25.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 272/31


Kanne 11.8.2008 — Italia v. komissio

(Asia T-305/08)

(2008/C 272/58)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: avvocato dello Stato F. Arena)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Tonnikalaa Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45 astetta läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä kalastavia kurenuotta-aluksia koskevista kiireellisistä toimenpiteistä 12.6.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 530/2008 (EUVL L 155, 13.6.2008) 1 artikla on kumottava siltä osin kuin siinä kielletään Italian lipun alla purjehtivilta tai näissä maissa rekisteröidyiltä kurenuotta-aluksilta tonnikalan kalastus Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45 astetta läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä 16 päivästä kesäkuuta 2008 sekä siltä osin kuin siinä kielletään kyseisiltä aluksilta myös pyydetyn kannan aluksella pitäminen, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi paneminen, jälleenlaivaaminen, siirtäminen tai purkaminen mainitusta päivästä alkaen.

Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Italian hallitus on riitauttanut Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tonnikalaa Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45 astetta läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä kalastavia kurenuotta-aluksia koskevista kiireellisistä toimenpiteistä 12.6.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 530/2008 (EUVL L 155, 13.6.2008) 1 artiklan.

Kanne perustuu viiteen kanneperusteeseen.

Kantaja väittää ensimmäisessä kanneperusteessa, että riidanalaisen asetuksen perustelut puuttuvat täysin, koska toteamusta, jonka mukaan Italian lipun alla purjehtiville tai siellä rekisteröidyille aluksille myönnetyt kalastusmahdollisuudet katsotaan kokonaan käytetyiksi 16.6.2008, ei ole tuettu millään muilla seikoilla kuin pelkällä viittauksella komission hallussa oleviin, täsmentämättömiin tietoihin ja komission tarkastajien kertomusten sisältöön (jota ei myöskään ole täsmennetty).

Toisessa kanneperusteessa kantaja vetoaa toimivallan ylittämiseen ja väittää, että komissio ei ole toteuttanut neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 7 artiklassa tarkoitettua kiireellistä toimenpidettä tuossa säännöksessä säädettyjen edellytysten perusteella vaan päinvastoin tarkoituksena puuttua eräisiin jäsenvaltiolle neuvoston asetuksen (EY) N:o 1559/2007 nojalla kuuluvien velvoitteiden oletettuihin noudattamatta jättämisiin.

Kolmannessa kanneperusteessa vedotaan asetuksen N:o 2371/2002 7 ja 26 artiklan rikkomiseen, koska kantajan mukaan komission esittämien tosiseikkoihin perustuvien toteamusten perusteella olisi voitu korkeintaan toteuttaa mainitussa 26 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet (tuossa säännöksessä säädettyä menettelyä noudattaen) mutta ei 7 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä.

Neljännessä kanneperusteessa kantaja väittää, että riidanalaista toimenpidettä rasittaa tosiseikkojen vääristäminen, koska Italian viranomaisten komissiolle toimittamista tiedoista käy ilmi, että myös riidanalaisen asetuksen antamispäivää seuranneena ajanjaksona Italian lipun alla purjehtivien alusten kalastama tonnikalamäärä oli alle 50 prosenttia myönnetystä kiintiöstä, joten se tosiseikkoihin perustuva toteamus, johon riitautettu toimenpide perustuu (Italian lipun alla purjehtivat alukset ovat käyttäneet loppuun kalastusmahdollisuudet) on virheellinen.

Viidennessä ja samalla viimeisessä kanneperusteessa kantaja vetoaa perustelujen puuttumiseen asetuksen N:o 1559/2007 rikkomisten osalta; myös näihin on riidanalaisessa toimenpiteessä viitattu yleisesti, täsmentämättä niiden luonnetta tai niitä seikkoja, joiden perusteella on katsottu, että kantajana oleva jäsenvaltio on jättänyt noudattamatta sille kyseisen asetuksen nojalla kuuluvia jäsenyysvelvoitteitaan.