24.1.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 19/15

1)

Onko ”saastuttaja maksaa” -periaate esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, erityisesti siviililain 2050 artiklalle, jonka nojalla silloin, kun pilaantuneella alueella toimii monia teollisia toimijoita, viranomaiset voivat asettaa näille toimijoille kyseistä aluetta koskevan kunnostusvelvoitteen ilman kunkin toimijan pilaantumisesta kantaman yksilöllisen vastuun selvittämistä ennalta tai joka tapauksessa vain sillä perusteella, että tuotantovälineiden haltijoina niiden katsotaan olevan sellaisessa asemassa, että niille voidaan asettaa tällainen velvoite, ja ne ovat näin ollen objektiivisesti vastuussa vahingoista, joita ne aiheuttavat ympäristölle, tai joka tapauksessa ne voidaan velvoittaa ennallistamaan huomattavasta pilaantumisesta kärsivä ympäristö siitä huolimatta, etteivät ne ole aineellisesti vastuussa pilaantumisesta, ja ilman, että tämä vastuu olisi suhteessa niiden osuuteen pilaantumisesta?

2)

Voivatko viranomaiset ”saastuttaja maksaa” -periaatteen nojalla velvoittaa pilaantuneella alueella sijaitsevat toimijat maksamaan ympäristön vaarattomaksi tekemisestä, sen kunnostamisesta ja ennallistamisesta aiheutuvat kustannukset ilman, että ensin on selvitettävä, onko olemassa syy-yhteyttä harjoitetun toiminnan ja havaitun pilaantumisen välillä?

3)

Voidaanko pilaantuneella alueella sijaitsevat toimijat ”saastuttaja maksaa” -periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen nojalla velvoittaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla ei ole suoraa yhteyttä kunkin omaan osuuteen pilaantumisesta ja jotka eivät ole oikeassa suhteessa tähän osuuteen?

4)

Voidaanko ”saastuttaja maksaa” -periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen nojalla toimijoille, jotka eivät ole osallistuneet pilaantumista aiheuttavien aineiden päästämiseen ympäristöön, määrätä ympäristön vaarattomaksi tekemistä, sen kunnostamista ja ennallistamista koskevia velvoitteita sekä velvoittaa nämä toimijat korvaamaan niistä johtuvia kustannuksia ja toteuttamaan niihin liittyviä toimenpiteitä, jotka vastaavat niitä velvoitteita, kustannuksia ja toimenpiteitä, jotka kohdistuvat toimijoihin, jotka ovat osallistuneet pilaantumista aiheuttavien aineiden päästämiseen ympäristöön, tai jotka ovat jopa täysin samanlaisia?

5)

Voivatko viranomaiset ”saastuttaja maksaa” -periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen nojalla velvoittaa toteuttamaan sellaisia toimenpiteitä, joiden osalta ei arvioida sitä, ovatko näin määrätyt ratkaisut asianmukaisia, kun niitä verrataan uhraukseen, joka niillä sälytetään yksityiselle toimijalle, silloin, kun näin määrätyillä toimilla ylitetään ne toimet, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä viranomaisten itselleen asettaman tavoitteen saavuttamiseksi, tai kun näin määrätyt toimet ovat liiallisia, kun niitä verrataan tällaisiin toimiin?