Asia C-168/08

Laszlo Hadadi (Hadady)

vastaan

Csilla Marta Mesko, joka on Hadadin (Hadadyn) aviopuoliso

(Cour de cassationin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Asetus (EY) N:o 2201/2003 — Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa — 64 artikla — Siirtymäsäännökset — Soveltaminen Euroopan unioniin vuonna 2004 liittyneessä jäsenvaltiossa annettuun tuomioon — 3 artiklan 1 kohta — Toimivalta avioeroasiassa — Merkitykselliset siteet — Asuinpaikka — Kansalaisuus — Aviopuolisot, jotka asuvat Ranskassa ja joilla molemmilla on sekä Ranskan että Unkarin kansalaisuus”

Julkisasiamies J. Kokottin ratkaisuehdotus 12.3.2008   I ‐ 6874

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 16.7.2009   I ‐ 6893

Tuomion tiivistelmä

1. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003 – Ajallinen soveltamisala

   (Vuoden 2003 liittymisasiakirja; neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 64 artiklan 4 kohta)

2. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003 – Toimivalta avioeroasiassa – Aviopuolisot, jotka asuvat pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa ja joilla molemmilla on sekä tuomion antaneen jäsenvaltion että pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion kansalaisuus – Pyynnön vastaanottaneen tuomioistuimen velvollisuus ottaa huomioon aviopuolisoiden kaksi yhteistä kansalaisuutta

   (Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 3 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 64 artiklan 4 kohta)

3. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003 – Toimivalta avioeroasiassa – 3 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt vaihtoehtoiset toimivaltaperusteet

   (Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 3 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta)

1.  Sellaisen avioerotuomion tunnustaminen, jonka Unkarin tasavallan tuomioistuin antoi sen päivän jälkeen, jona asetus N:o 1347/2000 oli tullut Unkarissa voimaan, mutta ennen päivää, jona tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 soveltaminen alkoi, on tutkittava asetuksen N:o 2201/2003 64 artiklan 4 kohdan nojalla, koska asia pantiin vireille ja mainittu tuomio annettiin tässä säännöksessä säädetyn ajanjakson aikana. Kuten kyseisessä säännöksessä säädetään, tällainen avioerotuomio on tunnustettava asetuksen N:o 2201/2003 nojalla, jos sovelletut toimivaltasäännökset vastaavat joko tämän asetuksen II luvun säännöksiä tai asetuksen N:o 1347/2000 säännöksiä taikka sellaisen yleissopimuksen määräyksiä, joka asian tullessa vireille oli voimassa tuomion antaneen jäsenvaltion ja pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion välillä.

   (ks. 27–29 kohta)

2.  Kun pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion tuomioistuimen on tutkittava tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 64 artiklan 4 kohdan nojalla, olisiko tuomion antaneen jäsenvaltion tuomioistuin ollut toimivaltainen saman asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla, tämä viimeksi mainittu säännös on esteenä sille, että pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion tuomioistuin pitää puolisoita, jotka molemmat ovat sekä tämän valtion että tuomion antaneen jäsenvaltion kansalaisia, ainoastaan pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion kansalaisina. Kyseisen tuomioistuimen on päinvastoin otettava huomioon, että puolisot ovat myös tuomion antaneen jäsenvaltion kansalaisia ja että tämän valtion tuomioistuimet olisivat siis voineet olla toimivaltaisia käsittelemään oikeudenkäyntiasian.

   Jos nimittäin aviopuolisoita, joilla on kaksi yhteistä kansalaisuutta, kohdeltaisiin ikään kuin he olisivat vain pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion kansalaisia, tästä seuraisi, että asetuksen N:o 2201/2003 64 artiklan 4 kohdassa olevan tunnustamista koskevan siirtymäsäännöksen yhteydessä heitä estettäisiin vetoamasta pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion tuomioistuimessa tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaan toisen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaisuuden osoittamiseksi, vaikka he ovat myös tämän viimeksi mainitun valtion kansalaisia.

   (ks. 41–43 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

3.  Kun molemmat puolisot ovat kahden saman jäsenvaltion kansalaisia, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 3 artiklan 1 kohdan b alakohta on esteenä sille, että näistä jäsenvaltioista toisen tuomioistuimia ei pidetä toimivaltaisina sillä perusteella, että kantajalla ei ole tähän valtioon muita siteitä. Jäsenvaltioiden, joiden kansalaisia puolisot ovat, tuomioistuimet ovat päinvastoin toimivaltaisia kyseisen säännöksen nojalla, ja puolisot voivat valita jäsenvaltion tuomioistuimen, jossa oikeudenkäyntiasia pannaan vireille.

   Tämän osalta on todettava, että tuomioistuinten toimivallan jakamista koskeva järjestelmä, josta asetuksen N:o 2201/2003 3 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetään, perustuu useaan vaihtoehtoiseen objektiiviseen kriteeriin, eikä kyseisessä säännöksessä säädettyjen toimivaltaperusteiden välillä ole hierarkiaa. Usea tuomioistuin voi siis olla samanaikaisesti toimivaltainen, eikä niiden välille ole säädetty hierarkiaa.

   Kyseisen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodosta ei myöskään ilmene mitenkään, että vain ”vahva” kansalaisuus voitaisiin ottaa huomioon tätä säännöstä sovellettaessa. Tällainen kriteeri ei voi perustua tämän säännöksen tarkoituksiin tai asiayhteyteen, johon säännös kuuluu, ja mainitulla kriteerillä rajoitettaisiin yksityisten mahdollisuutta valita toimivaltainen tuomioistuin erityisesti silloin, kun he ovat käyttäneet oikeuttaan henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen. On siis todettava, että koska asuinpaikka olisi olennainen seikka määritettäessä vahvinta kansalaisuutta, asetuksen N:o 2201/2003 3 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt toimivaltaperusteet olisivat usein päällekkäisiä. Tämä merkitsisi niiden henkilöiden osalta, joilla on useampi kansalaisuus, toimivaltaperusteiden hierarkiaa, joka ei ilmene kyseisen kohdan sanamuodosta.

   (ks. 48–54 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)