26.4.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 107/19

1)

Sallitaanko 20.10.1980 annetun direktiivin 80/987 (1) 3 ja 4 artiklassa, siltä osin kuin niissä säädetään työntekijöiden maksamatta olevien palkkasaatavien maksamisesta, että silloin kun näitä saatavia vaaditaan palkkaturvaelimeltä, saatavia ei pidetä luonteeltaan palkkana, mitä ne olivat alun perin, vaan ne luokitellaan tästä poiketen sosiaaliturvaetuudeksi pelkästään sen vuoksi, että jäsenvaltio on antanut niiden suorittamisen sosiaaliturvalaitoksen tehtäväksi, ja sallitaanko näissä artikloissa siis, että kansallisessa lainsäädännössä korvataan käsite ”palkka” käsitteellä ”sosiaaliturvaetuus”?

2)

Onko direktiiville asetetun sosiaalisen päämäärän kannalta riittävää, että kansallisessa lainsäädännössä käytetään työntekijän alkuperäistä palkkasaatavaa pelkkänä vertailukohtana, johon viittaamalla määritetään palkkaturvaelimen toimenpiteellä turvattava etuus, vai vaaditaanko, että palkkasaatavaa, joka työntekijällä on maksukyvyttömältä työnantajalta, suojellaan palkkaturvaelimen toimenpiteellä niin, että sen osalta taataan vastaava sisältö, takeet, aikarajat ja soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt kuin ne, jotka samassa oikeusjärjestyksessä tunnustetaan kaikille muille työsuhteesta johtuville saataville?

3)

Onko yhteisön lainsäädännöstä johdettavien periaatteiden ja erityisesti vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden mukaan mahdollista, että työntekijöiden maksamattomiin palkkasaataviin direktiivin 80/987 4 artiklan mukaisesti yksilöidyltä ajalta sovelletaan vanhentumissäännöstöä, joka on epäedullisempi kuin se, jota sovelletaan samanluonteisiin saataviin?