaja. Tämä perustuu siihen väärään, epäloogiseen ja ristiriitaiseen tapaan, jolla yhteisön oikeuskäytännössä vahvistettua yritysryhmän taloudellisen kokonaisuuden käsitettä sovellettiin. Valittaja kiistää sen, että tätä käsitettä voitaisiin soveltaa kahden toisistaan erillisen yhtymän (kuten valittaja) määräysvallassa olevaan joint venture — yhteisyritykseen, koska yrityksiä koskevan taloudellisen kokonaisuuden käsitteen osalta tämä koskee ainoastaan tapauksia, joissa useita yrityksiä on yhden yksikön määräysvallassa. Virhettä on pidettävä erityisen vakavana siksikin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut merkityksettömäksi sen, että valittajana olevan yhtiön pääomarakenne on vahvistunut 70 prosentilla sellaisessa muussa taloudellisessa yhteenliittymässä, jolla ei ole mitään tekemistä takaisin maksamatta jätetyn tuen saajan kanssa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näin soveltanut väärin toiminnallisesti itsenäisen yrityksen käsitettä toteamalla, että valittajaa ei voida pitää toiminnallisesti itsenäisenä siltä osin kuin se toimii kahden muun yrityksen yhteisessä määräysvallassa.

2)

Kanneperusteille on annettu väärä merkitys, tuomiossa on syyllistytty väärään lainsoveltamiseen, tuomion perustelut ovat ristiriitaiset ja puutteelliset niiden valittajan väitteiden osalta, jotka se on esittänyt Deggendorf -tapauksessa vahvistetun oikeuskäytännön ulottuvuudesta esillä olevan asian arvioinnissa.

Valittaja esittää toisessa valitusperusteessaan, että asiassa Deggendorf annetussa tuomiossa omaksuttua oikeuskäytäntöä ei ole sovellettu oikein siltä osin kuin asiassa vahvistettiin komission omaksuma kanta, ja Deggendorf -oikeuskäytännön soveltamisen edellyttämän objektiivisen edellytyksen olemassaolon osalta. Valittaja on riitauttanut erityisesti sen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päättelyn, jossa se vahvistaa, ettei komissiolla ollut velvollisuutta esittää tarkkaa ja yksityiskohtaista näyttöä siitä, että ensimmäisen ja toisen tuen kumuloitumisesta aiheutuu sillä tavoin haitallisia vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, että uutta tukea on pidettävä yhteismarkkinoille soveltumattomana. Näyttötaakkaa ilmoitetun tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille ei voida haluttaessa siirtää etenkään silloin, kun komissio ei ole käyttänyt välineitä, joita menettelyasetuksessa annetaan sen käytettäväksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tutkinut valittajan tätä koskevia väitteitä vaan vahvistanut kritiikittömästi komission päätöksen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole ymmärtänyt eikä käsitellyt valittajan kanneperustetta siltä osin kuin se kohdistui siihen, että Deggendorf -oikeuskäytännöllä ei ole pyritty luomaan välinettä sellaisten yritysten sanktioimiseksi, jotka eivät ole maksaneet aikaisempaa tukea takaisin, vaan ainoastaan välttämään se, että yhdelle yritykselle myönnetyt tuet eivät kumuloituessaan voi aiheuttaa sellaista haittaa jäsenvaltioiden väliselle kaupalle, joka tekisi uudesta tuesta yhteismarkkinoille soveltumatonta siihen saakka, kunnes aikaisempi tuki on maksettu takaisin.