1. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Tulkinta, jota on pyydetty sen vuoksi, että unionin oikeuden säännöksiä sovelletaan sen johdosta, että kansallisessa lainsäädännössä on viitattu kansainväliseen sopimukseen, jonka määräykset on sisällytetty mainittuihin säännöksiin – Toimivalta antaa tällainen tulkinta
(EY 68 ja EY 234 artikla)
2. Viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka – Turvapaikkapolitiikka – Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema – Direktiivi 2004/83 – Pakolaisaseman myöntämättä jättäminen
(Neuvoston yhteinen kanta 2001/931; neuvoston direktiivin 2004/83 12 artiklan 2 kohdan b ja c alakohta)
3. Viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka – Turvapaikkapolitiikka – Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema – Direktiivi 2004/83 – Pakolaisaseman myöntämättä jättäminen
(Neuvoston direktiivin 2004/83 12 artiklan 2 kohdan b ja c alakohta)
4. Viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka – Turvapaikkapolitiikka – Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema – Direktiivi 2004/83 – Pakolaisaseman myöntämättä jättäminen
(Neuvoston direktiivin 2004/83 12 artiklan 2 kohdan b ja c alakohta)
5. Viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka – Turvapaikkapolitiikka – Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema – Direktiivi 2004/83 – Pakolaisaseman myöntämättä jättäminen
(Neuvoston direktiivin 2004/83 3 artikla ja 12 artiklan 2 kohta)
1. Silloin kun kansallisten tuomioistuinten esittämät ennakkoratkaisukysymykset koskevat yhteisön oikeuden säännöksen tulkintaa, unionin tuomioistuimen on lähtökohtaisesti annettava ennakkoratkaisu. Erityisesti sen enempää EY 68 tai EY 234 artiklan sanamuodosta kuin viimeksi mainitulla artiklalla toteutetun menettelyn tarkoituksestakaan ei ilmene, että perustamissopimuksen laatijat olisivat tarkoittaneet, että tällä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa antaa direktiiviä koskevaa ennakkoratkaisua siinä erityistapauksessa, että jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa viitataan kansainvälisen sopimuksen määräyksiin, jotka on sisällytetty direktiiviin tämän valtion täysin sisäiseen tilanteeseen sovellettavien sääntöjen määrittelemiseksi. Tällaisessa tilanteessa unionilla on tulevien tulkintaerojen välttämiseksi selvä intressi siihen, että kansalliseen lainsäädäntöön ja unionin oikeuteen sisällytettyjä tämän kansainvälisen sopimuksen määräyksiä tulkitaan yhdenmukaisesti, eikä tämä riipu siitä, missä olosuhteissa näitä säännöksiä sovelletaan.
(ks. 71 kohta)
2. Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun direktiivin 2004/83 12 artiklan 2 kohdan b ja c alakohtaa on tulkittava siten, että
– se, että henkilö on kuulunut järjestöön, joka sisältyy terroritekoihin sekaantumisen vuoksi erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931 liitteessä olevaan luetteloon, ja aktiivisesti tukenut tämän järjestön aseellista taistelua, ei automaattisesti merkitse vakavaa aihetta olettaa, että tämä henkilö on tehnyt törkeän muun kuin poliittisen rikoksen tai Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisen teon
– tällaisessa tilanteessa sen toteaminen, että on vakavaa aihetta olettaa, että henkilö on tehnyt tällaisen rikoksen tai syyllistynyt tällaisiin tekoihin, edellyttää täsmällisten tosiseikkojen yksittäistapauksellista arviointia sen määrittämiseksi, täyttävätkö järjestön suorittamat teot mainituissa säännöksissä säädetyt edellytykset ja voidaanko kyseisen henkilön katsoa olevan henkilökohtaisessa vastuussa näiden tekojen toteuttamisesta, kun otetaan huomioon mainitussa 12 artiklan 2 kohdassa edellytetty näyttökynnys.
Yhteisellä kannalla 2001/931 tavoitelluilla päämäärillä ja direktiivillä 2004/83 tavoitelluilla päämäärillä ei ole välitöntä keskinäistä yhteyttä, eikä ole perusteltua, että toimivaltainen viranomainen tukeutuu yksinomaan siihen, että henkilö kuuluu järjestöön, joka sisältyy luetteloon, joka on laadittu erillään siitä asiayhteydestä, joka direktiivillä otettiin Geneven yleissopimusta noudattaen käyttöön, kun tämä viranomainen aikoo direktiivin 12 artiklan 2 kohdan perusteella olla myöntämättä henkilölle pakolaisasemaa.
(ks. 89 ja 99 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
3. Pakolaisaseman myöntämättä jättäminen kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun direktiivin 2004/83 12 artiklan 2 kohdan b tai c alakohdan perusteella ei edellytä sitä, että kyseisestä henkilöstä aiheutuu edelleen vaaraa vastaanottavalle jäsenvaltiolle.
(ks. 105 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)
4. Pakolaisaseman myöntämättä jättäminen kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun direktiivin 2004/83 12 artiklan 2 kohdan b tai c alakohdan nojalla ei edellytä yksittäistapauksellista kohtuusarviointia.
(ks. 111 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)
5. Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun direktiivin 2004/83 3 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat myöntää kansallisen oikeutensa perusteella turvapaikan henkilölle, jolle ei ole tämän direktiivin 12 artiklan 2 kohdan perusteella myönnetty pakolaisasemaa, kunhan tästä muunlaisesta suojelusta ei aiheudu sekaannusvaaraa direktiivissä tarkoitetun pakolaisaseman kanssa.
(ks. 121 kohta ja tuomiolauselman 4 kohta)