29.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 79/17

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour du travail de Liège (Belgia) on esittänyt 11.1.2008 — Mono Car Styling SA, selvitystilassa v. Dervis Odemis, Marc Bayard, Pietro Dimola, Danielle Marra, Youssef Belkaid, Marie-Christine Henri, Philippe Tistaert, Richard Toussaint, Alexandre Van Rutten, François Cristantielli, Khalid Zari, Isabelle Longaretti, Luigi Deiana, Vincent Hellinx, Christophe Novelli, Domenico Castronovo, Rachid Hitti, Alberto D'Errico, Marco Quaranta, Primo Pecci ja Giuseppe Montaperto

(Asia C-12/08)

(2008/C 79/30)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour du travail de Liège

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Mono Car Styling SA, selvitystilassa

Vastaajat: Dervis Odemis, Marc Bayard, Pietro Dimola, Danielle Marra, Youssef Belkaid, Marie-Christine Henri, Philippe Tistaert, Richard Toussaint, Alexandre Van Rutten, François Cristantielli, Khalid Zari, Isabelle Longaretti, Luigi Deiana, Vincent Hellinx, Christophe Novelli, Domenico Castronovo, Rachid Hitti, Alberto D'Errico, Marco Quaranta, Primo Pecci ja Giuseppe Montaperto

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.7.1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59 (1) 6 artiklaa, jossa säädetään, että

”jäsenvaltioiden on huolehdittava, että työntekijöiden edustajilla ja/tai työntekijöillä on käytettävissään oikeudelliset ja/tai hallinnolliset menettelytavat sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin säännöksiä noudatetaan”,

tulkittava siten, että se on esteenä työllisyyttä edistävistä toimenpiteistä 13.2.1998 annetun lain 67 §:n kaltaiselle kansalliselle säännökselle siltä osin kuin siinä säädetään, että irtisanottu työntekijä ei voi enää riitauttaa tiedottamis- ja neuvottelumenettelyn noudattamista

—

muulla kuin sillä perusteella, että työnantaja ei ole täyttänyt saman lain 66 §:n 1 momentin toisessa kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia,

—

ja elleivät henkilöstöä edustavat yritysneuvoston jäsenet, tai jollei sellaista ole, ammattiyhdistysten valtuuskunnan jäsenet, tai jollei sellaista ole, ne työntekijät, joille asiasta olisi pitänyt ilmoittaa ja joita siitä olisi pitänyt kuulla, ole esittäneet työnantajalle vastalauseita yhden tai useamman 66 §:n 1 momentin toisessa kohdassa mainitun vaatimuksen osalta 30 päivän kuluessa siitä, kun 66 §:n 2 momentin toisessa kohdassa tarkoitettu ilmoitus on pantu nähtäville,

—

ja ellei irtisanottu työntekijä ole ilmoittanut työnantajalle kirjatulla kirjeellä, että hän riitauttaa tiedottamis- ja neuvottelumenettelyn noudattamisen ja että hän vaatii, että hänet otetaan takaisin työhönsä, [30 päivän kuluessa irtisanomispäivästään] tai siitä päivästä, jona irtisanomiset muuttuivat luonteeltaan joukkovähentämiseksi?

2)

Jos työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.7.1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY 6 artiklaa voidaan tulkita niin, että se sallii jäsenvaltion antaa työllisyyttä edistävistä toimenpiteistä 13.2.1998 annetun lain 67 §:n kaltaisen kansallisen säännöksen, jonka mukaan irtisanottu työntekijä ei voi enää riitauttaa tiedottamis- ja neuvottelumenettelyn noudattamista muulla kuin sillä perusteella, että työnantaja ei ole täyttänyt saman lain 66 §:n 1 momentin toisessa kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, ja elleivät henkilöstöä edustavat yritysneuvoston jäsenet, tai jollei sellaista ole, ammattiyhdistysten valtuuskunnan jäsenet, tai jollei sellaista ole, ne työntekijät, joille asiasta olisi pitänyt ilmoittaa ja joita siitä olisi pitänyt kuulla, ole esittäneet työnantajalle vastalauseita yhden tai useamman 66 §:n 1 momentin toisessa kohdassa mainitun vaatimuksen osalta 30 päivän kuluessa siitä, kun 66 §:n 2 momentin toisessa kohdassa tarkoitettu ilmoitus on pantu nähtäville, ja ellei irtisanottu työntekijä ole ilmoittanut työnantajalle kirjatulla kirjeellä, että hän riitauttaa tiedottamis- ja neuvottelumenettelyn noudattamisen ja että hän vaatii, että hänet otetaan takaisin työhönsä, 30 päivän kuluessa irtisanomispäivästään tai siitä päivästä, jona irtisanomiset muuttuivat luonteeltaan joukkovähentämiseksi,

