JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JÁN MAZÁK
29 päivänä huhtikuuta 2010 1(1)
Asia C‑453/08
Panagiotis I. Karanikolas
Valsamis Daravanis
Georgios Kouvoukliotis
Panagiotis Dolos
Dimitrios Z. Parisis
Konstantinos Emmanouil
Ioannis Anasoglou
Pantelis A. Beis
Dimitrios Chatziandreou
Ioannis Zaragkoulias
Christos I. Tarampatzis
Triantafyllos K. Mavrogiannis
Sotirios Th. Liotakis
Vasileios Karampasis
Dimitrios Melissidis
Ioannis V. Kleovoulos
Dimitrios I. Patsakos
Theodoros Fourvarakis
Dimitrios K. Dimitrakopoulos ja
Synetairismos Paraktion Alieon Kavalas
vastaan
Ypourgos Agrotikis Anaptyxis kai Trofimon
ja
Nomarchiaki Aftodioikisi Dramas – Kavalas – Xanthis
(Symvoulio tis Epikrateiasin (Kreikka) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Yhteinen kalastuspolitiikka – Välimeren kalavarojen säilyttäminen – Asetus N:o 1626/94 – 1 artiklan 2 kohta, 2 artiklan 3 kohta, 3 artiklan 1 kohta ja 3 artiklan 1a kohta – Asetus N:o 2371/2002 – Kansalliset lisätoimenpiteet, jotka on toteutettu ennen asetuksen N:o 1626/94 voimaantuloa – Jäsenvaltioiden toimivalta – Tietyntyyppisten pyydysten täydellinen kieltäminen – Suhteellisuusperiaate ja syrjintäkiellon periaate
I Johdanto
1. Esillä olevassa asiassa Symvoulio tis Epikrateias (Kreikka) on esittänyt unionin tuomioistuimelle EY 234 artiklan (josta on tullut SEUT 267 artikla) perusteella kaksi kysymystä saadakseen ennakkoratkaisun tietyistä Välimeren kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 27.6.1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1626/94(2) tulkinnasta. Kysymykset koskevat sitä, voiko jäsenvaltio pysyttää kansalliset toimenpiteet, joilla täydennetään asetuksessa N:o 1626/94 olevia toimenpiteitä ja jotka muodostuvat tietyntyyppisten pyydysten käytön täydellisestä kieltämisestä, vaikka tällainen käyttö sallitaan periaatteessa asetuksen säännöksissä, ja jos voi, millä edellytyksin.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Yhteisön säännöstö
1. Asetus N:o 2371/2002
2. Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002(3) 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:
”1. Yhteiseen kalastuspolitiikkaan kuuluvat elollisten vesiluonnonvarojen säilyttäminen, hoito ja hyödyntäminen, vesiviljely sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen, jos tällaista toimintaa harjoitetaan jäsenvaltioiden alueella tai yhteisön vesillä taikka jos sitä harjoittavat yhteisön kalastusalukset tai, lippuvaltion ensisijaista vastuuta rajoittamatta, jäsenvaltioiden kansalaiset.
2. Yhteisessä kalastuspolitiikassa säädetään johdonmukaisista toimenpiteistä, jotka koskevat:
a) elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämistä, hoitoa ja hyödyntämistä,
b) kalastuksen ympäristövaikutusten rajoittamista,
c) kalastusvyöhykkeille pääsyn ja vesiluonnonvarojen käytön edellytyksiä,
d) rakennepolitiikkaa ja laivastokapasiteetin sääntelyä,
e) valvontaa ja täytäntöönpanoa,
f) vesiviljelyä,
g) yhteistä markkinajärjestelyä, ja
h) kansainvälisiä suhteita.”
3. Asetuksen N:o 2371/2002 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Tavoitteet”, säädetään seuraavaa:
”1. Yhteisellä kalastuspolitiikalla varmistetaan sellainen elollisten vesiluonnonvarojen hyödyntäminen, joka luo talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta kestävät olosuhteet.
Tässä tarkoituksessa yhteisö noudattaa ennalta varautumisen periaatetta toteuttamalla toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu suojelemaan ja säilyttämään elollisia vesiluonnonvaroja, mahdollistamaan niiden kestävä hyödyntäminen ja saattamaan kalastustoimien vaikutukset meriekosysteemeihin mahdollisimman vähäisiksi. Sen tavoitteena on ottaa kalastuksenhoidossa asteittain käyttöön ekosysteemiin perustuva lähestymistapa. Sen tavoitteena on edistää taloudellisesti kannattavalla ja kilpailukykyisellä kalastus- ja vesiviljelyalalla harjoitettavaa tehokasta kalastustoimintaa tarjoamalla kohtuullinen elintaso niille, jotka ovat riippuvaisia kalastustoiminnasta, ja ottamalla huomioon kuluttajien edut.
2. Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan seuraavia hyvän hallintotavan periaatteita:
a) vastuiden selkeä määrittely sekä yhteisön että kansallisella ja paikallisella tasolla;
b) moitteettomille tieteellisille lausunnoille perustuva päätöksentekomenettely, joka tuottaa oikea-aikaisia tuloksia;
c) alan toimijoiden laaja osallistuminen kaikkiin harjoitettavan politiikan vaiheisiin sen laatimisesta täytäntöönpanoon;
d) yhdenmukaisuus yhteisön muiden politiikkojen, erityisesti ympäristö-, sosiaali-, alue-, kehitysyhteistyö-, terveys- ja kuluttajansuojapolitiikan kanssa.”
4. Asetuksen N:o 2371/2002 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Edellä 2 artiklan 1 kohdassa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi neuvosto vahvistaa yhteisön toimenpiteitä, jotka koskevat vesialueille pääsyä ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta sekä kestävän kalastustoiminnan harjoittamista.”
5. Asetuksen N:o 2371/2002 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Jäsenvaltioiden 12 meripeninkulman vyöhykkeen sisäpuolella toteuttamat toimenpiteet”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltio voi toteuttaa syrjimättömiä toimenpiteitä elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi sekä kalastuksen meriekosysteemiin kohdistamien vaikutusten saattamiseksi mahdollisimman vähäisiksi 12 meripeninkulman sisällä sen perusviivoista edellyttäen, että yhteisö ei ole toteuttanut erityisesti kyseistä aluetta koskevia säilyttämis- ja kalastuksenhoitotoimenpiteitä. Jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden on oltava yhteensopivia 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden kanssa ja vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa oleva yhteisön lainsäädäntö.
