Asia C-128/08

Jacques Damseaux

vastaan

Belgian valtio

(Tribunal de première instance de Liègen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Pääomien vapaa liikkuvuus — Irtaimesta omaisuudesta saatujen tulojen verotus — Kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi tehty sopimus — Jäsenvaltioille EY 293 artiklan nojalla kuuluva velvollisuus”

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.7.2009   I ‐ 6826

Tuomion tiivistelmä

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta – Rajat

   (EY 234 artikla)

2. Pääomien vapaa liikkuvuus – Rajoitukset – Verolainsäädäntö – Osinkojen verotus

   (EY 56 artikla)

1.  Yhteisöjen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa EY 234 artiklan puitteissa todeta, onko sopimusvaltio mahdollisesti rikkonut jäsenvaltioiden tekemien sellaisten kahdenvälisten sopimusten määräyksiä, jotka on tarkoitettu poistamaan ne kielteiset vaikutukset, joita kansallisten verojärjestelmien rinnakkaisuudesta aiheutuu, tai lieventämään niitä. Yhteisöjen tuomioistuin ei voi myöskään tutkia kansallisen toimenpiteen ja kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen määräysten välistä suhdetta, koska tämä kysymys ei kuulu yhteisön oikeuden tulkinnan alaan.

   (ks. 22 kohta)

2.  Koska yhteisön oikeudessa ei sen nykytilassa vahvisteta yleisiä perusteita toimivallan jakamiseksi jäsenvaltioiden välillä, kun on kyse kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta Euroopan yhteisössä, EY 56 artikla ei ole esteenä kahdenväliselle verosopimukselle, jonka nojalla jäsenvaltioon sijoittautuneen yhtiön toisessa jäsenvaltiossa asuvalle osakkeenomistajalle jakamia osinkoja voidaan verottaa näissä molemmissa jäsenvaltioissa ja jossa ei määrätä, että sillä jäsenvaltiolla, jossa osakkeenomistaja asuu, on ehdoton velvollisuus estää tästä aiheutuva oikeudellinen kaksinkertainen verotus.

   Jäsenvaltioon sijoittautuneen yhtiön jossain toisessa jäsenvaltiossa asuvalle osakkeenomistajalle jakamiin osinkoihin voi nimittäin kohdistua oikeudellinen kaksinkertainen verotus silloin, kun molemmat jäsenvaltiot päättävät käyttää verotusvaltaansa ja kantaa mainituista osingoista veron osakkeenomistajalta. Haitat, joita saattaa aiheutua siitä, että eri jäsenvaltiot käyttävät samanaikaisesti verotusvaltaansa, eivät ole EY:n perustamissopimuksessa kiellettyjä rajoituksia, kunhan tämä verotusvallan käyttö ei ole syrjivää.

   Jos silloin, kun sekä jäsenvaltio, josta osingot maksetaan, että jäsenvaltio, jossa osakkeenomistaja asuu, voivat verottaa näitä osinkoja, katsottaisiin, että tämän kaksinkertaisen verotuksen estäminen on väistämättä sen jäsenvaltion tehtävänä, jossa osakkeenomistaja asuu, tämä merkitsisi sitä, että jäsenvaltiolle, josta osingot maksetaan, myönnettäisiin etuoikeus verottaa tämänkaltaisia tuloja. Vaikka tällainen toimivaltojen jakotapa noudattaakin muun muassa kansainvälistä verokäytäntöä, sellaisena kuin se ilmenee Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimasta tuloa ja varallisuutta koskevasta malliverosopimuksesta, on selvää, että yhteisön oikeudessa ei sen nykytilassa vahvisteta tällaisen tilanteen osalta yleisiä perusteita toimivallan jakamiseksi jäsenvaltioiden välillä, kun on kyse kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta yhteisössä. Näin ollen vaikka jäsenvaltio ei voi vedota kahdenväliseen sopimukseen välttyäkseen sille perustamissopimuksen nojalla kuuluvien velvollisuuksien noudattamiselta, se seikka, että sekä jäsenvaltio, josta osingot maksetaan, että jäsenvaltio, jossa osakkeenomistaja asuu, voivat verottaa näitä osinkoja, ei näin ollen merkitse sitä, että viimeksi mainitulla jäsenvaltiolla on yhteisön oikeuden nojalla velvollisuus estää ne haitat, joita näiden kahden jäsenvaltion välillä tällä tavoin jaetun toimivallan käytöstä aiheutuu.

   (ks. 26, 27 ja 32–35 kohta sekä tuomiolauselma)