|
17.4.2010 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 100/3 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 23.2.2010 (Court of Appealin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — London Borough of Harrow v. Nimco Hassan Ibrahim, Secretary of State for the Home Department
(Asia C-310/08) (1)
(Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Kolmannen valtion kansalaisen, joka on jäsenvaltion kansalaisen aviopuoliso, oleskeluoikeus ja heidän lastensa, jotka itse ovat jäsenvaltion kansalaisia, oleskeluoikeus - Jäsenvaltion kansalaisen palkkatyön päättyminen, jonka jälkeen kyseinen kansalainen on poistunut vastaanottavasta jäsenvaltiosta - Lasten kirjoillaolo oppilaitoksessa - Toimeentulon puuttuminen - Asetus (ETY) N:o 1612/68 - 12 artikla - Direktiivi 2004/38/EY)
2010/C 100/03
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Court of Appeal
Pääasian asianosaiset
Valittaja: London Borough of Harrow
Vastapuolet: Nimco Hassan Ibrahim, Secretary of State for the Home Department
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Court of Appeal — Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 (EUVL L 158, s. 77) tulkinta ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15.10.1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (EYVL L 257, s. 2) 12 artiklan tulkinta — Yhdistyneessä kuningaskunnassa palkkatyössä olleen aviomiehensä, joka on jäsenvaltion kansalainen, luokse tullut aviovaimo, joka on kolmannen maan kansalainen, ja hänen lapsensa, jotka itse ovat kyseisen jäsenvaltion kansalaisia — Aviovaimon ja lasten oleskeluoikeus sen jälkeen, kun aviomies on menettänyt palkkatyöntekijän aseman ja on poistunut Yhdistyneestä kuningaskunnasta
Tuomiolauselma
Pääasian olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa jäsenvaltion kansalaisen, joka on tai on ollut työssä vastaanottavassa jäsenvaltiossa, lapset ja vanhempi, joka on heidän tosiasiallinen huoltajansa, voivat vedota viimeksi mainitussa valtiossa oleskeluoikeuteen pelkästään työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15.10.1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68, sellaisena kuin se on muutettuna 27.7.1992 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2434/92, 12 artiklan nojalla, eikä tällaisen oikeuden edellytyksenä ole, että heillä on riittävät varat ja kattava sairausvakuutusturva kyseisessä valtiossa.