Asia C-517/09

RTL Belgium SA, aiemmin TVi SA

(Collège d’autorisation et de contrôle du Conseil supérieur de l’audiovisuelin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Direktiivi 89/552/ETY – Televisiolähetyspalvelut – Collège d’autorisation et de contrôle du Conseil supérieur de l’audiovisuel – SEUT 267 artiklassa tarkoitetun kansallisen tuomioistuimen käsite – Unionin tuomioistuimen toimivallan puuttuminen

Tuomion tiivistelmä

Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi – SEUT 267 artiklassa tarkoitetun kansallisen tuomioistuimen käsite

(SEUT 267 artikla)

Arvioitaessa sitä, onko ennakkoratkaisua pyytävä toimielin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, mikä on pelkästään unionin oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, unionin tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, joita ovat muun muassa toimielimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus.

Ennakkoratkaisua pyytävän toimielimen riippumattomuuden käsitteeseen liittyy tarkemmin ottaen kaksi osatekijää. Ensimmäinen, ulkoinen osatekijä edellyttää, että elin on suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden heidän ratkaistavakseen saatettujen asioiden osalta. Toinen, sisäinen osatekijä liittyy puolueettomuuden käsitteeseen ja merkitsee sitä, että elin ylläpitää yhtäläistä etäisyyttä oikeusriidan asianosaisiin ja siihen, mitkä ovat heidän intressinsä oikeusriidan kohteeseen.

Collège d’autorisation et de contrôle du Conseil supérieur de l’audiovisuel, jonka tehtävänä on valvoa, että kyseessä olevat mediapalveluiden julkaisijat noudattavat audiovisuaalisen alan sääntöjä, ja määrätä seuraamuksia mahdollisista rikkomuksista, ei täytä tätä riippumattomuutta koskevaa edellytystä eikä näin ollen ole SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin. Conseil supérieur de l’audiovisuelin rakenteellisen organisaation, niiden toimielinten, joista se muodostuu, ja niille annettujen tehtävien perusteella ei nimittäin ole mahdollista pitää sitä puolueettomana ulkopuolisena mahdolliseen rikkomukseen syyllistyneeseen ja audiovisuaalisen alan valvonnasta vastaavaan hallintoviranomaiseen nähden. Collège d’autorisation et de contrôle du Conseil supérieur de l’audiovisuelilla on päätöksentekoelimenä Conseil supérieur de l’audiovisuelin sihteeristön välityksellä toiminnallinen yhteys mainittuun neuvostoon kokonaisuudessaan sekä tutkintasihteeristöön, jonka ehdotuksesta se tekee päätöksiä. Näin ollen tehdessään päätöksen Collège d’autorisation et de contrôle du Conseil supérieur de l’audiovisuel ei eroa hallinnollisesta valvontaviranomaisesta, joka voidaan rinnastaa audiovisuaalista alaa koskevan oikeudenkäynnin asianosaiseen. Tätä toteamusta tukee lisäksi se, että sihteeristö edustaa Conseil supérieur de l’audiovisuelia tuomioistuimissa ja kolmansiin nähden.

(ks. 36, 39–42 ja 44–46 kohta)







UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

22 päivänä joulukuuta 2010 (*)

Direktiivi 89/552/ETY – Televisiolähetyspalvelut – Collège d’autorisation et de contrôle du Conseil supérieur de l’audiovisuel – SEUT 267 artiklassa tarkoitetun kansallisen tuomioistuimen käsite – Unionin tuomioistuimen toimivallan puuttuminen

Asiassa C‑517/09,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Collège d’autorisation et de contrôle du Conseil supérieur de l’audiovisuel (Belgia) on esittänyt 3.12.2009 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 11.12.2009, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa, jonka on pannut vireille

RTL Belgium SA, aiemmin TVi SA,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Arabadjiev sekä tuomarit A. Rosas ja P. Lindh (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: J. Kokott,

kirjaaja: yksikönpäällikkö M.-A. Gaudissart,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 9.11.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        RTL Belgium SA, aiemmin TVi SA, edustajinaan avocat F. Tulkens ja avocat S. Seys,

–        CLT‑UFA, edustajanaan avocat G. de Foestraets,

–        Belgian hallitus, asiamiehenään M. Jacobs, avustajanaan avocat A. Feyt,

–        Luxemburgin hallitus, asiamiehenään C. Schiltz, avustajanaan avocat P. Kinsch,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään C. Vrignon ja E. Montaguti,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) 3.10.1989 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 89/552/ETY (EYVL L 298, s. 23), sellaisena kuin se on muutettuna 11.12.2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/65/EY (EUVL L 332, s. 27; jäljempänä direktiivi 89/552), 1 artiklan c alakohdan tulkintaa.

2        Pyynnön on esittänyt Collège d’autorisation et de contrôle du Conseil supérieur de l’audiovisuel de la Communauté française de Belgique (Belgian ranskankielisen kieliyhteisön audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunta; jäljempänä audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunta) asiassa, joka koskee RTL Belgium SA:ta (jäljempänä RTL Belgium), jota epäillään kansallisen ostostelevisiota koskevan säännöstön rikkomisesta.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

3        Direktiivin 89/552 1 artiklan c ja d alakohdan sisältämien seuraavien määritelmien mukaan direktiivissä tarkoitetaan

”c)      ’toimituksellisella vastuulla’ sekä ohjelmien valinnan että niiden organisoinnin tosiasiallista valvontaa televisiolähetysten osalta aikataulun mukaisesti ja tilattavien audiovisuaalisten mediapalvelujen osalta ohjelmaluettelon mukaisesti. Toimituksellinen vastuu ei välttämättä merkitse kansallisen lainsäädännön mukaista oikeudellista vastuuta tarjotusta sisällöstä tai palveluista;

d)      ’mediapalvelun tarjoajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on toimituksellinen vastuu audiovisuaalisen mediapalvelun audiovisuaalisen sisällön valinnasta ja joka määrää siitä, millä tavalla sisältö organisoidaan”.

4        Mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa, 2 kohdan a alakohdassa ja 3 kohdan a ja b alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kaikki sen lainkäyttövallan piiriin kuuluvien mediapalvelun tarjoajien lähettämät audiovisuaaliset mediapalvelut ovat sen oikeusjärjestyksen sääntöjen mukaiset, jota sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa yleisölle tarkoitettuihin audiovisuaalisiin mediapalveluihin.

2.      Tässä direktiivissä tarkoitetaan jäsenvaltion lainkäyttövallan piiriin kuuluvilla sellaisia mediapalvelun tarjoajia,

a)      jotka ovat sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon 3 kohdan mukaisesti, – –

– –

3.      Tässä direktiivissä katsotaan mediapalvelun tarjoajan olevan sijoittautunut jäsenvaltioon seuraavissa tapauksissa:

a)      mediapalvelun tarjoajan päätoimipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa, ja asianomaista audiovisuaalista mediapalvelua koskevat toimitukselliset päätökset tehdään samassa jäsenvaltiossa;

b)      jos mediapalvelujen tarjoajan päätoimipaikka on yhdessä jäsenvaltiossa, mutta audiovisuaalista mediapalvelua koskevat toimitukselliset päätökset tehdään toisessa jäsenvaltiossa, lähetystoiminnan harjoittajan katsotaan olevan sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa merkittävä osa audiovisuaalisen mediapalvelun tarjonnan harjoittamiseen osallistuvista työntekijöistä työskentelee. Jos kummassakin jäsenvaltiossa työskentelee merkittävä osa audiovisuaalisen mediapalvelun tarjonnan harjoittamiseen osallistuvista työntekijöistä, mediapalvelun tarjoajan katsotaan olevan sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa sen päätoimipaikka on. Jos merkittävä osa audiovisuaalisen mediapalvelun tarjonnan harjoittamiseen osallistuvista työntekijöistä ei työskentele kummassakaan jäsenvaltiossa, mediapalvelun tarjoajan katsotaan olevan sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa se aloitti toimintansa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, edellyttäen, että sillä on edelleen vakaa ja tosiasiallinen yhteys tämän jäsenvaltion talouteen.”

