Valitus, jonka ArcelorMittal Luxembourg SA on tehnyt 8.6.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-405/06, ArcelorMittal Luxembourg ym. v. komissio, 31.3.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-201/09 P)

2009/C 205/33

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: ArcelorMittal Luxembourg SA, aiemmin Arcelor Luxembourg SA (asiamies: asianajaja A. Vandencasteele)

Muut osapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio, ArcelorMittal Belval & Differdange, aiemmin Arcelor Profil Luxembourg SA, ArcelorMittal International, aiemmin Arcelor International SA

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi neljä valitusperustetta.

Ensimmäisessä valitusperusteessa, jossa on kaksi osaa, valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ensinnäkin rikkonut HT 97 artiklaa ja käyttänyt väärin harkintavaltaansa, koska se on soveltanut HT 65 artiklaa EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymispäivän eli 23.7.2002 jälkeen. Toimielinten velvollisuus tulkita eri perustamissopimuksia yhdenmukaisesti ei missään tapauksessa voi oikeuttaa sitä, että yhteisön oikeusjärjestyksessä pidetään voimassa perustamissopimuksen määräyksiä perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen.

Saman valitusperusteen toisessa osassa valittaja väittää lisäksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut asetusta N:o 1/2003 (1) ja käyttänyt väärin harkintavaltaansa, kun se on katsonut, että komission toimivalta tehdä HT 65 artiklan soveltamista koskeva päätös perustuu sellaiseen asetukseen, jolla annetaan komissiolle toimivalta ainoastaan EY 81 ja EY 81 artiklan soveltamisen osalta. Kyseinen asetus on nimittäin annettu EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen ja vain EY:n perustamissopimuksen nojalla, ja näin ollen sillä ei voida luovuttaa komissiolle minkäänlaista toimivaltaa määrätä HT 65 artiklan rikkomisen seuraamuksista rikkomatta samalla sekä EHTY:n perustamissopimusta että normihierarkiaa koskevia sääntöjä.

Toisessa valitusperusteessaan, jossa on kolme osaa, valittaja katsoo, että ensimmäisen asteen tuomioistuin on loukannut rangaistusten ja seuraamusten yksilökohtaisuuden periaatetta, jättänyt noudattamatta vastuun kohdentamista koskevaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, loukannut oikeusvoiman periaatetta ja rikkonut normihierarkiaa koskevaa sääntöä, koska tämä tuomioistuin on antanut komissiolle oikeuden osoittaa vastuu konserniin kuuluvan yrityksen kilpailuoikeuden rikkomisesta toiselle konserniin kuuluvalle yritykselle, joka ei ole osallistunut tällaiseen toimintaan. Ne seikat, että samaan konserniin kuuluvat kyseiset yritykset muodostavat taloudellisen yksikön, että emoyhtiöllä on täysi määräysvalta rikkomiseen syyllistyneessä tytäryhtiössään tai että emoyhtiöllä on huomattava vaikutusvalta tytäryhtiöönsä, eivät riitä osoittamaan valittajan osallisuutta kilpailuoikeuden rikkomiseen eikä niillä siis voida osoittaa, että emoyhtiö on vastuussa tytäryhtiönsä toiminnasta.

Kolmannessa valitusperusteessaan valittaja katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti seuraamusmenettelyjen vanhentumista koskevia sääntöjä ja loukannut oikeusvoiman periaatetta, kun se on katsonut vanhentumisajan keskeyttävien toimien soveltuvan valittajaan, vaikka komission alkuperäisessä vuonna 1994 tekemässä päätöksessä todetaan nimenomaisesti, että valittaja ei ole osallistunut kilpailuoikeuden rikkomiseen.

Neljännessä valitusperusteessaan valittaja väittää lopuksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiolla loukataan valittajan puolustamisoikeuksia, koska tuomion perustelut ovat puutteelliset prosessin erityisen pitkän keston osalta, minkä johdosta valittajan on ollut mahdotonta esittää tarpeellisia todisteita osoittaakseen vääräksi sitä koskevan vastuuolettaman. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiolla loukataan asiassa C-176/99 P, ARBED vastaan komissio, 2.10.2003 annetun tuomion, jolla komission päätös kumottiin siltä osin kuin se koski valittajaa, oikeusvoimavaikutusta.

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, EYVL 2003, L 1, s. 1.