20.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 141/23

—

Valituksen kohteena oleva ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio on kumottava kokonaisuudessaan ja on annettava uusi tuomio, jolla tukijärjestelmästä, jonka Yhdistynyt kuningaskunta aikoo panna täytäntöön Gibraltarin hallituksen yhtiöverouudistuksen osalta, 30.3.2004 tehty komission päätös 2005/261/EY (1) todetaan lainsäädännön mukaiseksi, ja

—

vastapuolet on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

EY 299 artiklan 4 kohdan rikkominen yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä kyseisestä artiklasta annetun tulkinnan perusteella. Ensinnäkin valituksenalaisessa tuomiossa ei oteta huomioon yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä (23.9.2003 ja 12.9.2006 annettu tuomio) seuraavaa Gibraltarin oikeudellista asemaa, koska siinä ei todeta, että Espanjan kuningas luovutti Gibraltarin Britannian kuninkaalle vuonna 1713 tehdyn Utrechtin sopimuksella, ja siinä tehdään lukuisia virheitä kyseisen aseman määrittelemisen osalta. Toisaalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiolla rikotaan EY 299 artiklan 4 kohtaa myös siltä osin kuin siinä annetaan Gibraltarille mahdollisuus irtautua Yhdistyneestä kuningaskunnasta verotuksen osalta, mikä merkitsee sitä, että viimeksi mainittu ei enää vastaa ensimmäiseksi mainitun ulkosuhteista tällä alalla ja Gibraltar muuttuu samalla tosiasiassa uudeksi jäsenvaltioksi verotuksen alalla.

2.

EY 87 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska sitä tulkitaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa tavalla, joka estää yhteisöä soveltamasta sitä taisteltaessa OECD:n tunnustamia veroparatiiseja vastaan. Gibraltar on OECD:n mukaan veroparatiisi. Kun valituksenalaisessa tuomiossa katsotaan, ettei yritysten toimintaa Gibraltarissa ja yritysten toimintaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa ole mahdollista verrata toisiinsa, sillä loukataan kyseisen järjestön periaatteita, joiden mukaan Gibraltarissa mahdollisesti yleisesti sovellettavat toimet voivat olla vahingollisia OECD:n jäsenvaltioille, joihin Yhdistynyt kuningaskunta kuuluu. EY 87 artiklan 1 artiklaa on tulkittava OECD:n periaatteiden mukaisesti, joten kyseinen vertaaminen ei ole pelkästään mahdollista, vaan myös tarpeen.

3.

EKP:n 16.7.2004 antaman suosituksen rikkominen EY 87 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa. Euroopan keskuspankkijärjestelmässä katsotaan, että Gibraltar on 37 muun alueen kanssa Yhdistyneestä kuningaskunnasta erillinen off-shore rahoituskeskus maksutasetta, ulkomaista varallisuusasemaa ja valuuttavarantoasetelmaa koskevien tilastojen osalta. Valituksenalaisessa tuomiossa tehty arviointi, joka estää yritysten toiminnan vertaamisen Gibraltarissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, on ristiriidassa kyseisen määritelmän kanssa, joka sallii tämän vertaamisen ja edellyttää EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamista, ja sillä rikotaan sellaista yhteisön oikeuden pakottavaa oikeussääntöä, jollaisena EKP:n 16.7.2004 antamaa suositusta on pidettävä.

4.

EY 87 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska tuomiossa ei oteta huomioon edellytystä, jonka mukaan tuki on ”valtion toimenpide tai valtion varoista toteutettu toimenpide”. Koska Gibraltar on EY 299 artiklan 4 kohdan perusteella alue, joka ei kuulu jäsenvaltioon, se tuomiossa tehty toteamus, jonka mukaan viitekehys EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta on määritettävä yksinomaan Gibraltarin alueen maantieteellisten rajojen perusteella, merkitsee Gibraltarin katsomista jäsenvaltioksi, koska muutoin ei olisi milloinkaan mahdollista täyttää edellytystä, jonka mukaan tuki on ”valtion toimenpide tai valtion varoista toteutettu toimenpide”.

