Euroopan unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Unionin kansalaisten pysyvä oleskeluoikeus
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 16 artiklan 1 ja 4 kohta)
Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221, 68/360, 72/194, 73/148, 75/34, 75/35, 90/364, 90/365 ja 93/96 kumoamisesta annetun direktiivin 2004/38 16 artiklan 1 ja 4 kohtaa on tulkittava siten, että
– sellaiset viiden vuoden yhtäjaksoisen oleskelun jaksot, jotka olivat täyttyneet ennen direktiivin 2004/38 täytäntöönpanopäivää 30.4.2006 ennen tätä päivää annettujen unionin säädösten mukaisesti, on otettava huomioon tarkasteltaessa kyseisen direktiivin 16 artiklan 1 kohtaan perustuvan pysyvän oleskeluoikeuden saamista, ja että
– yhtäjaksoisesti alle kaksi vuotta kestäneet, päivämäärää 30.4.2006 edeltäneet ja ennen tätä päivää yhtäjaksoisesti viisi vuotta kestänyttä laillista oleskelua seuranneet poissaolot vastaanottavasta jäsenvaltiosta eivät voi vaikuttaa direktiivin 16 artiklan 1 kohtaan perustuvan pysyvän oleskeluoikeuden saamiseen.
On kyllä niin, että unionin säädöksissä, jotka oli annettu ennen direktiiviä 2004/38 EY 18 artiklan soveltamiseksi, ei säädetty pysyvän oleskeluoikeuden saamisesta sen perusteella, että laillinen oleskelu vastaanottavan jäsenvaltion alueella on kestänyt yhtäjaksoisesti viisi vuotta, mistä kyseisen direktiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädetään. Tulkinta, jonka mukaan pysyvän oleskeluoikeuden saamisen kannalta olisi otettava huomioon ainoastaan sellaiset viiden vuoden yhtäjaksoisen laillisen oleskelun jaksot, jotka ovat alkaneet 30.4.2006 jälkeen, johtaa kuitenkin siihen, että tällainen oikeus voitaisiin myöntää vasta 30.4.2011 alkaen. Tällainen tulkinta tarkoittaisi sitä, että unionin kansalaisten oleskelu, joka oli ollut ennen 30.4.2006 annettujen unionin säädösten mukaista, menettäisi kaiken vaikutuksensa kyseisen pysyvän oleskeluoikeuden saamisen kannalta, mikä on vastoin direktiivin 2004/38 tarkoitusta, ja sen takia direktiivi menettää tehokkaan vaikutuksensa. Lisäksi tulkinta, jonka mukaan direktiivin 2004/38 16 artiklassa säädetyn pysyvän oleskeluoikeuden saamisen kannalta olisi otettava huomioon ainoastaan sellaiset viiden vuoden yhtäjaksoisen laillisen oleskelun jaksot, jotka ovat päättyneet 30.4.2006 tai tämän päivän jälkeen, on myös vastoin mainitun direktiivin tarkoitusta ja tehokasta vaikutusta. Unionin lainsäätäjä nimittäin on asettanut direktiivin 2004/38 16 artiklan 1 kohtaan perustuvan pysyvän oleskeluoikeuden saamisen edellytykseksi sen, että unionin kansalainen on kotoutunut vastaanottavaan jäsenvaltioon. Kyseisen direktiivin 16 artiklan perustana olevan kotoutumisajatuksen kanssa ei kuitenkaan sopisi yhteen näkemys, jonka mukaan edellytettävän kotoutumisasteen vastaanottavassa jäsenvaltiossa olisi määräydyttävä sen mukaan, onko yhtäjaksoinen viiden vuoden oleskelu päättynyt ennen 30.4.2006 vai sen jälkeen. Lisäksi on niin, että siltä osin kuin direktiivin 2004/38 16 artiklassa säädetty pysyvä oleskeluoikeus voitaisiin saada vasta 30.4.2006 alkaen, ennen tätä päivää täyttyneiden oleskelujaksojen huomioon ottamisesta ei seuraa, että direktiivin 2004/38 16 artiklalle annetaan taannehtiva vaikutus, vaan siitä seuraa ainoastaan, että ennen tämän direktiivin täytäntöönpanopäivää syntyneille tilanteille annetaan nykyinen vaikutus.
Lisäksi direktiivin 2004/38 tavoitteet ja tarkoitus, joina on helpottaa perusoikeuden, joka on liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, käyttämistä ja tehostaa tätä perusoikeutta, ja tarkemmin sanoen kyseisen direktiivin 16 artiklan tavoitteet ja tarkoitus, joina on vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja vahvistaa tunnetta unionin kansalaisuudesta pysyvän oleskeluoikeuden välityksellä, vaarantuisivat vakavasti, jos tällainen oleskeluoikeus evättäisiin unionin kansalaisilta, jotka olivat ennen 30.4.2006 oleskelleet vastaanottavan jäsenvaltion alueella laillisesti ja yhtäjaksoisesti viisi vuotta, pelkästään sillä perusteella, että tällaisen ajanjakson jälkeen mutta ennen mainittua päivää oli ollut kyse tilapäisistä poissaoloista, jotka olivat kestäneet yhtäjaksoisesti alle kaksi vuotta. Lisäksi on niin, että siltä osin kuin direktiivin 2004/38 16 artiklan 1 kohdassa säädetyn pysyvän oleskeluoikeuden saamisen kannalta on otettava huomioon ennen 30.4.2006 täyttyneet viiden vuoden oleskelujaksot, kyseisen 16 artiklan 4 kohdan on välttämättä oltava sovellettavissa kyseisiin ajanjaksoihin. Muutoin jäsenvaltiot joutuisivat kyseisen 16 artiklan nojalla myöntämään pysyvän oleskeluoikeuden silloinkin, kun kyse on sellaisista merkittävistä poissaoloista, jotka kyseenalaistavat kyseessä olevan henkilön ja vastaanottavan jäsenvaltion välisen yhteyden.
(ks. 33, 35–38, 53, 56 ja 59 kohta sekä tuomiolauselma)