JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PAOLO MENGOZZI
25 päivänä maaliskuuta 2010 1(1)
Asia C‑439/08
Vlaamse federatie van verenigingen van Brood- en Banketbakkers, Ijsbereiders en Chocoladebewerkers VZW (VEBIC)
vastaan
Raad voor de Mededinging ja
Minister van Economie
(hof van beroep te Brusselin (Belgia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Kilpailupolitiikka – Asetuksen (EY) N:o 1/2003 2 artiklan, 5 artiklan, 15 artiklan 3 kohdan ja 35 artiklan 1 kohdan tulkinta – Kansallinen menettely – Kansallisten kilpailuviranomaisten mahdollisuus esittää kirjallisia huomautuksia ja tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia perusteita niiden päätöksen osalta aloitetussa muutoksenhakumenettelyssä – Jäsenvaltion viranomaisten monimuotoisuus – Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet
I Johdanto
1. Tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 2 artiklan, 5 artiklan, 15 artiklan 3 kohdan ja 35 artiklan tulkintaa.(2)
2. Kansallinen tuomioistuin haluaa lähinnä tietää, onko kansallisilla kilpailuviranomaisilla edellä mainittujen säännösten nojalla oikeus tai jopa velvollisuus esittää kirjallisia huomautuksia tai vastine menettelyssä, joka on aloitettu jonkin näistä viranomaisista tekemän päätöksen kumoamiseksi.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Euroopan unionin oikeus
3. Asetuksen N:o 1/2003 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Todistustaakka”, säädetään seuraavaa:
”Kaikissa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamismenettelyissä kansallisella ja yhteisön tasolla perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan tai 82 artiklan määräysten rikkomista koskeva todistustaakka kuuluu osapuolelle tai viranomaiselle, joka väittää määräyksiä rikottavan. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan edellytysten täyttymistä koskeva todistustaakka kuuluu sen sijaan sille yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle, joka vetoaa kyseisestä kohdasta johtuvaan etuun.”
4. Asetuksen N:o 1/2003 5 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilla on toimivalta soveltaa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa yksittäisissä asioissa. Toimiessaan omasta aloitteestaan tai kantelun perusteella ne voivat tässä tarkoituksessa tehdä seuraavat päätökset:
– vaatia lopettamaan rikkominen,
– määrätä välitoimenpiteitä,
– hyväksyä sitoumuksia,
– määrätä sakkoja, uhkasakkoja taikka muita niiden kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä seuraamuksia.
Jos viranomaiset katsovat hallussaan olevien tietojen perusteella, että kiellon edellyttämät perusteet eivät täyty, ne voivat myös päättää, ettei niiden ole syytä toteuttaa toimenpiteitä.”
5. Saman asetuksen 15 artiklassa, jonka otsikko on ”Yhteistyö kansallisten tuomioistuinten kanssa”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan soveltamismenettelyjen yhteydessä pyytää komissiota toimittamaan niille sen hallussa olevia tietoja tai sen lausuntoa yhteisön kilpailusääntöjen soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä.
2. Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle jäljennöksen kaikista kansallisten tuomioistuinten kirjallisista tuomioista, joissa päätetään perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan soveltamisesta. Jäljennös toimitetaan viipymättä sen jälkeen, kun koko tuomio on annettu osapuolille tiedoksi kirjallisesti.
3. Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset voivat esittää omasta aloitteestaan kansallisille tuomioistuimilleen kirjallisia huomautuksia perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä. Kyseessä olevan tuomioistuimen luvalla ne voivat esittää jäsenvaltioidensa kansallisille tuomioistuimille myös suullisia huomautuksia. Mikäli perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan johdonmukainen soveltaminen sitä edellyttää, komissio voi omasta aloitteestaan esittää kirjallisia huomautuksia jäsenvaltioiden tuomioistuimille. Kyseessä olevan tuomioistuimen luvalla se voi esittää myös suullisia huomautuksia.
Ainoastaan huomautustensa laatimista varten jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ja komissio voivat pyytää jäsenvaltion asianomaista tuomioistuinta toimittamaan niille kaikki asian arvioinnissa tarvittavat asiakirjat tai varmistamaan niiden toimitus.
4. Tämä artikla ei rajoita jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille niiden oman jäsenvaltion lainsäädännössä annettuja laajempia valtuuksia esittää tuomioistuimille huomautuksia.”
6. Lopuksi asetuksen N:o 1/2003 35 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi kilpailuviranomainen, joka vastaa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamisesta siten, että tämän asetuksen säännöksiä noudatetaan tehokkaasti. Toimenpiteet, jotka ovat tarpeen näiden viranomaisten valtuuttamiseksi soveltamaan kyseisiä artikloja, on toteutettava 1 päivään toukokuuta 2004 mennessä. Nimettyihin viranomaisiin voi kuulua myös tuomioistuimia.
2. Kun yhteisön kilpailulainsäädännön voimaan saattaminen annetaan kansallisten hallinto- ja oikeusviranomaisten tehtäväksi, jäsenvaltiot voivat antaa näille eri viranomaisille erilaiset valtuudet ja erilaisia tehtäviä riippumatta siitä, ovatko ne hallinto- vai oikeusviranomaisia.
3. Edellä 11 artiklan 6 kohdan vaikutukset koskevat kyseisiä jäsenvaltioiden nimeämiä viranomaisia, mukaan lukien tuomioistuimet, jotka suorittavat 5 artiklassa tarkoitettujen eri päätösten valmisteluun ja tekemiseen liittyviä toimia. 11 artiklan 6 kohdan vaikutukset eivät ulotu tuomioistuimiin silloin, kun ne toimivat muutoksenhakutuomioistuimina 5 artiklassa tarkoitettujen eri päätösten osalta.
4. Sen estämättä, mitä 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltioissa, joissa viranomainen tiettyjen 5 artiklassa tarkoitettujen eri päätösten hyväksymistä varten tekee jonkin asian käsittelemisestä esityksen oikeusviranomaiselle, joka on erillinen ja muu kuin esityksen tehnyt viranomainen, ja edellyttäen että tämän kohdat vaatimukset täyttyvät, 11 artiklan 6 kohdan vaikutukset koskevat ainoastaan kyseisessä asiassa esityksen tehnyttä viranomaista, jonka on peruttava oikeusviranomaiselle tekemänsä esitys silloin, kun komissio aloittaa menettelyn, ja tämä peruuttaminen lopettaa tosiasiallisesti kansallisen menettelyn.”
B Kansallinen lainsäädäntö
7. Taloudellisen kilpailun suojaamisesta annettu laki (wet tot bescherming van de economische mededinging, jäljempänä WBEM)(3) tuli voimaan 1.10.2006, ja sen 1 §:ssä määritellään Belgian kilpailuviranomainen seuraavasti:
”4. Belgian kilpailuviranomainen: Federale Overheidsdienst Economie, K.M.O., Middenstand en Energien [talousasioista, pienistä ja keskisuurista yrityksistä ja ammatinharjoittajista ja energia-asioista vastaava liittovaltion virasto] Raad voor de Mededinging [kilpailuneuvosto] ja Dienst voor de Mededinging [kilpailuyksikkö], käyttävät tässä laissa säädettyä toimivaltaansa.
Belgian kilpailuviranomainen on asetuksen [N:o 1/2003] 35 artiklassa tarkoitettu perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamisesta vastaava kilpailuviranomainen.”
8. WBEM:n 2 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Kiellettyjä ovat kaikki sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää tuntuvasti kilpailua asianomaisilla Belgian markkinoilla tai niiden merkittävällä osalla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy tällaisilla markkinoilla, eikä edellytyksenä ole päätöksen tekeminen ennakolta, ja erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat:
1. joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja;
– –”
9. WBEM:n 11 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Perustetaan Raad voor de Mededinging, joka on hallintotuomioistuin, jolla on päätösten tekemiseen tarvittava toimivalta ja muuta tällä lailla sille annettua toimivaltaa.
2. Raad voor de Mededinging koostuu
1) Raad voor de Mededingingin yleiskokouksesta;
2) tarkastusyksiköstä;
3) kirjaamosta.
– –”
10. WBEM:n 12 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Raad voor de Mededingingin yleiskokoukseen osallistuvat sen kaksitoista jäsentä. – –”
11. Saman lain 20 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Kukin Raad voor de Mededingingin jaosto ja puheenjohtaja tai turvaamistoimien tapauksessa puheenjohtajan valtuuttama Raad voor de Mededingingin jäsen ratkaisee käsiteltäväkseen saatetut asiat tekemällä perustellun päätöksen kuultuaan asianomaisten perusteet ja kuultuaan mahdollisia kantelijoita niiden sitä pyytäessä tai kuultuaan kantelijoiden valitsemaa avustajaa.”
12. WBEM:n 25 §:llä Raad voor de Mededingingin yhteyteen perustetaan tarkastusyksikkö, joka koostuu vähintään kuudesta jäsenestä ja enintään kymmenestä jäsenestä, joihin kuuluvat johtava tarkastaja ja tarkastajat tai apulaistarkastajat.
