19.12.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 312/16

Kanne 25.9.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-383/09)

2009/C 312/26

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: O. Beynet ja D. Recchia)

Vastaaja: Ranskan tasavalta

Vaatimukset

—

todettava, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43/ETY (1) 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole ottanut käyttöön toimenpideohjelmaa, jolla turvattaisiin Cricetus cricetus –lajin tiukka suojelu

—	Ranskan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan yhteisöjen komissio arvostelee kanteessaan vastaajaa siitä, ettei tämä ole ottanut direktiivin 92/43/ETY 12 artiklan säännöksissä edellytetyin tavoin käyttöön Cricetus cricetus -lajia koskevaa tiukkaa suojelujärjestelmää Alsacessa, joka on tämän lajin luontainen levinneisyysalue Ranskassa.

Kantajan mukaan tämän eläinlajin pesien lukumäärän laskennat ovat osoittaneet lajin esiintymismäärien huomattavaa vähenemistä viime vuosina, koska vuonna 2001 pesiä oli 1167 mutta vuonna 2007 vain 161. Eläinlajia uhkaa näissä olosuhteissa erittäin lyhyellä aikavälillä täydellinen sukupuutto epäsuotuisien maatalouskäytäntöjen ja kaupungistumisen vuoksi.

Komissio myöntää kanteessaan, että vastaaja on ottanut nämä ongelmat huomioon päättäessään sekä kaupunkisuunnittelua että maatalouskäytäntöjä koskevista toimenpiteistä, mutta nämä toimenpiteet ovat täysin riittämättömiä.

Ensinnäkin nimittäin ne kolme ensisijaista toimenpidealuetta, joille ponnistelut lajin säilyttämiseksi ensisijaisesti keskittyvät, kattavat vain hyvin pienen osan sen luontaisesta levinneisyysalueesta, koska kaksi kolmasosaa olemassa olevista pesistä sijaitsee näiden alueiden ulkopuolella ja itse alueet puolestaan muodostavat vain 2 prosenttia Cricetus cricetus -lajille suotuisista maa-alueista. Tämän lajin suojelua koskevien toimenpiteiden tehokkaan alueellisen kattavuuden turvaamiseksi olisi kuitenkin vähintään otettava vertailukohdaksi lajin esiintyvyys vuonna 1990 eikä vuonna 2000.

Toisaalta itse suojelutoimenpiteet ovat erittäin riittämättömiä. Komissio pahoittelee tältä osin erityisesti lajin takaisinvaltausaluetta koskevan sääntelyn puutteellista selkeyttä. Kansallisilla viranomaisilla on nimittäin liian suuri harkintavalta myönnettäessä kaavoitussuunnitelmien laatimista koskevia poikkeuksia lajin asuma-alueilla, ja lajin suojelemiseksi toteutettavista korvaavista toimenpiteistä vallitsee suuri epäselvyys.

(1) EYVL L 206, s. 7.