Jos jäsenvaltion toteuttamat toimenpiteet todennäköisesti koskevat jonkin toisen jäsenvaltion aluksia, toimenpiteet voidaan toteuttaa vasta sen jälkeen, kun komissiota, kyseistä jäsenvaltiota ja asianomaisia alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia on kuultu toimenpideluonnoksesta, johon on liitetty perustelut.
– –”
6. Asetuksen N:o 2371/2002 10 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden toimenpiteet, joita sovelletaan ainoastaan niiden oman lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin.
Jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä kantojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi suvereniteettiinsa ja lainkäyttövaltaansa kuuluvilla merialueilla edellyttäen, että:
a) toimenpiteitä sovelletaan ainoastaan kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiviin ja yhteisössä rekisteröityihin kalastusaluksiin tai, jos kyseessä on kalastustoiminta, jota ei toteuteta kalastusaluksella, kyseiseen jäsenvaltioon asettautuneisiin henkilöihin, ja
b) toimenpiteet ovat 2 artiklan 1 kohdassa asetettujen tavoitteiden mukaisia ja vähintään yhtä tiukkoja kuin voimassa oleva [Euroopan unionin] lainsäädäntö.”
2. Asetus N:o 1626/94
7. Asetuksen N:o 1626/94 johdanto-osan toisessa, neljännessä, kahdeksannessa ja yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”on – –aika tullut ratkaista Välimeren kalavaroihin liittyviä ongelmia ottamalla käyttöön yhdenmukaistettu, Välimerelle soveltuva hoitojärjestelmä ottaen huomioon alueella voimassa olevan kansallisen sääntelyn ja tehden siihen tasapainoisella tavalla ja tarvittaessa asteittain kalakantojen suojelun tarpeellisiksi tekemiä mukautuksia,”
”olisi kiellettävä pyydykset, joiden käyttö Välimerellä vahingoittaa voimakkaasti meriympäristöä tai kalakantojen tilaa; rannikkoalueesta olisi varattava osa valikoivimmille pyydyksille, joita käyttävät lähivesikalastajat – –”
”olisi voitava soveltaa kansallisia toimenpiteitä, jotka täydentävät tässä asetuksessa käyttöön otetun järjestelmän vähimmäisvaatimuksia tai ylittävät ne, tai kalastustoimintaa harjoittavien eri toimijoiden välisiä suhteita säänteleviä toimenpiteitä; tällaisia toimenpiteitä voidaan pitää voimassa tai ottaa käyttöön, jollei komission suorittamasta niiden yhteensopivuutta yhteisön oikeuden kanssa ja niiden yhdenmukaisuutta yhteisen kalastuspolitiikan kanssa koskevasta tutkimuksesta muuta johdu,”
”tämän asetuksen säännösten sallimat kansalliset toimenpiteet olisi hyväksyttävä rajoitetuksi ajaksi ja noudattaen menettelyä, jolla taataan mahdollisimman vähän kalavaroihin ja yhteisön kalastajiin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia.”
8. Asetuksen N:o 1626/94 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tätä asetusta sovelletaan kaikkeen kalastustoimintaan tai kaikkeen siihen liittyvään toimintaan 5°36' läntisen pituuspiirin itäpuolella olevilla Välimeren merivesillä, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan, laguuneja ja lampia lukuun ottamatta. Sitä sovelletaan myös tällaiseen toimintaan, jota yhteisön alukset harjoittavat Välimerellä kyseisten vesialueiden ulkopuolella.
2. Jäsenvaltiot, joilla on rantaa Välimerellä, voivat säätää lakeja 1 kohtaan kuuluvilla aloilla, muu kuin ammattimaisesti harjoitettu kalastus mukaan lukien, toteuttaen lisätoimenpiteitä tai tässä asetuksessa käyttöön otetun järjestelmän vähimmäisvaatimukset ylittäviä toimenpiteitä, jotka ovat yhteisön lainsäädännön kanssa yhteensopivia ja yhteisen kalastuspolitiikan mukaisia.
– –
3. Komissiolle on ajoissa ilmoitettava kaikista hankkeista, joilla aiotaan ottaa käyttöön tai muuttaa kansallisia kalavarojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, jotta se voisi esittää huomautuksensa asetuksen (ETY) N:o 3094/86 14 artiklassa säädettyjä menettelyjä noudattaen.”
9. Asetuksen N:o 1626/94 2 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Pesäverkkojen ja hinattavien verkkojen, jotka asetetaan veteen veneestä ja koetaan rannalta (rannalta vedettävät nuotat), käyttö on kielletty 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen, ellei neuvosto päätä toisin määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja sellaisten tieteellisten tietojen perusteella, jotka osoittavat, että kyseisten pyydysten käyttö ei vaikuta kalavaroihin kielteisesti.”
10. Kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Troolien, nuottien tai vastaavien hinattavien verkkojen käyttö on kielletty 3 merimailin päähän rannikosta ulottuvalla alueella tai 50 metrin isobaatin alueella, jos kyseinen syvyys saavutetaan jo lyhyemmällä etäisyydellä, vedettiinpä pyydyksiä millä tavalla tahansa, lukuun ottamatta kansallisessa lainsäädännössä olevaa poikkeusta silloin, kun 3 merimailin rannikkoalue ulottuu jäsenvaltioiden aluevesien ulkopuolelle.
Kuitenkin kaikkia pyydyksiä, joita käytetään ensimmäisessä alakohdassa säädettyä etäisyyttä lähempänä rannikkoa 1 päivänä tammikuuta 1994 voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, voidaan käyttää 31 päivään joulukuuta 2002 asti, jollei neuvosto päätä toisin määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja sellaisten tieteellisten tietojen perusteella, jotka osoittavat että kyseisten pyydysten käyttö ei vaikuta kalavaroihin kielteisesti.”
