21.3.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

C 69/26

Kanne 14.1.2009 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-17/09)

(2009/C 69/48)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamiehet: B. Schima ja C. Zadra)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY (1) 8 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin III–IV osaston säännösten kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska Bonnin kaupunki ja Müllverwertungsanlage Bonn GmbH ovat tehneet julkista palvelunhankintaa koskevat sopimukset biojätteen ja kasvijätteiden hävittämisestä toteuttamatta Euroopan-laajuista hankintamenettelyä.

—	Saksan liittotasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevan kanteen kohteena on maksullista palveluhankintaa koskeva sopimus, jonka yhtäältä Bonnin kaupunki ja Müllverwertungsanlage Bonn GmbH (jäljempänä MVA GmbH) ja toisaalta yksityinen jätteiden hävittämistä harjoittava yritys EVB Entsorgung und Verwertung Bonn GmbH & Co. KG (jäljempänä EVB) ovat tehneet biojätteen ja kasvijätteen hävittämistä. MVA GmbH on kunnallinen yritys, jonka yhtiöpääomasta 93,46 prosenttia on Stadtwerke Bonn GmbH:n omistuksessa — joka on Bonnin kaupungin 100 prosentin osuudella omistama tytäryhtiö — ja 6,54 prosenttia suoraan Bonnin kaupungin omistuksessa. Tällä sopimuksella EVB sitoutuu yhtäältä hankkimaan kotitalousjätteitä, lajittelemaan ne ja toimittamaan ne hävittämistä varten Bonnin jätteidenkäsittelylaitoksiin ja toisaalta hävittämään kompostointilaitoksissaan Bonnin alueelta kerättyjä bio- ja kasvijätteitä 6 miljoonan Saksan markan (DEM) vuotuista korvausta vastaan.

Vaikka kyseessä oleva jätteiden hävittämistä koskeva sopimus on direktiivin 92/50/ETY 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettu julkista palveluhankintaa koskeva sopimus, se on tehty suoraan EVB:n kanssa ilman muodollista hankintamenettelyä ja Euroopan-laajuista tarjouskilpailua. Sopimus koskee mainitun direktiivin liitteessä I olevaan 16 pääluokkaan kuuluvaa jätehuoltopalvelua ja näin ollen ylittää selvästi direktiivin soveltamisen kynnysarvon.

Vastoin liittohallituksen käsitystä ratkaisevaa ei ole se, koskeeko sopimus kompostointipalvelujen ohella myös muita palveluja, joita kaupunki tai MVA GmbH tarjoavat EVB:n toimeksiannosta. Ratkaisevaa on pikemminkin se, että sopimuksella EVB velvoitetaan oikeudellisesti tarjoamaan kaupungille kompostointipalvelua korvausta vastaan. Lisäksi ei voida todeta, että kompostointipalvelut muodostaisivat sopimuksessa merkityksettömän sivuseikan sikäli kuin nämä palvelut ovat yksi sopijapuolien välillä sovitun konseptin keskeisistä osatekijöistä ja muodostavat taloudellisesti merkittävän osan vaihdetuista palveluista.

Komissio ei myöskään voi hyväksyä liittohallituksen väitettä, että Bonnin kaupungilla oli direktiivin 92/50/ETY 11 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla tehdä sopimus kompostointipalvelujen tarjonnasta neuvottelumenettelyssä julkaisematta ennakolta sopimusta koskevaa ilmoitusta. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan mainittua säännöstä on tulkittava suppeasti, ja sillä, joka haluaa vedota mainittuun säännökseen, on todistustaakka sen osalta, että poikkeukselliset olosuhteet, jotka ovat perusteena säännöksen soveltamiselle, vallitsevat. Koska liittohallitus ei ole esittänyt perusteluja sille, että yksinoikeuden suojaamiseen liittyvistä syistä vain EVB voisi suorittaa kompostointipalvelut, ja mikä olisi tällaisen yksinoikeuden oikeudellinen perusta, ei voida katsoa, että direktiivin 92/50/ETY 11 artiklan 3 kohdan b alakohdan poikkeuksen soveltamisen edellytykset täyttyisivät.

(1) EYVL L 209, s. 1.