26.4.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 107/35


Kanne 19.2.2008 — Denki Kagaku Kogyo ja Denka Chemicals v. komissio

(Asia T-83/08)

(2008/C 107/60)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Denki Kagaku Kogyo (Tokio, Japani) ja Denka Chemicals (Düsseldorf, Saksa) (edustajat: asianajajat G. Van Gerven, T. Franchoo ja D. Fessenko)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

asiassa COMP/F/38.629 — Kloropreenikumi lopullinen 5.12.2007 tehdyn komission päätöksen K(2007) 5910 lopullinen 1, 2 ja 3 artikla on kumottava

kantajille mainitun päätöksen 2 artiklan mukaisesti määrätyn sakon määrää on vaihtoehtoisesti alennettava huomattavasti

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat vaativat kanteellaan EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista koskevasta menettelystä asiassa COMP/F/38.629 — Kloropreenikumi 5.12.2007 tehdyn komission päätöksen K(2007) 5910 lopullinen kumoamista siltä osin, kuin komissio katsoi kantajien rikkoneen EY 81 artiklaa ja määräsi heille sakon sekä vaati kantajia lopettamaan välittömästi väitetyn rikkomisen.

Kantajat esittävät kanteensa tueksi kuusi kanneperustetta.

Kantajat väittävät ensimmäisessä ja toisessa kanneperusteessaan ensinnäkin, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen, kun se katsoi kantajien osallistuneen EY 81 artiklan rikkomiseen, vaikka se ei ollut osoittanut, että kantajilla olisi ollut muiden kloropreenikumin tuottajien kanssa yhteinen tavoite kartellin muodostamiseksi tai että kantajat olisivat osallistuneet yhdenmukaistettuun menettelytapaan.

Kantajat väittävät toiseksi, että komissio loukkasi heidän puolustautumisoikeuksiaan, rikkoi EY 253 artiklaa sekä loukkasi hallinnon periaatetta, koska se ei antanut näille mahdollisuutta tutustua Bayerin suljetuin ovin pidetyissä istunnoissa esittämiin lausuntoihin.

Kantajat vaativat kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen kanneperusteensa perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta alentamaan huomattavasti komission riidanalaisen päätöksen 2 artiklan mukaisesti määräämän sakon määrää.

Kantajat nimittäin väittävät kolmannessa kanneperusteessaan, että komissio loukkasi oikeusvarmuuden ja taannehtivuuskiellon periaatteita, kun se sovelsi sakon määrän laskennassa sakkojen lieventämisestä vuonna 1998 annettuja suuntaviivoja.

Neljännessä kanneperusteessaan kantajat esittävät, että komissio teki sakon määrän laskennassa ilmeisen arviointivirheen myyntiarvon osalta. Kantajien mukaan komissio lisäksi väitetysti loukkasi suhteellisuusperiaatetta siltä osin kuin kantajia rangaistiin kahdesti.

Kantajat väittävät viidennessä kanneperusteessaan, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen kartellin keston osalta.

Lopuksi kantajat esittävät kuudennessa kanneperusteessaan, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja rikkoi EY 253 artiklaa sekä loukkasi suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisuusperiaatetta, koska se ei alentanut kantajille määrätyn sakon määrää lieventävien olosuhteiden perusteella.