1

Valituksellaan Agrar-Invest-Tatschl GmbH (jäljempänä Agrar-Invest-Tatschl) vaatii kumottavaksi Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-51/07, Agrar-Invest-Tatschl vastaan komissio, 8.10.2008 antaman tuomion (Kok., s. II-2825; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla se on hylännyt valittajan kanteen, jolla vaadittiin kumottavaksi komission tekemä päätös K(2006) 5789 lopullinen, jolla komissio muun muassa päätti, että se, että tuontitulleja ei kanneta jälkikäteen ei ollut tietyssä erityistapauksessa oikeutettua (jäljempänä riidanalainen päätös).

2

Euroopan unionin neuvosto on 29.10.2001 tekemällään päätöksellä 2001/868/EY (EYVL L 330, s. 1) antanut valtuutuksen Euroopan yhteisön ja Kroatian tasavallan välisen kaupasta ja kaupan liitännäistoimenpiteistä tehdyn väliaikaisen sopimuksen allekirjoittamiseen yhteisön puolesta ja sallinut sen väliaikaisen soveltamisen (jäljempänä väliaikainen sopimus).

3

Väliaikaisen sopimuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan Kroatiasta peräisin oleviin tuotteisiin yhteisössä sovellettavat tuontitullit poistetaan heti tämän sopimuksen tultua voimaan.

4

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) No 2700/2000 (EYVL L 311, s. 17; jäljempänä tullikoodeksi), 220 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”– – tileihin kirjaaminen ei tapahdu jälkikäteen, jos:

– –

Jos tavaroiden tullietuuskohteluun oikeuttavan aseman määrityksessä noudatetaan hallinnollisen yhteistyön järjestelmää, johon kolmannen maan viranomaiset osallistuvat, näiden viranomaisten toimesta tapahtuvaa virheelliseksi osoittautuvan todistuksen antamista pidetään erehdyksenä, jota ei ole edellisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla voitu kohtuudella havaita.

Virheellisen todistuksen antamista ei kuitenkaan pidetä erehdyksenä, jos todistus perustuu viejän antamaan virheelliseen selvitykseen tosiasioista, paitsi erityisesti silloin, kun on ilmeistä, että todistuksen antaneet viranomaiset tiesivät tai niiden olisi pitänyt tietää, että tavarat eivät olleet oikeutettuja etuuskohteluun.

Velan maksamisesta vastuussa olevan henkilön vilpittömään mieleen voidaan vedota, jos hän pystyy osoittamaan toimineensa kyseisten kaupallisten toimien aikana asianmukaista huolellisuutta noudattaen varmistaakseen, että kaikki etuuskohtelun edellytykset ovat täyttyneet.

Velan maksamisesta vastuussa oleva henkilö ei voi kuitenkaan vedota vilpittömään mieleen, jos komissio on julkaissut Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ilmoituksen, jossa todetaan, että on perusteltua aihetta epäillä, ettei edunsaajamaa sovella etuuskohtelujärjestelmää moitteettomasti”.

5

Asetuksen N:o 2700/2000 johdanto-osan 11 perustelukappaleessa perusteltiin tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen alakohdan sisällyttäminen tähän koodeksiin toteamalla seuraavaa:

”Etuuskohtelujärjestelmää koskevassa erityistapauksessa olisi määriteltävä käsitteet ’tulliviranomaisen erehdys’ ja ’velan maksamisesta vastuussa olevan vilpitön mieli’. Velan maksamisesta vastuussa oleva henkilö ei saisi joutua vastuuseen järjestelmän huonosta toiminnasta, joka johtuu kolmannen maan viranomaisten tekemästä erehdyksestä. Näiden viranomaisten antamaa virheellistä todistusta ei kuitenkaan saisi pitää erehdyksenä, jos todistus perustuu virheellisiä tietoja sisältävään hakemukseen. Viejän hakemuksessaan antamien tietojen virheellisyyttä olisi arvioitava kaikkien hakemukseen sisältyvien tosiseikkojen perusteella. Velan maksamisesta vastuussa oleva henkilö voi vedota vilpittömään mieleensä, jos hän voi osoittaa toimineensa asianmukaista huolellisuutta noudattaen, paitsi silloin, kun Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä on julkaistu perusteltuja epäilyjä koskeva ilmoitus.”

6

Tullikoodeksin 239 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tuonti- tai vientitullit voidaan palauttaa taikka peruuttaa muissa kuin 236, 237 ja 238 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa, jotka:

2.   Tullit on palautettava tai peruutettava 1 kohdassa tarkoitetuista syistä hakemuksesta, joka on esitettävä kyseiselle tullitoimipaikalle – –

– –.”