onko tällainen järjestelmä yhteensopiva yksilön perusoikeuksien, jotka ovat erottamaton osa yhteisön yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo, ja erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan kanssa?

3)

Voiko kansallinen tuomioistuin, jonka ratkaistavana on kahden yksityisen asianosaisen — tässä tapauksessa työntekijän ja hänen entisen työnantajansa — välinen riita-asia, jättää soveltamatta työllisyyttä edistävistä toimenpiteistä 13.2.1998 annetun lain 67 §:n kaltaista kansallista säännöstä, joka on yhteisön direktiivin vastainen, antaakseen vaikutuksen toisille kansallisen oikeuden säännöksille, joilla kyseinen yhteisön direktiivi on saatettu oletettavasti asianmukaisesti osaksi kansallista oikeusjärjestystä, kuten sen 2.10.1975 tehdyn työehtosopimuksen määräyksille, joka muutettiin velvoittavaksi 21.1.1976 annetulla kuninkaan päätöksellä mutta jonka tehokkaan soveltamisen kyseinen yhteisön direktiivin vastainen kansallinen säännös, tässä tapauksessa 13.2.1998 annetun lain 67 §, estää?

4)

1.

Onko 20.7.1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY 2 artiklaa ja erityisesti sen 1, 2 ja 3 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä työllisyyttä edistävistä toimenpiteistä 13.2.1998 annetun lain 66 §:n 1 momentin kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan työnantajan, joka aikoo noudattaa sille joukkovähentämisen yhteydessä asetettuja velvollisuuksia, on ainoastaan näytettävä toteen, että se on täyttänyt seuraavat vaatimukset

1)

se on esittänyt yritysneuvostolle, tai jollei sellaista ole, ammattiyhdistysten valtuuskunnalle, tai jollei sellaista ole, suoraan työntekijöille kirjallisen tiedonannon, jossa se ilmoittaa harkitsevansa työntekijöiden joukkovähentämistä;

2)

sen on voitava näyttää toteen, että se on pitänyt yritysneuvoston, tai jollei sellaista ole, ammattiyhdistysten valtuuskunnan, tai jollei sellaista ole, työntekijöiden kanssa yhteisen kokouksen suunnitellusta työntekijöiden joukkovähentämisestä;

3)

se on tarjonnut henkilöstöä edustaville yritysneuvoston jäsenille, tai jollei sellaista ole, ammattiyhdistysten valtuuskunnan jäsenille, tai jollei sellaista ole, työntekijöille mahdollisuuden esittää kysymyksiä, väitteitä tai vastaehdotuksia suunnitellusta joukkovähentämisestä;

4)

se on tutustunut edellä 3 kohdassa tarkoitettuihin kysymyksiin, väitteisiin ja vastaehdotuksiin ja vastannut niihin?

2.

Onko tätä samaa säännöstä tulkittava niin, että se on esteenä työllisyyttä edistävistä toimenpiteistä 13.2.1998 annetun lain 67 §:n 2 momentin kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan irtisanottu työntekijä ei voi riitauttaa tiedottamis- ja neuvottelumenettelyn noudattamista muulla kuin sillä perusteella, että työnantaja ei ole täyttänyt 66 §:n 1 momentin toisessa kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, joista edellä 1 kohdassa on kyse?

(1)  EYVL L 225, s. 16.