13. Saman lain 29 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Tarkastajien tehtävänä on
1) ottaa vastaan kilpailua rajoittavia käytäntöjä koskevat kantelut ja turvaamistoimihakemukset sekä yrityskeskittymiä koskevat ilmoitukset;
2) johtaa tutkintaa ja järjestää se sekä valvoa Raad voor de Mededingingin tekemien päätösten täytäntöönpanoa;
3) antaa Dienst van de Mededingingin virkamiehille tehtäviä – –;
4) laatia ja esittää perusteltu raportti Raad voor de Mededingingille;
5) jättää silleen kantelu ja turvaamistoimihakemusten käsittely;
– –
2. – – Tarkastajat eivät voi pyytää eivätkä ottaa vastaan määräyksiä, jotka koskevat 44 §:n 1 momentin nojalla vireille pantujen tapausten käsittelyä tai sellaista kannanottoa, jonka he antavat tarkastusyksikön niissä kokouksissa, joissa on tarkoitus määrittää lain täytäntöönpanopolitiikan painopisteet ja määritellä tapausten käsittelyjärjestys, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 27 §:n säännöksiä.
3. Kun tarkastusyksikkö päättää 44 §:n 1 momentin nojalla aloittaa tutkinnan, Dienst voor de Mededingingin johtava virkamies nimeää yhdessä johtavan tarkastajan kanssa ne yksikön virkamiehet, joista ryhmä, joiden kuuluu suorittaa tutkinta, muodostuu.
Tietyssä tutkintaryhmässä työskentelevät virkamiehet voivat vastaanottaa määräyksiä vain kyseistä tutkintaa johtavalta tarkastajalta.
– –”
14. WBEM:n 34 §:n mukaan Dienst voor de Mededingingin kuuluu tarkastusyksikön valvonnassa selvittää ja tutkia II luvussa tarkoitettuja käytäntöjä.
15. WBEM:n 45 §:n 4 momentin ensimmäisen kohdan mukaan silloin, kun tarkastusyksikkö katsoo, että kantelu tai hakemus tai mahdollinen omasta aloitteesta tehty tutkinta on perusteltu, tarkastaja jättää tarkastusyksikön puolesta perustellun raportin Raad voor de Mededingingin jaostolle. Tämä raportti koostuu tutkintaraportista, väitteistä ja päätösluonnoksesta. Raportin liitteenä ovat tutkinta-aineisto ja luettelo siihen sisältyvistä asiakirjoista. Luettelossa määritetään yksittäisiä asiakirjoja koskeva salassapitovelvollisuus suhteessa kuhunkin osapuoleen, jolla on oikeus tutustua asiakirja-aineistoon.
16. WBEM:n 75 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Raad voor de Mededingingin ja sen puheenjohtajan päätöksiin – – voidaan hakea muutosta hof van Beroep te Brusselissa, paitsi siinä tapauksessa, että Raad voor de Mededinging antaa ratkaisunsa soveltaen 79 §:ää.(4)
Hof van Beroep te Brusselilla on täysi harkintavalta, kun se antaa ratkaisun väitetyistä rajoittavista käytännöistä ja tarvittaessa määrättävistä seuraamuksista – –. Hof van Beroep te Brussel voi ottaa huomioon tilanteen kehittymisen Raad voor de Mededingingin tekemän riitautetun päätöksen jälkeen.
Hof van Beroep te Brussel voi määrätä sakkoja IV luvun 8 osaston säännösten nojalla.”
17. WBEM:n 76 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Niihin päätöksiin, joilla Raad voor de Mededinging saattaa asian tarkastajan käsiteltäväksi, ei voida hakea erikseen muutosta.
2. Tämän lain 75 §:ssä tarkoitetulla tavalla muutosta voivat hakea Raad voor de Mededingingissa vireillä olleen asian asianosaiset, kantelija sekä kaikki henkilöt, joilla on 48 §:n 2 momentin tai 57 §:n 2 momentin mukaan oikeussuojan tarve ja jotka ovat pyytäneet tulla kuulluksi Raad voor de Mededingingissa. Lisäksi muutosta voi hakea ministeri, ilman että hänen on osoitettava oikeussuojan tarvetta ja ilman että hän on ollut edustettuna Raad voor de Mededingingissä.
– –
Kantajan on toimitettava viiden päivän kuluessa kannekirjelmän jättämisestä kannekirjelmän jäljennös vastaanottotodistuksin lähetetyllä kirjatulla kirjeellä niille osapuolille, joille riidanalainen päätös on annettu tiedoksi sen mukaisesti, mitä 67 §:ssä säädetään kirjeestä, jolla ilmoitus tehdään, Raad voor de Mededingingille ja ministerille, jos hän ei ole kantajana, sillä uhalla, että kanne jätetään muutoin tutkimatta.
Vastakanteen nostaminen on mahdollista. Se voidaan tutkia vain, jos se tehdään kuukauden kuluessa edellisessä alakohdassa tarkoitetun kirjeen vastaanottamisesta.
– –
Hof van Beroep te Brussel voi pyytää Raad voor de Mededingingin tarkastusyksikköä tekemään tutkinnan ja toimittamaan raporttinsa nähtäväksi. Tässä tapauksessa tarkastusyksiköllä on IV luvun 1 osastossa tarkoitetut tutkintavaltuudet.
– –
Ministeri voi toimittaa kirjalliset huomautuksensa hof van Beroep te Brusselin kirjaamoon ja tutustua kirjaamoon toimitettuihin asiakirjoihin paikan päällä. Hof van Beroep te Brussel vahvistaa määräajat, joiden kuluessa nämä huomautukset on esitettävä. Kirjaamo saattaa ne osapuolten tiedoksi.
– –”
III Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
18. Sen jälkeen, kun leivän hinta vapautettiin Belgiassa 1.7.2004, talousministeri (Minister van Economie) lähetti Raad voor de Mededingingille kirjeen, jolla hän pyysi tätä tutkimaan kiireellisesti leipomojärjestöjen ja leipomoiden välisiä mahdollisia hintasopimuksia.
19. Dienst voor de Mededinging lähetti 20.4.2005 tietopyyntöjä Vlaamse Federatie van Verenigingen van Brood en Banketbakkers, Ijsbereiders en Chocoladebewerkers VZW:lle (jäljempänä VEBIC), joka on Flanderin hallintoalueen alueellisten pienleipomoiden ja ‑konditorioiden järjestöjen edunvalvontaa varten perustettu voittoa tavoittelematon järjestö. VEBIC toimitti pyydetyt tiedot.
20. Toteutettuaan useita muita tutkintatoimia Raad voor de Mededingingin johtava tarkastaja toimitti 8.6.2007 Raad voor de Mededingingin puheenjohtajalle raporttinsa, joka sisälsi väitteet ja tutkinta-asiakirjat. Raportti osoitettiin VEBIC:lle. Tässä raportissa todettiin, että leipomoiden keskusliittojen päätökset eivät voi vaikuttaa yhteisön jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jolloin yhteisön kilpailulainsäädäntöä ei voida soveltaa tutkittuihin käytäntöihin. Sitä vastoin tarkastusyksikkö (Auditoraat) totesi, että VEBIC on rikkonut WBEM:n 2 §:n 1 momenttia levittäessään ja julkaistessaan jäsenilleen tietoja leivän hintaindeksistä ja kustannusrakenteesta.
21. Johtava tarkastaja ehdotti lisäksi, että Raad voor de Mededingingin jaosto yhtäältä määräisi VEBIC:lle raskauttavat seikat huomioon ottaen sakon, sillä VEBIC oli tiennyt hintasopimusten olevan laittomia eikä se ollut käyttänyt mahdollisuutta ottaa yhteyttä kilpailuviranomaisiin, jotta nämä olisivat arvioineet käytettyä hintalaskentamenetelmää, sekä toisaalta kieltäisi riidanalaisen käytännön sakon uhalla.
22. VEBIC esitti 13.8.2007 kirjallisia huomautuksia tarkastusyksikön raportin johdosta.
23. Raad voor de Mededinging totesi 25.1.2008 tekemällään päätöksellä, että VEBIC oli rikkonut 1.7.2004–8.6.2007 WBEM:n 2 §:ää, kielsi tämän käytännön ja määräsi VEBIC:lle 29 121 euron suuruisen sakon.
24. VEBIC vaati 22.2.2008 hof van beroep te Brusseliin (Brysselin muutoksenhakutuomioistuin, Belgia) toimittamallaan kirjelmällä kyseisen päätöksen kumoamista.
25. Hof van beroep te Brusselin mukaan WBEM:ssä, erityisesti sen 75 ja 76 §:ssä, ei säädetä sellaisesta mahdollisuudesta, että Raad voor de Mededingingin tarkastusyksikkö tai Raad voor de Mededinging voisivat osallistua hof van beroep te Brusselissa vireillä olevaan menettelyyn. Tarkastusyksikön tapauksessa tällaisen mahdollisuuden puuttuminen on implisiittistä, sillä muutoksenhakutuomioistuin voi pyytää tarkastusyksikköä tekemään tutkimuksen. Vain taloudesta vastaava liittovaltion ministeri voi vaatia Raad voor de Mededingingin tekemän päätöksen muuttamisesta ja vain se voi tulla riidan asianosaiseksi hof van beroep te Brusselissa.
