Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 16.6.2011 (Hoge Raad der Nederlandenin (Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Stichting de Thuiskopie v. Opus Supplies Deutschland GmbH, Mijndert van der Lee ja Hananja van der Lee

(Asia C-462/09) (1)

(Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Tekijänoikeus ja lähioikeudet - Direktiivi 2001/29/EY - Kappaleen valmistamista koskeva oikeus - Poikkeukset ja rajoitukset - Kopiointia yksityiseen käyttöön koskeva poikkeus - 5 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 5 kohta - Sopiva hyvitys - Sopivan hyvityksen rahoittamiseen osoitetun maksun maksamisesta vastuussa oleva henkilö - Etämyynti kahden eri jäsenvaltioissa asuvan henkilön välillä)

(2011/C 232/10)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Stichting de Thuiskopie

Vastaajat: Opus Supplies Deutschland GmbH, Mijndert van der Lee ja Hananja van der Lee

Oikeudenkäynnin kohde

Ennakkoratkaisupyyntö — Hoge Raad der Nederlanden — Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10) 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan tulkinta — Kappaleen valmistamista koskeva oikeus — Sopiva hyvitys — Etämyynti kahden kahdessa eri jäsenvaltioissa asuvan henkilön välillä — Lainsäädäntö, jonka mukaan hyvitystä ei ole mahdollista periä

Tuomiolauselma

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/29/EY ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja 5 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että loppukäyttäjää, joka valmistaa yksityisesti kappaleen suojatusta teoksesta, on lähtökohtaisesti pidettävä mainitussa 2 kohdan b alakohdassa säädetyn sopivan hyvityksen maksamisesta vastuussa olevana henkilönä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin ottaa käyttöön yksityistä kopiointia koskevan maksun, joka peritään niiltä henkilöiltä, jotka antavat kyseisen loppukäyttäjän käyttöön kappaleen valmistamiseen tarkoitettuja koneita, laitteita ja tarvikkeita, kun kyseisillä henkilöillä on mahdollisuus vyöryttää kyseisen maksun määrä mainitusta käyttöön antamisesta perimäänsä hintaan, jonka loppukäyttäjä maksaa.

Direktiiviä 2001/29 ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja 5 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion, joka ottaa käyttöön järjestelmän, jonka mukaan suojatuista teoksista kappaleen valmistamiseen tarkoitettujen välineiden valmistajan tai maahantuojan on maksettava yksityistä kopioimista koskeva maksu, ja jonka alueella tekijöille aiheutuu vahinkoa siksi, että siellä asuvat ostajat käyttävät heidän teoksiaan yksityiseen tarkoitukseen, on taattava, että kyseiset tekijät saavat tosiasiassa sopivan hyvityksen, jonka tarkoituksena on korvata heille kyseinen vahinko. Tässä yhteydessä pelkästään sillä, että kappaleen valmistamiseen tarkoitettuja koneita, laitteita ja tarvikkeita elinkeinonharjoittajana myyvä henkilö on sijoittautunut muuhun kuin siihen jäsenvaltioon, jossa ostajat asuvat, ei ole vaikutusta kyseiseen tietyn tuloksen saavuttamista koskevaan velvollisuuteen. Kansallisen tuomioistuimen on siinä tapauksessa, ettei sopivan hyvityksen perimistä ostajilta ole mahdollista varmistaa, tulkittava kansallista oikeutta siten, että kyseinen hyvitys voidaan periä elinkeinonharjoittajana toimivalta maksamisesta vastuussa olevalta henkilöltä.

(1) EUVL C 24, 30.1.2010.