a.

Onko direktiivin 89/665/ETY (1) 1 artiklan 1 ja 3 kohtaa ja 2 artiklan 1 ja 6 kohtaa tulkittava siten, että niitä ei ole noudatettu, jos oikeussuojaa, jota kansallisen tuomioistuimen on annettava sellaisia julkisia hankintoja koskevissa menettelyissä, joihin sovelletaan yhteisön oikeutta, vaikeutuu järjestelmässä, jossa sekä hallintotuomioistuimella että siviilituomioistuimella on toimivalta saman päätöksen osalta ja jossa ne voivat tämän seurauksena antaa keskenään ristiriitaisia ratkaisuja?

b.

Onko tässä yhteydessä sallittua, että hallintotuomioistuin voi antaa ratkaisun ainoastaan hankintaa koskevan päätöksen osalta, ja jos näin on, miksi ja/tai millä edellytyksillä?

c.

Onko tässä yhteydessä sallittua, että yleisestä hallinto-oikeudesta annetussa laissa (Algemene wet bestuursrecht), jossa säädetään yleisesti valitusten saattamisesta hallintotuomioistuimen käsiteltäviksi, suljetaan pois valitukset, joissa on kyse hankintaviranomaisen jonkin tarjoajan kanssa tekemästä hankintasopimuksesta, ja jos näin on, miksi ja/tai millä edellytyksillä?

d.

Onko kysymykseen 2 annettavalla vastauksella merkitystä tässä yhteydessä?

a.

Onko direktiivin 89/665/ETY 1 artiklan 1 ja 3 kohtaa ja 2 artiklan 1 ja 6 kohtaa tulkittava siten, että niitä ei ole noudatettu, jos kiireellisen ratkaisun saamiseksi käytettävissä on vain sellainen menettely, jolle on tunnusomaista, että se on lähtökohtaisesti tarkoitettu järjestystoimenpiteiden kiireellistä toteuttamista varten, asianajajilla ei ole oikeutta vaihtaa kirjelmiä, siinä ei voida pääsääntöisesti esittää muuta kuin kirjallista näyttöä, eikä siinä sovelleta näyttöä koskevia oikeussääntöjä?

b.

Jos näin ei ole, päteekö tämä myös, jos asiassa annettavalla ratkaisulla ei vahvisteta lopullisesti oikeudellista tilannetta, eikä se ole osa päätöksentekoprosessia, joka johtaa lopulliseen ratkaisuun?

c.

Onko tämän osalta eroa sillä, että ratkaisun oikeusvaikutus rajoittuu koskemaan vain asianosaisia, vaikka saattaa olla myös muita tahoja, joita asia koskee?

a.

Jos tähän kysymykseen vastataan kieltävästi, onko katsottava, että hankintaviranomainen on vastuussa tästä, ja jos on, millä tavalla?

b.

Päteekö tämä myös, jos kysymykseen on vastattava myöntävästi?

c.

Jos katsotaan, että viranomaisen on suoritettava vahingonkorvausta, sisältyykö yhteisön oikeuteen arviointiperusteita, joiden avulla vahinko ja sen suuruus voidaan määrittää, ja jos näin on, mitä ne ovat?

d.

Jos hankintaviranomaisen ei voida katsoa olevan vastuussa, onko yhteisön oikeuden mukaan olemassa jokin toinen taho, joka on vastuussa, ja millä perusteella?