1. Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Onnenpelit – Kansallinen säännöstö, jolla myönnetään näiden pelien järjestämistä koskeva yksinoikeusjärjestelmä yhdelle ainoalle toimijalle, joka on valtion tiukassa valvonnassa – Oikeuttaminen
(EY 49 artikla)
2. Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Onnenpelit – Kansallinen säännöstö, jolla myönnetään näiden pelien järjestämistä koskeva yksinoikeusjärjestelmä yhdelle ainoalle toimijalle, joka on valtion tiukassa valvonnassa
(EY 49 artikla)
1. EY 49 artiklaa on tulkittava niin, että jäsenvaltio, joka pyrkii varmistamaan kuluttajien suojelemisen erityisen korkean tason onnenpelialalla, voi perustellusti katsoa, että ainoastaan myöntämällä yksinoikeudet yhdelle ainoalle elimelle, joka on tiukassa viranomaisvalvonnassa, voidaan riittävän tehokkaalla tavalla hallita mainittuun alaan liittyvät riskit ja saavuttaa tavoitteet estää liiallinen tuhlaaminen peleihin ja torjua peliriippuvuutta.
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava yhtäältä, että kansallisten viranomaisten tarkoituksena oli tosiasiallisesti tosiseikkojen tapahtuma-aikaan varmistaa tällainen erityisen korkea suojelun taso ja että tämän tavoitellun suojelun tason suhteen monopolin käyttöönottoa voitiin tosiasiallisesti pitää välttämättömänä, ja toisaalta, että valtion valvonta, jonka alaisia yksinoikeudet saaneen elimen toiminnat periaatteessa ovat, toteutetaan johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti tälle elimelle osoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Jotta kansallinen säännöstö, jolla otetaan käyttöön monopoli onnenpelialalla, olisi johdonmukainen rikosten ehkäisyn ja pelimahdollisuuksien vähentämisen tavoitteiden kanssa
– sen täytyy perustua toteamukseen, jonka mukaan peleihin ja peliriippuvuuteen liittyvät rikolliset ja vilpilliset menettelyt ovat kyseessä olevan jäsenvaltion alueella ongelma, joka voidaan korjata laajentamalla sallittuja ja säänneltyjä toimintoja
– sen perusteella voidaan sallia vain mainonta, joka on maltillista ja tiukasti välttämätöntä kuluttajien ohjaamiseksi valvottuihin peleihin.
(ks. 72 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)
2. Arvioitaessa sitä, missä määrin järjestelmä, jolla otetaan käyttöön yksinoikeusjärjestelmä hevosvedonlyöntien järjestämistä varten, loukkaa palvelujen tarjoamisen vapautta, kansallisten tuomioistuinten on otettava huomioon kaikki hevosvedonlyöntien vaihdettavissa olevat markkinointikanavat, ellei internetin käyttämisestä seuraa onnenpeleihin liittyvien riskien kasvaminen entisestään verrattuna perinteisten kanavien kautta markkinoituihin peleihin.
Kun kyse on kansallisesta säännöstöstä, jota sovelletaan samalla tavalla hevosvedonlyöntien tarjoamiseen internetissä ja perinteisten kanavien kautta, palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusta on arvioitava koko kyseessä olevalle alalle asetettuihin rajoituksiin nähden.
(ks. 83 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)