7

Euroopan yhteisöjen komissio on 26.6.2002 julkaissut Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä sokerin tuontia yhteisöön Länsi-Balkanin alueen maista koskevan ilmoituksen tuojille (EYVL C 152, s. 14; jäljempänä ilmoitus tuojille). Tässä ilmoituksessa todetaan seuraavaa:

”Euroopan komissio ilmoittaa yhteisön toimijoille, että on perusteltu syy epäillä yhdistetyn nimikkeistön nimikkeisiin 1701 ja 1702 luokiteltavaa sokeria koskevien suosituimmuusjärjestelyjen asianmukaista soveltamista. Kyse on sokerista, jonka alkuperämaaksi ilmoitetaan tullille tuonnin yhteydessä Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, Jugoslavian liittotasavalta, mukaan luettuna Kosovo sellaisena kuin se on määritelty 10. kesäkuuta 1999 annetussa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1244, tai entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia tullietuuksien saamiseksi.

Vuoden 2001 alusta lähtien tietyistä Länsi-Balkanin alueen maista yhteisöön suuntautuva tullietuuskohteluun oikeutetun sokerin tuonti on kasvanut huomattavasti ja nopeasti, vaikka vielä äskettäin asianomaisten maiden sokerintuotanto ei riittänyt tyydyttämään niiden omaa kysyntää. Samanaikaisesti sokerin vienti yhteisöstä alueen maihin on kasvanut suurin piirtein saman verran. Tämä molemminpuolinen kaupan kehittyminen vaikuttaa hyvin keinotekoiselta, ja on olemassa viitteitä petosten mahdollisuudesta.

Yhteisön toimijoita, jotka esittävät alkuperää osoittavia asiakirjoja tullietuuskohtelun saamiseksi yhdistetyn nimikkeistön nimikkeisiin 1701 ja 1702 luokiteltavan sokerin tuonnissa, kehotetaan toteuttamaan kaikki tarvittavat varotoimet, sillä kyseisten tavaroiden luovutus vapaaseen liikkeeseen saattaa aiheuttaa tullivelan syntymisen ja saattaa johtaa yhteisön taloudellisten etujen vastaiseen petokseen.”

8

Agrar-Invest-Tatschl on itävaltalainen yritys, joka on erikoistunut maataloustuotteiden kauppaan. Se toi 20.9.2001 ja välisenä aikana 76 kertaa maahan Kroatiasta peräisin olevaa sokeria. Yhdeksän näistä tapahtui ja välisenä aikana (jäljempänä riidanalaiset tuonnit).

9

Tuonnit tapahtuivat väliaikaisen sopimuksen perusteella, ja niihin sovellettiin siitä johtuen etuuskohtelua, joka myönnettiin tuontimaan tulliviranomaisille esitetyn Kroatian tulliviranomaisten myöntämän EUR.1-tavaratodistuksen (jäljempänä EUR.1-tavaratodistus) perusteella.

10

Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) ilmoitti 2.4.2002 komissiolle, että tietyistä Länsi-Balkanin alueen maista peräisin olevan sokerin etuuskohteluun oikeuttavan tuonnin osalta oli olemassa epäilyksiä väärennettyjen alkuperätodistusten käytöstä.

11

Komissio julkaisi sitten ilmoituksen tuojille. Riidanalaiset tuonnit tapahtuivat sen jälkeen, kun kyseinen ilmoitus oli julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

12

Kroatian tulliviranomaiset suorittivat Itävallan tulliviranomaisten pyynnöstä 23.7.2002 ja välisenä aikana Agrar-Invest-Tatschlin riidanalaisten tuontien osalta esittämien EUR.1-tavaratodistusten jälkitarkastuksen.

13

Näiden tarkastusten jälkeen Kroatian tulliviranomaiset vahvistivat 18.2.2003 ja riidanalaisia tuonteja varten annettujen EUR.1-tavaratodistusten aitouden ja paikkansapitävyyden.

14

Sen jälkeen, kun ilmoitus tuojille oli julkaistu, OLAF analysoi Kreikassa Kroatiasta väitetysti peräisin olevaa sokeria. Tämä virasto sai selville, että se koostui juurikassokerin ja ruokosokerin sekoituksesta, mikä merkitsi sitä, ettei se voinut olla peräisin Kroatiasta. OLAF ilmoitti asiasta 28.10.2002 jäsenvaltioille.

15

OLAF suoritti vuoden 2003 kesäkuussa tutkimuksen kroatialaisen sokerintuottajan IPK Tvornica Šećera Osijek d.o.o:n tiloissa ja totesi, että tämä yritys, jolta Agrar-Invest Tatschl oli ostanut sokeria, käytti myös tuotantoaan varten maahantuotua ruokosokeria ilman, että eri sokerieriä olisi mahdollista erottaa toisistaan.

16

Niinpä Kroatian tulliviranomaiset peruuttivat kaikki 14.9.2001 ja välisenä aikana laaditut EUR.1-tavaratodistukset. Itävallan tulliviranomaiset ilmoittivat asianomaisille maahantuojille mainittujen todistusten peruuttamisesta.

