|
26.9.2009 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 233/8 |
Valitus, jonka Caisse Fédérale du Crédit mutuel Centre Est Europe (CFCMCEE) on tehnyt 22.7.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) yhdistetyissä asioissa T-405/07 ja T-406/07, CFCMCEE v. SMHV, 20.5.2009 antamasta tuomiosta
(Asia C-282/09 P)
2009/C 233/13
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Caisse Fédérale du Crédit mutuel Centre Est Europe (CFCMCEE) (edustajat: asianajajat P. Greffe ja L. Paudrat)
Muu osapuoli: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
Vaatimukset
Yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston 20.5.2009 antama tuomio, jolla se hylkäsi osittain valittajan kanteet ja hyväksyi sisämarkkinoiden harmonisointiviraston 10.7.2007 (asia R 119/2007-1) ja 12.9.2007 (asia R 120/2007-1) tekemät päätökset, joilla hylättiin yhteisön tavaramerkiksi rekisteröimistä koskevat hakemukset P@YWEB CARD nro 003861051 ja PAYWEB CARD nro 003861044 seuraavien tavaroiden ja palveluiden osalta:
|
— |
luokkaan 9 kuuluvat ”muistikortit tai mikrosirukortit, magneettiset kortit, magneettiset tai mikrosirulla varustetut henkilökortit, magneettiset tai mikrosirulla varustetut luotto- tai maksukortit, televisiolaitteiden ennakkomaksumekanismit” |
|
— |
luokkaan 36 kuuluvat ”kiinteistöasiat, tapaturmavakuutukset, saatavien perintätoimistot, rahoitusanalyysit, vakuutukset, kiinteistöjen arviointi, arvopapereiden liikkeeseenlasku, huoltorahastot, valuutanvaihto, sekkien varmentaminen, matkasekkien myöntäminen, rahoituskonsultointi, vakuutusten välitys, kiinteistönvälitys, pörssivälitystoiminta, arvopapereiden talletus, kassakaappitalletukset, arviot ja asiantuntijapalvelut (vakuutukset, pankit, kiinteistöt), rahoitustiedot (vakuutukset, pankit, kiinteistöt), omaisuudenhoito, rahoitustiedot, vuokrien perintä, sairausvakuutukset, merivakuutukset, henkivakuutukset, rahoitustietopalvelut verkossa, vuorovaikutteiset tietotekniset rahoitustietopalvelut” |
|
— |
luokkaan 38 kuuluvat ”viestintä tietokonepäätteillä, uutissähkeiden siirto, uutissähkeiden lähetys, televiestintäalan tiedot, sähköinen sanomaliikenne, sanomien lähetys, tietokoneavusteinen viestien ja kuvien lähettäminen, satelliittilähetykset” |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kahteen pääasialliseen perusteeseen.
Valittaja väittää ensinnäkin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa ja että näin toimiessaan se on rikkonut EY 253 artiklaa ja yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (1) 73 artiklaa, koska se ei kumonnut SMHV:n riidanalaisia päätöksiä perustelujen puuttumisen vuoksi. Näissä päätöksissä SMHV on nimittäin tehnyt kokonaisarvioinnin sanamerkkien P@YWEB CARD ja PAYWEB CARD erottamiskyvystä kyseisten tavaroiden ja palveluiden osalta ilman, että päätöstä on perusteltu jokaisen kysymyksessä olevan tavaran ja palvelun osalta erikseen. Yhteiset perustelut eivät kuitenkaan ole mahdollisia muutoin kuin siinä tapauksessa, että tavaroilla ja palveluilla on riittävän suora ja konkreettinen yhteys siten, että ne muodostavat riittävän yhtenäisen luokan tai ryhmän, mikä ei selvästikään ole asianlaita käsiteltävänä olevassa asiassa, koska rekisteröintihakemuksessa tarkoitetuilla tavaroilla ja palveluilla on eri tehtäviä.
Valittaja kiistää toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arvion, jonka mukaan asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b–d alakohdassa säädettyjen ehdottomien hylkäysperusteiden vastaavissa soveltamisaloissa on tiettyä päällekkäisyyttä. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jokainen kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa lueteltu rekisteröinnin hylkäysperuste on itse asiassa itsenäinen muista erillinen peruste, ja tämä edellyttää, että jokainen peruste tutkitaan erikseen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näin ollen soveltanut virheellisesti luokkaan 9 kuuluvien tavaroiden osalta 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska se ei ole tosiasiallisesti tutkinut erikseen säännöksessä tarkoitettua hylkäysperustetta.