1. Kumoamiskanne – Oikeussuojan tarve – Kanne päätöksestä, joka on pantu täytäntöön
(EY 230 artikla)
2. Euroopan yhteisöjen julkiset hankinnat – Sopimuksen tekeminen tarjouspyynnön perusteella – Yhteisöjen toimielinten harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat
3. Euroopan yhteisöjen julkiset hankinnat – Sopimuksen tekeminen tarjouspyynnön perusteella – Hinnaltaan poikkeuksellisen alhainen tarjous
(Komission asetuksen N:o 2342/2002 139 artiklan 1 kohta)
4. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus
(EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1605/2002 100 artiklan 2 kohta; komission asetuksen N:o 2342/2002 149 artiklan 2 kohta)
5. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Yksi edellytyksistä ei täyty
(EY 288 artiklan toinen kohta)
1. Jotta kantaja säilyttää oikeudenkäyntivaiheessa intressin riidanalaisen toimen kumoamiseen, kumoamisen on oltava sellaisenaan omiaan tuottamaan oikeusvaikutuksia, jotka voivat merkitä erityisesti mainitusta toimesta seuranneiden haitallisten vaikutusten korjaamista tai sen estämistä, että tapahtuneeksi väitettyyn lainvastaisuuteen syyllistytään uudelleen vastaisuudessa.
Silloinkin, kun kyse on jo täytäntöönpannusta julkista hankintaa koskevasta puitesopimuksesta, joka voi olla mallina vastaavien sopimusten tekemiselle tulevaisuudessa, on olemassa intressi sen estämiseen, ettei tarjoajan tapahtuneeksi väittämä lainvastaisuus toistuisi tulevaisuudessa.
(ks. 39 ja 40 kohta)
2. Unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta ratkaista kumoamiskanne, jonka perusteena on puuttuva toimivalta, olennaisen menettelymääräyksen rikkominen, perussopimusten tai niiden soveltamista koskevan oikeussäännön rikkominen taikka harkintavallan väärinkäyttö. Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei voi käsitellä kansallisen lainsäädännön väitettyä rikkomista oikeudellisena kysymyksenä, joka edellyttäisi rajatonta oikeudellista valvontaa. Tällainen valvonta kuuluu yksinomaan kansallisille viranomaisille.
Hyvän hallinnon sekä unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön periaatteiden mukaan unionin toimielimillä on kuitenkin velvollisuus varmistua siitä, että tarjouspyynnössä asetetuilla ehdoilla ei houkutella potentiaalisia tarjoajia rikkomaan kansallista lainsäädäntöä, jota mahdollisesti sovelletaan asianomaiseen sopimukseen, ja tämä kysymys on tosiseikkojen arviointia.
(ks. 62 ja 63 kohta)
3. Varainhoitoasetuksen soveltamissäännöistä annetun asetuksen N:o 2342/2002 139 artiklan 1 kohdasta seuraa, että hankintaviranomaisen on ennen tarjouksen hylkäämistä poikkeuksellisen alhaisena annettava tarjoajan selittää tai suorastaan perustella tarjoustaan. Velvollisuus tutkia tarjouksen vakavuus on seurausta tarjouksen luotettavuuden suhteen ennalta vallitsevista epäilyistä, kun tiedossa niin ikään on, että tämän artiklan pääasiallisena tarkoituksena on, ettei tarjoajaa syrjäytetä menettelyssä ilman, että tällä on ollut tilaisuus perustella poikkeuksellisen alhaiselta vaikuttavan tarjouksensa sisältö.
(ks. 72 kohta)
4. Perusteluvelvollisuus riippuu kyseessä olevan toimen luonteesta ja siitä asiayhteydestä, jossa se on tehty. Perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimielimen päättely siten, että yhtäältä niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa ja varmistaa, onko päätös hyvin perusteltu, ja että toisaalta tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden.
Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta
annetun asetuksen N:o 1605/2002 100 artiklan 2 kohdan ja varainhoitoasetuksen soveltamissäännöistä annetun asetuksen N:o 2342/2002 149 artiklan 2 kohdan mukaan hankintaviranomaisen on julkisten hankintojen alalla ilmoitettava tarjoajalle seikat, joiden perusteella tämän tarjous on hylätty, ja lisäksi, koska tarjoaja on tehnyt valintaperusteet täyttävän tarjouksen, valitun tarjouksen ominaisuudet ja suhteelliset edut sekä valitun tarjouksen tekijän nimi viimeistään viidentoista kalenteripäivän kuluessa asiaa koskevan kirjallisen pyynnön vastaanottamisesta. Tämä menettelytapa, josta, sellaisena kuin se on kuvattu varainhoitoasetuksen 100 artiklan 2 kohdassa, ilmenee selkeästi ja yksiselitteisesti toimen tehneen toimielimen päättely, on EY 253 artiklaan kirjatun perusteluvelvollisuuden tavoitteen mukainen.
(ks. 92–94 kohta)
5. EY 288 artiklan toisen kohdan perusteella yhteisö on sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa elintensä lainvastaisesta menettelystä ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys. Koska nämä yhteisön sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymisen kolme edellytystä ovat kumulatiivisia, yhden edellytyksen täyttymättä jääminen riittää vahingonkorvauskanteen hylkäämiseen, eikä tällöin ole tarpeen tutkia muita edellytyksiä.
(ks. 105 ja 106 kohta)