17

Mainitut Itävallan viranomaiset osoittivat tämän peruuttamisen johdosta 9.8.2004 Agrar-Invest-Tatschlille jälkikantopäätöksen, joka koski 916807,21 euron määrää.

18

Yhtiö nosti tästä päätöksestä kanteen Itävallan toimivaltaisessa tuomioistuimessa ja vaati tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan perusteella, että jälkikantopäätöksessä tarkoitettujen tullien määrää ei kirjata tileihin jälkikäteen, ja toissijaisesti tullikoodeksin 239 artiklan perusteella, että kyseiset tullit peruutetaan.

19

Itävallan tasavalta pyysi 1.6.2005 päivätyllä kirjeellä komissiota päättämään mainittujen tullikoodeksin artiklojen perusteella, oliko Agrar-Invest-Tatschlin tapauksessa perusteltua luopua tuontitullien määrän kirjaamisesta tileihin jälkikäteen, ja toissijaisesti päättämään, oliko näiden tullien peruuttaminen perusteltua.

20

Komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä, että tuojille osoitetun ilmoituksen julkaisemista edeltäneistä tuonneista suoritettavien tullien kirjaamisesta tileihin jälkikäteen voitiin luopua. Sitä vastoin se kielsi tällaisen luopumisen ja tullien peruuttamisen riidanalaisiin tuonteihin liittyvien tullien, joiden yhteismäärä oli 110937,60 euroa, osalta.

21

Komissio väitti pääosin, että Kroatian toimivaltaiset viranomaiset tiesivät tai niiden olisi ainakin kohtuudella pitänyt tietää, että tavarat eivät täyttäneet väliaikaisessa sopimuksessa määrätyn etuuskohtelun edellytyksiä ja että nämä viranomaiset olivat näin ollen syyllistyneet tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun erehdykseen. Joka tapauksessa sen jälkeen, kun ilmoitus tuojille oli julkaistu, Agrar-Invest-Tatschl ei voinut enää vedota vilpittömään mieleensä julkaisemispäivämäärän jälkeen suoritettujen tuontien osalta. Sillä, että Kroatian viranomaiset olivat vahvistaneet tiettyjen EUR.1-tavaratodistusten pätevyyden ilmoituksen julkaisemisen jälkeen, ei komission mukaan ollut tältä osin merkitystä, koska sillä hetkellä kun kantaja suoritti riidanalaiset tuonnit, se oli komission mukaan tietoinen ottamistaan riskeistä, eikä sille voinut jälkikäteen syntyä perusteltua luottamusta asianomaisten todistusten pätevyyden vahvistamisen johdosta, koska muussa tapauksessa tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan viides alakohta menettäisi kokonaan merkityksensä.

22

Agrar-Invest-Tatschl nosti kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 22.2.2007 toimittamallaan kannekirjelmällä ja vaati muun muassa riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä hylättiin sen vaatimukset siitä, että riidanalaisiin tuonteihin liittyviä tulleja ei kirjata tileihin jälkikäteen, ja siitä, että kyseiset tullit peruutetaan.

23

Tämä yhtiö esitti kanteensa tueksi pääasiallisesti muun muassa, että tuojille osoitetun ilmoituksen julkaiseminen ei ollut esteenä sille, että sen katsottaisiin olleen tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa vilpittömässä mielessä, koska Kroatian viranomaisten EUR.1-tavaratodistusten pätevyyttä koskeva vahvistus, joka tapahtui riidanalaisten tuontien jälkeen, saatiin nimenomaan Itävallan viranomaisten tämän julkaisemisen jälkeen esittämästä pyynnöstä.

24

Agrar-Invest-Tatschl katsoi näin ollen, että vaikka mainitussa tullikoodeksin säännöksessä suljetaan pois sen vilpitön mieli riidanalaisten tuontien yhteydessä esitetyn alkuperäselvityksen aitouden ja paikkansapitävyyden osalta, tämä säännös ei kuitenkaan ollut esteenä sille, että se voisi vedota jälleen vilpittömään mieleensä tuonti- ja vientivaltion viranomaisten yhdessä suorittaman jälkikäteisen tarkastuksen perusteella.

25

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiollaan Agrar-Invest-Tatschlin nostaman kanteen kokonaisuudessaan ja velvoitti sen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

26

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen päätöksen 42 kohdassa tuojan vilpittömän mielen, jota tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa edellytetään, jotta tulleja ei kirjattaisi tileihin jälkikäteen, arvioimisen osalta, että tämän säännöksen viidennen alakohdan sanamuoto on selkeä ja yksiselitteinen. Näin tuoja ei yhtäältä voi vedota vilpittömään mieleensä, jos komissio on julkaissut Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä tuojille osoitetun ilmoituksen, jossa todetaan, että on olemassa perusteltuja epäilyjä, ja toisaalta sillä ei ole mahdollisuutta näyttää vilpitöntä mieltään toteen toteuttamalla lisätoimenpiteitä tullietuuskohtelun saamisen edellyttämien todistusten aitouden ja paikkansapitävyyden varmistamiseksi.