26. Kansallinen tuomioistuin korostaa pääasiassa kuitenkin sitä, että ainoastaan VEBIC on muutoksenhakumenettelyssä asianosainen, koska ministeri ei ole käyttänyt hänelle annettua mahdollisuutta esittää kirjallisia huomautuksia.
27. Kun otetaan huomioon ongelma, joka johtuu siitä, että pääasian kantajalla ei ole WBEM:n nojalla vastapuolta, kansallinen tuomioistuin kysyy, onko tällainen menettely asetuksen N:o 1/2003 säännösten mukainen, sillä vaikuttaisi nimittäin siltä, ettei yhteisön kilpailusääntöjen tehokkuus ole taattu ja että kyseessä olevan lain avulla ei voida valvoa yleistä taloudellista etua.
28. Siltä osin kuin kyse on kansallisen tuomioistuimen esittämien kysymysten merkityksellisyydestä unionin oikeuden kannalta, jonka tulkitsemista se pyytää, tämä tuomioistuin tähdentää yhtäältä sitä, että kyseessä olevia menettelysääntöjä on sovellettava yhdenmukaisesti siitä riippumatta, perustuuko Raad voor de Mededingingin aloittama menettely kansallisiin kilpailusääntöihin vai EY 81 ja EY 82 artiklaan. Toisaalta kansallinen tuomioistuin katsoo, että pääasiaan sisältyy sellaisia seikkoja, jotka voisivat johtaa siihen, että sen on muutettava Raad voor de Mededingingin tekemää päätöstä siten, että katsotaan, että tarkasteltu käytäntö vaikuttaa selvästi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kuuluu siten EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.
29. Näiden seikkojen valossa hof van beroep te Brussel lykkäsi asian käsittelyä ja esitti unionin tuomioistuimelle seuraavat neljä ennakkoratkaisukysymystä:
”1) Onko [asetuksen N:o 1/2003 2 artiklaa, 15 artiklan 3 kohtaa ja 35 artiklan 1 kohtaa] tulkittava siten, että kansalliset kilpailuviranomaiset saavat suoraan näiden säännösten nojalla mahdollisuuden esittää kirjallisia huomautuksia perusteista, joita on esitetty niiden päätöstä koskevassa muutoksenhakumenettelyssä, ja esittää itse oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja koskevia perusteita, minkä seurauksena jäsenvaltio ei voi poistaa tällaista mahdollisuutta?
2) Onko edellä mainittuja säännöksiä tulkittava siten, että kun pyritään kilpailusääntöjen tehokkaaseen soveltamiseen, yleisen edun suojaamiseksi viranomaisilla, jotka on nimetty kilpailuviranomaisiksi, ei ole ainoastaan mahdollisuus vaan myös velvollisuus osallistua niiden tekemiä päätöksiä koskevaan muutoksenhakumenettelyyn ilmaisemalla kantansa esitetyistä perusteista oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen osalta?
3) Jos ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko edellä mainittuja säännöksiä tulkittava siten, että jos ei ole olemassa kansallisia säännöksiä, jotka koskevat kilpailuviranomaisen osallistumista muutoksenhakuelimessä tapahtuvaan käsittelyyn, ja jos on nimetty useita viranomaisia, osallistuuko viranomainen, jolla on toimivalta tehdä asetuksen [N:o 1/2003] 5 artiklassa lueteltuja päätöksiä, päätöstään koskevaan muutoksenhakumenettelyyn?
4) Onko edellä esitettyihin kysymyksiin vastattava toisin, jos kilpailuviranomainen toimii kansallisen lainsäädännön mukaan tuomioistuimena ja/tai jos lopullinen päätös on tehty tutkinnan jälkeen, jota on johtanut kyseiseen tuomioistuimeen kuuluva elin, jonka tehtävänä on laatia asiaa koskevat väitteet ja päätösluonnos?”
IV Oikeudenkäynti unionin tuomioistuimessa
30. Hof van Beroep te Brussel pyytää ennakkoratkaisupyynnössään unionin tuomioistuinta käsittelemään ennakkoratkaisupyynnön nopeutetussa menettelyssä työjärjestyksen 104 a artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti.
31. Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti hylkäsi pyynnön 3.12.2008 antamallaan määräyksellä.
32. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet VEBIC, Raad voor de Mededinging, Belgian ja Puolan hallitukset sekä komissio. Lisäksi nämä osapuolet esittivät suulliset lausumansa 20.1.2010 pidetyssä istunnossa.
V Oikeudellinen arviointi
A Tutkittavaksi ottaminen ja unionin oikeudesta pyydetyn tulkinnan merkityksellisyys
33. Unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa VEBIC vetosi ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumiseen, koska asetuksen N:o 1/2003 säännöksistä tai yleisemmin unionin oikeudesta pyydetyllä tulkinnalla ei ole merkitystä pääasian ratkaisemisen kannalta. VEBIC:n mukaan olisi lähinnä todettava, että kaikki pääasian tosiseikat ovat tapahtuneet vain yhden jäsenvaltion sisällä tai että unionin tuomioistuinta pyydetään vastaamaan kysymyksiin, jotka eivät ole merkityksellisiä tai jotka ovat hypoteettisia.
34. Nämä perustelut eivät vakuuta minua.
35. Ensimmäisen väitteen osalta myönnän kernaasti, kuten edellä esitetyn pääasian oikeusriidan kuvauksesta ilmenee, että kyse on kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetusta kumoamiskanteesta, joka koskee Belgian Raad voor de Mededingingin tekemää päätöstä, joka perustuu ainoastaan kansalliseen kilpailulainsäädäntöön sen vuoksi, ettei asialla ole vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
36. Siitä riippumatta, että on jokseenkin kiistanalaista, mitä johtopäätöksiä unionin tuomioistuimen olisi tehtävä sen johdosta, että se toteaa ennakkoratkaisupyynnön perustuvan sellaisiin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, jotka eivät liity unionin oikeuteen,(5) ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee kuitenkin myös, että kansallisella tuomioistuimella voisi olla useiden kansalliseen tuomioistuimeen jätettyyn asiakirja-aineistoon sisältyvien seikkojen perusteella syytä käyttää sille WBEM:n 75 §:n nojalla kuuluvaa valtaa tehdä muutoksia Raad voor de Mededingingin tekemiin päätöksiin siten, että pääasiassa sovelletaan EY 81 artiklaa.
37. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä, sellaisena kuin siitä määrätään EY 234 artiklassa, yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta.(6)
38. Jos kansallisten tuomioistuinten esittämät kysymykset koskevat yhteisön oikeuden säännöksen tulkintaa, unionin tuomioistuimen on siis lähtökohtaisesti vastattava kysymyksiin, ellei ole ilmeistä, että ennakkoratkaisupyynnöllä pyritään todellisuudessa saamaan unionin tuomioistuimelta ratkaisu keinotekoisen riidan avulla taikka neuvoa-antava lausunto yleisluonteisista tai hypoteettisista kysymyksistä tai että pyydetyllä yhteisön oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä oikeusriidan tosiseikkoihin.(7)
39. Tältä osin VEBIC:n toinen väite, jonka mukaan se, ettei kansallinen tuomioistuin ole ennen ennakkoratkaisupyynnön esittämistä ratkaissut lopullisesti EY 81 artiklan sovellettavuutta, tarkoittaisi sitä, että unionin tuomioistuin vastaisi kysymyksiin, jotka eivät ole merkityksellisiä tai jotka ovat hypoteettisia, ei voi mielestäni myöskään menestyä.
40. Nimittäin yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä arvioitaessa on tärkeää selvittää, onko niin, että riippumatta siitä, minkä vastauksen unionin tuomioistuin antaa ennakkoratkaisukysymykseen, tällä vastauksella ei selvästi olisi vaikutusta pääasiassa annettavaan ratkaisuun, koska tuossa tapauksessa pyydetty yhteisön oikeuden tulkinta ei olisi objektiivisesti tarpeen kansallisessa tuomioistuimessa tehtävää ratkaisua varten.(8)
41. Nyt esillä olevassa asiassa ei ole missään tapauksessa kyse tästä, koska, kuten Raad voor de Mededinging ja Belgian hallitus ovat myöntäneet, se että pyydetään asetuksen N:o 1/2003 tulkintaa, saattaa johtaa siihen, että kansallinen kilpailuviranomainen saa kansallisessa tuomioistuimessa pääasian asianosaisen aseman, mikä ei ole WBEM:n nojalla tällä hetkellä mahdollista. Lisäksi sitä, ettei kansallinen tuomioistuin ole tehnyt lopullista ratkaisua EY 81 artiklan sovellettavuudesta, jonka se tutkii omasta aloitteestaan, voidaan varsin selvästi selittää sillä, että kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön kohteena ovat ne menettelylliset oikeudet, jotka on annettava kansalliselle kilpailuviranomaiselle tämän varmistaessa EY 81 ja EY 82 artiklan täyden tehokkuuden.