 Kansallinen oikeus

5        Audiovisuaalisista mediapalveluista annettu konsolidoitu asetus (décret coordonné sur les services de médias audiovisuels, jäljempänä asetus) julkaistiin Moniteur belgessä (Belgian valtion virallinen lehti) 24.7.2009.

6        Asetuksen 1 §:n 16, 46 ja 57 kohdassa on seuraavat määritelmät:

”16)      ’palvelujen julkaisijalla’ [tarkoitetaan] luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on toimituksellinen vastuu audiovisuaalisen mediapalvelun sisällön valinnasta ja joka määrää siitä, millä tavalla sisältö organisoidaan

– –

46)      ’toimituksellisella vastuulla’ [tarkoitetaan] sekä ohjelmien valinnan että niiden organisoinnin tosiasiallista valvontaa lineaaristen palvelujen osalta aikataulun mukaisesti ja muiden kuin lineaaristen palvelujen osalta ohjelmaluettelon mukaisesti

– –

57)      ’ostostelevisiolla’ [tarkoitetaan] suoria tarjouksia sisältäviä, yleisölle suunnattuja lähetyksiä ohjelmien tai televisiomainosten muodossa tavaroiden tai palvelujen, mukaan luettuina kiinteä omaisuus, oikeudet ja sitoumukset, toimittamiseksi maksua vastaan”.

7        Asetuksen 2 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Ranskankielisen kieliyhteisön toimivaltaan kuuluvat kaikki palvelujen julkaisijat

1)      jotka ovat sijoittautuneet ranskankieliselle kielialueelle

2)      jotka ovat sijoittautuneet Brysselin pääkaupunkiseudun kaksikieliselle kielialueelle ja joiden toiminta on liitettävä yksinomaan ranskankieliseen kieliyhteisöön.”

8        Asetuksen 31 §:n 6 momentissa säädetään seuraavaa:

”– – hallitus vahvistaa ostostelevisiolähetyksen keston, joka voi uudelleenlähetykset mukaan luettuina olla enintään kolme tuntia päivässä.”

9        Asetuksen 133 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Perustetaan Belgian ranskankielisen kieliyhteisön audiovisuaalisen alan neuvosto, joka on riippumaton hallintoviranomainen ja oikeushenkilö ja joka vastaa audiovisuaalialan sääntelystä ranskankielisessä kieliyhteisössä – –.”

10      Asetuksen 134 §:ssä säädetään, että audiovisuaalisen alan neuvosto muodostuu kahdesta lautakunnasta eli lausuntolautakunnasta (Collège d’avis) ja edellä mainitusta lupa- ja valvontalautakunnasta, sihteeristöstä (bureau) ja tutkintasihteeristöstä (secrétariat d’instruction).

11      Asetuksen 136 §:n 1 momentin mukaan audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunnalla on muun muassa seuraavat tehtävät:

”1)      hyväksyä palvelujen julkaisijoiden ilmoitukset ja antaa toimilupa tietyille palvelujen julkaisijoille paikallistelevisioita ja [Radio-Télévision belge de la Communauté française de Belgiquea] lukuun ottamatta

2)      antaa luvat radiotaajuuksien käyttämiseen

– –

12)      todeta kaikki audiovisuaalisen alan lakien ja asetusten rikkomiset ja ranskankielisen kieliyhteisön ja palvelujen julkaisijan tai jakelijan väliseen sopimukseen, [Radio-Télévision belge de la Communauté française de Belgiquen] hallinnointisopimukseen tai hallituksen ja kunkin paikallistelevision väliseen sopimukseen sekä tässä asetuksessa tarkoitettuihin tarjouspyyntöihin vastattaessa annettuihin sitoumuksiin perustuvien velvoitteiden noudattamatta jättäminen”.