27

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 43 kohdassa, että vilpittömän mielen täydellinen poissulkeminen silloin, kun tällainen ilmoitus on julkaistu, varmistaa erittäin korkean oikeusvarmuuden tason. Se on kuitenkin todennut tältä osin mainitun tuomion 44 kohdassa, että esillä olevassa tapauksessa julkaistu tuojille osoitettu ilmoitus, jossa ei viitata tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan viidenteen alakohtaan, ei ollut kovin selvä oikeudellisten seuraustensa osalta.

28

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korosti valituksenalaisen tuomion 45 kohdassa, että komissio oli suullisessa käsittelyssä myöntänyt, ettei voida pitää mahdottomana, että se voi poikkeuksellisissa olosuhteissa lieventää näkemystään tuojille osoitetun ilmoituksen absoluuttisesta vaikutuksesta siinä tilanteessa, että tuoja on tällaisen ilmoituksen julkaisemisen jälkeen mutta ennen maahantuontia ryhtynyt ylimääräisiin tarkastustoimiin, jotka ovat johtaneet tavaroiden alkuperän vahvistamiseen.

29

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 48 kohdassa, että Agrar-Invest-Tatschl ei ollut esittänyt mitään tietoa niistä mahdollisista toimenpiteistä, joihin se oli ryhtynyt ennen riidanalaisia tuonteja tai viimeistään niiden aikaan, mutta totesi mainitun tuomion 46 kohdassa, että tätä mahdollista poikkeusta ei ole kuitenkaan tarvetta tutkia, sillä tämä yhtiö ei joka tapauksessa ollut toiminut vilpittömässä mielessä kyseisessä asiassa.

30

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että kun Agrar-Invest-Tatschl totesi, että se saattoi Kroatian tulliviranomaisten vahvistuksen johdosta vedota jälleen vilpittömään mieleensä, se myönsi implisiittisesti, ettei se ollut ollut vilpittömässä mielessä silloin, kun riidanalaiset tuonnit tapahtuivat. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan velan maksamisesta vastuussa olevan henkilön vilpittömän mielen kannalta huomioon otettava merkityksellinen ajankohta on tavaroiden tuonnin ajankohta eikä 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetä millään tavalla mahdollisuudesta, että jälkikäteiset tarkastukset, joilla todistusten aitous vahvistetaan, voisivat taannehtivasti vaikuttaa arviointiin siitä, oliko tuoja vilpittömässä mielessä silloin, kun se suoritti tuonnit.

31

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi Agrar-Invest-Tatschlin väitteiden, joilla tämä moittii riidanalaista päätöstä siltä osin kuin siinä sen osalta kiellettiin tullikoodeksin 239 artiklassa tarkoitettu tullien peruuttaminen, osalta valituksenalaisen tuomion 56 kohdassa, että tämä yhtiö ei voinut kirjoituksissaan vain viitata selityksiin, jotka se oli esittänyt kanteensa siinä osassa, joka koski sitä päätöstä, jonka mukaan tuontitullit oli kirjattava tileihin jälkikäteen kirjaamatta jättämisen kieltämistä.

32

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin esitti valituksenalaisen tuomion 58 kohdassa tältä osin, että vaikka on totta, että tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan säännöksellä pyritään samaan tavoitteeseen kuin tullikoodeksin 239 artiklalla, nämä kaksi säännöstä eivät ole kuitenkaan yhteneväisiä. Ensimmäisellä artiklalla on rajoitetumpi tavoite kuin jälkimmäisellä siltä osin kuin sillä pyritään ainoastaan suojaamaan velan maksamisesta vastuussa olevan henkilön perusteltua luottamusta siihen, että kaikki tullien jälkikäteistä tileihin kirjaamista tai kirjaamatta jättämistä koskevaan päätökseen sisältyvät seikat ovat pitäviä. Saman koodeksin 239 artikla on sen sijaan yleinen kohtuullistamissäännös.

33

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 239 artikla ovat kaksi erillistä säännöstä, joiden soveltamisperusteet ovat erilaiset, ja päätteli valituksenalaisen tuomion 59 kohdassa tästä, että Agrar-Invest-Tatschl ei sen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan voinut tyytyä viittaamaan tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohtaan liittyviin selityksiin tukeakseen saman koodeksin 239 artiklaan liittyviä vaatimuksiaan.