5.

Syrjintäkiellon periaatteen loukkaaminen, koska tuomiossa sovelletaan perusteettomasti Azores-oikeuskäytäntöä tilanteeseen, joka eroaa kyseisessä Azores-tuomiossa kyseessä olleesta tilanteesta. Azores-tuomiossa ja valituksenalaisessa tuomiossa tutkitun tapauksen välillä on kaksi eroavaisuutta. Yhtäältä Azorit on jäsenvaltioon kuuluva alue, mistä ei ole kyse Gibraltarin osalta, ja toisaalta Azores-tuomiossa oli kyse verokannan alennuksesta yhteisöveron osalta, kun taas Gibraltarin tapauksessa on kyse uudesta yleisestä yhteisöverojärjestelmästä.

6.

EY 87 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska tuomiossa katsotaan, että valtiontukea koskevat edellytykset eivät ole täyttyneet alueellisen valikoivuuden osalta. Espanjan kuningaskunta katsoo käytännössä, että tuomiossa on tehty oikeudellinen virhe, kun siinä katsotaan, että Azores-tuomiossa vahvistetut, poliittista, prosessuaalista ja taloudellista autonomiaa koskevat kolme edellytystä ovat täyttyneet.

7.

Oikeudellinen virhe sen vuoksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäyntimenettelyssä on kieltäydytty arvioimasta ja soveltamasta Espanjan kuningaskunnan vetoamaa neljättä vaatimusta. Vaikka katsotaan, että Azores-tuomiossa vahvistetut kolme vaatimusta ovat täyttyneet, tuomiossa olisi pitänyt edellyttää myös neljättä vaatimusta, joka koskee yhdenmukaistamista toimenpiteen toteuttajana olevan jäsenvaltion kansallisen verojärjestelmän yhteydessä.

8.

EY 87 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa katsotaan, että valtiontukea koskevat edellytykset eivät ole täyttyneet siltä osin kuin on kyse aineellisesta valikoivuudesta. Vaikka katsottaisiin, että Gibraltar on autonominen viitekehys, jonka osalta Azores-tuomion vaatimukset täyttyvät, tuomiolla rikotaan kuitenkin EY 87 artiklan 1 kohtaa siltä osin kuin on kyse siinä tehdystä tutkinnasta aineellisen valikoivuuden osalta, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole arvioinnissaan ottanut huomioon sitä, että yhteisöverouudistuksella, jonka Gibraltar haluaa panna täytäntöön, luodaan järjestelmä, jossa 29 000:sta Gibraltarilla olevasta yhtiöstä 28 798:aan saatetaan soveltaa nollaverokantaa. Toimenpiteellä suositaan erityisesti näitä yhtiöitä, ja valituksenalaisella tuomiolla rikotaan EY 87 artiklan 1 kohtaa, koska siinä ei ymmärretä tätä. Lisäksi komissio on tosiasiassa yksilöinyt yhteisen verojärjestelmän, toisin kuin tuomiossa katsotaan.

9.

Tuomiota ei ole perusteltu riittävästi, koska siinä ei ole tutkittu Espanjan kuningaskunnan vetoamaa neljättä vaatimusta.

10.

Sen perusoikeuden loukkaaminen, jonka mukaan oikeudenkäynti on saatettava päätökseen kohtuullisessa määräajassa, koska tämän asian käsittely ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on kestänyt käytännöllisesti katsoen kaksi kertaa pidempään kuin tavallisen asian käsittely ilman, että siihen olisi mitään perustetta, ja tämä seikka on vaikuttanut merkityksellisesti oikeudenkäyntiin.

11.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 77 artiklan a ja b alakohdan rikkominen, koska asian käsittelyä ei ole virallisesti lykätty asianosaisten kuulemisen jälkeen.