12      Asetuksen 139 §:n 1 momentissa täsmennetään audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunnan kokoonpano. Mainitun pykälän sanamuoto on seuraava:

”Jäljempänä 142 §:n 1 momentissa tarkoitetun [neljän] sihteeristön jäsenen lisäksi lupa- ja valvontalautakuntaan kuuluu kuusi jäsentä. Heidän toimikautensa on neljä vuotta, ja heidät voidaan nimittää uudelleen. – –

Mainitut kymmenen jäsentä nimitetään ideologisten ja filosofisten suuntausten suojaamisesta 16.7.1973 annetun lain (loi du 16 juillet 1973 garantissant la protection des tendances idéologiques et philosophiques) 9 §:n mukaisesti, jollei 142 §:n 1 momentista muuta johdu. Kuudesta edellisessä momentissa tarkoitetusta jäsenestä kolme nimittää ranskankielisen kieliyhteisön parlamentti. Hallitus täydentää lautakuntaa sen jälkeen, kun ranskankielisen kieliyhteisön parlamentti on nimittänyt kyseiset kolme ensimmäistä jäsentä.

Lupa- ja valvontalautakunnan jäsenet valitaan sellaisten henkilöiden keskuudesta, jotka tunnetaan pätevyydestään oikeudellisella, audiovisuaalisella tai viestinnän alalla.

– –”

13      Asetuksen 140 §:n 1 momentin mukaan audiovisuaalisen alan neuvoston sihteeristö, jonka muodostavat mainitun neuvoston puheenjohtaja sekä ensimmäinen, toinen ja kolmas varapuheenjohtaja, edustaa kyseistä neuvostoa tuomioistuimissa ja suhteessa kolmansiin. Saman pykälän 3 momentin mukaan sihteeristö palkkaa audiovisuaalisen alan neuvoston henkilökunnan. Se palkkaa muun muassa tutkintasihteeristön neuvonantajat ja avustajat tutkintasihteeristön lausunnon perusteella.

14      Asetuksen 142 §:n 1 momentin mukaan hallitus nimittää sihteeristön neljä jäsentä.

15      Asetuksen 143 §:n mukaan tutkintasihteeristö ottaa vastaan audiovisuaalisen alan neuvostolle osoitetut kantelut ja tutkii asiat. Se voi myös aloittaa tutkinnan omasta aloitteestaan. Mainitussa pykälässä todetaan lisäksi, että tutkintasihteeristöä johtaa tutkintasihteeri sihteeristön alaisuudessa.

16      Asetuksen 161 §:ssä todetaan menettelysäännöt, joita sihteeristön ja audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunnan on sovellettava kanteluihin tai sellaisiin tekoihin, jotka saattavat olla audiovisuaalisen alan lakien ja asetusten määräysten vastaisia. Sen 1 momentissa säädetään erityisesti seuraavaa:

”– – tutkintasihteeristö aloittaa käsittelyn ja ratkaisee, otetaanko asia tutkittavaksi.

Jos asia voidaan ottaa tutkittavaksi, tutkintasihteeristö tutkii sen. Tutkintasihteeristö voi päättää asian käsittelyn ja todeta, ettei se anna aihetta toimenpiteisiin.

– –

Lupa- ja valvontalautakunta voi ottaa käsiteltäväkseen tutkintasihteeristön tutkimattajättämispäätökset sekä päätökset, joissa todetaan, ettei toimenpiteisiin ole aihetta.

Tutkintakertomus annetaan lupa- ja valvontalautakunnalle. – –”

17      Audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunta antaa 161 §:n 2–4 momentin mukaan tiedoksi moitteensa ja tutkintakertomuksen rikkomuksesta epäillylle, jolla on kuukausi aikaa tutustua asiakirjoihin ja esittää kirjalliset huomautuksensa. Rikkomuksesta epäilty kutsutaan kuultavaksi. Mainittu lautakunta voi kuulla ketä hyvänsä, jolla voi olla sille hyödyllisiä tietoja. Se antaa perustellun ratkaisunsa 60 päivän kuluessa kuulemisten päättymisestä.

 Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymys

18      Televisionkatsoja teki tutkintasihteeristölle 8.10.2009 kantelun, jossa hän ilmoitti, että RTL Belgium -palvelu oli muutamaa päivää aikaisemmin lähettänyt ostostelevisio-ohjelmaa seitsemän tunnin ajan saman päivän aikana, vaikka laissa asetettu yläraja oli kolme tuntia.

19      Tarkastettuaan, että sallittu raja oli ylitetty, tutkintasihteeristö lähetti Belgiaan sijoittautuneelle RTL Belgiumille kirjeen saadakseen sen mahdolliset huomautukset.