34

Tässä tilanteessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 60 kohdassa, että riidanalaista päätöstä koskeva kumoamisvaatimus on tullikoodeksin 239 artiklassa tarkoitetun tullien peruuttamisen kieltämisen osalta jätettävä tutkimatta, ja hylkäsi näin ollen sen käsiteltäväksi saatetun kanteen saman tuomion 61 kohdassa kokonaisuudessaan.

35

Agrar-Invest-Tatschl vaatii yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion, hyväksymään sen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset ja velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, kun taas komissio vaatii valituksen hylkäämistä ja valittajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

36

Työjärjestyksen 119 artiklassa määrätään, että jos valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai jos valitus on selvästi perusteeton, yhteisöjen tuomioistuin voi milloin tahansa esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella julkisasiamiestä kuultuaan hylätä valituksen perustellulla määräyksellä.

37

Agrar-Invest-Tatschl esittää valituksensa tueksi pääasiallisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan viidennen alakohdan soveltamisessa, kun se totesi, että tuojille osoitetun ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä seuraa se, että toimijan on mahdotonta vedota vilpittömään mieleensä perusteena sille, että suoritettavia tulleja ei kirjata tileihin jälkikäteen, vaikka yhteisön ulkopuolisen vientivaltion tulliviranomaiset ovat tuontijäsenvaltion tulliviranomaisten pyynnöstä jälkikäteen tarkastaneet riidanalaisten tuontien yhteydessä esitetyt alkuperätodistukset ja vahvistaneet mainittujen todistusten aitouden.

38

Agrar-Invest-Tatschlin mukaan ei ole mitään epäilystä siitä, että huolimattomasti toimiva tuoja, joka ei ryhdy mihinkään toimiin varmistuakseen etuuskohtelujärjestelmän asianmukaisesta soveltamisesta, ei voi vedota vilpittömään mieleensä. Asia on kuitenkin toisin silloin, jos tuontijäsenvaltion tulliviranomaiset ovat, kuten esillä olevassa asiassa, tuojille osoitetun ilmoituksen julkaisemisen jälkeen pyytäneet yhteisön ulkopuolisen vientivaltion vastaavia viranomaisia suorittamaan alkuperätodistusten aitoutta ja todenperäisyyttä koskevan jälkikäteisen tarkastuksen. Jos yhteisön ulkopuolisen vientivaltion tulliviranomaiset tällaisten tarkastusten jälkeen vahvistavat aitouden, tuojan perustellun luottamuksen suoja palautuu siltä osin, että se voi perustellusti katsoa, että tällaisten jälkikäteisten tarkastusten tulos on poistanut epäilyt, joiden vuoksi tuojille osoitetun ilmoituksen julkaiseminen oli välttämätöntä.

39

Niinpä Agrar-Invest-Tatschl katsoo, että esillä olevan asian kaltaisissa olosuhteissa tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan säännöksellä suojataan tuojan vilpitöntä mieltä alkuperätodistusten jälkikäteisen tarkastamisen osalta eikä enää sitä vilpitöntä mieltä, joka koskee todistusten säännönmukaisuutta riidanalaisten tuontien toteuttamishetkellä eli silloin, kun vaaditut asiakirjat esitettiin tullissa. Näin ollen tuojille osoitetun ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä on valittajan mukaan seurauksena, että toimijoiden oletetaan olevan vilpillisessä mielessä, mutta olettama voidaan kuitenkin kumota osoittamalla, että mainittuja toimia koskeviin jälkikäteisiin tarkastustoimiin, kuten yhteisön ulkopuolisen vientivaltion tulliviranomaisten suorittamaan jälkitarkastukseen, on ryhdytty.

40

Samoin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti virheellisesti ottamatta huomioon niiden toimien laajuuden, joihin Agrar-Invest-Tatschl oli ryhtynyt tuojille osoitetun ilmoituksen julkaisemisen jälkeen varmistuakseen siitä, että sen tuonnit täyttivät etuuskohtelun saamiseen vaadittavat edellytykset, kun mainittu tuomioistuin katsoi, että tuojan tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun vilpittömän mielen arvioimisen kannalta ratkaiseva ajankohta oli riidanalaisia tuonteja edeltänyt tai niiden aikainen jakso. Tältä osin tämä yhtiö korostaa, että Kroatian tulliviranomaisten suorittama EUR.1-tavaratodistusten peruuttaminen, joka tapahtui sen jälkeen, kun nämä viranomaiset olivat vahvistaneet niiden aitouden, selittyy sillä, että ne epäilivät, että tuotu sokeri oli Latinalaisesta Amerikasta peräisin olevaa ruokosokeria. Agrar-Invest-Tatschl huomauttaa kuitenkin, että riidanalaiset tuonnit koskivat juurikassokeria.

