19.7.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

C 183/28

Kanne 3.6.2008 — Ziegler v. komissio

(Asia T-199/08)

(2008/C 183/53)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Ziegler SA (edustaja: asianajaja J.-L. Lodomez)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamismenettelystä 11.3.2008 tehty Euroopan yhteisöjen komission päätös (asia COMP/38.543 — Kansainväliset muuttopalvelut), jolla kantajalle on määrätty 9 200 000,00 euron sakko, on kumottava

—	toissijaisesti mainittu sakko on poistettava

—	ainakin sakon rahamäärää on olennaisesti pienennettävä

—	ja joka tapauksessa Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tällä kanteella kantaja vaatii kumottavaksi komission asiassa COMP/38.543 — Kansainväliset muuttopalvelut, 11.3.2008 tekemän päätöksen K(2008) 926 lopullinen, jolla komissio on todennut tiettyjen yritysten, joihin kantaja kuuluu, rikkoneen EY 81 artiklan 1 kohtaa ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa, kun ne ovat sopineet kansainvälisten muuttopalvelujen hinnasta Belgiassa, jakaneet osan näistä markkinoista ja manipuloineet tarjouspyyntömenettelyä.

Vaatimustensa tueksi kantaja esittää että komissio on tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä ja oikeudellisia virheitä, kun se on määritellyt kyseiset markkinat ja arvioinut niiden koon ja kaikkien kyseessä olevien yhtiön markkinaosuudet.

Kantaja esittää lisäksi kanneperusteet, jotka liittyvät perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja siihen, että asiassa on loukattu puolustautumisoikeuksia, oikeutta tutustua asiakirjoihin ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä yleistä hyvän hallinnon periaatetta.

Sille määrätyn sakon ja sen määrän osalta kantaja esittää seuraavaa:

—	komissio ei ole osoittanut, että kyseiset käytännöt olisivat huomattavalla tavalla vaikuttaneet jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

—	sakon määrä on kohtuuton suhteessa käytäntöjen varsinaiseen laajuuteen ja niiden todelliseen vaikutukseen markkinoihin

—	väärien hinta-arvioiden antamista koskeva käytäntö oli pitkään komission tiedossa ja se salli sen. Se, että komissio ei puuttunut asiaan, sai kantajan uskomaan, että kyse on laillisesta menettelystä.

Lopuksi kantaja väittää että komissio ei ole ottanut huomioon lieventävinä asianhaaroina sitä, että yhdenmukaistettu menettely on kantajan osalta päättynyt kauan aikaa sitten ja että väärien hinta-arvioiden antamisella vastattiin markkinoiden kysyntään eikä se johtunut yhteisjärjestelyistä tai yhdenmukaistetuista menettelytavoista. Kantaja vetoaa myös yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamiseen.