Kanne 14.8.2008 — BNP Paribas ja BNL v. komissio

(Asia T-335/08)

(2008/C 272/79)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: BNP Paribas ja Banca Nazionale del Lavoro SpA (BNL) (edustajat: asianajajat R. Silvestri, G. Escalar ja M. Todino)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat riitauttavat säännöksen, jolla Italian laki N:o 350/2003 todettiin yhteensoveltumattomaksi valtiontukia koskevan EY 87 artiklan kanssa siltä osin, kuin siinä säädetään erityisestä verotäsmäytysjärjestelmästä (erityisjärjestelmä), joka koskee 30.7.1990 annetun lain N:o 218 (jäljempänä Amato-laki) mukaisen uudelleenjärjestelyn kohteena olleiden luottolaitosten varoja. Komission mukaan erityisjärjestelmä on EY 87 artiklan vastainen sen vuoksi, että Italian lainsäätäjä myönsi tämän järjestelmän kautta valikoivan edun vain sellaisille pankkilaitoksille, joita koski Amato-laissa tarkoitettu uudelleenjärjestely, eikä se säätänyt vastaavista eduista muille laitoksille ja yrityksille yleisesti.

Kantajat esittävät väitteidensä tueksi, että komissio on katsonut virheellisesti, että erityinen verotäsmäytysjärjestelmä merkitsee taloudellisen edun myöntämistä sen saaville yrityksille, ja että se on näin ollen lainvastaisen tuen muoto. Tosiasiassa järjestelmällä ei anneta veroetua, koska kysymys on yksinkertaisesti valinnaisesta järjestelmästä, jonka yritykset voivat valita ennalta ja maksaa veron korvaavan verokannan mukaisesti.

Vaikka tästä järjestelmästä olisikin jotakin etua sitä käyttäville yrityksille, se ei kuitenkaan ole valtiontukea, koska se ei ole luonteeltaan valikoiva. Kysymyksessä oleva verojärjestelmä on johdonmukainen ratkaisu yleiseen verojärjestelmään nähden, ja se perustuu objektiivisiin kriteereihin, toisin sanoen siihen, että asianomaisille luottolaitoksille, joita yksityistäminen koskee, annetaan mahdollisuus täsmäyttää omaisuuseriä Amato-lain mukaisesti siten, että sovelletaan verokantaa, jossa otetaan huomioon sekä jo kirjattu pääomavoittojen aikaisempi osittainen verotus että muu näihin omaisuuseriin liittyvä joustamattomuus. Nämä haitat eivät koske kaikkia muita yrityksiä — toisin kuin pankkeja, joita lain N:o 350/2003 mukaiset omaisuuserät koskevat — jotka olivat saaneet omaisuuseriä muutoin kuin tämän lain yhteydessä ja joiden osalta eri tavalla toimiva täsmäytysjärjestelmä oli täysin perusteltu.

Toiseksi komission päätöksessä on erittäin puutteelliset perustelut, mikä johtuu siitä virheellisestä näkemyksestä, että laissa N:o 350/2003 ei säädetä mistään yleisestä täsmäytysjärjestelmästä. Kun komissio on virheellisesti katsonut, että ei ole mitään yleistä täsmäytysjärjestelmää, jota voisi verrata erityisjärjestelmään, joka on riitautettu, se ei ole suorittanut näiden kahden järjestelmän vertailua arvioidakseen kaikkia niitä seikkoja, jotka voivat vaikuttaa kullekin järjestelmälle ominaiseen kokonaisveroseuraamukseen.

Kantajat toteavat, että jos tällainen kahden järjestelmän vertailu suoritettaisiin näiden seikkojen perusteella, on ilmeistä, että erityisjärjestelmä ei yleiseen järjestelmään verrattuna tuota käytännöllisesti katsoen mitään veroetua sovellettavan verokannan osalta.