42. Näin ollen on mielestäni niin, että toisin kuin VEBIC väittää, olisi vähintäänkin epäjohdonmukaista, että kansallisen tuomioistuimen olisi ratkaistava lopullisesti oma-aloitteisesti tutkimansa asia ilman kansallisen kilpailuviranomaisen osallistumista, vaikka sen kysymykset koskisivat nimenomaisesti tämän viranomaisen mahdollisuutta saada kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä asianosaisen asema ja siten sen mahdollisuutta jättää tässä oikeudenkäynnissä vastine, sillä hof van Beroep te Brusselin mukaan tämä mahdollisuus voidaan johtaa ainoastaan asetuksen N:o 1/2003 säännösten tulkinnasta.
43. Jos kansallinen tuomioistuin olisi toisin sanoen lopullisesti ratkaissut oma-aloitteisesti tutkimansa kysymyksen siitä, voidaanko EY 81 artiklaa soveltaa, se ei olisi tunnustanut niiden unionin oikeuden säännösten, joiden tulkintaa se unionin tuomioistuimelta pyytää, soveltamisen yhtä mahdollista seurausta eli riidan yhden osapuolen puolustautumisoikeuksia. Näin ollen se, ettei kansallinen tuomioistuin ole ratkaissut lopullisesti sitä, voidaanko EY 81 artiklaa soveltaa, ei voi millään lailla estää sen esittämän ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamista.
44. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin toteaa, että ennakkoratkaisupyyntö voidaan tutkia.
B Pääasia
1. Kaksi ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä
45. Kansallinen tuomioistuin kysyy kahdella ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään, jotka on mielestäni tutkittava yhdessä, lähinnä sitä, onko kansallisella kilpailuviranomaisella asetuksen N:o 1/2003 2 artiklan, 15 artiklan 3 kohdan ja 35 artiklan 1 kohdan nojalla suoraan mahdollisuus tai velvollisuus toimittaa kirjallisia huomautuksia esittämällä kansalliselle tuomioistuimelle, jossa johonkin tämän viranomaisen tekemään päätökseen haetaan muutosta, tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia perusteita.
46. Tähän kysymykseen vastaaminen edellyttää, että selvitetään, missä määrin kansalliset kilpailuviranomaiset voivat osallistua kansallisissa tuomioistuimissa vireillä olevaan menettelyyn näiden soveltaessa unionin kilpailuoikeutta.
47. Kuten olen jo todennut asiassa X BV(9) antamani ratkaisuehdotuksen 41 kohdassa, siirtyminen EY 81 ja EY 82 artiklan erityisen keskitetystä soveltamisesta, jota noudatettiin neuvoston asetuksen N:o 17(10) nojalla, yhteisön kilpailusääntöjen hajautettuun täytäntöönpanojärjestelmään, sellaisena kuin siitä säädetään asetuksessa N:o 1/2003, edellyttää sellaisten mekanismien käyttöön ottamista, joilla voidaan varmistaa EY 81 ja EY 82 artiklan säännösten ”tosiasiallinen”, ”tehokas”, ”yhtenäinen” ja/tai ”johdonmukainen” soveltaminen kyseisessä asetuksessa käytettyjen eri ilmaisujen mukaisesti.(11)
48. Asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 34 perustelukappaleessa todetaan, että asetuksen tavoitteena on ”yhteisön kilpailusääntöjen tehokkaan soveltamisen mahdollistaminen”, ja sen johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa täsmennetään, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi ”kansallisten kilpailuviranomaisten osallistumista siihen on lisättävä”; kansalliset kilpailuviranomaiset voivat soveltaa EY 81 ja EY 82 artiklan määräyksiä kokonaisuudessaan yleisen edun mukaisesti(12) ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa kyseisen asetuksen 5 ja 11 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset muodostavat näin ollen yhdessä komission kanssa viranomaisten välisen verkoston, joka soveltaa yhteisön kilpailusääntöjä tiiviissä yhteistyössä.(13)
49. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa X BV antamassaan tuomiossa todennut, asetuksen N:o 1/2003 IV luvussa vahvistetut komission, kansallisten kilpailuviranomaisten ja jäsenvaltioiden tuomioistuinten väliset yhteistyöjärjestelyt ovat osa yleistä lojaalin yhteistyön periaatetta, joka mainitaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja toimielinten välisiä suhteita sääntelevässä EY 10 artiklassa.(14)
50. Asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan, joka sisältyy sen IV lukuun, 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen ja toisen virkkeen mukaisesti jäsenvaltioiden kansalliset kilpailuviranomaiset voivat esittää omasta aloitteestaan kirjallisia huomautuksia ja kyseessä olevan tuomioistuimen luvalla suullisia huomautuksia oman jäsenvaltionsa tuomioistuimille EY 81 tai EY 82 artiklan soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä.
51. Säännöksen sanamuoto huomioon ottaen kansallisilla kilpailuviranomaisilla näyttäisi olevan tämä mahdollisuus kaikissa niissä tilanteissa, joissa kansallinen tuomioistuin soveltaa EY 81 ja/tai EY 82 artiklaa. Tällaisesta tilanteesta voi olla kyse, kun jäsenvaltion jokin tuomioistuin ratkaisee yksityisten välisen oikeusriidan tai kun johonkin kansallisen kilpailuviranomaisen päätökseen haetaan muutosta tällaisessa tuomioistuimessa EY 81 ja/tai EY 82 artiklaa soveltaen tai lisäksi silloin, kuten nyt esillä olevassa asiassa, kun kyseinen tuomioistuin aikoo muuttaa tällaista päätöstä ja soveltaa jompaakumpaa näistä artikloista.
52. Kuten komissio on unionin tuomioistuimessa pidetyssä suullisessa käsittelyssä todennut, nämä kaksi jälkimmäistä tapausta eivät ole tyypillisiä esimerkkejä asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn järjestelyn soveltamisesta.
53. Koska nimittäin asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että ”ainoastaan huomautustensa laatimista varten jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset – – voivat pyytää jäsenvaltion asianomaista tuomioistuinta toimittamaan niille kaikki asian arvioinnissa tarvittavat asiakirjat tai varmistamaan niiden toimitus”, siinä ilmeisesti oletetaan, että kansallisia kilpailuviranomaisia varten ensimmäisessä alakohdassa säädettyyn järjestelyyn turvaudutaan pääsääntöisesti sellaisessa tilanteessa, jossa kyseisillä viranomaisilla ei ole muulla perusteella oikeutta saada tutustua edes osittain kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian asiakirja-aineistoon. Tämä arviointi näyttäisi saavan vahvistusta a contrario kyseisen asetuksen johdanto-osan 21 perustelukappaleesta, jossa täsmennetään, että nämä huomautukset olisi annettava osapuolten oikeuksien turvaamiseen tarkoitettujen kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti.
54. Näin ollen silloin, kun toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa haetaan muutosta johonkin kansallisen kilpailuviranomaisen tekemään päätökseen, asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä säädettyä mahdollisuutta voitaisiin yleisesti ottaen pitää tarpeettomana, koska tämä viranomainen on kyseisessä tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä pääsääntöisesti asianosaisena, minkä ansiosta se voi saada tietoonsa kaikki asiakirja-aineiston asiakirjat (jotka ovat sitä paitsi yleensä tältä viranomaiselta peräisin) ja täyttää siten asianmukaisesti tehtävänsä viranomaisena, jonka kuuluu taata unionin kilpailusääntöjen tehokas soveltaminen yleisen edun mukaisesti siten kuin asetuksessa N:o 1/2003 edellytetään.
55. Tämä selittäisi sen, miksi asetuksessa N:o 1/2003 ei ole nimenomaisesti ratkaistu kysymystä kansallisen kilpailuviranomaisen osallistumisesta, koska yhteisön lainsäätäjä on tätä asetusta antaessaan olettanut, että jäsenvaltioiden kullakin kilpailuviranomaisella on oikeus puolustaa päätöksiään sen jäsenvaltion, jonka alueella se sijaitsee, tuomioistuimissa. Tältä osin on tärkeää muistaa, että asetuksen N:o 1/2003 antamishetkellä ja sen tullessa voimaan Belgian kilpailuviranomaisella oli tällainen oikeus kansallisissa tuomioistuimissa ja että tämä oikeus poistettiin vasta vuonna 2006, kun Raad voor de Mededinging sai WBEM:n nojalla Belgian oikeuden mukaisen tuomioistuimen aseman.
56. Katson kuitenkin aluksi, että pääasiassa esillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kansallisella kilpailuviranomaisella ei ole mahdollisuutta olla asianosaisena menettelyssä, jossa haetaan muutosta johonkin sen tekemään päätökseen, vaikka asiaa käsittelevä kansallinen tuomioistuin aikoo soveltaa EY 81 artiklaa, on selvää, että kyseisellä viranomaisella on oltava oikeus esittää huomautuksia kansalliselle tuomioistuimelle asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn järjestelyn mukaisesti.
