|
17.4.2010 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 100/4 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 25.2.2010 (Finanzgericht Hamburgin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Firma Brita GmbH v. Hauptzollamt Hamburg-Hafen
(Asia C-386/08) (1)
(EY-Israel-assosiaatiosopimus - Alueellinen soveltamisala - EY-PLO-assosiaatiosopimus - Israelista peräisin oleville tavaroille myönnetyn etuuskohtelun epääminen Länsirannalta peräisin olevilta tavaroilta - Epäilys tavaroiden alkuperästä - Valtuutettu viejä - Tuojavaltion tulliviranomaisen suorittama kauppalaskuilmoituksia koskeva jälkitarkastus - Valtiosopimusoikeutta koskeva Wienin yleissopimus - Sopimusten suhteellisen vaikutuksen periaate)
2010/C 100/06
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Finanzgericht Hamburg
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Firma Brita GmbH
Vastaaja: Hauptzollamt Hamburg-Hafen
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Finanzgericht Hamburg — Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosioinnista 20.11.1995 Brysselissä allekirjoitetun Euro–Välimeri-sopimuksen, (EYVL L 147, s. 3) ja etenkin kyseisen sopimuksen pöytäkirjassa N:o 4 olevien 32 ja 33 artiklan, sekä Euroopan yhteisön sekä Länsirannan ja Gazan alueen palestiinalaishallinnon puolesta toimivan Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) välisen Brysselissä 24.2.1997 allekirjoitetun kauppaa ja yhteistyötä koskevan väliaikaisen Euro–Välimeri-assosiaatiosopimuksen (EYVL L 187, s. 3), tulkinta — Kieltäytyminen Israelista peräisin oleville tavaroille myönnetyn tullietuuskohtelun soveltamisesta Länsirannalla sijaitsevilta Israelin miehittämiltä siirtokunta-alueilta peräisin oleviin tavaroihin — Tuojavaltion viranomaisten oikeus tarkastaa jälkeenpäin alkuperätodistukset, mikäli kyseessä olevien tavaroiden alkuperästä ei ole muuta epäilystä kuin epäilys, joka seuraa Euroopan yhteisöjen ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen osapuolten välillä vallitsevasta, Israelin valtion alueen käsitettä koskevasta tulkintaerimielisyydestä, ja mikäli ei ole pantu ensin toimeen kyseisen sopimuksen pöytäkirjassa N:o 4 olevassa 33 artiklassa tarkoitettua riitojenratkaisumenettelyä kyseisen käsitteen tulkitsemiseksi.
Tuomiolauselma
|
1) |
Tuontijäsenvaltion tulliviranomainen voi evätä Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosioinnista 20.11.1995 Brysselissä allekirjoitetun Euro–Välimeri-sopimuksen mukaisen etuuskohtelun, mikäli kyseessä olevat tavarat ovat peräisin Länsirannalta. Lisäksi tuontijäsenvaltion tulliviranomaisella ei ole valinnanvapautta toimivaltaperustan osalta niin, että se voisi jättää ratkaisematta sen, kumpaa huomioon otettavista sopimuksista, eli Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosioinnista tehtyä Euro–Välimeri-sopimusta vai Euroopan yhteisön sekä Länsirannan ja Gazan alueen palestiinalaishallinnon puolesta toimivan Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) välistä 24.2.1997 Brysselissä allekirjoitettua kauppaa ja yhteistyötä koskevaa väliaikaista Euro–Välimeri-assosiaatiosopimusta tulee soveltaa nyt esillä olevassa tapauksessa, ja sen, täytyykö alkuperäselvityksen olla Israelin viranomaisten vai Palestiinan viranomaisten antama. |
|
2) |
Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosioinnista tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjassa N:o 4 olevan 32 artiklan mukaisessa menettelyssä tuojavaltion tulliviranomainen ei ole sidottu esitettyyn alkuperäselvitykseen ja viejävaltion tulliviranomaisen antamaan vastaukseen, mikäli tässä vastauksessa ei esitetä tämän pöytäkirjan 32 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja riittäviä tietoja tavaroiden tosiasiallisen alkuperän määrittämiseksi. Tuojavaltion tulliviranomainen ei myöskään ole velvollinen antamaan EY–Israel-assosiaatiosopimuksen alueellisen soveltamisalan tulkintaa koskevaa riitaisuutta kyseisen pöytäkirjan 39 artiklassa perustetun tulliyhteistyökomitean käsiteltäväksi. |