41

Agrar-Invest-Tatschl näyttää vielä moittivan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, ettei se ollut ottanut valituksenalaisessa tuomiossa riittävästi huomioon sitä, että tuojille osoitetulla ilmoituksella ei voi olla taannehtivaa vaikutusta ennen tämän ilmoituksen julkaisemista suoritettuihin tuontitoimiin.

42

Komissio puolestaan vaatii valituksen hylkäämistä ja katsoo, että Agrar-Invest-Tatschl moittii valituksenalaista tuomiota vain siltä osin kuin se koskee sitä, että tullit on päätetty kirjata tileihin jälkikäteen, ja luopuu näin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämistään muista, muun muassa tullikoodeksin 239 artiklassa tarkoitetun peruuttamishakemuksen hylkäämistä koskevista, vaatimuksista.

43

Komissio katsoo, että väitteillään Agrar-Invest-Tatschl pyrkii kiertämään tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan viidennen alakohdan yksiselitteistä sanamuotoa tukeutumalla väitettyyn vilpittömään mieleen, jonka se olisi Kroatian tulliviranomaisten suorittamien tarkastusten osalta saanut riidanalaisten tuontien jälkeen. Yhteisön lainsäätäjän tarkoitus on kuitenkin riittävän selvä siltä osin kuin se on päättänyt, että tuojille osoitetun ilmoituksen julkaiseminen estää toimijoiden mahdollisuuden vedota vilpittömään mieleensä mainitussa ilmoituksessa tarkoitettujen tuontitoimien aikaan. Lisäksi tämä yhtiö myönsi implisiittisesti, että mainitussa säännöksessä tarkoitetun vilpittömän mielen arvioinnin kannalta ratkaiseva ajankohta on riidanalaisten tuontien tapahtumishetki, kun se väittää, että näiden viranomaisten antama todistusten aitoutta koskeva vahvistus olisi palauttanut taannehtivasti sen perustellun luottamuksen riidanalaisten tuontien toteuttamishetkellä.

44

Lisäksi tietyillä Agrar-Invest-Tatschl esittämillä väitteillä pyritään komission mukaan kyseenalaistamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittama tosiseikkojen arviointi, ja niitä ei voida tästä syystä ottaa tutkittavaksi.

45

Mainitun yhtiön argumenteista, jotka koskevat, tuojille osoitetun ilmoituksen taannehtivaa vaikutusta sellaisiin tuonteihin, jotka tapahtuivat ennen ilmoituksen julkaisemista Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, komissio esittää, että tästä kysymyksestä ei ole lausuttu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja että esillä olevassa asiassa riidanalaisella päätöksellä on nimenomaan hyväksytty se, ettei tulleja kirjata tileihin jälkikäteen ennen mainittua julkaisemista suoritettujen toimien osalta, ja että tätä kirjaamista edellytettiin vain riidanalaisten toimien, jotka tapahtuivat mainitun ilmoituksen jälkeen, osalta. Siten esillä olevassa asiassa ei ole komission mukaan lainkaan kysymys tällaisen julkaisemisen taannehtivasta vaikutuksesta sitä edeltäneisiin tuontitoimiin, joten komissio esittää epäilyjä tällaisten väitteiden tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymisestä tämän valituksen yhteydessä.

46

Aluksi on muistettava, että EY 225 artiklasta ja yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklasta seuraa, että valitus voi koskea vain oikeuskysymyksiä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näin ollen toimivaltainen toisaalta määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritettyjen tosiseikkojen paikkansapitämättömyys käy ilmi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimitetuista asiakirjoista, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikaston arviointi ei ole sen luonteinen oikeuskysymys, että se sellaisenaan kuuluisi yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin valitusasian käsittelyn yhteydessä (asia C-499/03 P, Biegi Nahrungsmittel ja Commonfood v. komissio, tuomio 3.3.2005, Kok., s. I-1751, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47

Siten Agrar-Invest-Tatschlin väitteet, joilla se pyrkii osoittamaan, että toisin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 12 kohdassa maininnut ja tämän yhtiön tarjoaman näytön hylättyään 56 ja 57 kohdassa todennut, tämä yhtiö toi vain juurikassokeria eikä ruokosokeria.

48

Niiden oikeudellisten seurausten osalta, joita tuojille osoitetun ilmoituksen julkaisemisella Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä on tätä julkaisua edeltäneisiin tuontitoimiin, on todettava, että tästä kysymyksestä ei ole keskusteltu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ole lausunut tästä kysymyksestä mitään ja että komissio on riidanalaisessa päätöksessä hylännyt hakemuksen sitä, että tulleja ei kirjata tileihin jälkikäteen, mainitun julkaisemisen vuoksi vain riidanalaisten tuontien eli niiden, jotka tapahtuivat ilmoituksen julkaisemisen jälkeen, osalta.