57. Edellä mainitussa asiassa X BV annetussa tuomiossa mainitun lojaalin yhteistyön periaatteen ja unionin kilpailusääntöjen tehokasta soveltamista koskevan tavoitteen mukaisesti tätä mahdollisuutta esittää kirjallisia huomautuksia on voitava käyttää tehokkaasti, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden menettelyihin liittyvät erityispiirteet.
58. Tältä osin pohdin sitä, onko pääasiassa esillä olevan kaltaisessa tilanteessa kansallisella kilpailuviranomaisella käytössään riittävästi tehokkaita keinoja, jotta se kykenee tosiasiassa käyttämään oikeuttaan esittää asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti omasta aloitteestaan kirjallisia huomautuksia EY 81 ja/tai EY 82 artiklan soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä, koska kuten Raad voor de Mededinging ja Belgian hallitus ovat todenneet suullisessa käsittelyssä, hof van beroep te Brusselin aikoessa tutkia omasta aloitteestaan unionin kilpailusääntöjen soveltamisen tietyn tapauksen yhteydessä mikään kansallisen oikeuden säännös ei velvoita sitä antamaan tätä aikomustaan tiedoksi kansalliselle kilpailuviranomaiselle.
59. Jos tiedoksiantoa ei tehdä ennakolta ja jos WBEM:n ja ennakkoratkaisupyynnössä annettujen tietojen perusteella kansallinen kilpailuviranomainen ei voi myöskään olla asianosaisena kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä, tältä viranomaiselta evätään mielestäni käytännössä oikeus käyttää asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä mahdollisuutta.(15)
60. Tällainen puute voitaisiin korjata, jos toiseksi olisi niin, kuten kansallinen tuomioistuin pohtii, että asetuksen N:o 1/2003 säännösten mukaan kansalliselle kilpailuviranomaiselle kuuluisi asianosaisen asema muutoksenhakutuomioistuimessa, jolla on toimivalta tutkia kanteet, jotka on nostettu tällaisen kilpailuviranomaisen tai jonkin siihen kuuluvan elimen tekemistä päätöksistä.
61. Huomautuksiaan unionin tuomioistuimelle esittäneet osapuolet ovat tästä asiasta eri mieltä. Puolan hallituksen ja komission mukaan asetuksen N:o 1/2003 säännöksillä tavoiteltu EY 81 ja EY 82 artiklan tehokas soveltaminen edellyttää, että kansallisten tuomioistuinten soveltaessa mainittuja artikloja kansallisilla kilpailuviranomaisilla on oltava mahdollisuus käyttää oikeuttaan toimia täysimääräisesti vastaajina menettelyssä, jossa haetaan muutosta niiden tekemään päätökseen, ilman että tämä olisi kuitenkaan välttämätöntä. Sitä vastoin Belgian hallitus, Raad voor de Mededinging ja VEBIC ovat lähinnä sitä mieltä, että sen vuoksi, ettei asetuksen N:o 1/2003 yhdessäkään säännöksessä käsitellä tätä kysymystä, jäsenvaltiot voivat säätää siitä menettelyllisen itsemääräämisoikeuden ja toissijaisuusperiaatteen nojalla vapaasti. Tältä osin nämä osapuolet katsovat, että sitä, ettei kansallisella kilpailuviranomaisella ole oikeutta puolustaa pääasiassa riidanalaisena olevaa päätöstä kansallisessa tuomioistuimessa, voidaan selittää sillä, että Raad voor de Mededingingillä on WBEM:n nojalla tuomioistuimen asema. Tässä tilanteessa VEBIC toteaa lisäksi, että se, että tällaiselle Raad voor de Mededingingin kaltaiselle ensimmäisen asteen tuomioistuimelle annettaisiin mahdollisuus saada asianosaisen asema muutoksenhakutuomioistuimessa, tarkoittaisi VEBIC:n omien puolustautumisoikeuksien jättämistä tunnustamatta.
62. Olen jäljempänä esittämistäni syistä taipuvainen katsomaan, että EY 81 ja EY 82 artiklan täyden tehokkuuden noudattamisesta täytyy seurata, että jäsenvaltion kilpailuviranomaiselle annetaan tälle jäsenvaltiolle asetuksen N:o 1/2003 mukaisesti kuuluva vastuu huomioon ottaen asianosaisen asema oikeudenkäynnissä, jossa on kyse sellaisen unionin kilpailusääntöjen soveltamista koskevan päätöksen lainmukaisuudesta, jonka on tehnyt yksi kyseiseen viranomaiseen kuuluva elin.
63. Ensinnäkin on tärkeää muistaa, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan myös silloin, kun yhteisö ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, kullakin jäsenvaltiolla olevaa menettelyllistä itsemääräämisoikeutta määritellä toimivaltaiset tuomioistuimet ja menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan unionin oikeuteen perustuvat oikeussubjektien oikeudet, rajoittaa vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden noudattaminen.(16)
64. Lisäksi oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioilta edellytetty tehokkuusperiaatteen, joka on tässä asiassa ainoa merkityksellinen periaate, noudattaminen tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioiden määrittelemät menettelysäännöt eivät saa olla sellaisia, että yhteisön oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa.(17)
65. Lisäksi tuomioistuin on todennut, että kaikkia tapauksia, joissa on kyse siitä, tekeekö kansallinen menettelysääntö yhteisön oikeudessa oikeussubjekteille vahvistettujen oikeuksien käyttämisen mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi, on tarkasteltava ottaen huomioon tämän säännön merkitys koko oikeudenkäynnin, sen kulun sekä sen erityispiirteiden kannalta kansallisissa elimissä. Tästä näkökulmasta tuomioistuin on katsonut, että on tarvittaessa syytä ottaa huomioon kansallisen tuomioistuinjärjestelmän perustana olevat periaatteet, joita ovat muun muassa puolustautumisoikeuksien suojaaminen, oikeusvarmuuden periaate sekä oikeudenkäynnin moitteeton kulku.(18)
66. Raad voor de Mededinging on väittänyt ensinnäkin, että se, ettei tätä oikeuskäytäntöä voida soveltaa pääasiassa esillä olevan asian kaltaiseen asiaan – tämä väite on mielestäni hylättävä –, johtuu siitä, että tehokkuusperiaate suojaa ainoastaan niitä oikeuksia, joita oikeussubjekteilla on unionin oikeuden perusteella.
67. On tietenkin totta, ettei ole olemassa aikaisempaa oikeuskäytäntöä, jonka yhteydessä unionin tuomioistuin olisi selvittänyt, voidaanko tehokkuusperiaatetta soveltaa kansallisiin viranomaisiin kansallisten menettelysääntöjen jättämiseksi noudattamatta.
68. Nyt esillä olevassa asiassa ei ole kuitenkaan kyse varsinaisesti tästä asiasta. Kyse on pikemminkin sen selvittämisestä, onko unionin oikeudessa vahvistettu tehokkuusperiaate esteenä sellaisten kansallisten menettelysääntöjen soveltamiselle, jotka tekevät käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi suorittaa ne erityiset velvollisuudet, joita kansallisilla kilpailuviranomaisilla on unionin oikeuden säännösten, tässä tapauksessa asetuksen N:o 1/2003 säännösten nojalla.
69. Kuten unionin kilpailusääntöjen soveltamisen hajauttamisen yhteydessä on jo aiemmin todettu, kunkin jäsenvaltion nimeämien kansallisten kilpailuviranomaisten kuuluu asetuksen N:o 1/2003 nojalla huolehtia EY 81 ja EY 82 artiklan tehokkaasta soveltamisesta yleisen edun mukaisesti. Siispä näiden viranomaisten tehtävänä on komission kanssa varmistaa niiden perustavanlaatuisten sääntöjen tehokas soveltaminen, jotka ovat sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta välttämättömiä.(19)
70. Tämä velvollisuus merkitsee nimittäin eksplisiittisesti, että on oltava oikeus esittää omasta aloitteesta asianomaisen jäsenvaltion tuomioistuimille mainitun asetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti kirjallisia huomautuksia EY 81 ja EY 82 artiklan soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä ja suullisia huomautuksia kyseisen tuomioistuimen luvalla.
71. Mielestäni tämä velvollisuus edellyttää lisäksi, että näillä viranomaisilla on oltava mahdollisuus lausua asiasta kaikissa niissä tuomioistuinmenettelyissä, jotka koskevat niiden tekemien päätösten lainmukaisuutta ja joissa ne ja/tai kansallinen tuomioistuin katsovat, että EY 81 ja/tai EY 82 artiklaa on sovellettava.
72. Jos nimittäin näin ei olisi, näiden artiklojen tehokas vaikutus olisi paljon vähäisempi, sillä kansallinen kilpailuviranomainen ei voisi millään tavoin puolustaa asiaa käsittelevässä kansallisessa tuomioistuimessa yleisen edun mukaisesti omaksumaansa kantaa tai saada mahdollisuutta lausua kansalliselle tuomioistuimelle kaikista niistä kysymyksistä, joiden osalta tämä tuomioistuin katsoo, että sen velvollisuutena on tutkia ne omasta aloitteestaan.