20      Kyseinen yhtiö vastasi, ettei tutkintasihteeristöllä sen mukaan ollut toimivaltaa tutkia kyseistä yhtiötä, koska RTL Belgium -palvelun tarjoaja ei ollut kyseinen yhtiö vaan sen emoyhtiö CLT-UFA, joka on sijoittautunut Luxemburgiin.

21      Audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunta pohtii, mitkä Belgian tai Luxemburgin viranomaiset ovat toimivaltaisia valvomaan RTL Belgium ‑palvelua. Jos – kuten tutkintasihteeristö väittää – RTL Belgium -palvelun tarjoaja on RTL Belgium, mainittu lautakunta pitää itseänsä toimivaltaisena, koska kyseisellä yhtiöllä on kotipaikka Belgiassa ja koska toimitukselliset päätökset tehdään mainitun tutkintasihteeristön mukaan Belgiassa.

22      Ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvät muun muassa seuraavat RTL Belgiumia ja sen emoyhtiötä CLT-UFA:ta koskevat tiedot.

23      RTL Belgium sai Belgian viranomaisilta useita peräkkäisiä lupia televisiolähetyspalvelujen tarjoamiseen julkaisijana ja erityisesti RTL Belgium ‑palvelun tarjoamiseen vuodesta 1987 lukien. Viimeisin tälle palvelulle myönnetty lupa päättyi 31.12.2005. RTL Belgium ei pyytänyt sen uusimista siksi, että CLT-UFA tarjosi kyseistä palvelua vastedes Luxemburgista.

24      CLT-UFA, jolla on nykyään 66 prosentin omistukseen perustuva määräysvalta RTL Belgiumissa, sai toimiluvan Luxemburgin viranomaisilta tätä samaa palvelua varten vuodesta 1995 lukien.

25      Audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunta päätti 29.11.2006 tekemällään päätöksellä, että RTL Belgium lähetti ilman lupaa Belgian lähetystoimintaa koskevan säännöstön vastaisesti palveluja, joiden julkaisija se oli, erityisesti RTL Belgium ‑palvelua, ja määräsi sille 500 000 euron sakon. RTL Belgium nosti kyseisestä päätöksestä kumoamiskanteen Conseil d’État’ssa (Belgia), joka hyväksyi kanteen ja kumosi mainitun päätöksen 15.1.2009 antamallaan tuomiolla.

26      Audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunta tuo esiin, että mainitussa tuomiossa Conseil d’État katsoi, että vuoteen 2005 saakka kestänyt kaksinkertaisen toimiluvan tilanne oli vastoin sääntöä, jonka mukaan vain yksi jäsenvaltio on toimivaltainen lähetystoiminnan harjoittajan osalta, ja saattoi estää palvelujen vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa. Conseil d’État ei tässä tilanteessa pitänyt merkityksellisenä sitä, kumpi yhtiö, CLT-UFA vai RTL Belgium, oli asetuksen terminologian mukaisesti palvelun julkaisija tai direktiivin 89/552 terminologian mukaisesti palvelun tarjoaja.

27      Kuitenkin audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunnan mukaan tällä kysymyksellä on merkitystä pääasiassa, kun otetaan huomioon Belgiassa vuodesta 2009 lukien sovellettavat uudet oikeussäännöt, joita ovat yhtäältä asetus ja toisaalta Belgian kuningaskunnan ja Luxemburgin suurherttuakunnan yhteistyöpöytäkirja.

28      Asetus tuli voimaan 28.3.2009. Siinä säädetään muun muassa uudesta ”toimituksellisen vastuun” käsitteen määritelmästä.

29      Audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunta katsoo olevansa SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin ja siis oikeutettu esittämään unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön. Sen lisäksi, että se on oikeudelliselta luokittelultaan riippumaton hallintoviranomainen, se täyttää unionin tuomioistuimen asettamat edellytykset, joiden mukaan kyseisessä artiklassa tarkoitettu tuomioistuin määritellään.