11. Asetuksen N:o 1626/94 3 artiklan 1a kohdassa säädetään seuraavaa:
”Pyydysten käyttö 1 kohdan toisen alakohdan mukaisin edellytyksin on kielletty, lukuun ottamatta gangui-troolien avulla harjoitettavaa kalastusta, jos kyseinen jäsenvaltio ei kyseisen kalastuksen osalta ole toteuttanut toimenpiteitä varmistaakseen, että
– 3 kohdassa tarkoitettua kieltoa ei vaaranneta,
– kalastus ei vaikuta sellaisten alusten kalastukseen, jotka käyttävät muita välineitä kuin trooleja, nuottia tai vastaavia hinattavia verkkoja,
– kalastus on rajoitettu kohdelajeihin, joiden osalta ei ole asetettu vähimmäiskokoja aluksesta purkamiselle 8 artiklan mukaisesti,
– kalastus on rajoitettu siten, että liitteessä IV mainittujen lajien saaliit ovat mahdollisimman pieniä,
– aluksilla on erityiskalastuslupia koskevista yleisistä säännöksistä 27 päivänä kesäkuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1627/94 mukaisesti annetut erityiskalastusluvat[(4)].
Näistä toimenpiteistä on ilmoitettava komissiolle ennen 31 päivää joulukuuta 2000.”
12. Asetuksen N:o 1626/94 3 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kaikkien saartopyydysten asettaminen 300 metrin etäisyydelle rannikosta tai 30 metrin isobaatin alueelle, jos kyseinen syvyys saavutetaan jo lyhyemmällä etäisyydellä, on kiellettyä.”
13. Asetuksen N:o 1626/94 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on vahvistettava tärkeimpien pyydystyyppien teknisiä ominaisuuksia koskevat rajoitukset liitteessä II olevien vähimmäisvaatimusten mukaisesti.”
14. Asetuksen N:o 1626/94 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Troolien tai vastaavien hinattavien verkkojen, pintaverkkojen tai pesäverkkojen käyttö ja säilyttäminen aluksella on kielletty, ellei niiden silmäkoko siinä verkon osassa, jossa silmäkoko on pienin, ole sama tai suurempi kuin jokin liitteessä III lueteltu silmäkoko.
– –”
15. Asetuksen N:o 1626/94 liitteessä III säädetään, että saartopyydysten vähimmäissilmäkoko on 14 mm.
B Kansallinen säännöstö
16. Kuninkaan asetuksen, joka annettiin 15.8.1958 ja jolla säädeltiin pienillä saartopyydyksillä kalastamista (FEK A’ 132, 29.8.1958), mukaan kalastaminen tällaisilla pyydyksillä oli sallittua tietyin edellytyksin, joihin kuuluivat pyydyksen koko pituus ja verkkojen silmäkoko. Asetuksessa asetettiin myös kalastusajanjaksoja ja -aikoja koskevia edellytyksiä.
17. Presidentin asetuksen 587/1984 (FEK A’ 210) mukaan kaikkien kalastusaluksille aiemmin myönnettyjen lupien, jotka koskivat kalastusta pienillä saartopyydyksillä, voimassaolo päättyi 31.12.1986. Presidentin asetuksella 542/1985 (FEK A’ 191) kiellettiin vastaisuudessa lupien myöntäminen kalastusaluksille pienillä saartopyydyksillä tapahtuvaan kalastukseen, toistettiin presidentin asetuksen 587/1984 pykälät ja kumottiin viimeksi mainittu asetus.
18. Presidentin asetuksella 526/1988 (FEK A’ 237, 26.10.1988) tehtiin nokkakalaverkon avulla tapahtuvan kalastuksen osalta poikkeus presidentin asetuksen 542/1985 edellä mainituista säännöksistä ja tällä menetelmällä sallittiin ainoastaan nokkakalan (Belone belone) ja makrillihauen (Scomberesox saurus saurus) kalastaminen tietyin edellytyksin, jotka koskivat muun muassa kalastusajanjaksoja ja -aikoja sekä verkko- ja silmäkokoa.
19. Presidentin asetuksessa 320/1997 (FEK A’ 224) säädettiin, että lupien myöntäminen kalastusaluksille nokkakalaverkolla tapahtuvaan kalastukseen oli vastaisuudessa kiellettyä ja että kaikkien tällä pyydyksellä suoritettavan kalastuksen sallivien lupien voimassaolo päättyi 31.12.1998. Presidentin asetus 526/1988 kumottiin 31.12.1998 lukien.
III Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
20. Panagiotis Ioannis Karanikolas sekä 19 muuta ammattikalastajaa ja kalastusalusten omistajaa, joiden kotipaikka on Kavalassa (jäljempänä hakijana olevat kalastajat), pyysivät 12.5.2003 päivätyllä hakemuksella, että heille myönnettäisiin lupa kalastaa sardiineja sardiiniverkoksi kutsutulla pyydyksellä niiden rajoitusten ja teknisten ominaisuuksien mukaisesti, joista säädetään asetuksessa N:o 1626/94. Nomarkhiaki Aftodiikisi Dramas, Kavalas – Xanthis (Draman, Kavalan ja Xanthin prefektuurin viranomainen) siirsi heidän hakemuksensa maatalousministeriöön. Asianomainen viranomainen pyysi tietoa siitä, voidaanko edellä mainitut luvat myöntää asetuksen N:o 1626/94 perusteella. Kyseisen ministeriön merikalastusosasto katsoi kirjeessä 172603, että hakemuksen hyväksyminen ei ollut mahdollista, koska lupien myöntäminen kalastukseen edellä mainituilla verkoilla kiellettiin presidentin asetuksen 542/1985 (FEK A’ 191) ainoassa pykälässä, joka oli edelleen voimassa asetuksen N:o 1626/94 voimaantulon jälkeen kalastusta koskevana lisätoimenpiteenä. Maatalousministeriön kanta annettiin tiedoksi hakijana oleville kalastajille 29.8.2003 päivätyllä kirjeellä 19/760.
21. Hakijana olevat kalastajat sekä Kavalan rannikkokalastusosuuskunta, jonka jäseniä kyseiset kalastajat ovat, vaativat kirjeen 172603 ja kirjeen 19/760 kumoamista ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Alieftikos Agrotikos Synetairismos Gri-Gri, Kavalan alue – Makedonia (jäljempänä Makedonia) sekä Panellinia Enosi Ploioktiton Mesis Alieias olivat väliintulijoina kyseisessä oikeudenkäynnissä.
22. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että jäsenvaltiot voivat toteuttaa lisätoimenpiteitä, jotka ovat asetusta N:o 1626/94 tiukempia, suvereniteettiinsa kuuluvilla merialueilla herkkien tai uhanalaisten merieläinlajien suojelemiseksi. Nämä toimenpiteet eivät rajoitu siihen, että määrätään tiukempia teknisiä vaatimuksia pyydyksille tai ajanjaksoja, joina kalastaminen alueilla on sallittua, vaan niihin kuuluu myös tietyntyyppisten pyydysten käytön täydellinen kieltäminen. Lisäksi pyydysten käyttöä koskeviin kieltoihin, jotka oli asetettu kansallisessa lainsäädännössä ennen kuin asetus N:o 1626/94 tuli voimaan, eivät vaikuta asetuksen myöhemmät säännökset, vaikka kyseisten pyydysten käyttö olisi sallittua asetuksessa. Koska Symvoulio tis Epikrateias katsoi, että sen käsiteltävänä olevan asian ratkaiseminen riippuu asetuksen N:o 1626/94 1 artiklan 2 kohdan, 2 artiklan 3 kohdan, 3 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan 1a kohdan tulkinnasta, se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”a) Voivatko jäsenvaltiot neuvoston asetuksen N:o 1626/94 1 artiklan 2 kohdan mukaan toteuttaa lisätoimenpiteitä, jotka muodostuvat sellaisten pyydysten käytön täydellisestä kieltämisestä, joiden käyttäminen on lähtökohtaisesti sallittua kyseisen asetuksen säännösten nojalla?
b) Onko kyseisen asetuksen säännösten mukaan sallittua käyttää jäsenvaltion, jolla on rantaa Välimerellä, merialueella pyydyksiä, jotka eivät kuulu tämän asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa ja 1a kohdassa lähtökohtaisesti kiellettyihin pyydyksiin ja joiden käyttö oli kyseisen jäsenvaltion kansallisen säännöksen nojalla kiellettyä ennen tämän asetuksen voimaantuloa?”
IV Oikeudenkäynti unionin tuomioistuimessa
23. Hakijana olevat kalastajat, Makedonia, Kreikan ja Italian hallitukset sekä komissio esittivät kirjallisia huomautuksia. Istunto pidettiin 19.11.2009.
V Asian tarkastelu
24. Kahdella kysymyksellään, joita on tarkoituksenmukaista tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, voiko jäsenvaltio pysyttää kansalliset toimenpiteet, joilla täydennetään asetuksessa N:o 1626/94 olevia toimenpiteitä ja jotka muodostuvat tietyntyyppisten pyydysten käytön täydellisestä kieltämisestä, vaikka tällainen käyttö sallitaan periaatteessa asetuksen säännöksissä, ja jos voi, millä edellytyksin.
25. Edellyttäen, että kansallinen tuomioistuin vahvistaa tämän, vaikuttaa siltä, että pääasiassa kyseessä oleva pyydys (sardiiniverkko) on pieni saartopyydys, jonka käyttö on yhteisön oikeudessa säänneltyä mutta ei kiellettyä(5) asetuksen N:o 1626/94 3 artiklan 4 kohdan, 5 artiklan ja 6 artiklan mukaisesti. Vaikka 19.11.2009 pidetyssä istunnossa kiisteltiin jossain määrin kansallisen oikeuden säännösten soveltamisalasta, vaikuttaa siltä – mikä kansallisen tuomioistuimen on vahvistettava –, että tällaisten pyydysten käyttö kielletään täysin Kreikan oikeudessa ja että tällä hetkellä ei ole olemassa lupia, jotka koskevat tällaisten pyydysten käyttöä Helleenien tasavallassa.
26. Kansalliset toimenpiteet, joilla kielletään täysin pienten saartopyydysten käyttö, hyväksyttiin ennen kuin asetuksen N:o 1626/94 tuli voimaan 1.1.1995. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kaikenlaisten pienten saartopyydysten käyttö sallittiin tietyin edellytyksin ennen 1.1.1987 kuninkaan asetuksella, joka oli annettu 15.8.1958, kaikenlaisten kalojen ja näin ollen myös sardiinien pyydystämiseksi, jos verkolla oli tietyt tekniset ominaisuudet. Pienten saartopyydysten käyttö kiellettiin 1.1.1987 jälkeen, ja vain ajanjaksolla 26.10.1988–31.12.1998 pienen saartopyydyksen, jonka nimi on zarganodikhto (nokkakalaverkko), käyttö oli sallittua. Lupa myönnettiin yksinomaan nokkakalan ja makrillihauen pyyntiin ja siihen liittyi tiettyjä ehtoja. Vaikuttaa siis siltä, että sardiiniverkkojen käyttö sardiinien pyydystämiseen – millä on merkitystä kyseisessä tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa – on ollut kiellettyä 1.1.1987 lähtien, jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta asian tarkastelusta muuta ilmene, ja poikkeuksella, joka koskee nokkakalaverkon käyttämistä nokkakalan ja makrillihauen pyydystämiseen, ja tämän poikkeuksen sittemmin tapahtuneella kumoamisella ei vaikuta olevan merkitystä esillä olevassa asiassa.
27. Asetuksen N:o 1626/94 1 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kyseisessä asetuksessa vahvistetaan yksinomaan vähimmäisvaatimukset(6) ja että jäsenvaltiot voivat sen voimaantulon jälkeen toteuttaa lisätoimenpiteitä tai toimenpiteitä, jotka ylittävät asetuksessa säädetyt vähimmäisvaatimukset. Tällaisten toimenpiteiden on oltava yhteisön lainsäädännön kanssa yhteensopivia ja yhteisen kalastuspolitiikan mukaisia. Lisäksi asetuksen N:o 1626/94 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissiolle on ilmoitettava ajoissa hankkeista ottaa käyttöön tai muuttaa kansallisia kalavarojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, jotta se ehtii esittää huomautuksensa tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 7.10.1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86(7)(8) 14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
28. Näin ollen asetuksen N:o 1626/94 voimaantulon jälkeen jäsenvaltiot voivat tiettyjä aineellisia ja menettelyä koskevia edellytyksiä noudattaen ottaa käyttöön kansallisia lisätoimenpiteitä tai muuttaa tällaisia toimenpiteitä.
29. Kysymyksestä, joka koskee olemassa olevien kansallisten lisätoimenpiteiden pysyttämisestä jo jolla on merkitystä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa, Kreikan ja Italian hallitukset, Makedonia ja komissio katsovat lähinnä, että kansalliset lisätoimenpiteet, jotka hyväksyttiin ennen kyseisen asetuksen voimaantuloa, voidaan pysyttää. Hakijana olevat kalastajat katsovat kuitenkin, että asetuksen N:o 1626/94 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti kansallisia lisätoimenpiteitä voidaan hyväksyä yksinomaan kyseisen asetuksen voimaantulon jälkeen. Kansallisilla toimenpiteillä, jotka hyväksyttiin ennen asetuksen N:o 1626/94 voimaantuloa, ei näin ollen ole oikeusperustaa kyseisessä asetuksessa, eivätkä ne ole enää voimassa kyseisen asetuksen säännösten ensisijaisuutta koskevan periaatteen vuoksi.