73. Tässä asiassa on todettava, että hof van beroep te Brusselilla on WBEM:n 75 §:n nojalla täysi harkintavalta arvioida sekä EY 81 ja EY 82 artiklan rikkomista että menettelyn kohteena oleville yrityksille määrätyn mahdollisen sakon suuruutta, ja tähän harkintavaltaan sisältyy joka tapauksessa kyseisessä WBEM:n pykälässä nimenomaisesti mainittu mahdollisuus ottaa huomioon hof van beroep te Brusselissa riitautetun Raad voor de Mededingingin tekemän päätöksen jälkeinen myöhempi kehitys.
74. Siihen, ettei kansalliselle kilpailuviranomaiselle anneta oikeudenkäynnin asianosaisen asemaa, jolloin sitä estetään puolustamasta yleisen edun mukaisesti tekemäänsä päätöstä, sisältyy tässä tilanteessa vaara siitä, että muutoksenhakutuomioistuin jää täysin niiden perusteiden ja perustelujen ”vangiksi”, joita kantajana oleva yritys tai yritykset esittävät Raad voor de Mededingingin tekemää päätöstä vastaan.
75. Kilpailusääntöjen rikkomisen toteamisen kaltaisella alalla, jolla on tehtävä monitahoisia oikeudellisia ja taloudellisia arviointeja sekä määrättävä sakkoja, jotka johtavat usein oikeusriitoihin kansallisissa tuomioistuimissa tai unionin tuomioistuimissa, pelkästään tällaisen riskin olemassaolo on omiaan vaarantamaan sen kansallisille kilpailuviranomaisille asetuksen N:o 1/2003 nojalla kuuluvan erityisvelvollisuuden täyttämisen, joka koskee EY 81 ja EY 82 artiklan tehokkaan soveltamisen takaamista.
76. Lisäksi siitä, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa kansalliselta kilpailuviranomaiselta evätään oikeudenkäynnin asianosaisen asema, seuraa myös se, ettei kyseinen viranomainen kykene käyttämään muita muutoksenhakukeinoja, kuten esimerkiksi sitä, että se tekisi kassaatiovalituksen muutoksenhakutuomioistuimen tekemästä ratkaisusta, jolla tämä on kumonnut Raad voor de Mededingingin päätöksen ja/tai muuttanut sitä, ja tämän ovat myös Belgian hallitus ja Raad voor de Mededinging myöntäneet unionin tuomioistuimessa pidetyssä suullisessa käsittelyssä.
77. Näin ollen tällaisissa olosuhteissa mikään julkinen viranomainen, jonka tehtävänä on varmistaa asetuksen N:o 1/2003 nojalla unionin kilpailusääntöjen täysi tehokkuus, ei voi riitauttaa hof van Beroep te Brusselin kyseisistä säännöistä mahdollisesti tekemää virheellistä tulkintaa.
78. On tietenkin kuviteltavissa, että kansallinen kilpailuviranomainen voisi käyttää asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdassa säädettyä oikeuttaan esittää huomautuksia Hof van Cassatielle (kassaatiotuomioistuin). Tällaisen mahdollisuuden olemassaolo ei kuitenkaan korjaisi tämän ratkaisuehdotukseni aiemmissa kohdissa mainitsemiani puutteita, sillä asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdassa säädetyn järjestelyn noudattaminen edellyttäisi joka tapauksessa sitä, että hof van Beroep te Brusselissa vireillä olevan oikeudenkäynnin yhden asianosaisen olisi tätä ennen tehtävä kassaatiovalitus. On selvää, että kyseiset asianosaiset voivat erilaisista subjektiivisista syistä katsoa, ettei tällaisen valituksen tekeminen ole niiden edun mukaista.
79. Näin ollen kansallinen kilpailuviranomainen on mielestäni sellaisessa tilanteessa, jossa sille asetuksen N:o 1/2003 mukaisesti kuuluvien velvollisuuksien hoitaminen on suhteettoman vaikeaa kansallisten menettelysääntöjen vuoksi, jotka eivät anna sille mahdollisuutta osallistua asianosaisena tuomioistuinmenettelyyn, joka koskee yhtä sen tekemää päätöstä ja jossa on kyse EY 81 ja EY 82 artiklan soveltamisesta.
80. Toisin kuin Belgian hallitus ja Raad voor de Mededinging katsovat, lisäksi sitä, että kansallinen kilpailuviranomainen ei voi olla asianosaisena hof van Beroep te Brusselissa käytävässä oikeudenkäynnissä, ei voida nyt esillä olevassa asiassa korjata sillä, että liittovaltion talousministerillä on mahdollisuus tulla tällaiseksi asianosaiseksi. On näet selvää, ettei Belgian kuningaskunta ole nimennyt kyseistä ministeriä asetuksessa N:o 1/2003 tarkoitetuksi ”kansalliseksi kilpailuviranomaiseksi”, minkä vuoksi sille ei ole tässä asetuksessa annettu tehtäväksi varmistaa EY 81 ja EY 82 artiklan tehokasta soveltamista yleisen edun mukaisesti.
81. Tilannetta ei voida korjata myöskään sillä, että hof van Beroep te Brussel voi pyytää tarkastusyksiköltä lisätutkintaa, sillä tällaisen toimenpiteen ulottuvuus on luonnostaan rajallinen ja sen soveltaminen on riippuvainen sekä kyseissä tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyn vaiheesta että tämän tuomioistuimen tahdosta.
82. VEBIC:n ja Belgian hallituksen esittämä peruste, jonka mukaan Raad voor de Mededingingille WBEM:n nojalla annettu tuomioistuimen asema olisi esteenä sille, että kansallinen kilpailuviranomainen voi olla asianosaisena hof van Beroep te Brusselissa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä, ei ole yhtään vakuuttavampi perustelu. Kuten WBEM:n 1 §:stä ilmenee, Raad voor de Mededinging on vain yksi Belgian kuningaskunnan asetuksen N:o 1/2003 mukaisesti nimeämän kansallisen kilpailuviranomaisen elimistä, ja kuten Belgian hallitus on unionin tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa myöntänyt, tämä viranomainen on luonteeltaan sekamuotoinen eli puoliksi tuomioistuin ja puoliksi hallintoviranomainen. Tästä samasta syystä on hylättävä VEBIC:n unionin tuomioistuimessa pidetyssä suullisessa istunnossa esittämä väite, jonka mukaan pääasian asianosaisen aseman antaminen kansalliselle ensimmäisen asteen tuomioistuimelle tarkoittaisi VEBIC:n omien puolustautumisoikeuksien jättämistä tunnustamatta. Tällaista vaatimusta ei nimittäin asetuksessa N:o 1/2003 esitetä.
83. Kun otetaan huomioon, että EY 81 ja EY 82 artiklan tehokas soveltaminen edellyttää mielestäni sitä, että kansallisen viranomaisen, jonka tehtävänä on panna nämä artiklat täytäntöön kansallisella alueella yleisen edun mukaisesti, on voitava olla asianosaisena kansallisessa tuomioistuimessa, jonka on otettava kantaa näihin määräyksiin, unionin oikeus edellyttää lisäksi, että tämän viranomaisen on voitava käyttää tällaisen aseman sille antamia oikeuksia, ennen kaikkea kontradiktorisen periaatteen noudattamista koskevaa oikeutta.
84. Tältä osin muistutan siitä, että tuomioistuin on katsonut, että se, että tuomioistuimen ratkaisua perusteltaisiin tosiseikoilla ja asiakirjoilla, joihin asianosaiset tai edes yksi niistä ei ole voinut tutustua ja joihin ne eivät näin ollen ole voineet ottaa kantaa, olisi perustavanlaatuisen oikeusperiaatteen vastaista,(20) ja että kontradiktorinen periaate merkitsee pääsääntöisesti myös asianosaisten oikeutta tutustua oikeudellisiin perusteisiin, jotka tuomioistuin on ottanut huomioon omasta aloitteestaan ja joihin se aikoo perustaa ratkaisunsa, ja keskustella niistä,(21) ja nämä seikat perustuvat myös Roomassa 4.11.1950 ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi allekirjoitetun yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleeseen.(22)
85. Lisäksi voidaan tätä taustaa vasten ymmärtää täysin syyt, joiden vuoksi on niin, että kun kansallinen tuomioistuin on aikonut perustaa nyt esillä olevassa asiassa annettavan tuomion EY 81 artiklaan, se on päättänyt, ilman että kantaja olisi tällaista ensin pyytänyt, lykätä asian käsittelyä ja tiedustella unionin tuomioistuimelta, onko kansallisen tuomioistuimen taattava asetuksen N:o 1/2003 säännösten nojalla se, että kansallinen kilpailuviranomainen on edustettuna tässä tuomioistuimessa ja että se voi käyttää puolustautumisoikeuksiaan.