30      Näin ollen audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunta on päättänyt esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Voidaanko [direktiivin 89/552] 1 artiklan c alakohdan käsitettä ’sekä ohjelmien valinnan että niiden organisoinnin tosiasiallinen valvonta’ tulkita siten, että sen perusteella voidaan katsoa, että jäsenvaltioon sijoittautuneella yhtiöllä, joka on saanut kyseisen jäsenvaltion hallitukselta luvan tarjota tiettyä audiovisuaalista mediapalvelua, on todellakin tällainen valvontavalta silloin, kun se delegoi toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle kolmannelle yhtiölle kaikkien kyseessä olevaan palveluun kuuluvien ohjelmien toteutuksen ja tuotannon, ohjelmistoa koskevan ulkoisen viestinnän sekä rahoitukselliset, oikeudelliset ja henkilöstöä koskevat palvelut, infrastruktuurin hoidon ja muut henkilöstöön liittyvät palvelut, jotka on mahdollista vielä delegoida edelleen, ja maksaa vastineeksi korvauksen, jonka tarkkaa suuruutta ei ole määritetty ja joka vastaa kyseessä olevan palvelun lähettämisen koko mainosliikevaihtoa, ja kun vaikuttaa siltä, että ohjelmiston kokoamisesta ja mahdollisista ohjelmistomuutoksista sekä ajankohtaisiin tapahtumiin liittyvistä äkillisistä ohjelmistoaikataulun muutoksista päätetään ja ne toteutetaan kyseessä olevan kolmannen yhtiön kotipaikassa?”

 Unionin tuomioistuimen toimivalta

31      Aluksi on tarkastettava se, onko audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunta SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin ja onko unionin tuomioistuin näin ollen toimivaltainen lausumaan sille esitetystä kysymyksestä.

 Unionin tuomioistuimelle esitetyt huomautukset

32      Belgian kuningaskunnan ja Euroopan komission mielestä audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunta täyttää kaikki unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tuomioistuimelle asetetut edellytykset.

33      RTL Belgiumin, CLT‑UFA:n ja Luxemburgin hallituksen mielestä sitä vastoin riippumattomuutta koskeva edellytys ei täyty.

34      RTL Belgium ja CLT‑UFA väittävät ensinnäkin, ettei audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunta ole riittävän riippumaton toimeenpanovallasta, koska Belgian hallituksella on hallitseva osa sen jäseniä nimitettäessä. Lisäksi jäsenet nimitetään huomioimalla ideologiset ja filosofiset suuntaukset, mikä estää heitä olemasta täysin riippumattomia. Tutkinnan ja päätöksenteon välillä ei myöskään ole toiminnallista erottelua. Audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunta ei myöskään ole kolmas taho mahdolliseen kantelijaan nähden, jota sen ei tarvitse kuulla, eikä sihteeristön alaisuudessa toimivaan tutkintasihteeristöön nähden.

35      Luxemburgin hallitus vetoaa siihen, että audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunta on riidan osapuoli eikä sillä ole vaadittua riippumattomuutta, minkä osoittaa sekin tosiseikka, että se on edustettuna, kun sen päätöksiin haetaan muutosta Conseil d’État’lta.

 Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

36      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko ennakkoratkaisua pyytävä toimielin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, mikä on pelkästään unionin oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, unionin tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, joita ovat muun muassa toimielimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus (ks. mm. asia C‑54/96, Dorsch Consult, tuomio 17.9.1997, Kok., s. I‑4961, 23 kohta; asia C-53/03, Syfait ym., tuomio 31.5.2005, Kok., s. I-4609, 29 kohta; asia C-246/05, Häupl, tuomio 14.6.2007, Kok., s. I-4673, 16 kohta ja asia C-109/07, Pilato, määräys 14.5.2008, Kok., s. I-3503, 22 kohta).

37      Audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunnan riippumattomuutta koskeva edellytys on tutkittava ensin.

38      Oikeuskäytännön mukaan riippumattomuuden käsite, joka kuuluu erottamattomasti tuomioistuinten tehtävään, merkitsee ennen kaikkea, että kyseinen toimielin on ulkopuolinen siihen viranomaiseen nähden, joka on tehnyt päätöksen, johon on haettu muutosta (asia C-24/92, Corbiau, tuomio 30.3.1993, Kok., s. I-1277, Kok. Ep. XIV, s. I-117, 15 kohta ja asia C-506/04, Wilson, tuomio 19.9.2006, Kok., s. I-8613, 49 kohta).