30. Mielestäni asetuksen N:o 1626/94 1 artiklan 2 kohdan sanamuodon ”Jäsenvaltiot – – voivat säätää lakeja” ja kyseisen asetuksen N:o 1626/94 1 artiklan 3 kohdassa olevan vaatimuksen, jonka mukaan komissiolle on ilmoitettava hankkeista, joilla aiotaan ”muuttaa (9) kansallisia kalavarojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä”, valossa kyseisen asetuksen mukaan sen voimaantuloa edeltävät kansalliset lisätoimenpiteet voidaan pitää edelleen voimassa.
31. Tätä tulkintaa tukee mielestäni erityisesti asetuksen N:o 1626/94 johdanto-osan toinen perustelukappale, joka koskee yhdenmukaistetun hoitojärjestelmän käyttöön ottamista Välimerellä siten, että otetaan huomioon alueella voimassa oleva kansallinen sääntely ja tehdään siihen mukautuksia. Lisäksi asetuksen N:o 1626/94 johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen mukaisesti kansalliset toimenpiteet, jotka täydentävät tämän asetuksen vähimmäisvaatimuksia tai ylittävät ne, voidaan pysyttää. Asetuksen N:o 1626/94 johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen sanamuoto antaa niin ikään ymmärtää, että tällaisten toimenpiteiden pysyttäminen edellyttää sitä, että komissio tarkastelee niitä. Asetuksen N:o 1626/94 1 artiklan 3 kohdassa kuitenkin edellytetään yksinomaan, että komissiolle ilmoitetaan hankkeista ottaa käyttöön tai muuttaa kansallisia toimenpiteitä. Näin ollen on niin, että koska asetuksen N:o 1626/94 1 artiklan 3 kohdassa ei ole nimenomaista vaatimusta siitä, että komissiolle on ilmoitettava kansallisista toimenpiteistä, jotka edeltävät kyseisen asetuksen voimaantuloa, tällaisten toimenpiteiden pysyttäminen ei mielestäni edellytä sitä, että komissio tarkastelee niitä. Tämän osalta on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön säädöksen johdanto-osalla ei ole sitovaa oikeusvaikutusta eikä johdanto-osaan voida pätevästi vedota kyseisen säädöksen varsinaisista säännöksistä poikkeamiseksi eikä näiden säännösten tulkitsemiseksi tavalla, joka on selvästi niiden sanamuodon vastainen.(10)
32. Lisäksi sekä kirjallisissa että suullisissa huomautuksissaan komissio totesi, että kun se laati ehdotustaan asetukseksi N:o 1626/94, se tutki olemassa olleita kansallisia toimenpiteitä, ja että se otti kyseiset toimenpiteet huomioon lainsäädäntömenettelyssä, joka johti asetuksen N:o 1626/94 antamiseen. Huomauttaisin tämän osalta, että komissio totesi perusteluissaan, jotka koskevat sen ehdotusta neuvoston asetukseksi eri teknisten toimenpiteiden yhdenmukaistamisesta Välimeren kalastuksessa,(11) että neljän Välimeren alueen jäsenvaltion toimittaman noin 400 lakitekstin perusteella se oli suorittanut vertailevan tutkimuksen säännöksistä, joita sovelletaan Välimeren kalastukseen, erottaakseen niistä olennaisimmat säännöt, jotka oli pantava täytäntöön yhteisön tasolla. Kyseisten perustelujen mukaan komission ehdotuksessa ei näin ollen esitetä tyhjentävästi vähimmäisvaatimuksia, jotka on hyväksyttävä yhteisön tasolla.
33. Katson näin ollen, että asetuksessa N:o 1626/94 yksinomaan vahvistetaan tiettyjä teknisiä vähimmäisvaatimuksia Välimeren kalavarojen säilyttämiseksi, ja siinä sallitaan periaatteessa paitsi kansallisten lisätoimenpiteiden hyväksyminen tai muuttaminen myös se, että jäsenvaltio pysyttävät tällaiset olemassa olevat toimenpiteet. Tähän liittyvästi – ja toisin kuin hakijana olevat kalastajat väittävät – en katso, että kun asetuksessa N:o 1626/94 mainitaan tietyt kielletyt pyydykset,(12) siinä vahvistettaisiin tyhjentävästi pyydykset, joiden käyttö on kielletty Välimerellä,(13) ja näin ollen estettäisiin tai suljettaisiin sinänsä pois se, että jäsenvaltio pysyttää tai hyväksyy toimenpiteitä, joilla kielletään muita pyydyksiä.
34. Esiin nousee kuitenkin kysymys siitä, onko ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä asetettu täydellinen kielto muutoin yhteisön oikeuden ja erityisesti asetuksen N:o 1626/94 1 artiklan 2 kohdassa edellytetyllä tavalla yhteisen kalastuspolitiikan mukainen. Tämän osalta on todettava, että unionin tuomioistuimella ei ole SEUT 267 artiklan nojalla toimivaltaa soveltaa yhteisön oikeussääntöä tiettyyn tapaukseen ja näin ollen lausua kansallisen oikeuden säännöksistä tämän säännön valossa. SEUT 267 artiklassa määrätyssä tuomioistuinten välisessä yhteistyössä se voi kuitenkin esittää asiakirja-aineistosta ilmenevien seikkojen perusteella kansalliselle tuomioistuimelle sellaiset yhteisön oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, jotka voivat olla kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisiä sen arvioidessa kansallisen oikeuden säännöksen vaikutuksia.(14)
35. Koska yhteisön lainsäätäjä ei ole pyrkinyt yhdenmukaistamaan täysimääräisesti sääntöjä, jotka koskevat muun muassa pyydysten kieltämistä Välimeressä, jäsenvaltioilla on mielestäni tiettyä harkintavaltaa sellaisten toimenpiteiden osalta, jotka täydentävät asetuksella N:o 1626/94 käyttöön otetun järjestelmän vähimmäisvaatimuksia tai menevät niitä pidemmälle. Jäsenvaltioiden on harkintavaltaansa käyttäessään kuitenkin noudatettava yhteistä kalastuspolitiikkaa ja yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita, joihin kuuluvat suhteellisuusperiaate ja yhdenvertaisen kohtelun periaate.(15)
36. Ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdyssä päätöksessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi, että presidentin asetus 542/1985 annettiin kalastuslautakunnan 12.4.1984 antaman lausunnon 75 perusteella. Ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdyn päätöksen mukaan kyseisessä lausunnossa todettiin, että kyseessä olevaa täydellistä kieltoa pidettiin tarpeellisena, koska sardiiniverkkoa käytettiin alueella, joka sijaitsi yhden tai kahden meripeninkulman päässä rannikosta, ja tämä oli alue, jossa vedessä elävät organismit kehittyivät ja lisääntyivät ja jossa kalastusta harjoitettiin myös muilla pyydyksillä, minkä vuoksi kalakannat pienenivät.
37. Ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdyn päätöksen perusteella näyttäisi näin ollen siltä, että kiellon tarkoitus on vesiluonnonvarojen säilyttäminen alueella, joka sijaitsee yhden tai kahden meripeninkulman päässä rannikosta, ja tämä tavoite on mielestäni yhteisen kalastuspolitiikan mukainen.(16)
38. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei maininnut, oliko kiellolla muuta tavoitetta.
39. Hakijana olevat kalastajat väittävät kuitenkin muun muassa, että kyseessä oleva kielto on vastoin asetuksen N:o 1626/94 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa mainittua tavoitetta, joka on se, että rannikkoalue varataan valikoivimmille pyydyksille, joita lähivesikalastajat käyttävät. Hakijana olevien kalastajien mukaan kyseessä olevaa kieltoa ei lisäksi ole rajoitettu ajallisesti ja se vaikuttaa kielteisesti yhteisön kalastajiin, koska sillä evätään näiltä tiettyjen pyydysten käyttö, mikä on ristiriidassa asetuksen N:o 1626/94 johdanto-osan yhdeksännen perustelukappaleen kanssa. He väittävät myös, että kyseessä olevaa kieltoa ei hyväksytty tieteellisen näytön mukaisesti. Tämä näyttö osoittaa ensinnäkin, että sardiiniverkkojen asianmukainen käyttö Kavalanlahdessa ei vaikuta kielteisesti kalakantoihin, ja toiseksi, että se on tulonlähde alueen rannikon lähivesikalastajille erityisesti talvella. Kielto johtaa niiden mukaan lisäksi syrjintään sellaisten kalastajien, jotka pyydystävät sardiineja suurista aluksista suuria saartopyydyksiä (gri-gri) käyttäen, ja sellaisten rannikkokalastajien välillä, jotka käyttävät pieniä saartopyydyksiä (sardiiniverkot). Hakijana olevat kalastajat katsovat myös, että sardiiniverkkojen käyttöä koskeva kielto on suhteeton.
40. Makedonia väittää ensiksi, että sardiineja on mahdollista pyydystää muulla tavoin kuin sardiiniverkkoja käyttämällä. Lisäksi kun otetaan huomioon, että 92 prosenttia 17 088 aluksen laivastosta muodostuu pienistä rannikkokalastusaluksista, lupien myöntäminen kaikille aluksille sardiiniverkkojen käyttämiseksi vaarantaisi vakavasti sekä Kavalanlahden että koko maan kalakannat. Ei ole mahdollista myöntää lupia hakijana oleville kalastajille mutta jättää ne myöntämättä muille tuhansille rannikkokalastusaluksille. Lisäksi jos tällaiset luvat myönnettäisiin ajanjaksolle 1.3.–15.12., tämä vastaisi sellaisten (gri-gri-verkkoja käyttävien) kalastusalusten kalastusajanjaksoa, jotka muodostavat 1,6 prosenttia Kreikan laivastosta, mikä merkitsisi sardiinien hinnanlaskua ja vaikuttaisi siis vakavasti tällaisten alusten tuloihin.
41. Kreikan hallitus toteaa, että se ei ole kieltänyt sardiinien pyyntiä vaan yksinomaan tietyntyyppiset pyydykset. Pieniä saartopyydyksiä (sardiiniverkot) käytetään yhden, kahden meripeninkulman päässä rannikosta alueella, jossa tietyt vedessä elävät organismit lisääntyvät ja kehittyvät. Lisäksi sardiinit talvehtivat kyseisellä alueella. Sardiiniverkkojen kapasiteetti on vaikuttava, ja ne johtavat sardiinien ja todellakin kaikkien kalavarojen tuhoutumiseen kyseisellä alueella. Suuret saartopyydykset on sallittu, koska ne eivät aiheuta samanlaista vahinkoa kuin sardiiniverkot. Kreikan hallitus totesi tämän osalta suullisessa käsittelyssä, että suuria saartopyydyksiä ei saa käyttää rannikkoalueella. Kreikan hallitus katsoo, että kielto on tarkoituksenmukainen ja oikeasuhteinen, koska sillä ei estetä kalastustoimintaa. Kalastajat voivat kalastaa ympäri vuoden käyttämällä monia muita pyydystyyppejä sardiineille tarkoitetut pyydykset mukaan lukien.
42. Komissio katsoo, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pitäisi tutkia sitä, onko kielto oikeasuhteinen ja onko se kyseessä olevien toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukainen. Komission mukaan sen arvioimiseksi, onko kyseessä oleva kielto tarkoituksenmukainen ja oikeasuhteinen siihen tavoitteeseen nähden, joka koskee vesiluonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa, on otettava huomioon ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat, eikä yksikään näistä seikoista ole ehdottoman ensisijainen muihin nähden. Komissio katsoo, että on tarpeen tutkia, onko osoitettu tieteellisesti, että kalakannat olivat pienentyneet huomattavasti, kun yleinen kielto otettiin käyttöön vuosina 1987 ja 1999, ja johtuiko tämä pienentyminen muiden pyydysten kuin sardiiniverkon käyttämisestä. On myös tarpeen tutkia, onko laitonta kalastusta mahdollista valvoa. Jos tämä mahdollisuus on rajallinen tai olematon, sardiiniverkkojen avulla tapahtuvan kalastuksen täydellinen kieltäminen on perusteltua. Kansallisen tuomioistuimen on myös tutkittava toimenpiteen oikeasuhteisuutta ja sitä, onko se yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukainen, kun otetaan huomioon Kreikan lainsäädännössä vahvistettu mahdollisuus käyttää muita pyydyksiä, joihin kuuluvat muun muassa gri-gri-verkot sekä nuotat, joilla pyydystetään samantyyppisiä kaloja kuin sardiiniverkoilla.
43. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella.(17)
44. Koska pienten saartopyydysten, sardiiniverkot mukaan lukien, kielto vaikuttaa tällä hetkellä olevan ehdoton siksi, että sitä sovelletaan kaikkiin kalastajien ryhmiin,(18) kielto ei vaikuta syrjivän suoraan eri kalastajaryhmiä, jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkastelusta muuta ilmene.
45. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin myös selvitettävä, onko kielto välillisesti syrjivä. Itse ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdyssä päätöksessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi, että kalastuslautakunnan 12.4.1984 antaman lausunnon 75 mukaan kalastusta harjoitettiin rannikkoalueella pieniä saartopyydyksiä ja muita pyydyksiä käyttäen, mikä johti kalakantojen pienenemiseen. Tähän liittyen on epäselvää, kiellettiinkö Kreikan lainsäädännössä vain pienet saartopyydykset, sardiiniverkot mukaan lukien, ja jos näin oli, millä perusteella. Jos lähestymistapa oli tällä tavalla valikoiva, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, onko tämä lähestymistapa objektiivisesti perusteltavissa.
46. Istunnossa, joka järjestettiin 19.11.2009, Kreikan hallitus viittasi siihen, että pienten saartopyydysten käyttö ovat erityiseen tuhoisaa rannikkoalueella. Huomauttaisin kuitenkin, että sekä hakijana olevat kalastajat että komissio ovat esittäneet unionin tuomioistuimessa, että kielto saattaa itse asiassa syrjiä rannikon lähivesikalastajia, jotka käyttävät pieniä saartopyydyksiä, niihin laajamittaisempaa kalastusta harjoittaviin kalastajiin nähden, jotka käyttävät suuria saartopyydyksiä gri-gri-kalastukseen. Tämän osalta unionin tuomioistuimella olevasta asiakirja-aineistosta näyttäisi ilmenevän, että suurten ja pienten saartoverkkojen välillä ei ole muuta olennaista eroa kuin niiden koko ja pyyntikapasiteetti, mutta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä tämä. Vaikuttaa siltä, että suurten saartopyydysten pyyntikapasiteetti on niiden koon vuoksi sardiiniverkkojen kaltaisia pieniä saartopyydyksiä suurempi. Ei näin ollen voida sulkea pois sitä, että siitä huolimatta, että on väitetty, että suuria saartopyydyksiä gri-gri-kalastukseen käyttävien alusten määrä on pieni (1,6 %), niiden käyttö voi mahdollisesti vaikuttaa kalakantoihin samankaltaisesti kuin pienten saartopyydysten käyttö, edellyttäen, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vahvistaa tämän. Asianosaiset olivat kuitenkin unionin tuomioistuimessa sangen erimielisiä siitä, onko suurten saartopyydysten käyttö sardiinien gri-gri kalastukseen sallittua 300 metrin etäisyydellä rannikosta vai todellakin yhden tai kahden merimailin etäisyydellä rannikosta ja siis alueella, jolla ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan vedessä elävät organismit kehittyvät ja lisääntyvät. Kun otetaan huomioon suurten saartopyydysten oletettu pyyntikapasiteetti, niiden väitetty samankaltaisuus pienten saartopyydysten kanssa ja käyttö rannikkoalueella, esiin nousee kysymys, jota ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkasteltava ja joka koskee sitä, sovelletaanko kieltoa itse asiassa syrjivästi tiettyyn kalastajien ryhmään tavalla, joka ei ole objektiivisesti perusteltavissa.
47. Tämän osalta katson, että vaikka kyseessä oleva kielto vaikuttaa enemmän tiettyyn kalastajien ryhmään tai haittaa tätä enemmän, kyseessä ei ole syrjintä, jos kielto perustuu objektiivisiin perusteisiin, jotka on laadittu siten, että niillä vastataan toimenpiteelle esitettyyn tavoitteeseen, joka on vedessä elävien organismien kehityksen ja lisääntymisen suojeleminen alueella, joka ulottuu yhden tai kahden meripeninkulman päähän rannikosta.(19)
48. Sen osalta, onko kielto suhteellisuusperiaatteen mukainen, on todettava, että suhteellisuusperiaatteen mukaan toimenpiteillä ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista kyseisellä lainsäädännöllä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden.(20) On selvää, että sen arvioiminen, onko pääasiassa kyseessä oleva kielto oikeasuhteinen, ja erityisesti sen arvioiminen, voitaisiinko tavoite, joka koskee vesiluonnonvarojen suojelemista rannikkoalueella, saavuttaa muulla tavoin kuin kieltämällä kokonaan pienet saartopyydykset, sardiiniverkot mukaan lukien, edellyttää tieteellisten todisteiden ja pääasian tosiseikkojen konkreettista analyysiä, ja tämä analyysi on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.(21)
49. Katson, että ennalta varautumisen periaatteen on ohjattava ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta sen analyysissä. Näin ollen kun on olemassa tieteellistä epävarmuutta siitä, miten tietyntyyppisten pyydysten käyttö vaikuttaa vesiluonnonvaroihin, jäsenvaltio voi ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti toteuttaa suojatoimenpiteitä odottamatta, että tämän vaikutuksen olemassaolo ja vakavuus on täysin ilmeinen.(22) Katson myös, että kiellon oikeasuhteisuuden arviointi on niin ikään suoritettava siten, että otetaan huomioon se, voivatko kalastajat käyttää tehokkaasti ja taloudellisesti elinkelpoisella tavalla sellaisia muuntyyppisiä sardiinien pyyntivälineitä, jotka vaikuttavat vähemmän vesiluonnonvaroihin.