49

Työjärjestyksen 113 artiklan 2 kohdan mukaan valituksessa ei voida muuttaa oikeudenkäynnin kohdetta siitä, mikä se oli yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Yhteisöjen tuomioistuin on valitusasiassa toimivaltainen arvioimaan ainoastaan sitä oikeudellista ratkaisua, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt sille esitetyistä perusteista (ks. asia C-295/07 P, komissio v. Département du Loiret, tuomio 11.12.2008, Kok., s. I-9363, 94 ja 95 kohta ja asia C-212/07 P, Indorata-Serviços e Gestão v. SMHV, määräys , 49 kohta).

50

Tässä tilanteessa Agrar-Invest-Tatschlin väitteet, jotka koostuvat nähtävästi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen moittimisesta sen vuoksi, että se ei ole ottanut riittävästi huomioon sitä, että tuojille osoitetun ilmoituksen julkaisemisella mainitussa virallisessa lehdessä ei voi olla taannehtivaa vaikutusta tätä julkaisemisesta edeltäneisiin tuontitoimiin, on myös sivuutettava tutkittavaksi ottamisen edellytysten ilmeisen puuttumisen vuoksi.

51

Agrar-Invest-Tatschlin esiin nostamien sen tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun vilpittömän mielen arviointia koskevien oikeudellisten virheiden osalta on todettava, että tämän säännöksen ensimmäisen alakohdan mukaan tileihin kirjaaminen ei tapahdu jälkikäteen, jos lain mukaan kannettavien tullien määrät ovat jääneet kirjaamatta tileihin tulliviranomaisen erehdyksen vuoksi, jota osaltaan vilpittömässä mielessä toiminut ja kaikkia voimassa olevia tulli-ilmoitusta koskevia säännöksiä noudattanut velan maksamisesta vastuussa oleva henkilö ei ole voinut kohtuudella havaita.

52

Tullikoodeksin 220 ja 239 artiklalla on sama tavoite eli tuonti- ja vientitullien jälkikäteen maksamisen rajoittaminen tapauksiin, joissa jälkikäteen maksaminen on perusteltua ja yhteensopivaa luottamuksensuojan periaatteen kaltaisen perusperiaatteen kanssa (ks. asia C-250/91, Hewlett Packard France, tuomio 1.4.1993, Kok., s. I-1819, 46 kohta ja asia C-375/07, Heuschen & Schrouff Oriëntal Foods Trading, tuomio , Kok., s. I-8691, 57 kohta).

53

Tuonti- tai vientitullien palauttaminen tai peruuttaminen, joihin voidaan ryhtyä vain tiettyjen edellytysten täyttyessä ja nimenomaisesti säädetyissä tilanteissa, muodostaa poikkeuksen tavanomaiseen tuonti- ja vientimenettelyyn, joten säännöksiä, joissa säädetään tällaisesta palauttamisesta tai peruuttamisesta, on tulkittava suppeasti. Koska ”vilpitön mieli” on välttämätön edellytys, jotta tuonti- tai vientitullien palauttamista tai peruuttamista voidaan hakea, tämä merkitsee, että tätä käsitettä on tulkittava siten, että palauttamis- tai peruuttamistapauksia on lukumääräisesti vähän (ks. vastaavasti asia C-48/98, Söhl & Söhlke, tuomio 11.11.1999, Kok., s. I-7877, 52 kohta ja asia C-38/07 P, Heuschen & Schrouff Oriëntal Foods Trading v. komissio, tuomio , Kok., s. I-8599, 60 kohta).

54

Näin on katsottava olevan vieläkin suuremmalla syyllä siksi, että komissio on esillä olevassa asiassa julkaissut Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ilmoituksen tuojille.

55

Tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan neljännen alakohdan mukaan velan maksamisesta vastuussa olevan henkilön vilpittömään mieleen voidaan tosin vedota, jos hän pystyy osoittamaan toimineensa kyseisten kaupallisten toimien aikana asianmukaista huolellisuutta noudattaen varmistaakseen, että kaikki etuuskohtelun edellytykset ovat täyttyneet.

56

Kuitenkin kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 42 kohdassa aivan oikein todennut, yhteisön tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan viidennen alakohdan selkeästä ja yksiselitteisestä sanamuodosta ilmenee nimenomaisesti, että velan maksamisesta vastuussa oleva henkilö ei voi vedota vilpittömään mieleensä, jos komissio on julkaissut EYVL:ssä tuojille osoitetun ilmoituksen, jossa todetaan, että on olemassa perusteltuja epäilyjä siitä, ettei yhteisön ulkopuolinen edunsaajamaa sovella etuuskohtelujärjestelmää moitteettomasti.