39      Tähän liittyy kaksi osatekijää. Ensimmäinen, ulkoinen osatekijä edellyttää, että elin on suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden heidän ratkaistavakseen saatettujen asioiden osalta (em. asia Wilson, tuomion 50 ja 51 kohta).

40      Toinen, sisäinen osatekijä liittyy puolueettomuuden käsitteeseen ja merkitsee sitä, että elin ylläpitää yhtäläistä etäisyyttä oikeusriidan asianosaisiin ja siihen, mitkä ovat heidän intressinsä oikeusriidan kohteeseen (em. asia Wilson, tuomion 52 kohta).

41      On todettava, ettei audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunta täytä tätä riippumattomuutta koskevaa edellytystä.

42      Audiovisuaalisen alan neuvoston rakenteellisen organisaation, niiden toimielinten, joista se muodostuu, ja niille annettujen tehtävien perusteella ei nimittäin ole mahdollista pitää mainittua lautakuntaa puolueettomana ulkopuolisena mahdolliseen rikkomukseen syyllistyneeseen ja audiovisuaalisen alan valvonnasta vastaavaan hallintoviranomaiseen nähden.

43      Audiovisuaalisen alan neuvoston rakenteellisesta organisaatiosta on todettava yhtäältä, että mainitun neuvoston sihteeristö muodostuu neljästä jäsenestä eli neuvoston puheenjohtajasta ja sen ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta varapuheenjohtajasta. Jälkimmäiset ovat myös audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunnan jäseniä ja muodostavat siitä huomattavan osan eli neljä sen kymmenestä jäsenestä.

44      Asetuksesta ilmenee audiovisuaalisen alan neuvoston eri toimielimille annetuista tehtävistä, että kyseisen hallintoviranomaisen sisällä audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunnan tehtävänä on valvoa, että kyseessä olevat mediapalveluiden julkaisijat noudattavat audiovisuaalisen alan sääntöjä, ja määrätä seuraamuksia mahdollisista rikkomuksista. Tässä työssä se tukeutuu tutkintasihteerin sihteeristön alaisuudessa johtaman tutkintasihteeristön työhön.

45      On todettava, että audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunnalla on päätöksentekoelimenä sihteeristön välityksellä toiminnallinen yhteys mainittuun neuvostoon kokonaisuudessaan sekä tutkintasihteeristöön, jonka ehdotuksesta se tekee päätöksiä. Näin ollen tehdessään päätöksen audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunta ei eroa hallinnollisesta valvontaviranomaisesta, joka voidaan rinnastaa audiovisuaalista alaa koskevan oikeudenkäynnin asianosaiseen (ks. analogisesti em. asia Syfait ym., tuomion 33 kohta).

46      Tätä toteamusta tukee lisäksi se, että sihteeristö edustaa audiovisuaalisen alan neuvostoa tuomioistuimissa ja kolmansiin nähden.

47      Näin ollen tehdessään riidanalaisen päätöksen audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunta ei ole ulkopuolinen nyt käsiteltäviin intresseihin nähden ja näin ollen se ei ole edellytetyllä tavalla puolueeton mahdolliseen rikkomuksesta epäiltyyn – käsiteltävässä asiassa RTL Belgiumiin – nähden ollakseen SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin.

48      Näin ollen ei ole syytä tutkia, täyttääkö audiovisuaalisen alan neuvoston lupa- ja valvontalautakunta muut edellytykset, joiden perusteella on mahdollista arvioida, onko ennakkoratkaisua pyytänyt toimielin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin.

49      Näin ollen unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan esitettyyn kysymykseen.

 Oikeudenkäyntikulut

50      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan Collège d’autorisation et de contrôle du Conseil supérieur de l’audiovisuelin 3.12.2009 tekemässä päätöksessä esittämään kysymykseen.

Allekirjoitukset


* Oikeudenkäyntikieli: ranska.