86. Tällainen kansallisen tuomioistuimen ilmaisema huoli on mielestäni erityisen ymmärrettävä, kun otetaan huomioon, että kansallisella tuomioistuimella on WBEM:n nojalla täysi harkintavalta ja siten oikeus ottaa huomioon Raad voor de Mededingingin tekemän päätöksen jälkeisiä seikkoja ja korvata tämän tekemä päätös omalla päätöksellään. Kansallinen tuomioistuin näyttääkin epäilemättä perustellusti katsovan, että tällaisen harkintavallan käyttäminen ei voi tarkoittaa kontradiktoriseen periaatteeseen liittyvien menettelysääntöjen noudattamatta jättämistä.(23)
87. Kaikkien näiden näkökohtien perusteella katson, että kun otetaan huomioon kansallisilla kilpailuviranomaisilla oleva velvollisuus taata asetuksen N:o 1/2003 nojalla EY 81 ja EY 82 artiklan tehokas soveltaminen, tätä asetusta on tulkittava siten, että kansallisten kilpailuviranomaisten on voitava saada asianosaisen asema tuomioistuinmenettelyssä, joka koskee jonkin niiden tekemän päätöksen lainmukaisuutta ja EY 81 ja/tai EY 82 artiklan soveltamista.
88. Sitä vastoin kansallisen tuomioistuimen esittämän toisen kysymyksen osalta on todettava kaikkien osapuolten tavoin, että EY 81 ja EY 82 artiklan tehokas soveltaminen ei voi ulottua niin pitkälle, että kansallinen kilpailuviranomainen velvoitetaan puolustamaan päätöstensä lainmukaisuutta kaikissa tapauksissa ilman poikkeuksia.
89. Todettakoon kuitenkin, kuten komissiokin perustellusti toteaa, että se, että kansallisen kilpailuviranomaisen osallistumattomuus olisi lähes järjestelmällistä, vaarantaisi lojaalin yhteistyön yleisperiaatteen noudattamisen ja EY 81 ja EY 82 artiklan tehokkaan vaikutuksen.
2. Kolmas ja neljäs ennakkoratkaisukysymys
90. Kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellään, joka esitetään vain siltä varalta, että kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, kansallinen tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta täsmentämään, kuuluuko kansallisen kilpailuviranomaisen, joka on toimivaltainen tekemään asetuksen N:o 1/2003 5 artiklassa lueteltuja päätöksiä, osallistua muutoksenhakumenettelyyn. Neljännellä ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin tiedustelee, onko kolmeen ensimmäiseen kysymykseen vastattava toisin, kun otetaan huomioon kansallisen kilpailuviranomaisen yhden elimen asema tuomioistuimena tai se, että sen yksi elin tekee tutkimuksen, joka johtaa tarvittaessa siihen, että lopullisen päätöksen tekee kyseisen viranomaisen tuomioistuimena toimiva elin.
91. Vaikka ehdotan, että ainoastaan ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, kolmannella ja neljännellä kysymyksellä on tässäkin tapauksessa oma merkityksensä. Niihin on siis vastattava.
92. Näiden kysymysten sanamuodon osalta muistutan siitä, että Belgian kuningaskunta on nimennyt WBEM:n mukaisesti ainoastaan yhden asetuksessa N:o 1/2003 tarkoitetun kilpailuviranomaisen, joka koostuu WBEM:n 1 §:n mukaan kahdesta erillisestä elimestä. Näin ollen kolmas ja neljäs kysymys voivat koskea ainoastaan kyseisen viranomaisen eri elinten välistä toimivallan jakoa.
93. Mielestäni vastausta näihin kysymyksiin olisi näin ollen etsittävä jäsenvaltioiden menettelyllisestä itsemääräämisoikeudesta.
94. Kuten olen edellä täsmentänyt, on niin, että vaikka jäsenvaltioiden on taattava kansalliselle kilpailuviranomaiselle, jonka tehtävänä on varmistaa yleisen edun mukaisesti EY 81 ja EY 82 artiklan tehokas soveltaminen, oikeus osallistua asianosaisena jotakin sen tekemää päätöstä koskevaan oikeudenkäyntiin, nämä samat jäsenvaltiot ovat kuitenkin edelleen toimivaltaisia nimeämään kyseisen viranomaisen elimen tai elimet, joilla on oikeus käyttää tällaista oikeutta, koska unioni ei ole antanut tätä koskevia säännöksiä. EY 81 ja EY 82 artiklan tehokas soveltaminen ei mielestäni edellytä jäsenvaltioiden vapauden rajoittamista tältä osin.
95. Tämän vastauksen ja niiden vastausten sisältöä, jotka annetaan unionin tuomioistuimelle esitettyyn kahteen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen, ei mielestäni muuta muuksi se, että kansallisen kilpailuviranomaisen yhdellä elimellä on kansallisen oikeuden mukaan tuomioistuimen asema.(24)
96. Jos unionin tuomioistuin hyväksyy neljään ennakkoratkaisukysymykseen esittämäni vastausehdotukset, on todennäköistä, että kansallisen lainsäätäjän on muutettava WBEM:ä asianosaisen aseman myöntämiseksi kilpailuviranomaisen yhdelle elimelle hof van Beroep te Brusselissa vireillä olevassa oikeusriidassa.
97. On kuitenkin hyvin todennäköistä, ettei kansallinen tuomioistuin voi jäädä pääasiassa odottamaan kansallisen lainsäätäjän toimenpiteitä tämän ongelman ratkaisemiseksi.
98. Kansallisen tuomioistuimen on annettava kansalliselle laille, jota sen on sovellettava, sellainen tulkinta, joka on mahdollisimman pitkälle yhteisön oikeuden vaatimusten mukainen, siten, että se noudattaa EY 10 artiklan nojalla jäsenvaltioiden viranomaisille kuuluvaa velvollisuuttaan toteuttaa kaikki yleiset tai erityiset toimenpiteet, joilla voidaan varmistaa yhteisön oikeudesta johtuvien velvoitteiden täyttäminen,(25) ellei se sitten katso, että sen on lykättävä menettelyä, kunnes muutettu WBEM tulee voimaan.
99. Kansalliselle tuomioistuimelle tällä tavoin asetettua velvoitetta on rajoitettu ilmaisulla ”mahdollisimman pitkälle”, eli se on voimassa vain niissä tapauksissa, joissa kyseisen kansallisen lainsäädännön sanamuodossa jätetään varaa eri tulkinnoille. Kyseinen velvoite ei siten ulotu niin pitkälle, että siinä edellytettäisiin kansallisen lainsäädännön contra legem -tulkintaa.(26)
100. Vaikka tällainen arviointi kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle, WBEM:n tulkitseminen EY 81 ja EY 82 artiklan täyden tehokkuuden noudattamiseen liittyvän vaatimuksen mukaisesti ei ole mielestäni mahdotonta, kun otetaan huomioon yhtäältä se, että Belgian kuningaskunnan asetuksen N:o 1/2003 mukaisesti nimeämällä kansallisella kilpailuviranomaisella on kaksijakoinen rakenne, koska se on puoliksi hallintoviranomainen ja puoliksi tuomioistuin, ja toisaalta se ennakkoratkaisupyynnössä mainittu seikka, jonka mukaan kansallisen lainsäätäjän ainoana selkeänä pyrkimyksenä on ollut sulkea pois kyseiseen kilpailuviranomaiseen kuuluvan tuomioistuinelimen mahdollisuus saada oikeudenkäynnin asianosaisen asema hof van Beroep te Brusselissa, kun haetaan muutosta Raad voor de Mededingingin tekemään päätökseen.
101. Ehdotan siis, että kansallisen tuomioistuimen esittämiin kolmanteen ja neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan siten, että koska unioni ei ole antanut tätä koskevia säännöksiä, jäsenvaltiot ovat edelleen toimivaltaisia nimeämään elimen, jolla on asetuksen N:o 1/2003 säännösten mukaisesti nimetyn kansallisen kilpailuviranomaisen sisällä oikeus käyttää oikeutta olla asianosaisena oikeudenkäynnissä, joka liittyy johonkin kyseisen viranomaisen tekemään päätökseen ja koskee EY 81 ja/tai EY 82 artiklan soveltamista, riippumatta siitä, onko yhdellä tämän viranomaisen elimistä kansallisen oikeuden mukaan tuomioistuimen asema.
VI Ratkaisuehdotus
102. Edellä esitetyistä syistä ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa hof van beroep te Brusselin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Kun otetaan huomioon kansallisilla kilpailuviranomaisilla oleva velvollisuus taata perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 nojalla perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan tehokas soveltaminen, tätä asetusta on tulkittava siten, että kansallisten kilpailuviranomaisten on voitava saada asianosaisen asema tuomioistuinmenettelyssä, joka koskee jonkin niiden tekemän päätöksen lainmukaisuutta ja EY 81 ja/tai EY 82 artiklan soveltamista. Sitä vastoin EY 81 ja EY 82 artiklan tehokas soveltaminen ei voi ulottua niin pitkälle, että kansallinen kilpailuviranomainen velvoitetaan puolustamaan päätöstensä lainmukaisuutta kaikissa tapauksissa ilman poikkeuksia.
