Yhdistetyt asiat C-22/08 ja C-23/08

Athanasios Vatsouras ja Josif Koupatantze

vastaan

Arbeitsgemeinschaft (ARGE) Nürnberg 900

(Sozialgericht Nürnbergin esittämät ennakkoratkaisupyynnöt)

”Euroopan unionin kansalaisuus — Henkilöiden vapaa liikkuvuus — EY 12 ja EY 39 artikla — Direktiivi 2004/38/EY — 24 artiklan 2 kohta — Pätevyyden arviointi — Jäsenvaltion kansalaiset — Työskentely toisessa jäsenvaltiossa — Palkan määrä ja työskentelyn kesto — ”Työntekijän” aseman säilyminen — Oikeus työnhakijoille myönnettäviin etuuksiin”

Julkisasiamies D. Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus 12.3.2009   I ‐ 4588

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 4.6.2009   I ‐ 4609

Tuomion tiivistelmä

1. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Käsite – Työsuhteen olemassaolo – Todellinen ja aito työskentely

   (EY 39 artikla)

2. Euroopan unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Poikkeus unionin kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta

   (EY 39 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohta)

3. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Kansalaisuuteen perustuva syrjintä – Kielto – Soveltamisala

   (EY 12 artikla)

1.  Vaikka vastike olisi pieni ja työskentely lyhytkestoista eli vaikka kyseessä olisi lyhyt vähäinen työskentely, joka ei riitä työtä tekevän henkilön toimeentuloon tai joka ei ole kestänyt juuri kuukautta kauempaa, ei voida pitää mahdottomana, että kansalliset viranomaiset voisivat katsoa työskentelyn kyseessä olevan työsuhteen kokonaisarvioinnin perusteella aidoksi ja todelliseksi, mikä mahdollistaisi siis sen, että kyseistä työtä tekevää henkilöä pidetään EY 39 artiklassa tarkoitettuna työntekijänä.

   Tämän osalta on huomattava, että EY 39 artiklassa tarkoitetulla ”työntekijän” käsitteellä on yhteisön oikeudessa oma merkityksensä, eikä tätä käsitettä pidä tulkita suppeasti. ”Työntekijänä” on pidettävä jokaista, joka tekee aitoa ja todellista työtä, eikä tällöin oteta huomioon sellaista työtä, joka on niin vähäistä, että sitä on pidettävä pelkästään toisarvoisena ja liitännäisenä. Työsuhteelle on ominaista se, että henkilö tekee tietyn ajanjakson ajan toiselle tämän johdon alaisena suorituksia vastiketta vastaan.

   (ks. 25, 26 ja 30 kohta)

2.  Jäsenvaltioiden sellaisten kansalaisten, jotka hakevat työtä toisessa jäsenvaltiossa, oikeuden osalta on niin, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, jota sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion alueella oleskeleviin muihin unionin kansalaisiin kuin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin, henkilöihin, joilla säilyy tällainen asema, ja heidän perheensä jäseniin, koskevaa poikkeusta – josta säädetään Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221, 68/360, 72/194, 73/148, 75/34, 75/35, 90/364, 90/365 ja 93/96 kumoamisesta annetun direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan vastaanottavan jäsenvaltion ei tarvitse myöntää oikeutta sosiaaliavustuksiin muiden muassa työnhakijoille sellaisen pidemmän ajanjakson aikana, jona heillä on oikeus oleskella siellä – on tulkittava EY 39 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

   Tämän osalta on katsottava, että jäsenvaltioiden kansalaiset, jotka hakevat työtä toisessa jäsenvaltiossa ja ovat tosiasiallisessa yhteydessä tämän valtion työmarkkinoihin, voivat vedota EY 39 artiklan 2 kohtaan saadakseen rahallisen etuuden, jonka tarkoituksena on helpottaa pääsyä työmarkkinoille. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja tarvittaessa kansallisten tuomioistuinten asiana on paitsi todeta, että työmarkkinoihin on tosiasiallinen yhteys, myös analysoida kyseisen etuuden tunnusmerkkejä, varsinkin sen tarkoitusta ja myöntämisedellytyksiä. Etuuden tarkoitus on arvioitava etuuden tulosten eikä sen muodollisen rakenteen perusteella. Direktiivin 2004/38 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina ”sosiaaliavustuksina” ei siten voida pitää rahallisia etuuksia, joiden tarkoituksena on riippumatta siitä, miten niitä luonnehditaan kansallisessa lainsäädännössä, helpottaa pääsyä työmarkkinoille.

   (ks. 34, 35, 40–42 ja 44–46 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.  EY 12 artikla ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa jäsenvaltioiden kansalaisilta evätään sellaiset sosiaaliavustukset, joita myönnetään kolmansien valtioiden kansalaisille.

   EY 12 artiklan ensimmäisessä kohdassa nimittäin kielletään kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä perustamissopimuksen soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän sopimuksen määräysten soveltamista. Tämä määräys koskee yhteisön oikeuden soveltamisalaan kuuluvia tilanteita, joissa jäsenvaltion kansalaista kohdellaan syrjivästi verrattuna toisen jäsenvaltion kansalaisiin pelkästään hänen kansalaisuutensa perusteella, eikä sitä ole tarkoitus soveltaa tapauksessa, jossa jäsenvaltioiden kansalaisia ja kolmansien valtioiden kansalaisia mahdollisesti kohdellaan eri tavalla.

   (ks. 51–53 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)