50. Sen arvioimiseksi, onko pienten saartopyydysten ja siis sardiiniverkkojen käytön kieltäminen tarkoituksenmukaista kyseisen kiellon tavoitteen valossa, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on mielestäni arvioitava kaikkien käytössä olevien todisteiden perusteella ja ennalta varautumisen periaatteen valossa, vaikuttaako siltä, että tällaisten verkkojen rannikkoalueella käyttämisen ja vesiluonnonvarojen tuhoutumisen välillä on syy-yhteys, joka johtaa kalakantojen pienenemiseen. Tähän liittyen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi myös selvitettävä, onko vuonna 1987 käyttöön otettu kielto edelleen tarkoituksenmukainen vallitsevien olosuhteiden valossa, kun otetaan myös huomioon muun muassa mahdolliset aikaisemmat kokemukset, jotka liittyvät kiellon mahdollisesta aikaisemmasta lieventämisestä aiheutuneisiin haitallisiin vaikutuksiin.(23)
51. Kun lisäksi otetaan huomioon, että hakijana olevien kalastajien pyyntö rajoittuu sardiinien pyyntiin Kavalanlahdella, sekä sardiinien runsaaksi väitetty kanta kyseisellä alueella, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, onko pienten saartoverkkojen ja siis sardiiniverkkojen käytön maanlaajuinen kieltäminen tarkoituksenmukaista alueen olosuhteiden valossa. Siitä huolimatta, että hakijana olevat kalastajat pyytävät yksinomaan lupia sardiiniverkon käyttämiseen sardiinien pyydystämiseksi, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin selvitettävä tällaisen verkon käyttämisen vaikutus kaikkiin vesiluonnonvaroihin eikä yksinomaan sardiinikantoihin.
52. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on myös selvitettävä, onko kyseessä olevalla toimenpiteellä oleva tavoite saavutettavissa vähemmän rajoittavin keinoin, joihin kuuluvat esimerkiksi pyynnin rajoittaminen(24) ja sardiiniverkoilla tehtävän pyynnin rajaaminen tiettyihin aikoihin ja ajanjaksoihin. Arvioidessaan sitä, voitaisiinko vähemmän rajoittavia toimenpiteitä kuin tietyntyyppisten pyydysten täydellistä kieltämistä toteuttaa vaarantamatta vesiluonnonvarojen säilyttämistavoitetta, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava huomioon se, onko tällaisia toimenpiteitä mahdollista valvoa tehokkaasti.
VI Ratkaisuehdotus
53. Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Symvoulio tis Epikrateiasin esittämiin kysymyksiin seuraavasti:
Tietyistä Välimeren kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 27.6.1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1626/94 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että siinä annetaan jäsenvaltioille harkintavaltaa pysyttää lisätoimenpiteet, jotka on toteutettu ennen kyseisen asetuksen voimaantuloa ja jotka muodostuvat sellaisten pyydysten käyttämisen täydellisestä kieltämisestä, jotka eivät kuulu pyydyksiin, joiden käyttäminen on kyseisen asetuksen 2 artiklan 3 kohdan ja 3 artiklan 1 ja 1a kohdan mukaan kielletty ja joiden käyttäminen periaatteessa sallitaan kyseisen asetuksen säännöksissä. Kyseistä harkintavaltaa käyttäessään jäsenvaltioiden on noudatettava yhteistä kalastuspolitiikkaa ja yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita, joihin kuuluvat yhdenvertaisen kohtelun periaate ja suhteellisuusperiaate.
1 – Alkuperäinen kieli: englanti.
2 – EYVL L 171, s. 1.
3 – EYVL L 358, s. 59.
4 – EYVL L 171, s. 7.
5 – Ks. sitä vastoin esim. asetuksen N:o 1626/94 2 artiklassa mainitut pyydykset.
6 – Ks. vastaavasti asetuksen N:o 2371/2002 9 ja 10 artikla.
7 – EYVL L 288, s. 1.
8 – Kodifioitu tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 29.4.1997 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 894/97 (EYVL L 132, s. 1).
9 – Sana ”muuttaa” viittaa päämäärään pysyttää olemassa olevat kansalliset lisätoimenpiteet.
10 – Ks. mm. asia C‑136/04, Deutsches Milch-Kontor, tuomio 24.11.2005 (Kok., s. I‑10095, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
11 – KOM(92) 533 lopullinen (EYVL C 306, s. 10).
12 – Ks. esim. asetuksen N:o 1626/94 2 artikla, 3 artiklan 1 kohta ja 3 artiklan 1a kohta.
13 – Asetuksen N:o 1626/94 merkityksellinen maantieteellinen soveltamisala määritellään kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa.
14 – Ks. asia 204/87, Bekaert, tuomio 20.4.1988 (Kok., s. 2029, 5 kohta).
15 – Ks. vastaavasti asia C‑496/04, Slob, tuomio 14.9.2006 (Kok., s. I‑8257, 39–41 kohta).
16 – Ks. asetuksen N:o 2371/2002 2 artikla.
17 – Ks. erityisesti asia C‑44/94, National Federation of Fishermen’s Organisations ym., tuomio 17.10.1995 (Kok., s. I‑3115, 46 kohta)
18 – Ks. edellä 25 kohta.
19 – Ks. vastaavasti asia C‑535/03, Unitymark ja North Sea Fishermen’s Organisation, tuomio 23.3.2006 (Kok., s. I‑2689, 63 kohta) ja asia C‑34/08, Azienda Agricola Disarò Antonio ym., tuomio 14.5.2009 (69 ja 70 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Näin ollen vaikka asetuksen N:o 1626/94 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todellakin todetaan, että rannikkoalue on varattava lähivesikalastajien käyttämille valikoivimmille pyydyksille, tämä ei välttämättä estä jäsenvaltioita kieltämästä tällaisten kalastajien käyttämää tietyntyyppistä pyydystä, kun osoitetaan, että kielto on objektiivisesti perusteltavissa yhteisön oikeuden ja yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti.
20 – Ks. yhdistetyt asiat C‑13/91 ja C‑113/91, Debus, tuomio 4.6.1992 (Kok., s. I‑3617, 16 kohta) ja asia C‑180/96, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, tuomio 5.5.1998 (Kok., s. I‑2265, 96 kohta).
21 – Ks. vastaavasti asia C‑510/99, Tridon, tuomio 23.10.2001 (Kok., s. I‑7777, 58 kohta).
22 – Ks. vastaavasti asetuksen N:o 2371/2002 2 artiklan 1 kohta, jonka mukaan yhteisön on noudatettava ennalta varautumisen periaatetta toteuttamalla toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu suojelemaan ja säilyttämään elollisia vesiluonnonvaroja, ja alaviitteessä 20 mainittu asia Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, tuomion 99 kohta.
23 – Ks. edellä 18 ja 19 kohta.
24 – Pyyntiä voidaan rajoittaa muun muassa rajoittamalla sardiiniverkoilla tehtävään pyyntiin myönnettävien lupien määrää edellyttäen, että luvat myönnetään avoimella ja syrjimättömällä tavalla.