2) Koska unioni ei ole antanut tätä koskevia säännöksiä, jäsenvaltiot ovat edelleen toimivaltaisia nimeämään elimen, jolla on asetuksen N:o 1/2003 säännösten mukaisesti nimetyn kansallisen kilpailuviranomaisen sisällä oikeus käyttää oikeutta olla asianosaisena oikeudenkäynnissä, joka liittyy johonkin kyseisen viranomaisen tekemään päätökseen ja koskee EY 81 ja/tai EY 82 artiklan soveltamista, riippumatta siitä, onko yhdellä tämän viranomaisen elimistä kansallisen oikeuden mukaan tuomioistuimen asema.
1 – Alkuperäinen kieli: ranska.
2 – EYVL L 1, s. 1.
3 – Belgisch Staatsblad 29.9.2006, s. 50613.
4 – WBEM:n 79 §:n mukaan (joka ei ole pääasiassa merkityksellinen) Raad voor de Mededingingin käsiteltäväksi tulevat eri alojen sääntelyviranomaisten tekemistä päätöksistä nostetut kanteet. WBEM:n 81 §:n mukaan niistä päätöksistä, jotka Raad voor de Mededinging tekee WBEM:n 79 §:n nojalla, voidaan tehdä kassaatiovalitus Hof van Cassatiessa.
5 – Tältä osin on mahdollista erottaa vähintään neljä oikeuskäytännön suuntausta, jotka ovat olemassa rinnakkain. Niistä ensimmäisen ja vanhimman osalta yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että perustamissopimuksen sääntöjä ei sovelleta tilanteeseen, joka rajoittuu joka suhteessa yhteen jäsenvaltioon (ks. mm. asia C-97/98, Jägerskiöld, tuomio 21.10.1999, Kok., s. I‑7319, 45 kohta ja asia C-104/08, Kurt, määräys 19.6.2008, 20 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Toisen suuntauksen osalta yhteisöjen tuomioistuin on vastauksessaan katsonut, että kyseessä oleva kansallinen sääntely ei ole ristiriidassa Euroopan unionin merkityksellisen oikeuden kanssa (ks. mm. asia C-3/02, Mosconi ja Ordine degli Ingegneri di Verona e Provincia, 5.4.2004 annetun määräyksen määräysosa, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa; asia C-229/07, Mayeur, määräys 21.1.2008 (20 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia C-217/08, Mariano, määräys 17.3.2009, 30 ja 31 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Kolmannen oikeuskäytännön suuntauksen osalta yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että se ei ole toimivaltainen vastaamaan esitettyihin kysymyksiin (ks. erityisesti asia C-299/95, Kremzow, tuomio 29.5.1997, Kok., s. I‑2629, 15 kohta; asia C-328/04, Vajnai, määräys 6.10.2005, 13 kohta; Kok., s. I-8577, asia C-302/06, Koval’ský, määräys 25.1.2007, 20 ja 23 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia C-361/07, Polier, määräys 16.1.2008, 11 ja 16 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Neljännen oikeuskäytännön suuntauksen osalta yhteisöjen tuomioistuin on myöntänyt, että ennakkoratkaisukysymykset, jotka perustuvat tosiseikkoihin, jotka ovat tapahtuneet vain yhden jäsenvaltion alueella, voidaan tutkia, erityisesti siinä tilanteessa, jossa kansallinen oikeus velvoittaa kansallisen tuomioistuimen myöntämään sen jäsenvaltion, jossa kansallinen tuomioistuin toimii, kansalaisille samat oikeudet kuin toisen jäsenvaltion kansalaisilla on unionin oikeuden perusteella samanlaisessa tilanteessa (ks. mm. asia C-448/98, Guimont, tuomio 5.12.2000, Kok., s. I-10663, 23 kohta; asia C-300/01, Salzmann, tuomio 15.5.2003, Kok., s. I‑4899, 33–35 kohta ja asia C-380/05, Centro Europa 7, tuomio 31.1.2008, Kok., s. I‑349, 69 kohta).
6 – Ks. mm. asia C-217/05, Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio, tuomio 14.12.2006 (Kok., s. I‑11987, 16 kohta) ja asia C-260/07, Pedro IV Servicios, tuomio 2.4.2009 (28 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
7 – Ks. vastaavasti em. asia Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio, tuomion 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
8 – Ks. asia C- 206/99, SONAE, tuomio 21.6.2001 (Kok., s. I‑4679, 45 ja 46 kohta) sekä em. asiassa Pedro IV Servicios antamani ratkaisuehdotuksen 40 kohta.
9 – Asia C-429/07, X BV, tuomio 11.6.2009 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
10 – Perustamissopimuksen [81] ja [82] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus, joka on annettu 6.2.1962 (EYVL 1962, 13, s. 204), sellaisena kuin se on muutettuna 10.6.1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1219/1999 (EYVL L 148, s. 5).
11 – Asetuksen N:o 1/2003 ranskankielisen version johdanto-osan viidennessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa käytetään sanamuotoa ”effectif[ve]” ja kyseisen asetuksen 35 artiklan 1 kohdassa siitä johdettua adverbiä; sanamuotoa ”efficace” käytetään asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 6 ja 34 perustelukappaleessa; sanamuotoa ”uniforme” käytetään asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 22 perustelukappaleessa sekä 16 artiklan otsikossa; sanamuotoa ”cohérent(e)” käytetään asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 14, 17, 19 ja 21 perustelukappaleessa sekä 15 artiklan 3 kohdassa. Kuten olen tuonut esiin em. asiassa X BV antamani ratkaisuehdotuksen 33 kohdassa, nämä erot eivät ole välttämättä merkityksellisiä asetuksen N:o 1/2003 kaikkien kieliversioiden kannalta.
12 – Ks. mm. asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 35 perustelukappale.
13 – Asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 15 perustelukappale.
14 – Tuomion 20 ja 21 kohta.
15 – Totean vielä kaiken varalta, että se, että kansalliselle kilpailuviranomaiselle on asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 21 perustelukappaleen ja WBEM:n 76 §:n mukaisesti annettava tiedoksi sen päätöksestä nostettu kanne, ei muuta tilannetta, sillä tässä tapauksessa VEBIC ei moiti millään muotoa Raad voor de Mededingingiä EY 81 artiklan soveltamatta jättämisestä.
16 – Ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-430/93 ja C-431/93, van Schijndel ja van Veen, tuomio 14.12.1995 (Kok., s. I‑4705, 17 kohta); asia C-129/00, komissio v. Italia, tuomio 9.12.2003 (Kok., s. I‑14637, 25 kohta); yhdistetyt asiat C-295/04–C-298/04, Manfredi ym., tuomio 13.7.2006 (Kok., s. I‑6619, 62 ja 71 kohta); yhdistetyt asiat C-222/05–C-225/05, van der Weerd ym., tuomio 7.6.2007 (Kok., s. I‑4233, 28 kohta) ja asia C-268/06, Impact, tuomio 15.4.2008 (Kok., s. I‑2483, 44–46 kohta).
17 – Ks. vastaavasti mm. em. yhdistetyt asiat van Schijndel ja van Veen, tuomion 17 kohta; yhdistetyt asiat van der Weerd, tuomion 28 kohta ja asia Impact, tuomion 46 kohta.
18 – Ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat van der Weerd, tuomion 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
19 – Ks. vastaavasti asia C-126/97, Eco Swiss, tuomio 1.6.1999 (Kok., s. I‑3055, 36 kohta).
20 – Asia 42/59 ja 49/59, Snupat v. korkea viranomainen, tuomio 22.3.1961 (Kok., s. 101, Kok. Ep. I, s. 95, 156 kohta); asia C-480/99 P, Plant ym. v. komissio ja South Wales Small Mines, tuomio 10.1.2002 (Kok., s. I‑265, 24 kohta); asia C-199/99 P, Corus UK v. komissio, tuomio 2.10.2003 (Kok., s. I‑11177, 19 kohta) ja asia C-89/08 P, komissio v. Irlanti, tuomio 2.12.2009 (52 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
21 – Em. asia komissio v. Irlanti, tuomion 55 kohta. Ks. myös asia C-197/09 RX-II, uudelleenkäsittely M v. lääkevirasto, tuomio 17.12.2009 (57 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
22 – Ks. tältä osin asia C-450/06, Varec, tuomio 14.2.2008 (Kok., s. I‑581, 46 ja 47 kohta) ja em. asia komissio v. Irlanti, tuomion 54–58 kohta.
23 – Ks. tältä osin sen osalta, miten tätä periaatetta on unionin tuomioistuimissa noudatettu, em. asia uudelleenkäsittely M v. lääkevirasto, tuomion 58 kohta.
24 – Tältä osin on muistettava, että tällainen asema ei vaikuta EY 234 artiklassa tarkoitettuun kansallisen tuomioistuimen käsitteeseen. Ks. sen osalta, että Kreikan kansallinen kilpailuviranomainen ei ole luonteeltaan EY 234 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, asia C-53/03, Syfait ym., tuomio 31.5.2005 (Kok., s. I‑4609, 30–37 kohta).
25 – Ks. vastaavasti mm. asia C-115/08, ČEZ, tuomio 27.10.2009 (138 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
26 – Ks. vastaavasti mm. asia C-54/96, Dorsch Consult, tuomio 17.9.1997 (Kok., s. I‑4961, 45 kohta).