20.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 327/16

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d'État (Ranska) on esittänyt 9.10.2008 — Société Solgar Vitamin's France, Valorimer SARL, Christian Fenioux, L'Arbre de Vie SARL, Société Source Claire, Nord Plantes EURL, Société RCS Distribution, Société Ponroy Santé — Partie intervenante: Syndicat de la Diététique et des Compléments Alimentaires v. Ministre de l'Économie, des Finances et de l'Emploi, Ministre de la Santé, de la Jeunesse et des Sports, Ministre de l'Agriculture et de la Pêche

(Asia C-446/08)

(2008/C 327/27)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d'État

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Société Solgar Vitamin's France, Valorimer SARL, Christian Fenioux, L'Arbre de Vie SARL, Société Source Claire, Nord Plantes EURL, Société RCS Distribution ja Société Ponroy Santé

Vastaajat: Ministre de l'Économie, des Finances et de l'Emploi, Ministre de la Santé, de la Jeunesse et des Sports, Ministre de l'Agriculture et de la Pêche

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10.6.2002 (1) annettua direktiiviä 2002/46/EY ja erityisesti sen 5 artiklan 4 kohtaa ja 11 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että vaikka lähtökohtaisesti on komission tehtävänä vahvistaa ravintolisien sisältämien vitamiinien ja kivennäisaineiden sallitut enimmäis- ja vähimmäismäärät, jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia antamaan alaa koskevia säännöksiä, niin kauan kun komissio ei ole antanut edellytettyjä yhteisön säännöksiä?

2)

Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi:

a)

Onko jäsenvaltioiden, vaikka niiden onkin noudatettava EY 28 ja EY 30 artiklan määräyksiä, näitä enimmäismääriä vahvistaessaan käytettävä sääntelyn perustana direktiivin 5 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia, mukaan lukien vaatimus yleisesti hyväksyttäviin tutkimustietoihin perustuvan tieteellisen riskinarvioinnin suorittamisesta, alalla, jolle on tällä hetkellä vielä ominaista tietynasteinen epävarmuus?

b)

Voiko jäsenvaltio vahvistaa enimmäismäärät silloin, kun on mahdotonta antaa tarkkaa numeerista arviota muista ravintolähteistä, esimerkiksi juomavedestä, saatavien vitamiinien ja kivennäisaineiden — kuten fluorin — määristä kussakin kuluttajaryhmässä ja kullakin alueella, ja voiko kansallinen viranomainen tällöin vahvistaa enimmäismäärän nollaksi, jos vaara on havaittu, turvautumatta ravintolisiä koskevan direktiivin 12 artiklassa tarkoitettuihin suojatoimenpiteisiin?

c)

Kun otetaan huomioon se, että on mahdollista ottaa huomioon erot eri kuluttajaryhmien herkkyysasteiden välillä direktiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, voiko valtio enimmäismääriä vahvistettaessa lähteä myös siitä, että erityisen riskialttiiseen kuluttajaryhmään kohdistetulla toimenpiteellä, kuten asianmukaisilla myyntimerkinnöillä, voidaan saada tämä ryhmä olemaan käyttämättä ravintoainetta, joka vähäisinä määrinä on sille hyödyllinen? Voiko tämä herkkyysasteiden erilaisuus olla perusteena sille, että koko väestöön sovelletaan erityisen riskialttiille ryhmälle, kuten lapsille, sopivaa enimmäispitoisuutta?

d)

Kuinka laajalti enimmäismäärät voidaan vahvistaa turvallisuusrajojen puuttuessa, jos terveysriskejä ei ole osoitettu? Onko yleisesti ottaen — ja millä edellytyksin — mahdollista jyvittää huomioon otettavat vaatimukset niin, että päädytään vahvistamaan näiden ravintoaineiden enimmäismäärät siten, että ne jäävät selvästi niiden sallittujen turvallisten raja-arvojen alapuolelle?

(1)  Ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10.6.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/46/EY (EYVL L 183, s. 51).