57

Asetuksen N:o 2700/2000 johdanto-osan 11 perustelukappale, jolla muun muassa tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan viides alakohta on saatettu osaksi tullikoodeksia, tukee tällaista tulkintaa. Mainitusta perustelukappaleesta ilmenee, että yhteisön lainsäätäjä on ”vilpittömän mielen” käsitteen määrittelemiseksi etuuskohtelujärjestelmään koskevassa erityistapauksessa tarkoittanut antaa velan maksusta vastuussa olevalle mahdollisuuden vedota vilpittömään mieleensä, jos hän voi osoittaa toimineensa asianmukaista huolellisuutta noudattaen, ”paitsi silloin, kun Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä on julkaistu perusteltuja epäilyjä koskeva ilmoitus”.

58

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on siten todennut valituksenalaisen tuomion 42 kohdassa aivan oikein, että velan maksamisesta vastuussa oleva henkilö ei voi vedota vilpittömään mieleensä, jos komissio on julkaissut EYVL:ssä tuojille osoitetun ilmoituksen, joten Agrar-Invest-Tatschlin väitteet on tältä osin hylättävä ilmeisen perusteettomina.

59

Tästä seuraa myös, että samoista syistä mainitun yhtiön väitteet siitä, että Kroatian tulliviranomaisten antama EUR.1-tavaratodistusten, jotka samat viranomaiset ovat myöhemmin peruuttaneet, aitoutta koskeva vahvistus olisi taannehtivasti palauttanut sen vilpittömän mielen riidanalaisten tuontien tapahtumishetkellä, eivät myöskään voi menestyä.

60

Sen Agrar-Invest-Tatschlin väitteen osalta, jolla se kyseenalaistaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 47 kohdassa tekemän tulkinnan, jonka mukaan tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan yhteydessä toimijan vilpittömän mielen kannalta huomioon otettava merkityksellinen ajankohta on tuontitoimia edeltänyt aika tai tuonnin ajankohta, on todettava, että tämän säännöksen neljännestä alakohdasta ilmenee nimenomaisesti, että toimijan vilpittömän mielen osoittamisella, silloin kun tällainen osoittaminen on hyväksyttävää, tarkoitetaan hänen käyttäytymistään ”kyseisten kaupallisten toimien aikana”.

61

Siten yhteisöjen tuomioistuin voi vain todeta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä, kun se on valituksenalaisen tuomion 47 kohdassa todennut, että velan maksamisesta vastuussa olevan henkilön vilpittömän mielen kannalta huomioon otettava merkityksellinen ajankohta on tuonnin ajankohta.

62

Tästä seuraa, että Agrar-Invest-Tatschlin väitteet on myös tältä osin hylättävä ilmeisen perusteettomina.

63

Lopuksi tämän yhtiön niiden väitteiden osalta, jotka koskevat komission ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyssä suullisessa käsittelyssä myöntämää mahdollisuutta, jonka mukaan tämä toimielin voisi poikkeuksellisissa olosuhteissa tunnustaa toimijan vilpittömän mielen, jos tuoja on tuojille osoitetun ilmoituksen julkaisemisen jälkeen mutta ennen riidanalaisia maahantuonteja tai niiden aikaan ryhtynyt ylimääräisiin toimiin, on todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 46 kohdassa nimenomaisesti ilmaissut, että sen ei ollut tarkoitus ottaa kantaa tähän kysymykseen, sillä kantaja ei joka tapauksessa ollut toiminut vilpittömässä mielessä nyt esillä olevassa asiassa.

64

Siten siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole lausunut mitään tämän kysymyksen osalta, Agrar-Invest-Tatschlin väitteet on tämän määräyksen 49 kohdassa mieliin palautetun mukaisesti hylättävä tutkittavaksi ottamisen edellytysten ilmeisen puuttumisen vuoksi.

65

Muutoin on korostettava tältä osin, että kuten valituksenalaisen tuomion 48 kohdasta ilmenee, Agrar-Invest-Tatschl ei ollut joka tapauksessa mitenkään osoittanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, että se olisi riidanalaisten maahantuontien aikaan ryhtynyt tällaisiin ylimääräisiin toimiin tuojille osoitetun ilmoituksen julkaisemisen jälkeen. Todellisuudessa tämän yhtiön valituksessaan mainitsemat väitetyt ylimääräiset toimet vastaavat toimia, joihin tuontijäsenvaltion ja yhteisön ulkopuolisen vientivaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat ryhtyneet ja jotka lisäksi ovat tapahtuneet riidanalaisten tuontien jälkeen.

66

Edellä esitetyn perusteella valitus on hylättävä osittain tutkittavaksi ottamisen edellytysten ilmeisen puuttumisen vuoksi ja osittain ilmeisen perusteettomana.

67

Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan, jota sovelletaan saman säädöksen 118 artiklan perusteella valitusmenettelyyn, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Agrar-Invest-Tatschlin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska Agrar-Invest-Tatschl on hävinnyt asian, se velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto) on määrännyt seuraavaa: